Esteettömyysblogi
Vaatehankinnatkin voivat olla esteellisiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Vaatehankinnatkin voivat olla esteellisiä
Terve vaan kaikki rakkaat ja vähemmän rakkaat blogini lukijat! Olen ollut vähän aikaa hiljaa, mutta pääsiäisen jälkeen alkaa taas tulla lisää tekstiä. Nyt on ilmaantunut uusi este, jota en ole aiemmin huomannut, joka koskee meitä kaikkia, varsinkin vähemmän pienikokoisia. Koskee se varmaan pienikokoisiakin. Kysymys on nimittäin vaatteista.
Ostin tuossa äskettäin takin, housut ja kengät. Kiersimme pari päivää eri kaupoissa, mutta koska olen tällainen ”läskimooses” ja olen ruoka-aikaan kotona (ja kaiken lisäksi ruoka maistuu), niin tarvitsin kolmen X:n vaatteita. Niitähän ei tahtonut löytyä, ei kirveelläkään. Kun vihdoin löysin kolmen X:n ja yhden L:n vaatteita, nekin osoittautuivat hieman pieniksi. Kun rupesimme tutkimaan tuotelappua Halti-merkkisessä takissani, niin löysimme pienen pienellä tekstillä: ”Suunniteltu Suomessa, valmistettu Kiinassa”. Ainakin minua rupesi hieman naurattamaan, kun kuvittelin kiinalaisia pienikokoisia ihmisiä .
Nämä työntekijät, jotka tekevät kaiken lisäksi pilkkahinnalla näitä vaatteita, jotta tehtaat tuottaisivat voittoa mahdollisimman paljon länsimaihin. Tämähän ei ole yksin Suomen ongelma vaan globaali ongelma, sillä kaikissa länsimaissa on isompikokoisia kuin nämä pienet kiinalaiset tai vietnamilaiset ystävämme. He eivät käsitä mitä kolme X:ää ja yksi L tarkoittavat, ilmeisesti sitä ei ole koskaan selitettykään, vaan on annettu ompelukone eteen ja käsketty tekemään vaatteita kaavan mukaan. Tilanne tulee ennen pitkää kaaosmaiseksi, kun länsimaiset ihmiset yrittävät tunkeutua nakkimakkaran kuoreen, vaikka ovatkin HK:n lenkin kokoisia, kuten minä.
Olisi syytä, esimerkiksi EU:n kauppaministerin ottaa yhteyttä yhtiöihin ja kylmästi ilmoittaa, että näitä tuotteita ei enää voi ostaa. Tilannehan on aivan mahdoton, kun ei sovi vaatteisiin. Pitää kait alkaa kulkea munasillaan, kuten köyhät siellä etelässä.
Hyvää pääsiäistä kaikille ja miettikäähän asiaa ja lähettäkää kommentteja, esimerkiksi sähköpostiin!
Uutisia sieltä sun täältä ja vähän muutakin turinointia
Kommentit pois päältä artikkelissa Uutisia sieltä sun täältä ja vähän muutakin turinointia
Terve! Pitkästä aikaa. Siitä on vierähtänyt taas pari viikkoa ja olette vielä jaksaneet käydä katsomassa vanhoja juttuja, vaikka onhan niissäkin katsomista, ei sen puoleen. Syy on tietysti taas se, että tämä kauniimpi avustaja on ollut ties missä pari viikkoa. En uskalla sanoa missä se on voinut olla, vetää vielä kuonoon jos rupean ilkeilemään. Siispä parempi antaa olla sanomatta, kyllä te sen kuitenkin arvaatte missä hän on voinut olla.
No joo. Talvikausi alkaa olla lopuillaan, meinaan urheilun suhteen, vaan talven pentele ei ole. Ainakaan vielä. Toivonmukaan kuitenkin pian on. Sen sijaan kevätkausi on alkanut ainakin formuloiden merkeissä, jossa meidän Kimi Räikkösemme löi asiantuntijoilta, tai minkätuntijoita ne nyt sitten ovat, luun kurkkuun heti ensimmäisessä kilpailussa. Sitä suomalaiset hiihtäjät eivät ole tehneet enää vuosiin, ei ensimmäisinä, eikä viimeisinä.
