Esteettömyysblogi
Vappua ja ynnä muuta p##n puhumista
1 kommentti
Hyvvee Huomenta kansalaiset ja muut rontit!
Satuin tänään katsomaan almanakkaa, jota hyvin harvoin katson, kun se näyttää aina huonoja uutisia. Varsinkin kun nyt olen suoraan sanottuna vankina täällä neljän seinän sisässä. Arvaatteko v####taako? Huomasin että vappuhan se sieltä tulla tupsahtaa parin päivän päästä. Muistattehan käydä A-kaupassa ja ostaa muutakin kun punaisen nenän. Ja jättäkäähän rientoihin mennessä puukot ja puntarit kotiin, (etenkin te hurjat pohojalaaset). Onhan tämä ylioppilaiden ja työntekijöiden suuri juhla. En tiedä kuinka suuri se loppupeleissä sitten on.
Katselin eilen vahingossa parituntisen ohjelman Persian shaahin Suomessa käynnistä. Jonka juontaja oli Ilkka Kristian Björklund, terveiset vain hänelle jos sattuu lukemaan, Nisseltä, entiseltä tappelupukarilta. Siinä esiintyi Kaisa Korhonen Tampereen työväenteatterin johtaja, en tiedä onko enää, koska kyseessä oli kuitenkin vanhaa kuvanauhaa vuosien takaa ja tietenkin mukana hyöri ulkoministerimme Erkki Tuomioja, joka ei silloin ollut toki vielä ulkoministeri vaan joku muu ministerinhulttio. Siinä liikkui kaikki minulle entisestään tutut naamat, ilman naamaria, muutamasta oli mukana ylioppilastalon valtauksessa Helsingissä, mm. Erkki, Kaisa ja muut kumppanit. En valitettavasti silloin itse sinne päässyt, jostain kumman syystä, tietenkin tämä samperin tuoli silloinkin esti. Kun ei vielä siihen aikaan ollut hirveämmin noita invatakseja. Nythän niitä miltein löytyy pilvin pimein, mikä on positiivista.
Ja nyt tässä vähän nuoriso sitä historiaa. Silloin kun Shaahi oli Suomessa kauniin vaimonsa kanssa, Kekkonen käveli paitasillaan ja Shaahi paleli pirusti. Sitä oli mielenkiintoista seurata, kun Shaahin ympärillä oli turvamiehiä ja Kekkonen käveli välillä yleisönkin joukossa vailla huolen häivää, samaan aikaan kun todistettavasti amerikkalaiset turvamiehet kauhistuivat. Kyseessä oli siis ETYK:in avaus, eli Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokous. Shaahin vierailu oli kuitenkin erikseen ja muuttui myöhemmin yksityiseksi tilaisuudeksi. Tosiasia on että kuinka moni jo nyt kuollut poliisimies oli tällöin turvamiehenä ja kun amerikan presidentti esimerkiksi meni vessaan niin kaikki kopit tarkastettiin. Ja Kekkonen painoi samaan aikaan lehdistö vessaan.
Mutta siis siitä vapusta vielä, Niin kauan kun muistan ja uskokaa tai älkää, muistan aikasta pitkälle, niin vappuna on tullut vettä kuin esterin persiistä ja se vapun viettokin on ollut samanlaista. Suomen vappuun kuuluu iloliemen litkintä sekä ruoka ja tippaleipien ja munkkien syönti, varsinkin ne tippaleivät. Osallahan on ne munkit aina mukana, hehehe.
Mutta hyvvee vappua, eläkee ihmisiksi, jos millään kykenette! Huomisen vapputapahtuman kuvasato tulee myöhemmin, mutta tässä eilistä kevään kuvasatoa.
Ilovaarirokin kirjan julkaisu bileet! The doorsin cover biisi sai nämäkin varpaat tanssimaan.
Kevään ensimmäinen pehmis! Makua olisi saanut kyllä olla enemmän…
Yliopiston kuorokin kävi laulaa luikauttamassa laulun jos toisenkin.
Istuinhaavoja ja valistusta
Kommentit pois päältä artikkelissa Istuinhaavoja ja valistusta
Satteista Päevvee!
