Esteettömyysblogi
Seikkailu nimeltä Prisma!
Kommentit pois päältä artikkelissa Seikkailu nimeltä Prisma!
Päevää kansalaiset ja muutkin hulttiot kuten allekirjoittanut.
Lähdimme päivänä muutamana Prismaan seikkailulle. Onneksi ei ollut mutavelli keli, vaan aurinkoinen pakkaskeli. Kuten kuvista huomaatte lähdimme oikein pirssillä matkaan. Olen nyt laiskalla tuulella, tai mikä lie tuuli, en viitsi kirjoittaa siis enempää kuin vain kuvatekstejä. Joten kuvat puhukoon puolestaan, tai minun puolestani.
Taksin odottelua ja maisemien ihailua
Rosso esteettömyys näkökulmasta
Uudet kengät ja muuta hyödyllistä
ja vähän herkkuja
Vammaisen päivä
Kommentit pois päältä artikkelissa Vammaisen päivä
Nisse-setä täällä Päevee!!
Ja vieläpä oikeen kylymee päevee. Tällä säällä joutuu jo laittamaan itsekukin muutakin kun vain alushousut jalkaan, heh heh.
Tästä sainkin aasin sillan ja aasin itsekkin seuraavaan aiheeseen. Usein ihmetellään kun vammaiset ovat kärttyisiä ukkoja ja akkoja, mutta se ehkä johtuu siitä, että meidän päivämme on jokseenkin samanlaisia päivästä päivään. Kerrompa nyt, kun olen istunut tässä työnnettävässä perkeleen rakkineessa jo puoli vuotta, niin millainen ohjelma minulla on yleensä päivisin.
No aamulla herään siinä seitsemän aikoihin, ellen ole nauttinut mitään miestä väkevämpää, jolloin yleensä nukun koko seuraavan päivän. Joka tapauksessa, ohjelmani on jokseenkin päivästä päivään sama. Kun aamulla herään, kun en ole vielä kuollut ( mustaa huumoria), minulle puetaan päälle nimittäin vaatteet. Sitten on aamupalan vuoro, ellei ole se erikoispäivä jonka jo edellä mainitsin.
Noh, aamupalalta palaaminen joko kämpille viikonloppuisin tai päivätoimintaan arkisin, mutta kun ei ole sitä päivätoimintaakaan viikonloppuisin, niin rupean tuijottamaan televisiota tai tietokoneen ruutua, jossa eksyn tietyille sivuille, tietenkin. Olenhan mies minäkin.
Jos oikein hyvin käy, urheilua tulee koko viikonloppu ja se auttaa jopa hereillä pysymiseen. Muuten nukun jopa koko päivän. Ja kinaan hoitajien kanssa onko aamu vai ilta ja joskus jopa siitä mikä päivä on. Useinmiten häviten taistelun. Iltaisin käyn syömässä ja mahdollisesti koripallo-otteluissa jos niitä on. Onneksi Kataja antaa meidän vammaisten tulla otteluihin ilmaiseksi. Kiitos siitä, jälleen kerran.
Sitten onkin taas maate menon aika. Sanottakoon kuitenkin, että nämä avustaja/sihteeriköt auttavat huomattavasti siinä toiminnassa ja hereillä pysymisessä ja joskus myös kehittävät vaihtoehtoista toimintaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sellaista toimintaa, vaikka minulta ei yritystä puutu, heh.
Noh, voitte kuvitella miten yksitoikkoista tämä vammaisten elämä on, varsinkin näin talvella ja välillä myös kesän sade kausina. Siispä kysykääpä vaikka vammaiskavereiltanne miten asiat voisivat olla paremmin? Tämä on nimittäin varsin subjektiivinen kuvaus. Joka tapauksessa, tämä oli tämän viikon saarna. Eläkee ihmisiksi ja palelkaa niin pirusti!! heheh
Minäkin luultavasti huomenna palelen alennus myynneissä, en tiedä siitä sitten enempää. Hyvää viikonloppua kaikille! Ikään, sukupuoleen ja niin edespäin katsomatta.
Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Jos ette ole sattuneet katsomaan telvisiota ja sää ennustajia, niin ottakaa pihalle mentäessä viikonloppuna saappaat mukaan. Muuten jalkanne kastuvat ja jollei ole lääkepulloa mukana niin tulee pian snuva. Silloin on vaikeaa olla toisten ihmisten seurassa. Ihme ettei tuo minun sihteerikköni pode sitä, sen jälkeen kun on saanut lapiollisen jäävettä saappaaseensa. En kyllä ymmärrä sitä heitto tarkuutta. heh.
Taas pieni kuvaus esteellisyydestä; Olimme ylittämässä lumista ja vaikea kulkuista suojatietä, kun sivusta alkoivat samaan aikaan ylittämään kolme henkilöä tietä. Yksi oli nuori sähköpyörätuolilla kulkeva henkilö, jonka en usko kauaa vempeleellä ajelleen, varovaisuudestaan päätellen. Samaiselta puolelta lähti rouvashenkilö ylittämään katua, yhtäkkiä tuikaten tämän nuorenherran eteen joka oli keskittynyt tien ylipääsyyn, huomattava vauhti kärryssä, tilanteeseen nähden. Kolmantena tuli mies polkupyörän kanssa. Tilanne kehkeytyi siten, että poika vahingossa osui naiseen ja pyöräilijä melkein poikaan. Rouvan kielenkäyttöä en kehtaa edes kuvailla, ja saratellen hän poistuikin paikalta jättäen nuorenherran tappelemaan kärrynsä kanssa. Onneksi tilanteessa mukana ollut pyöräilijä ja vastaantullut kävelijä, avustajani avulla saivat pojan turvallisesti yli autotien. Jos minulla olisi ollut oma kärry olisin lähtenyt seuraamaan pojan kulkua. Oli se sen verran harrastajan näköistä touhua. Ja voin sanoa, että ei meikäläinenkään mikään mestari ajaja ole.
Tässä näemme, kuinka esteellisyys ja esteettömyys kohtaavat toisensa arkipäivässä. En nyt enempää näin viikonlopun alussa viitsi saarnata, mutta toivon ettei tällaiset tilanteet enää toistuisi. Otetaan siis kaikki huomioon liikenteessä, esimerkiksi se tosiasia ettei näitä kulkupelejä niin vain jarruteta. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille, liikenteessä ja muualla oleville! Ja eläkää ihmisiksi.
Lähdenkin tästä seuraamaan kisoja, joita onkin paljon tulossa viikonloppuna. Olkaa siis hyvät ja seuratkaa! Kannustaen suomalaiset voittoon!
Muisto käynnillä, lumessa kahlaamassa.
ja lissee sapuskaa…
Sapuskaa
Suomifilmin huumaa, joka on joskus myöskin kuumaa 😀
Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Hyvvee Päevvee, lumessa enemmän tai vähemmän rämpijät!
Kun aloitin tämän blogin pidon oli aiheenani usein esteettömyys. Ja kirjoitellessani olen huomannut, että esteitä on monenlaisia ja esteellisyyttä myös. Tämän päivän esteellisin paikka olikin kaupungilla. Me meinasimme lentää mm. oikeasti turvallemme lumikynnyksen takia ja sihteerikköni veti minua henkihieverissä monttujen yli ja kynnyksen yli, jonka auraajat olivat ystävällisesti jättäneet. En kyllä ymmärrä minkä takia, kun kaupungissa on työttömiä, jotka varmasti mielellään lapioisivat pienemmällä palkallakin lumikynnyksiä suojatieltä. Sillä nämähän aiheuttavat suurempia liikenne vaaroja kuin mikään muu.
Istun siis tällä hetkellä tässä kelattavassa pirssissä, niin kävelimme Niskakadun ja koulukadun risteyksessä ja siinä oli ensimmäisiä sekä viimeisiä esteitä, kun kiersimme kaupoissa. Tällä kertaa ei ollut alkoholilla mitään osuutta asiaan, kun tulimme ylioppilastalon kohdille, missä on hyvät liikennevalot. Perässämme tuli sähkötuolilla huristeleva kaveri, jonka jokainen tuntee. Olimme siis yhtäaikaa risteyksessä. No joo, siinä sitten antoi valot meille luvan mennä ja me pähkäilimme minkä kautta. Kun edessä oli lumivalli ja toisella puolella kuoppa ja taas lisää valleja. No tämä sähkärikaveri keksi nopean ratkaisun ja meni ohi pitkin autotietä, joka ohitti meidänkin kärryn ja mitä ratkaisua emme valitettavasti heti huomanneet, kun aika-ajoin puupäitä olemme molemmat. heh! Me yritimme kaksi kertaa ja ensimmäisellä kertaa lensimme melkein turvallemme, koska lumisokeus iski ja vallin jyrkkyyttä ei nähnyt. Noh jouduimme kuitenkin menemään siis lopulta itsekkin pyörätuolikaverin viitoittamaa autotietä pitkin, peruutusvaihteella. Pelkään jo itsekkin kuinka helvetissä ajan kun pääsen vihdoinkin taas itse ajamaan.