Onhan se vähän vaarallinen laji tuo formula. Mutta ihme kyllä nykyään enää harvoin sattuu vakavia onnettomuuksia, muuta kuin maantiellä. Viittaan tässä nyt eilen TV1:ltä tulleeseen dokumenttiin Ayrton Sennasta, joka ajoi päin puuta tai mitä lie reunusta. En ollut siihen aikaan niin kiinnostunut joten en voi muistaa asiaa tarkasti. Ja vaikka olisinkin ollut kiinnostunut, niin joku muu asia kiinnosti sinä päivänä enemmän. Dokumentti tulee uusintana lauantaina TV1:ltä klo 13.00. Suosittelen katsomaan! Sopii katsottavaksi myös tytöille, jotka haaveilee pääsevänsä kisaemänniksi. Siihen hommaan täytyy vain olla aikamoiset muodot, meinaan noin niinkun hmmmmm. Kai ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Sen jälkeenhän ei ole ollutkaan kuolemaan johtaneita onnettomuuksia F1 -kisoissa, joka on sinänsä ihmeellistä kun ajattelee niitä nopeuksia. Meikäläisen pyörätuolillakaan ei pääse läheskään sellaisia nopeuksi, vaikka olisi kiire. Ja silloin saattaisi tullakin siivet selkään. Ja jonkunlainen kehä pään päälle. En kuitenkaan usko, että valkoinen.
Näitä kilpailuita on yleensä vaikea päästä paikanpäälle katsomaan. Suomessahan F1-kisoja ei ole ollenkaan ja ulkomailla on lähinnä Unkarin Hungaroring, suomalaisten paikka. Mutta sinnekään ei oletettavasti pääse vammaisten pyörätuolilla, sen enempää kuin muillakaan vammaiskonsteilla. Joten se kaatuu siihen, ilman siipiä. Niinkuin kotkanpojilla.
No eipä tälläkertaa enempää. Voi olla, että tällä viikolla tulee toinen kuvajuttu. Voi olla, että kokoamme koko vuoden aineistoa kuvakollaasiksi ja katsomme mitä on tapahtunut. Jos kerkiämme.
Siihen asti hojo hojo, sano Simpauttaja!
ps. Miksi Esteettömyys yhdistyksen kokous on paikassa jonne ei pääse kirveelläkään, ainakaan meikäläinen. Tässähän alkaa jo hermostumaan. Pöö Mervi!
Hiihtolomaherkkuja a la Nisse
Kommentit pois päältä artikkelissa Hiihtolomaherkkuja a la Nisse
Moikka vaan kaikki hiihtolomalaiset, jotka eivät ole lähteneen Lahteen kisoja katsomaan – mikä olisi sinänsä hyödyllistä, saisi ainakin raitista ilmaan muutenkin kuin filtterin, tai sen toisen lasisen laulukirjan, kautta. Vaikka niitä kyllä löytyy sieltä enemmänkin kuin Laki sallii.
Tässä kuvien mukanamuutama hyvä vinkki evääksi hiihtoretkille ja muillekin retkille. Heh heh!
Hyvvee loman loppua ja viikonloppua ja eläkee ihmisiksi! Vaikken tiedä elättekö?
Etsi esteet kuvista!
Kommentit pois päältä artikkelissa Etsi esteet kuvista!
Terve!
Tältä näytti Merimiehenkatu kirjastoreissulla 1.30 pm. Koittakaa etsiä esteet kuvista, niitä oli nimittäin useampia.
Lisää ”pohdiskelua” urheilusta
Kommentit pois päältä artikkelissa Lisää ”pohdiskelua” urheilusta
Hei vaan kaikki urheilevat ja urheilemattomat, elikkä penkkiurheilijat!