Ei paljon huvita kompuroida tuolla jään ja veden seassa, siinähän pian kastuu, niin kuin eräät ovat joskus kastuneet. En kuitenkaan kehtoo sanoa ketkä, kun itseäni en viitsi mainostaa. Heh
Aasi ei nyt saanut kunnon aasinsiltaa, joten täytyy mennä tuosta vedestä kuivemmalle puolelle tietä. Ja mennä ambulanssiin, joka vei minut jokinaika sitten ens alkuun ensiapuun ja myöhemmin toisaalle, mutta palaamme siihen myöhemmin. Meinaan kun oli ja on edelleenkin melkomoinen pershaava, sen tavanomaisen lisäksi. Se nyt taitaakin kuulua asiaan. Mutta tämä on syntynyt ihan hankaamalla kovaan tuoliin. Toivottavasti huomenna alkaa tuoli asia taas hieman edistyä. Että saadaan se ylimääräinen pershaava pois.
Olin jonkin aikaa ensten Tikkamäellä, en takkimäellä niinkuin mienasin vahingossa tuolle sihteerikölle toimittaa. Sitten minut siirrettiin Siilaisen terveyskeskuksen kaikkein hulluimpaan paikkaan, eli yleissairaanhoidon vuodeosastolle. Dementtia-osastoakin tarjottiin mutta enhän minä niin huonomuistinen ole, vaikka jouduinkin sinne. Joka päivä siellä, minun takapuoltani yritettiin hoitaa, parhaan mukaan. Mutta takapuoleni on yhtä itseppäinen kun etupuoli, joten eihän siitä meinannut mitään tulla. Nytkin koivessa on kiinni jonkinmoinen sidos.
Niin itseasiassa pyysin itse omaehtoisesti talon yökköä soittamaan jonkinlaisen auton, että pääsen ensiapuun kun sitä haavaa kutitti niin perrrrsoonallisesti. Ei sitä kutinaa enää kestänyt, ja sieltä tuli jonkinlaista limaa, näin he kertoivat. Itse en taakseni nää, eikä se siellä oleva silmäkään nää, saatika puhu mitään.
Nyt voinkin antaa teille hyvät lukijat hyvän neuvon, varokaa kaikkia karkea kangas vaatteita, sekä hiertymähaavoja. Ne ovat yksiä perkeleitä hoitaa, ne haavat meinaan. Ja jos niitä tulee, hoitakaa heti alussa hyvin ettei ne pahene pahenemistaan.
Tietysti asiaa auttaa, jos on oma personal hoitsu paikalla, joka hoitaa haavat kuin haavat. hehe. Mutta jos tilanne on tosiaan päällä, niin menkää ajoissa lääkäriin, se maksaa sen vaivan ja n. 30 e. Mikä on kuitenkin pienihinta ja aika verrattuna esimerkiksi viikon vuodelepoon. Varsinkin jos on työtä. En siis voi enempää olla painottamatta tätä: menkää siis ajoissa lääkäriin!
Elkää siis repikö persiitänne, se yksi reikä siellä riittää vallan hyvin. ja Hyvvee viikonloppua! Eläkää ihmisiksi! Kiitos hyvästä avusta kaikille Siilaisen ja tikkamäen hoitajille!
Paremmalta näyttää mutta en usko vielä
Kommentit pois päältä artikkelissa Paremmalta näyttää mutta en usko vielä
Heippa taas!
Onkohan joku tiemies lukenut eilistä blogiani..? Tänään näin ikkunasta ihmeellisen näyn, kaupungin traktori ajoi ikkunani alla lunta pois ja siellä oli toinenkin ukko mukana luomassa lunta. Tämä on näköjään edistystä kaupungilta. Tiedämme että joensuun kaupungin budjetti on aina kuralla, on ihme että on löytynyt rahaa näin huomattavaan investointiin. Kaupungin asukkaille se on mielihyvää tuottava asia jos vain se jatkuu.
Kun eilen törmäsimme siihen tienpenkkaan uskoin että tämä hyvännäköinen sihteerikköni lentäisi minun ylitseni, olin jo valmistautunut ottamaan hänet syliini joka olisi minulle tuottanut suurta mielihyvää ellen olisi samalla lentänyt itse turvalleni se ei olisi tuottanut mitään mielihyvää, jos verta olisi vuotanut kummankin päästä onneksi näin ei käynyt.