Pyydän nyt, kun olen kirjoittanut melki 7 vuotta tästä samasta asiasta pyydellen kaupunkia palkaamaan muutaman miehen raktorien mukaan lapioimaan näitä vaaranpaikkoja pois. Vai onko helpompi maksaa korvauksia kiukkuisille ihmisille jotka ovat satuttaneet iisensä?
Varokaa ja eläkee ihmisiksi tien päällä! Minäkin tästä juuri lähden tien päälle, katsomaan jos saisin ajopelin käyttööni. Hyvät viikonloput!
Onko tämä sittenkään esteettömyyttä?
1 kommentti
Päevvee ja onnellista uutta vuotta kansalaiset!
Muistatte varmaan viimekertaisesta kirjoituksesta, vaikka siitä pitkä aika onkin, toki voi olla että joku on unohtanutkin kyseessä olevan asian. Kysymyshän oli ja edelleen on muka talon palvelujen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet jne jne. Mutta me asukkaat ja suurin osa työntekijöistäkin jaksavat epäillä tätä. Nimittäin, jos väkeä sanotaan irti tai pannaan pakkolomalle, niin ei voi ainakaan sitä sanoa parannukseksi. Mm. Talonmiehemme on virallisesti vuorotteluvapaalla toistaiseksi, mutta saattaa olla niin ettei häntä sen koommin enää nähdä, onhan hän jo eläkeikää lähestyvä. Ja se on suuri menetys talolle ja meille asukkaille. Hän on etevä korjaaja melkein missä vaan ja hänestä on ollut suuri apu meille. Siinä kohtaa palvelu kyllä heikkenee.
Toinen palvelujen heikkeneminen on ruoka. Kun keittiöstä varmojen tietojen mukaan lähtee kaksi työntekijää ja nämä näiden henkilöiden työt siirtyvät avustajille ja hoitajille. Ihmettelen vain sitäkin, kuinka yökkö kerkiää laittamaan aamupalaa, jos on kymmenenkin kutsua yöllä.
Sitä yhäkin ihmettelen ja olen aina ihmetellyt, yhden yökön järjestelmää. Ajatelkaapa naiset ja herrat, kuinka käy jos se yökkö esimerkiksi kompastuu yöllä rappusissa, eikä pääse puhelimeen, vaikka onkin puhelin mukana. En tiedä minkälainen katastrofi siitä tulisi, mutta voin vain kuvitella.
Yleisesti ottaen olisi kohtuullinen järjestelmä katsottava uudelleen ja otettava järkikäteen. Olemme asukkaiden kanssa sanoneet hoitajille, että olemme valmiit neuvottelemaan vuokranantajamme/työnantajan kanssa, mikäli siitä on hyötyä. Vastaus on minun lukemani vastauksen mukaan, ei käy. Vielä siitä hoitajien työpaineesta, kun illalla on parikymmentä kutsua, enemmän tai vähemmän vaikeavammaisilta asukkailta ja työntekijöitä on enintään viisi kappaletta, niin sanokaapa mihin he kerkiävät? Kun on pissahätiä ja kakahätiä ja muita hätiä, niin ei siinä oikein muuta ehdi kun juoksemaan ja kun asukkaat hermostuvat ja avustajat hermostuvat on soppa selvä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä teemme? Tämä ei nimittäin ole yksin tämän talon ongelma, vaan kaikkien Validia talojen ongelma. Minä sanon, että tämä ei ainakaan voi turvallisesti loppua. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä mutta tällainen tunne minula ainakin on. Katsellaan kaupunkia, kun ei tässä oikein muutakaan voi.
Esteettömyysblogi 