Jo loppui se kärsimysten viikko. Aina hehkutetaan, että nyt tulee, muttei sitten tulekaan. Eikö toimittajat ymmärrä lopettaa sitä turhanpäiväistä hehkutusta, kun kuitenkin tietävät jo etukäteen, ettei siitä mitään tule. Ja urheilujohtajat samaten.
Mutta mennäämpä asiassa vähän taaksepäin, että mistä kaikki tämä johtuu? Ensinnäkin on paljon mahdollista, että se riippuu valmentajista, seuroista ja liitoista, sekä itsestään urheilijoista, joista muutaman mainitsin edellisessä kirjoituksessa.
Kun ajattelee, että vuonna 1930 oli yhtä huono tulos kuin nyt, niin täytyy ruveta miettimään mistä tämä oikein johtuu tämä suoranainen kaaos. Vuonna 1930 ja sitä ennen ja sen jälkeen oli kaksi liittoa: SVUL ja TUL, jotka kumpikin olivat enemmän tai vähemmän riidoissa, poliittisissa sellaisissa. Ensimmäistä sanottiin kansan keskuudessa lahtariseuraksi ja toinen taas oli työväenseura, joka ei miellyttänyt ns. porvareita ollenkaan. Tästä alkoi se ikuinen kiista, joka nyt on jo vähän vähentynyt ja on sellainen kuin Suomen Urheiluliitto, jonka muistaakseni iänkaikkinen presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen laittoi alulle, jotta olisi saatu parempaa aikaan. Sillä hänhän oli maailmanluokan pituushyppääjä siihen aikaan kun vielä hypättiin vauhdittomasti. Nykyiset suomalaiset eivät pääse vauhdinkaan kanssa sellaisiin tuloksiin kuin Kekkonen aikoinaan.
Niin se vaan on poijjaat ja tyttäret, vaikka valmennusmenetelmät ovat kehittyneet, niin jostain kuitenkin täytyy riidellä suomalaiseen tapaan. En vain tiedä mistä. Onko se politiikkaa? Sitäkin se voi olla. Vai onko se rahapolitiikkaa? Kun ulkomailla yksityisesti urheilijat tekevät huimia tuloksia erilaisissa cupeissa (tosin ei tällä hetkellä), mutta sitten kun tulee ns. rahattomat kisat, kuten MM ja olympialaiset, niin tuloksia ei synny millään. Hyvänä esimerkkinä on Evilä, joka nytkin oli yleisurheilun EM-kisoissa ulkona palkintopallilta, jäi 2cm päähän sitä palkintopallista (teki kuitenkin oman ennätyksensä, sekin on jo paljon sellaisissa kisoissa).
Olen sitä mieltä, että urheilujohtajien ja pankinjohtajien pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja suosia sekä ammattiurheilua (sitähän kaikki huippu-urheilu jo on), että tulevia ammattiurheilijoita, joille voisi antaa pieniä ja vähän suurempiakin palkkioita, jotka nostaisivat tuloksia ja tasoa. Ja urheilijoitten pitäisi luoda kunnollinen joukkuehenki, eikä aina haukkua. Samoin median pitäisi antaa urheilijoiden tehdä työnsä rauhassa, eikä hehkuttaa liikaa ennen kilpailua, mikä nyt on tapana.
Jopa 11-vuotias Janne Ahosen poika olisi kelvannut Suomen mäkihyppymaajoukkueeseen, hypättyään 100m Lahden isossa mäessä. On varmaan tullut isäänsä.
Olen havainnut, että vammaisurheilijat ponnistukseensa nähden tekevät parempia saavutuksia kuin koko Suomen hiihtomaajoukkue ja yleensä maajoukkueet yhteensä. Katsokaapa vaikka tuloksia netistä.
Tässä joukkuehengen luontia koripallojoukkueen malliin.
Esteettömyysblogi 