Liittyen edellisiin kirjoituksiin liukkaudesta ja lumesta, tässä todisteita Joensuun katukuvasta, joka ei ole nyt niin kaunis kuin edellisessä kollaasissa (kesällä).
Mitenkähän tuostakin pääsisi, kun vieressä on luiska, mutta aura-auto ei ole ilmeisesti huomannut sitä. Oikealla puolella taas on hirmuisen liukasta.
Tämä kuva on siitä kamalasta Yläsatamankadun ja Koulukadun risteyksestä. Kuvanottohetkellä ei ollut niin sanottua neljän ruuhkaa.
Tässä Koulukadun varren näkymiä. Seuraavat kuvat puhuu paljon enemmän.
Tässä kohdassa pitäisi aura-autolla olla kuormuri mukana, niin lumet voisi siirtää kokonaan muualle. Se ei kaupungin rahapussia tyhjentäsi.
Tämä kokkare on varmaan jäänyt epähuomiossa auran ulottumattomiin. Tai sitten joku pikkupoika on kiusallaan heittänyt sillä toista pikkupoikaa tai pikkulikkaa. Nyt se kuitenkin kökötti keskellä tietä menoani hidastamassa. Heh heh!
Terve taas lukijani ja muut liikenteessä liikkuvat ihmisiksi kutsutut eläimet! Sillä eläimiähän ei enää nää paljon liikkuvan, mitä nyt hirvet ja eräät punalakkiset tontut jotka niitä yrittävät ampua enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä. Kuten eräässä laulussa sanotaan vähän toisella nimikkeellä.
Jokatapauksessa nyt se perhanan lumi on tullut. Kuten arvata saattaa, katukäytävät ovat varsin kapeita. Eilenkin tulin kaupasta ja oli niin paljon lunta väylillä, että kärryni heittelehti sinne tänne. Ja vastaantulijan kanssa emme kumpikaan tienneet kumppaltako puolelta ohittaisimme toisemme.
Sitten se armoton liukkaus, joka lumi ja vesisateesta seuraa. Olen jo ennen tätä liukkautta meinannut jäädä kaksi kertaa Koulukadun ja Yläsatamankadun risteyksessä auton alle. Ei kai voi muuta sanoa, kuin että mikäs pahan tappaisi.. Piruhan ei pidä kiirettä ja jumala ei huoli – vai oliko se toisin päin. Mutta toisaalta, se aiheuttaa jännityksen kun autoja tulee joka puolelta, ei tiedä että koska menisi yli. On vain tökättävä nokka sinne väliin, en kuitenkaan tarkoita sitä väliä. Heh heh heh! Vaan autojonojen väliä.
Noilla pahuksen kuskeilla on olevinaan niin kiire, vaikka heillä on monenkymmenkertainen nopeus pyörätuoliliikkujiin nähden. He varmasti pääsevät nopeammin paikasta A paikkaan B.
Olisi tosi hyvä, jos edes väliaikaisesti olisi liikennevalot tässä varsin vilkkaasti kuljetussa risteyksessä, kun niitä valoja on kuulemma olemassa, mutta en kuitenkaan ole ihan varma onko niitä. Mutta saisihan ne laitettua pysyvästikin. Se säästäisi kaupungin kuluja huomattavasti ajatellen palokunnan, poliisin ja sairaalan laskutuksia sitten kun sattuu jotain. Kun se kaupungin rahapussi on edelleen vaan suhteessa ihan yhtä tyhjä kuin minunkin.
Näille nuorille kuskeille, joita he yleensä ovat, sanoisin että keventäkää hyvät naiset ja herrat hieman sitä kaasujalkaanne. Tai ottakaa se ylimääräinen tiiliskivi siitä kaasulta pois, jotta vauhti vähän hidastuisi. Samoin kuorma-autot, linja-autot etc, etc.
Olisi vain hieman turvallisempaa kulkea kun aurauskinosten takaa näkee muutenkin niin huonosti. Koitetaan kuitenkin selvitä yhteistyöllä tässäkin valkoisessa kesässä, niin kuin eräs tummaihoinen sanoi käydessään kotonaan.
Hello hyvät lukijat!
Se nyt sitten alkoi, nimittäin talvi ja liukkaat kelit. Onkohan kaikilla autoilijoilla jo talvirenkaat? Epäilenpä. Kun katselee huoltoasemille tulevia jonoja. Tulee mieleen, että nämä eivät kaikki voi olla bensan ostajia. Meille jalankulkijoille, vaikka olenkin sähköpyörätuolilla kulkija, joka luetaan jalankulku välineeksi, koska se ei ylitä määrättyä 13 km tuntivauhtia, on syytä varautua kompurointiin, liukkauteen ja lääkärissä käyntiin. Sekä muihin sellaisiin pieniin ja isoimpiin ongelmiin. Varsinkin jos pää jää auton alle. En sano kumpi pää.
