Esteettömyysblogi
Onko tämä sittenkään esteettömyyttä?
1 kommentti
Päevvee ja onnellista uutta vuotta kansalaiset!
Muistatte varmaan viimekertaisesta kirjoituksesta, vaikka siitä pitkä aika onkin, toki voi olla että joku on unohtanutkin kyseessä olevan asian. Kysymyshän oli ja edelleen on muka talon palvelujen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet jne jne. Mutta me asukkaat ja suurin osa työntekijöistäkin jaksavat epäillä tätä. Nimittäin, jos väkeä sanotaan irti tai pannaan pakkolomalle, niin ei voi ainakaan sitä sanoa parannukseksi. Mm. Talonmiehemme on virallisesti vuorotteluvapaalla toistaiseksi, mutta saattaa olla niin ettei häntä sen koommin enää nähdä, onhan hän jo eläkeikää lähestyvä. Ja se on suuri menetys talolle ja meille asukkaille. Hän on etevä korjaaja melkein missä vaan ja hänestä on ollut suuri apu meille. Siinä kohtaa palvelu kyllä heikkenee.
Toinen palvelujen heikkeneminen on ruoka. Kun keittiöstä varmojen tietojen mukaan lähtee kaksi työntekijää ja nämä näiden henkilöiden työt siirtyvät avustajille ja hoitajille. Ihmettelen vain sitäkin, kuinka yökkö kerkiää laittamaan aamupalaa, jos on kymmenenkin kutsua yöllä.
Sitä yhäkin ihmettelen ja olen aina ihmetellyt, yhden yökön järjestelmää. Ajatelkaapa naiset ja herrat, kuinka käy jos se yökkö esimerkiksi kompastuu yöllä rappusissa, eikä pääse puhelimeen, vaikka onkin puhelin mukana. En tiedä minkälainen katastrofi siitä tulisi, mutta voin vain kuvitella.
Yleisesti ottaen olisi kohtuullinen järjestelmä katsottava uudelleen ja otettava järkikäteen. Olemme asukkaiden kanssa sanoneet hoitajille, että olemme valmiit neuvottelemaan vuokranantajamme/työnantajan kanssa, mikäli siitä on hyötyä. Vastaus on minun lukemani vastauksen mukaan, ei käy. Vielä siitä hoitajien työpaineesta, kun illalla on parikymmentä kutsua, enemmän tai vähemmän vaikeavammaisilta asukkailta ja työntekijöitä on enintään viisi kappaletta, niin sanokaapa mihin he kerkiävät? Kun on pissahätiä ja kakahätiä ja muita hätiä, niin ei siinä oikein muuta ehdi kun juoksemaan ja kun asukkaat hermostuvat ja avustajat hermostuvat on soppa selvä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä teemme? Tämä ei nimittäin ole yksin tämän talon ongelma, vaan kaikkien Validia talojen ongelma. Minä sanon, että tämä ei ainakaan voi turvallisesti loppua. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä mutta tällainen tunne minula ainakin on. Katsellaan kaupunkia, kun ei tässä oikein muutakaan voi.
JOHAN NYT ON PER….
1 kommentti
Päevvee hyvät naiset ja muut hampuusit.
Tästä taitaa olla tämän artikkelin ainoa vitsi ja sekin on puujalkavitsi. Ei ainakaa vielä tunnu siltä, että vitsit lentäisi. Voi olla tai ainakin siltä tuntuu että jotain lentää johonkin paikkaan. Mutta kun tuntee suomen herrat, niin eihän ne mihinkään liiku. Ne vain istuvat ja kököttävät saunan parvella ja tuumaavat että joo ja eivät sitten muuta sanokkaan, virkamiesten tekemiin hulluihin päätöksiin.
Kuten n. kolme vuotta sitten he siunasivat oikein pappien kanssa validia säätiön ja tarkoitus on että saadaan rahaa. Sitä varten mainittiin että säätiön tarkoitus on avustaa invaliidi liittoa hankkimaan valtiolta varoja toiminnan tukemiseksi. Kuinka ollakkaan Ray huomasi aikeen ja pyysi eduskuntaa tätä kieltämään lailla. Eduskunta kun on kumileimaisin, siunasi asian. Eihän liitto siihen tyytynyt, vaan myi koko omaisuutensa erilaisille rahastoille, jotka sitten alkoivat näennäisesti tukea jäsenistöään.