Ajakaa varovaisesti ja jättäkää autot huvipaikan viereen jos meinaatte nauttia muutakin kuin kansalaisluottamusta. Tai parempi on että ette ota autoa mukaan ollenkaan menkää vaikka potkukelkalla.
Vaarallinen kulkeminen keskellä kaupunkia selvinpäin
Kommentit pois päältä artikkelissa Vaarallinen kulkeminen keskellä kaupunkia selvinpäin
Täällä ollaan kulkuystävällisempää päivää kaikille jälleen!
Tämä sanoma kohdistuu lähinnä kaupungin teknisellevirastolle ja tievirastolle joille tämän tyyppiset asiat kuuluvat eli teiden kunnossapito asiat. Ymmärrän kyllä kun on tullut paljon lunta sillon niitä ei ole voinut keretä kaikkia ajaa pois, mutta tiepenkkojen ajo on täysin mahdollista ottamalla työttömiä ihmisiä traktorin kyytiin ja putsaamaan sinne jääneitä lumia jotka jossain vaiheessa jäätyy. Ja aiheuttaa vaarallisia tilanteita jalankulkijoille, autoilijoille, liukas kenkäisille ihmisille ja pyörätuolissa kulkeville.
Noin 20 minuuttia sitten tulin kaupungilta päin ja jouduimme vaaralliseen tilanteeseen oli lähellä etten pudonnut tuolistani, kun tuoli osui tiepenkkaan.. Onneksi sihteerikköni ei lentänyt minun yli, siitä olisi tullut melkoinen soppa. Jossa olisi voinut sattua oikeitakin vammoja. Kotitalon edessä jäimme vielä kiinni, onneksi joku nuorehko mies auttoi meitä pulassa, kiitos siitä!
Ottakaa lusikka kauniisiin kätösiinne mikäli ne ovat kauniit ja siitä voidaan olla montaa mieltä. Ja pankaa uudistukseen se että työttömät voisivat saada töitä vaikka pienelläkin palkalla, auttamalla auraustöissä ja helpottamalla monen elämää.
Jos ei tämä vetoomus auta, tulen valittamaan kunnanvaltuustolle ja hallitukselle teiden kunnossapidon laiminlyönneistä.
Vammaisen päivä
Kommentit pois päältä artikkelissa Vammaisen päivä
Nisse-setä täällä Päevee!!
Ja vieläpä oikeen kylymee päevee. Tällä säällä joutuu jo laittamaan itsekukin muutakin kun vain alushousut jalkaan, heh heh.
Tästä sainkin aasin sillan ja aasin itsekkin seuraavaan aiheeseen. Usein ihmetellään kun vammaiset ovat kärttyisiä ukkoja ja akkoja, mutta se ehkä johtuu siitä, että meidän päivämme on jokseenkin samanlaisia päivästä päivään. Kerrompa nyt, kun olen istunut tässä työnnettävässä perkeleen rakkineessa jo puoli vuotta, niin millainen ohjelma minulla on yleensä päivisin.
No aamulla herään siinä seitsemän aikoihin, ellen ole nauttinut mitään miestä väkevämpää, jolloin yleensä nukun koko seuraavan päivän. Joka tapauksessa, ohjelmani on jokseenkin päivästä päivään sama. Kun aamulla herään, kun en ole vielä kuollut ( mustaa huumoria), minulle puetaan päälle nimittäin vaatteet. Sitten on aamupalan vuoro, ellei ole se erikoispäivä jonka jo edellä mainitsin.
Noh, aamupalalta palaaminen joko kämpille viikonloppuisin tai päivätoimintaan arkisin, mutta kun ei ole sitä päivätoimintaakaan viikonloppuisin, niin rupean tuijottamaan televisiota tai tietokoneen ruutua, jossa eksyn tietyille sivuille, tietenkin. Olenhan mies minäkin.