On syytä katsoa tarkemmin kuin aikaisemmin, tuleeko jommalta kummalta puolen auto, jos niiden mokomien jarrut ei tunnu pitävän. Kaasujalkoja alemmaksi, meinaan kuskeilla nimittäin, ennen liikennevaloja. Näillä pukeilla, näiden muoreilla on tapana kiihdyttää, kun ne yrittävät päästä ennen valojen vaihtumista risteyksen ohi. Tässä vaiheessa olemme jo astumassa tiellä, sanan mukaisesti tielle, ja vaara on suurimmillaan, että auto tökkää, kuin facebookissa konsanaan.
Toinen ongelma on sitten lumi, johon tuppaa jäädä kiinni. Ainakin meikäläinen. Voihan aina hankkia lumilingon eteen, ja kääntää sen torven tiellepäin. Heh! heh! Alla oleva jää on vielä pahempaa. Kun se on niin saamarin liukasta. Siinä lentää jo kaikki muutkin kuin minä tai joku muu. Pyytäisin, talonyhtiöitä ja kaupunkia, tekemään lumityöt mahdollisimman nopeasti. Ja kaikkia varomaan, ettei pukin tarvitse, nimittäin joulu sellaisen, tulla sairaalaan kiukkuisia ihmisiä katsomaan. Kun tärkeimmät lahjat jäävät kumminki kotia. Kai arvaatte mitä tarkoitan 😉
Ei tässä muuta nyt. Tontut liikkuvat ensi viikolla enemmän tai vähemmän punanenäsinä, niinkuin minäkin. Olen aina toivonut kotiini minihameisesta tonttua tai useampi sellaisia. Varsinkin näin pikkujouluna. Ja muuallakin olisi kivempi 😉 heh, heh ja Hou Hou Hou!!
Heipä hei suuret ja pienet lukijani! En tarkoita kokoa, vaan vaikutusvaltaisuutta. Olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että itse yhdistyksen ajama asia eli esteettömyys on jotenkin menettänyt siipiään ja ainakin siitä kuulee enää vain juhlapuheissa ja hallituksen ja YK:n ja EU:n tiedonannoissa. Itse tekoja ei vain näy, ellei itse mene sanomaan asiasta suoraan, kuten olen usein käynyt.
Äsken juuri katselin erään kahvilan niin sanottua terassijärjestelmää joka aiemmasta huomautuksesta hienosti siistiytyi ja muuttui vähemmän esteelliseksi. Nyt tänään paikka oli taas , melkein entisellä mallillaan. Tässä vain yksi esimerkki. Tämä paikka on juuri postin ja pankin välissä, eli siinä on ruuhka-aikaan varsin tiukkaa. Kaiken lisäksi siinä on vielä yhteen kodintavarataloon ja parkkihalliin vievien hissien käytävä- ja eteistila. En tiedä koska he huomaavat uudelleen, että millaisen sumpun terassinsa aiheuttaa.
Ja ulkopuolella on sitten vielä niitä polkupyöriä – minun varsinaisia vihollisiani. Heh heh hee!
Kahvilan mainostaulu on vielä siinä tiällä, niin kuin täällä Pohjois-Karjalassa sanotaan. Monta kertaa teksii mieli töräyttää, että se on tosiaan siinä tiellä!
Onko tosiaan niin, että yhdistyksemmekään, jonka sentään pitäisi olla valtakunnallinen järjestö, ei pysty tekemään yhtään mitään? Olenkin ajatellut, anteeksi vain Mervi, että olisiko syytä vaihtaa yhdistyksen nimeä Esteettömyysliitoksi ja sen ympärille muodostaa yhdistyksiä. Tällä tavoin se saisi yhdistykseen enemmän jäseniä, enemmän kuntia ja kaupunkeja mukaan työhön esteettömyyden hyväksi. Ja kyllä olisi hyvä saada lisää koulutusta sillä nämä meidän tietomme alkavat olla jo vanhentuneita, niin kuin mekin – tai ainakin minä.
Joten mietitäämpä asiaa ja tuokaa se esityksen muodossa vuosikokouksessa hallitukselle esille.
Hyvää iltaa huonot ja hyvät lukijat!!!
Olemme ylittäneet 20 000 lukijan rajan! Eiköhän ylitetä 40 000 raja. Tiedä vaikka pääsisimme Guinnesin ennätysten kirjoihin. Tämä on luultavasti liikaa toivottu.
Onhan minulla jotain kerrottavaakin. Olin mainoksen uhri ja menin ostamaan erään paketin. En viiti sanoa minkä. Jokainen joka on nähnyt minut isossa myyssä avustajan kanssa, tietää varmasti mistä on kyse. Ja voin kyllä sanoakin, että elisa paketti on tuonut minulle enemmän harmaita hiuksia kuin, kuin esimerkiksi väärin ajetut polkupyörät.