Nyt on validia talojen kohtalo lähellä ja se on meille vammaisille vallan kauhistus. Vaikka henkilökunnan määrän pienentäminen on suhteellisen pientä, mutta meidän kannaltamme ja henkilökunnan kannalta on se perkeleen huono suunta. Kun neljälle ihmiselle siirretään viiden ihmisen työ. Se tietenkin aiheuttaa stressiä ja kireyden tunnetta. Ja se taas vaikuttaa meihin niin että hoitajat tuntuvat entistä kireämmille ja saattavat sanoa ihan mitä vaan ja tehdä mielivaltaisia ratkaisuja. Ja talojen johto, joka on kaiken takana, hyväksyy tämän. Me vain mökötämme.
Vihdoinkin tänään suustamme aukesi munalukko. Ja savu alkoi nousta Joensuunkin kattojen ylle. Muissa kaupungeissa on tämä jo hiljalleen tapahtunut. Sitä emme voi millään käsittää, että millä tavalla muutenkin pieni henkilökunta pystyy hoitamaan kaikkia meitä, jopa välillä yhtäaikaa.
Tarkoitan esimerkiksi yökköjä, joka aiemmin oli hoitanut yöhoitajan työn ja esimerkiksi pannut ihmisiä nukkumaan ja jos on ollut aikaa jäänyt vähän aikaa juttelemaan asukkaan kanssa. Tulevaisuudessa tulee käymään näin; kaksi yöhoitajaa tulee rauhallisesti telvisiota katselevan asukkaan luo ja karjaisee, nukkumaan siitä, on nukkumaan meno aika. Vaikka kello on vasta kymmenen ja on hyvä elokuva menossa esimerkiksi. Ei siinä paljon muu auta kun jättää elokuva katsomatta ja kömpiä petiin, jos ei satu olemaan taulutvtä. Tämä kaikki johtuu siitä, että toinen hoitaja on niin väsynyt, että ei jaksa muuta kuin huutaa ja toinen pelkää tulevaa yötä, joka sisältää lähitulevaisuudessa mm. pyykinpesua ja vaatteiden hoitoa, joka on aiemmin kuulunut talon taloussiivoojalle. Jota ei enää kauaa ole. Sitten menkäämme vielä kokkaamaan, keskellä yötä.
Onko tässä mitään järkeä? EI!
Sitten aamulla tapaamme muita enemmän tai vähemmän hermostuneita ja väsyneitä ihmisiä, joita itsekkin olemme. Kun talonmieskin on sanottu irti ja kärry alkaa hajoamaan, niin takaan että ei yksin meikäläinen ole vihainen kärryjen korjaamisesta, tai muusta teknistenlaitteiden hajoamisesta.
Talonjohto sanoo vaan, että pyytäkää omilta avustajiltanne apua, sitähän ne parhaalla tavallakaan ei kaikkea pysty auttamaan tai tekemään. Siksipä vetoan työnantajaliittoomme Hetaan, antamaan apua meille, laki teitse. Jotta tämä kamaluus ei toteutuisi.
Kuitenkin hyvää joulunalusaikaa, tästä murheesta riippumatta.
Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Kommentit pois päältä artikkelissa Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Päevaa tai oikein hyvvee päevee kansalaiset tai lyhennettynä kansan naiset, heh.
Olen tässä miettinyt viikonloppuna esimerkiksi, kun tuota sähkäriä ei saa millään korjaukseen ja tämä entinenkään ei meinaa toimia millään. Sen lisäksi kylkikin on haavoilla ja televisio ei kunnolla toimi yms, piru vieköön. Toisilla on sitä parempaa tuuria, allekirjoittaneella ei ole ollut kun uutuuria.
Istun varmaan ensiviikollakin yksin pulloni kanssa ja ihmettelen tätä maailman menoa, sitä on monenlaista. Eu:n, Japanin ja Amerikkalaisten johtajat kiskovat shampanjaa kokouksissaan ja kehuvat toisiaan, vaikka ei olisi niin syytäkään. Samoin tekee Niinistö, mokoma on siellä mukana samoin kun hyvä ystäväni ulkoministeri. Tulee vaan mieleen koska hän muistaa ihania nuoruus aikoja kun kiskoimme punkkua ja koskenkorvaa ja paransimme maailmaa kokonaan toisenlaiseksi kun se nyt on.