Jos oikein hyvin käy, urheilua tulee koko viikonloppu ja se auttaa jopa hereillä pysymiseen. Muuten nukun jopa koko päivän. Ja kinaan hoitajien kanssa onko aamu vai ilta ja joskus jopa siitä mikä päivä on. Useinmiten häviten taistelun. Iltaisin käyn syömässä ja mahdollisesti koripallo-otteluissa jos niitä on. Onneksi Kataja antaa meidän vammaisten tulla otteluihin ilmaiseksi. Kiitos siitä, jälleen kerran.
Sitten onkin taas maate menon aika. Sanottakoon kuitenkin, että nämä avustaja/sihteeriköt auttavat huomattavasti siinä toiminnassa ja hereillä pysymisessä ja joskus myös kehittävät vaihtoehtoista toimintaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sellaista toimintaa, vaikka minulta ei yritystä puutu, heh.
Noh, voitte kuvitella miten yksitoikkoista tämä vammaisten elämä on, varsinkin näin talvella ja välillä myös kesän sade kausina. Siispä kysykääpä vaikka vammaiskavereiltanne miten asiat voisivat olla paremmin? Tämä on nimittäin varsin subjektiivinen kuvaus. Joka tapauksessa, tämä oli tämän viikon saarna. Eläkee ihmisiksi ja palelkaa niin pirusti!! heheh
Minäkin luultavasti huomenna palelen alennus myynneissä, en tiedä siitä sitten enempää. Hyvää viikonloppua kaikille! Ikään, sukupuoleen ja niin edespäin katsomatta.
Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Jos ette ole sattuneet katsomaan telvisiota ja sää ennustajia, niin ottakaa pihalle mentäessä viikonloppuna saappaat mukaan. Muuten jalkanne kastuvat ja jollei ole lääkepulloa mukana niin tulee pian snuva. Silloin on vaikeaa olla toisten ihmisten seurassa. Ihme ettei tuo minun sihteerikköni pode sitä, sen jälkeen kun on saanut lapiollisen jäävettä saappaaseensa. En kyllä ymmärrä sitä heitto tarkuutta. heh.
Taas pieni kuvaus esteellisyydestä; Olimme ylittämässä lumista ja vaikea kulkuista suojatietä, kun sivusta alkoivat samaan aikaan ylittämään kolme henkilöä tietä. Yksi oli nuori sähköpyörätuolilla kulkeva henkilö, jonka en usko kauaa vempeleellä ajelleen, varovaisuudestaan päätellen. Samaiselta puolelta lähti rouvashenkilö ylittämään katua, yhtäkkiä tuikaten tämän nuorenherran eteen joka oli keskittynyt tien ylipääsyyn, huomattava vauhti kärryssä, tilanteeseen nähden. Kolmantena tuli mies polkupyörän kanssa. Tilanne kehkeytyi siten, että poika vahingossa osui naiseen ja pyöräilijä melkein poikaan. Rouvan kielenkäyttöä en kehtaa edes kuvailla, ja saratellen hän poistuikin paikalta jättäen nuorenherran tappelemaan kärrynsä kanssa. Onneksi tilanteessa mukana ollut pyöräilijä ja vastaantullut kävelijä, avustajani avulla saivat pojan turvallisesti yli autotien. Jos minulla olisi ollut oma kärry olisin lähtenyt seuraamaan pojan kulkua. Oli se sen verran harrastajan näköistä touhua. Ja voin sanoa, että ei meikäläinenkään mikään mestari ajaja ole.
Tässä näemme, kuinka esteellisyys ja esteettömyys kohtaavat toisensa arkipäivässä. En nyt enempää näin viikonlopun alussa viitsi saarnata, mutta toivon ettei tällaiset tilanteet enää toistuisi. Otetaan siis kaikki huomioon liikenteessä, esimerkiksi se tosiasia ettei näitä kulkupelejä niin vain jarruteta. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille, liikenteessä ja muualla oleville! Ja eläkää ihmisiksi.
Lähdenkin tästä seuraamaan kisoja, joita onkin paljon tulossa viikonloppuna. Olkaa siis hyvät ja seuratkaa! Kannustaen suomalaiset voittoon!
Muisto käynnillä, lumessa kahlaamassa.
ja lissee sapuskaa…
Sapuskaa
Suomifilmin huumaa, joka on joskus myöskin kuumaa 😀
Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Hyvvee Päevvee, lumessa enemmän tai vähemmän rämpijät!
