Esteettömyysblogi
Heinäkuun kunniamaininta
Kommentit pois päältä artikkelissa Heinäkuun kunniamaininta
Taas on kuukausi vierähtänyt auringon, terassien, rokin ja tyttöjen merkeissä. Mutta mikään niistä ei ole kunniamaininnan arvoinen. Sillä heinäkuun kunniamaininnan saa…
M/S Vinkeri.
Omasta risteilystäni olette kaikki jo lukeneet. Eilen risteilyllä oli talomme väkeä. Laivaan mahduttautui lounaalle 11 pyörätuolin käyttäjää ja lisäksi muutamia avustajia. Ja palvelu oli kuulemani mukaan erinomaista. Itsehän en tällä risteilyllä ollut.
Laivan kantta oli muokattu uuteen uskoon ja henkilökunta oli avuliasta, kuten edelliselläkin käynnillä. Juttelin Vinkerin päällikön kanssa jälkeen päin ja sain tietää, että hän itsekin on alkanut nähdä asioita esteettömyyden kannalta. Palautekin on ollut mainiota mm. lapsiperheiltä ja vanhuksilta.
Lisää tällaista!
Vinkeri tulossa satamaan
Kulttuurieroja
Kommentit pois päältä artikkelissa Kulttuurieroja
Tartun nyt vaikeaan aiheeseen, joka on lähellä esteettömyyttä. Puhun kulttuurieroista ja tyttöjen pukeutumisesta. Aihe on hankala ensinnäkin, koska en itse ole tyttö, saati pukeudu niukasta. Toisaalta en ole myöskään rasisti, niin kuin erään puolueen väki (joka ei sekän myönnä maahanmuuttajavastaisuuttaan.
No, taas on yksi kesä ehtoopuolellaan. Tulee talvi ja kylmä ja hameiden pituus alkaa kasvaa. Itsekin olen aktiivisesti pyörinyt kaupungilla. Laskujeni mukaan siellä on sellainen 30-40 maahanmuuttajanuorukaista, joiden ainoaa ajanvietettä on huudella paljastavasti pukeutuneille 13-16-vuotiaille tytöille. Olen todistanut lukuisia hankalia tilanteita ja joutunut jopa itse menemään neuvottelemaan, kun pojat ovat käyneet liian kuumina.
Ensinnäkin varoitan tyttöjä liian viestittävästä pukeutumisesta. Selvästi kulttuurierojen takia maahanmuuttajat tulkitsevat sitä liiankin suoraviivaisesti. Nätisti voi pukeutua myös paljastamatta aivan koko reittä ja rintakehää. Mutta sormiahan on heiluteltu jo 60-luvulta asti.
Toiseksi syytän kolmekymppisiä maahanmuuttajamiehukaisia. Luulisi heidän saavan vähän otetta machokulttuuriin, josta ovat tulossa. Todennäköisesti useimmilla heistä on myös vaimo, mutta etälämaalaiseen tapaan he notkuvat julkisilla paikoilla nuoren lihan perässä.
Onhan tämä arvattava yhdistelmä. 1+1=2 tai joissain tapauksissa 3. Mutta toivoisin, että ihmiset oppisivat ottamaan enemmän vastuuta elämistään. Tyttöjen tapauksessa opit tulevat kotoa, korstojen tapauksessa maahanottokeskuksesta. On se vain sääli, että ilta-aikaan kaupungissa ei tapahdu enää juuri muuta kuin tätä.
Alkoholin käytön historia Suomessa
Kommentit pois päältä artikkelissa Alkoholin käytön historia Suomessa
Tässä kirjoituksessa aion kertoa kaiken alkoholista… ainakin sen minkä muistan. Ja tässä aiheessahan muisti saattaa pätkiä. Joten samaa mieltä ei tarvitse välttämättä olla.
Aloitetaanpa alusta. Alkoholia on käytetty Suomessa jo ennen kuin ihmisapinat asettuivat näille seuduille. Jossain vaiheessa, tarkemmin sanoen noin 1900-luvulla, alettiin puhua alkoholin väärinkäytöstä. Sen jälkeen tästä aiheesta on tullut muodikas aina, kun valtiolla on käteispula. Niin tälläkin hetkellä.