Ihmettelen vieläkin koska saan pyörätuolini kuntoon, kun kaupungit (Joensuu ja Lahti) tappelevat sen korjauksesta, eihän sen pitäisi olla niin vaikea asia. Tuntuupa vain olevan näin loppu vuodesta, näin ainakin kaupungit väittävät, kun sinne soittaa ja kysyy mikä on tilanne. Ei suinkaan ole yksin tässä jamassa, vaan meillä monella on vikaa pyörätuoleissamme. Tulisivat itse kokeilemaan, kelattavaa tuolia loskassa tai niin kuin olen kirjoittanut mm. mutakylvyssä, niin kuin itse olen ollut, lukekaa blogia niin sieltä tarinan löydätte. Onhan joissain kaupungeissa, kaupungin järjestämiä tilaisuuksia, missä saa kokeilla mutta eipä kuulemma ole ollut paljon osan ottajia, kaupungin johdon taholta. Siinähän menee kiiltonahka kengät ja housunpuntit pilalle. En viitsi enempää marinoida, vaan odotan että jompi kumpi kaupunki alkaisi tekemään jotain ja PIAN!
Hyvää viikon alkua ja tulevaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!
Ja tältä katukuva näytti muutama viikko sitten….
Tältä näytti tänä iltana Joensuun hautausmaalla
Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Oli pilkkopimeä ja myrskyinen ilta, kun lähdimme seikkailulle, josta kehkeytyikin aikamoinen ,mutaseikkailu.
Suuntasimme käsikäyttöisen mutaläjän päähautausmaalle, ilman valoja, kun meillä ei ollut niitä. Huomioikaa, että pyörän koko on aikasta kapea ja etupyörät ovat minikokoa.
Pääsimme päähautausmaan kohdalle ja siinä ei vielä ongelmia ollutkaan. Ongelmat alkoivat siitä,kun avasimme hautausmaan portit. Ensimmäinen ongelma oli suuri vesilammikko, joka oli suuri kuin järvi. Ihmeteltiin siinä miten tuosta voi päästä yli, varsinkin kun takanakin oli vain pelkkää mutaa. Siitä tuli kyllä mieleen mutakakku, negatiivisessa mielessä. No me hullut suomalaiset lähdimme vain menemään siitä yli. Ensin käännyimme vasemmalle vaikka oikea reitti olisi vienyt oikealle ja onnistuimme kuluttamaan etsimisessä tunnin. Kiersimme meilkein jo muhamettilaistenkin hautojen lähellä. Melki koko hautausmaa koluttiin. vasta mudasta poistuessamme huomasimme oikean muistomerkin.
kaiken kukkuraksi vettä tuli kun esterin siitä niin, kai tiedätte mistä aukosta. Tähän väliin voisinkin kommentoida hautausmaata, olen nähnyt parempiakin vaikka en olekaan kuollut, niin on tullut monissa vierailtua. Siellä oli ainakin yksi suuri vika. Siellä voisi olla esimerkiksi arkipäivisin parempi valaistus, jotta näkisi kulkea ja etsiä mummujen ja vaarien nimiä ja siitä sitten johdatella suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Melkein törmäsimme oikeaan paikkaan eli muualle haudattujen muistomerkille, kun pyöräni jäi kiinni siihen mutavelliin joka oli jalkojemme alla kuin puuroa. Emme kuitenkaan alkaneet syömään vaikka nälkäkin alkoi jo olla. Laitoimme kynttilät ja luultavasti ne siellä vieläkin palaa, se olisi nimittäin kohtalon ivaa,jos ne olisi sammuneet nyt jo. Niin märkä en ole ollut vuosikymmeniin, kun vihdoin pääsimme talolle. Sihteerikkökin notkui vettä ja hankasi päästäni jotain epämääräistä mutaa. Joka ei tietääkseni ainakaan sitä itseään ollut, en minä niin täynnä sitä ole. Sihteerikkökin istui ja nauroi ainakin viisi minuuttia koko episodille ja nauraa nytkin. No eipä tällä kertaa nyt muuta. Menkää itsekkin muistamaan vainajia, mutta varautukaa säähän!