Kun aloitin tämän blogin pidon oli aiheenani usein esteettömyys. Ja kirjoitellessani olen huomannut, että esteitä on monenlaisia ja esteellisyyttä myös. Tämän päivän esteellisin paikka olikin kaupungilla. Me meinasimme lentää mm. oikeasti turvallemme lumikynnyksen takia ja sihteerikköni veti minua henkihieverissä monttujen yli ja kynnyksen yli, jonka auraajat olivat ystävällisesti jättäneet. En kyllä ymmärrä minkä takia, kun kaupungissa on työttömiä, jotka varmasti mielellään lapioisivat pienemmällä palkallakin lumikynnyksiä suojatieltä. Sillä nämähän aiheuttavat suurempia liikenne vaaroja kuin mikään muu.
Istun siis tällä hetkellä tässä kelattavassa pirssissä, niin kävelimme Niskakadun ja koulukadun risteyksessä ja siinä oli ensimmäisiä sekä viimeisiä esteitä, kun kiersimme kaupoissa. Tällä kertaa ei ollut alkoholilla mitään osuutta asiaan, kun tulimme ylioppilastalon kohdille, missä on hyvät liikennevalot. Perässämme tuli sähkötuolilla huristeleva kaveri, jonka jokainen tuntee. Olimme siis yhtäaikaa risteyksessä. No joo, siinä sitten antoi valot meille luvan mennä ja me pähkäilimme minkä kautta. Kun edessä oli lumivalli ja toisella puolella kuoppa ja taas lisää valleja. No tämä sähkärikaveri keksi nopean ratkaisun ja meni ohi pitkin autotietä, joka ohitti meidänkin kärryn ja mitä ratkaisua emme valitettavasti heti huomanneet, kun aika-ajoin puupäitä olemme molemmat. heh! Me yritimme kaksi kertaa ja ensimmäisellä kertaa lensimme melkein turvallemme, koska lumisokeus iski ja vallin jyrkkyyttä ei nähnyt. Noh jouduimme kuitenkin menemään siis lopulta itsekkin pyörätuolikaverin viitoittamaa autotietä pitkin, peruutusvaihteella. Pelkään jo itsekkin kuinka helvetissä ajan kun pääsen vihdoinkin taas itse ajamaan.
Pyydän nyt, kun olen kirjoittanut melki 7 vuotta tästä samasta asiasta pyydellen kaupunkia palkaamaan muutaman miehen raktorien mukaan lapioimaan näitä vaaranpaikkoja pois. Vai onko helpompi maksaa korvauksia kiukkuisille ihmisille jotka ovat satuttaneet iisensä?
Varokaa ja eläkee ihmisiksi tien päällä! Minäkin tästä juuri lähden tien päälle, katsomaan jos saisin ajopelin käyttööni. Hyvät viikonloput!
Ajatuksia pikkujouluista ja vähän isommastakin meiningistä.
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia pikkujouluista ja vähän isommastakin meiningistä.
Kävin tässä nuoremman ja pienemmän sihteerikköni kanssa joulushoppailemassa. Katselin sitä vilinää, mitä kaupoissa oli. Mieleeni tuli, että yhden ukkelin syntymäpäivän johdosta on valtavat juhlat. Ensinnäkin on jumalattomat määrät syömistä, vaikka tarinan mukaan ukko eli melko köyhänä. Ja kaappeihin piilotetaan mitä ihmeellisimpiä paketteja ja lapset ja lapsenmieliset sitten etsivät niitä. On hajusteita, on kodintekniikkaa, joka tietysti tulee aikaisemmin esiin, mitä erilaisimpia lahjakortteja, totesinkin sihteerikölle, että ennen joulua kaupat ovat auki ja me asiakkaat olemme kiinni kaupoissa ja erilaisissa pikkujouluissa ja myöhemmin uudenvuoden vietoissa.