Odotin tätä pakettia jonkun aikaa. Pistin sen televisioon kiinni, mutta kuinka ollakkaan, kaikki kanavat ei näkyny. Vaihdoin johdot toiseen digiboksiin ja sama homma. Kaikki kanavat eivät näkyneet. Panin digiboksin viritykseen, eikä tapahdu mitään. Menin elisashoppiin hakemaan neuvoa, ainakin, oikeasti, 10 kertaa!!! Tämä on tosi. Tänään vihdoin alkoi selvitä, että toisen digiboksin korttia ei oltu aktivoitu. Voihan V.K.P.! Tiedättehän mitä tämä tarkottaa. Tänään alkoi olla hermot jo niin kireänä, että meinasin heittää koko vehkeen koivuun.
Sitten kuitenkin alkoi selvitä, elisan liikkeen ystävällisellä avulla, että minulla on johtoja liikaa kiinni. En vain tiedä missä. Useimmiten niitä on vähän liiankin vähän kiinni. Tämä viikko on ollut kyllä kaikkien aikojen pyöränrenkaita kuluttavin.
Täytyy tästä mennä vielä illallakin tyttöjä tiiraamaan ja kiusaamaan. Koska hekin kiusaavat minua. Heh heh! Hyvää viikonvaihdetta ja ottakaa lievästi energia juomaa, kun ei valitettavasti olla Keski-Euroopassa, jossa saa vähä parempaakin. Nimimerkillä omaa kokemusta.
Morjens vaan lukijani ja ”älykkäästi” pyöriä asettelevat ja vielä oven pielessä juoruilevat rouvashenkilötkin!
Laitoimme juuri jouluvalot ja kävimme hakemassa vähän lisää johtoa, kun ne pahukset eivät ilman sähköä pala, kuten jokainen varmaan tietääkin – vai tietäänkö? Noh, Centrumista ulos tullessamme koin jälleen järkytyksen, jonka olen kokenut jo monta kertaa aiemmin. Nimittäin en tiedä ovatko ne pirun vai jonkun muun polkupyöriä jotka ovat aina tiellä. Ja sitten ne ”ystäväni” mainokset.. Eikö liikkeenharjoittajat tai poliisi voi tälle katalalle ongelmalle mitään?
Kävelykadulla on tämän mainitun talon lisäksi satoja polkupyöriä ja voisi melkein sanoa, että kymmeniä mainoskylttejä ja vielä kaupungin luvalla. En tiedä valehtelevatko mainosten pienet kirjoitukset, että ne ovat siinä kaupungin luvalla. Riippuu varmaan tapauksesta.
Joka tapauksessa ne ovat lievästi sanottuna harmillisia, molemmat. Kun lähden liikkeelle esimerkiksi Centrumin ovelta joudun tekemään useamman pujotteluliikkeen ennen kuin pääsen edes kadun yli. Ja pujottelu jatkuu kävelykadullakin. Tämä alkaa ottaa niin sanotusti päähän ja olen kuullut muidenkin sille kiroilevan.
Tässä sitä tullaan IsoMyystä Centrumiin mainosten ja pyörien keskellä. Kuten huomaatte, niin ihmisiäkin tulee vastaan, yritä nyt siinä sitten väistellä..
Esitän edelleen sitä jo sitä aiemminkin esittämääni ratkaisua. Kun olen käynyt Centrumin ja Metropolin parkkitaloissa olen huomannut niiden ammottavan tyhjyyttään kymmenen kerroksen verran. Eikö yhtä nurkkaa tai kerrosta voisi omistaa polkupyörille? Silloin ne eivät enää olisi tiellä ja mainokset mahtuisivat olemaan liikkeiden ikkunoiden kohdalla. Pölkupyörät pysyisivät myös kuivana parkkihallissa, eikä persaus kastuisi. Sadekelillä Centrumin ovensuu on erityisen tukossa, kun kaikki haluavat sinne pyöränsä sateensuojaan. Ja ihmisillä olisi tilaa kävellä ja ajaa pyörätuolilla, tai kulkea rollaattorilla. Tai juoruta keskellä tietä, kuten eräät mummut hissin oven edessä tänään tekivät. Ja pitkään tekivätkin!
Kuulin juuri eräältä sokealta, jonka melkein jokainen tuntee, en kuitenkaan sano hänen nimeään tietosuojan takia, että hänkin on joutunut törmäämään koiran kanssa näihin polkupyöräolioihin.
Olen tässä vielä sen verran mainoksen takana, että en näe mitä kulman takaa on ehkä tulossa. Sen takia en pidä noista mainoksista sen enempää kuin polkupyöristäkään.
Tämä on melkein ainoa ratkaisu, ellei joku parempaa keksi. Ja sitäpaitsi kävelykadulla on lyhyt matka kaikkiin liikkeisiin, joihin tarvitaan pääsy.
Hyvää illanjatkoa!