Päähautausmaalle pääsee kuivemminkin ja helpommin, kun laitetaan seurakunnan traktorit töihin. Kiittäen pyörätuolivammainen.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life, terveisiä seurakunnalle
Parafestia ja rapukestejä
1 kommentti
Päevee rakkaat ja muutki lukijat!
Esittelen aluksi vanhan/uuden sihteerikön, joka ilmestyi naamani eteen ja enkä ollut tuntea häntä. Silloin kun oli vielä avustajan paikka auki, kun siitä oli puhetta ja vähän ajan päästä tuli puhelu että olisiko paikka vielä auki ja olisiko vielä mahdollisuus tulla töihin. Olihan se mahdollisuus. Ja siinä se istuu kuumalla pallilla, kirjoittelemassa sanelemaani tekstiä. Tiedä sitten onko se väliaikaista vai ei väliaikaista.
Tämä olikin niitä ainoita päiviä, jolloin olen ollunna ulkona. Muuten on ollut tuoli rikki tai olen ollut sairaalassa mahan takia, jopa kolme viikkoa kerrallaan, joka reiässä putki. Voi, olisi pitänyt kuva saada! Nenä reiässä oli, mutta persreiässä ei ollut.. Olisitte varmasti nauranut.
Laitan tähän blogi kirjoitukseen kuvakollaasin keväästä, kesästä ja syksyn alusta. Mutta on minulla vielä muutakin kerrottavaa.
Minä ihmettelen Suomen ulkopoliittista johtoa, joka väkisin aikoo mennä Natoliittoon. Sehän tietää sitä, että Suomesta automaattisesti tulee Venäjän sotilasraja, joka ei taidan tietää kovin hyvää. Te nuoret lukijat, lukekaapa Kekkosen ja Paasikiven kirjoituksia ja puheita ja Fagerholmin ja muiden teoksia. Saisitte aivan toisen kuvan siitä asiasta, herra Tasavallan presidentin poika, vaikka oletkin vihreä, en voi luottaa sinuun mokomaankaan. Kun olette toivon mukaan lukeneet Paasikiven tekstejä ja saaneet jonkinlaisen kuvan, siitä mitä voi tapahtua ja mitä muutama päivä sitten jo tapahtui (mm. ilmatila loukkaukset), ja kukaan ei tiedä mitä Porvoossa ja muualla Venäjän presidentin kanssa puhuttiin. Nyt me siirrymme kuvien pariin. Ei ne herrat kumminkaan meiltä kysy.
Tags: kesä
Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Huhhuh ja lämmintä päevee!
Täällä puhuu vankina oleva mies, nimittäin pyörätuolin vankina. Ja vähän muutenkin tuntuu siltä, että näitä rajoituksia alkaa olemaan jo liikaa. Kela rajoittaa kyytejä ja muita asioita ja rahantuloa. Hallitus sentään antoi hyvän lainmuutoksen, jos se nyt kauan kestää se lainmuutos. Niillä kun on kummallinen tapa muuttua heti. Esimerkiksi ne ovat muun muassa muuttaneet invalidilakia, joka oli alunperin maailman kehittynein laki. Vaan eipä ole enää. Kaikki muka riippuu rahasta. Riippuuhan se, kun rahatuokkoja riiputetaan nenän edessä mutta ei anneta siitä.
Esimerkiksi meitä on paljon edunvalvonnan piirissä. Vaikka välillä tuntuu, että se on haitanvalvonta. Kuten eräs vanha avustaja aina vitsaili, että haitanvalvoja. En tiedä muistaako hän itse enää sitä juttua. Hän oli ensimmäinen avustajani Joensuussa.
Olen miettinyt paljon sitä asiaa, kuinka suurelta osin olemme yhteiskunnan valvonnan piirissä. On Kelaa, on sosiaalitoimistoa, on lääkintähuoltoa, joista ei ota pirukaan selvää. Vaikka olenkin kova selvää ottamaan. Ainakin selvinpäin, ainakin tällä kertaa. Mutta ei se paljon auta. Kun niistä ei ota millään tolkkua, pykälät todellakin kaataa toisen lain. Ja sitten seuraava pykälä taas toisen.