No uuden vuoden jälkeen tilanne on aivan päin vastainen, vaikka ei nykyään aina. Että kaupat ovat kiinni ja me olemme auki. Mistähän tämmöinen johtuu? Joulu on kaupallistunut. Pitää olla paremmat jouluvalot ja paketit kun naapurilla, ja unohdetaan ajatus paketin takana, keskittyen vain pakewtin rahalliseen arvoon. Ei osata arvostaa pientä, mutta ajatuksen täyteistä lahjaa vaan hamutaan isointa ja kalleinta. Lapset opetetaan pikkuhiljaa samaan ajatusmaailmaan. Noh, mutta tänään ja huomenna alkaa pikkujoulu kausi, ravintolat varmasti ovat täynnä. Tämä on oikein ravintolatyön kulta aikaa ja kaikenmoisia pukkeja liikkuu, kadulla en tiedä mihin suuntaan he kulkevat välillä. Eikä taida tietää itsekkään, kun ei pääse kun seinään mikä on muutaman metrin päässä.
Viettäkää nyt kumminkin kunnollinen pikkujoulu kausi. Eikä tonttuilua ole kielletty. Kunhan ei aamun tultua löydy naapurin naisen vierestä, vaikka sekin tänä aikana on mahdollista. Varsinkin yhtiöiden pikkujouluissa, olen kuullut.
Hyvvee viikonloppua ja toivottavasti kenenkään kummatkaan päät ole kipeitä.
Kuten huomaatte, pääsinhän minäkin tonttuilemaan.
Erilaisia näkemyksiä Validiatalosta
Kommentit pois päältä artikkelissa Erilaisia näkemyksiä Validiatalosta
Päiviä vaan kaikille lukijoilleni!
Tämän luettuanne luulette, että olen hirmuisen vihainen mies tai muuten pahalla tuulella. Olen vähän kumpaakin, mutta huumorikin on jäljellä vielä – ei sentään niin paljon vituta, eikä harmita. Kysymyksessä on meidän asuintalojemme toiminta ympäri maakuntaa ja maata. Asia koskee sitä, että ennen vanhaan, vuonna -85 ja niinä hyvinä aikoina kuten sanotaan, taloissa oli aivan toinen henki. Näin silloin kun meille kaupattiin näitä asuntoja. Tosin täytyy sanoa, että olimme silloin kaikki nuoria- niin avustajat kuin avustettavatkin. Tullessamme milleniumiin kaikki muuttui…
Meitä alettiin yksityistää, en tiedä mitä sillä tässä tarkoitettiin, mutta rahaa alkoi mennä kahta kauheammin erilaisiin kuluihin. Jopa esimerkiksi vaatehuoltoon on mennyt valtavia määriä rahaa siitä vuodesta -85 tähän päivään. Harmikseni täytyy myös todeta, että meitä yritetään niin sanotusti laitostaa. Tällä tarkoita sitä ihmisiä manipuloidaan siihen suuntaan kuin johto tai paremminkin johtajat niin haluavat. Useimmat meistä siihen menevätkin, varsinkin vanhemmat vammaiset. En tosin itsekään kovin nuori ole, mutta olen niin pirullinen, että en siihen mene. Olen havainnut, että nuoretkin vammaiset ovat laitostuneet pitkäaikaisen vammaishoitojärjestelmän huomassa. On kaikenlaista psykologiaa vammaispolitiikan esittelijöinä, tähän kun lisäisi vielä lääkärin lausunnon, että ”ei sinusta enää mitään tule”. Lääkintäjumpparit ovat ainoita, jotka ovat meidän puolellamme.
Hoitohenkilökunta on jo enemmän tai vähemmän leipääntynyttä työhönsä. He käyvät kiireellä hoitamassa asiansa, kun asiakas soittaa ja pyytää vaikka apua kusemisessa. Usein on vastauksena, että ei kai sinua suinkaan aina kuseta, justiinhan sinä pari tuntia sitten kävit kusella. Mielestäni asia ei kuitenkaan ihan näin ole. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen rakko, kuten henkilökohtainen avustajakin, joka auttaa selviytymään arjesta. Jos avustaja on vielä suhteellisen nuori, niin homma toimii aina vain paremmin. Olkaapa hyvä ja miettikää asiaa! Kirjoitelkaa minulle suoraan sähköpostitse ja antakaa kommentteja. Osoiteeni on nisse47@gmail.com
Hyvvee ja maukasta viikonloppua !
Tags: artikkeli, my life our life, terveisiä lääkäreille ja jumppareille, terveisiä viranomaisille
Esteettömyysblogi 