Toivon kuitenkin että ainakin henkilökohtaisen avustajan mahdollistava laki pysyisi mahdollisimman kauan ja sellaisena kuin se nyt on. Että sitä ei ruvettaisi rukkaamaan ainakaan huonompaan suuntaan. Olen nimittäin huomannut, että aina kun jotain saneerataan, niin rakennuksia kuin lakeja, niin se tehdään aina huonompaan suuntaan. Tai sanotaan, että melkein aina.
Mutta en nyt viitsi näin kuumalla ilmalla jaaritella tästä enempää. Toivon vaan, että herrat ja narrit alkaisivat järkiintymään. Narriahan ei kyllä saa järkiinsä millään, mutta herrat voisivat ehkä järkiintyäkin. Etteivät rupeaisi leikkimään, vaan söisivät tämän kuvassa olevan suunnattoman hyvän kakun. Vaikka onkin mutakakku nimeltään. Kyllä sen kanssa konjakkikin maistuisi, mitä nyt herrat yleensä juovat.
Eläkee ihmisiksi, ainakin vähän aikaa! Palaan sitten uusin aihein kun olen itse syönyt mainittua kakkua.
Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kävimpä toissapäivänä tämän ns. vanhemman sihteerini kanssa kaupassa. Ja ensimmäinen este löytyi heti tuon Metropolin sisäpuolelta. Nimittäin melkein törmäsin pöytään ja tuoliin, jotka oli aseteltu siten, että siitä on liikuntaesteisen melko vaikea liikkua. Samoin kuin heikkonäköisten.
Ihmettelin, että mitä kautta tässä nyt sitten kiertäisi. Kun joka paikassa oli ihmisiä. Voitte vain kuvitella istuvanne pyörätuolin ja ajavanne pöytien välistä varsinaiselle rampille. Joka on reilun metrin leveä. Siinä on välissä vielä rappunen. Tästä voisi antaa Metropolin omistajille vähän huomautusta.
Olisiko mahdollista joko uusia koko luiska ja siirtää sitä vähän keskemmälle, elikkä nykyisten portaiden kohdalle? Ja sulkea se seinän puoleinen vaikka kokonaan.
Sitten seuraavassa korttelissa olikin ystäväni polkupyörät. Niitä oli Metropolin ja Centrumin välissä vaikka kuinka paljon. Eikä tässä vielä kaikki. Menin erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen – kai tiedätte mikä liike – siellä oli vielä kauheampi ruuhka. Jos saisin sanoa SOK:n johtajille, niin ehdottaisin parkkihalliin omaa pyöräparkkia. Ja siinä olisi esimerkkiä muillekin. Meinasin ”vahingossa” ajaa muutaman pyörän nurin. Olivat nimittäin ihan keskellä tietä, niinkuin voitte nähdä edellisen kirjoitukseni lopussa olevasta kuvasta.
Näistä pienistä korjauksista, jos kaikki tekisivät ne, kauppakeskuksista tulisi ihanteellisia ihan kaikille. Tosin nuo polkupyörän omistajat varmaan kiroaisivat kun juutalaiset. Enkä ole rasisti, mutta tämä sanonta on vaan melko yleinen. Ja mitä siihen parkkien järjestelyyn utlee, esim. nuo kävelykadun pyöräparkit ovat ihan hyviä. Ainakin näin kesällä, kun ihmiset ovat lomalla ja rannoilla makoilemassa.
En viitsi enempää jaarata, kun olen puhunut siitä jo ainakin 4 vuotta. Ja mitään muutioksia ei ole tullut.
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
Munat jäätyy!
Kommentit pois päältä artikkelissa Munat jäätyy!
Päivee hyvät immeiset! Kyllä sitä pakkasia nyt pitää, kun niitä jahdattiin. Ja eikä siinä kaikki, minunkin kämppäni on niin hiton kylmä, että täytyy olla kolme villapaitaa päällä ja silti meinaa jäätyä. Siitä jatkankin suoraan eteenpäin, saan niin hyvän aasinsillan kun aasi olen itsekin, tiedä häntä.
No joo, siitä lämmityksestä. Tämä talo ja eräät muut talot, kuten tiedätte ovat Validia-palvelutaloja ja ”yksityistettyjä”. No tämä tuntuu koskevan myös lämmitysasioita, ostopalvelut kilpailutettiin kun tuli kaukolämpö. Nyt sitten täytyy aina Tampereelta pyytää lisää lämpöä kun pakkaset lisääntyvät. Mm. viime viikonloppuna kaikki olivat jäykkänä kuin se Junttilan tuvan seinällä, tiedätte kai mikä. En kehtaa sanoa, että paska, vaan sanompa kuitenkin. Kaikki puhui, että kylmä, kylmä, kylmä….
Minkä takia tähän on jouduttu? Onko vammaiset eriarvoistettu ja yritetään syväjäädyttää? Vai onko joku muu syy, esimerkiksi iso raha jota tämä lämpöyhtiö hamuaa? Minulla on edessäni mittari, joka näyttää nyt ulkona -18,3 astetta ja sisällä +17,9 astetta.
Siis, suora kysymys: onko kysymys liiasta rahasta ja Invalidiliiton säästötoimenpiteistä? Meinaan vaan, että tällä meiningillä voisi sanoa, että liiton jäsenet alkavat pian kaikota liitosta jos palvelut huononevat mm. tämän asian kohdalla.
Matkustaisin, jos vain pääsisin
4 kommenttia
Hei hyvät ystävät ja kylänmiehet ja naiset – varsinkin naiset!
En ole taas kahteen viikkoon avannut pärstääni, joten eiköhän olisi aika välillä soittaa tuota suuta, joka on ainoa instrumentti joka minulla soi. Takapuolta lukuunottamatta. Ja ovikelloa.
Olen saanut erinäisiä kokouskutsuja, mutta niissä on yksi paha vika. Ne pidetään aina tuolla kehä III sisäpuolella, siellä mitä kutsutaan nimellä Helsinki. Tai jossain muussa ulkomaan kaupungissa, kuten Turussa, Tampereella jne., jotka näin itäsuomalaisin silmin katsottuna ovat ulkomaita.
Ajatelkaa nyt jos on parin päivän kokous niin kuinka sinne tavallinen vaikeavammainen menee. Kun pitää olla wc, tarkoitan suihkutuolia, ja muut apuvälineet (mm. nosturi) mukana, kun tämäkin ukkko painaa vähintään 90kg. Eikö nyt edes Esteettömyysyhdistys, joka on Joensuusta lähtenyt, voisi järjestää enemmän kokouksia lähtöpaikkakunnallaan. Huom. olen vaan huomannut, että sen jälkeen kun Joensuun silloinen esteettömyysasiamies joutui lopettamaan työnsä rahoituksen puutteen takia, sillä hankehan oli EU rahoitteinen (kiitos siitä EU!), niin kokouksetkin muuttuivat kovin Helsinki-keskeisiksi. Onhan tässä tapauksessa kysymys ns. ei-vammainen ihminen, joka johti puhetta yhdistyksessöämme. Pienenä huvittavana yksityiskohtana on, että Joensuu ja muutama muu itäsuomalainen kaupunki liittyivät ensimmäisenä yhteisöjäsenenä ko. yhdistykseen.
Tästä tulikin sellainen ajatus, että tarvitsisiko yhdistyksen nimeä muuttaa Esteettömyysliitoksi? Jolloin voisimme perustaa eri kaupunkeihin yhdistyksiä tämän asian tiimoilta, jolloinka liiton työntekijät tulisivat paremmin tutuksi, kun he joutuisivat käymään yhdistysten kokouksissa esitelmöimässä muille yhdistyksille liiton asioista. Tämä ehkä myös auttaisi liittokokouksen osallistujamäärän kasvua, jolloinka saisimme enemmän huomiota myös valtiovallan taholta. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, sen jokainen päättäköön itse.
Minusta tämä helpottaisi koko liiton toimintaa, kun se olisi vielä isompi kokonaisuus – elikkä liittona. Ja näin saisi julkisuutta aikaan lausunnoillaan. Ja lakiakin voitaisiin ajatella muutettavaksi siten, että yhdistyksen ja liiton miehet ja naiset voisivat antaa paremmin neuvoja rakentajille ja myös tavallisille ihmisille. Sillä usein ne eivät ole kovinkaan kalliita ne muutokset mitä tarvitaan. Pikemminkin päinvastoin.
No, en viitsi pitempään jankuttaa tätä asiaa, vaan jätän sen Mervi Valkan mietittäväksi. Hän voisi vaikka kommentoida tässä blogissa, joka on avoin kaikkien kommenttien suhteen.
Esteettömyysblogi 