Onhan se totta, että jotkut käyttävät alkoholia enemmän ja toiset vähemmän. Siksi väärinkäytön määrittely onkin aika vaikeaa. Etenkin, kun ongelmat ilmenevät usein viiveellä.
Kaikista pahinta ongelmakäyttäjäkuntaa on kuitenkin varhaisnuoriso, jonka ryypiskelyä ei voi moralisoida liikaa. Sitä ei voida myöskään hillitä veronkorotuksilla toisin kuin keskivertokäyttäjien (joihin itsekin taidan kuulua). Lisäksi vanhempien nalkutus ja poliisin valvontakin tuntuvat olevan täysin tehottomia. Eli Isoveljen valvonnallakaan ei ole apua – etenkään kun Isoveljen telkkarissa tarjoama roolimallikin on kovin kostea. Mistä sitten apua?
Palataanpa 1900-luvulle. Mielestäni nykyinen sukupolvi on matkalla samaa polkua kuin kieltolain poistamisen aikainen nuoriso. Silloinhan 1910- ja 1920-luvuilla syntyneet liottivat aivonsa pilalle vapautuneen alkoholin iloissa. Mutta sitten tapahtui väliaikainen parannus, kun alettiin tehdä Suur-Suomea sodassa.
Sittemmin 1950- ja 1960-luvuilta asti selvittiin iloisella nousukaudella 1990-luvun alkuun, jolloin lamassa kylvettiin nykynuorison siemenet. Ei se suinkaan ole pahaa nuorisoa, mutta suhde alkoholiin on kuin Kekkosella veteen.
Näin ilmaisena poliittisena konsulttina kehottaisinkin nykyistä nyhvääjähallitusta keskittymään vakavissaan tähän ongelmaan, eikä yrittää kuitata alkoholikysymystä mitättömillä veronkorotuksilla. Esimerkiksi Saksassa ja muualla maailmassa, missä iloliemi on joko verovapaata tai heikosti verotettua, ei se kiinnosta nuorisoa Suomen malliin. Olisiko sieltä jotain opittavaa?
Vanhempien taas toivoisin olevan kiinnostuneempia nuorison rahankäytöstä kuin omastaan. Toisaalta ymäärrän lapsisuhteen kehittämisen vaikeuden, kun he ovat päässeet jo teini-ikään. Olisi ehkä kannattanut kiinnostua vähän aikaisemmin.
Eipä tämä ongelma ainakaan tällä kirjoituksella parane. Mutta tulipahan saarnattua. Kippis kaikille! 🙂
Testiristeily
Kommentit pois päältä artikkelissa Testiristeily
Olen aikaisemmin kirjoitellut M/S Vinkerin uudesta luiskasta. Niinpä päätimme kauniimman kirjeenvaihtajani kanssa lähteä kokeilemaan, kuinka homma toimii. Olen kyllä jo aiemminkin kuivaharjoitellut laivaan menoa miehistön avustuksella.
Maanantaina lähdimme lounasristeilylle. Kuinka ollakaan, rokkihumun jälkeen Iso Ukko oli päättänyt heittää sadetta niskaamme. Laivaan meno sujui ongelmitta ystävällisen henkilökunnan avustuksella. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin ulko- ja sisätilan välinen kynnys, joka oli liian jyrkkä ja korkea. Onhan se ymmärrettävää, mutta siihen voisi hankkia jonkinlaisen kynnysluiskan.
Samaan laivaan ahtautui meidän lisäksi joukko aivan mukavia vanhuksia pyörätuoleineen ja rollaattoreineen avustajiensa kanssa. Tunnelma oli vähintäänkin tiivis. Tunnelman teki tiiviiksi muun muassa laivan suhteellisen vanhanaikainen kalustus ja alakertaan johtavat rappuset, joiden läheisyyttä piti välttää.
Eräs vanha rouva kompastui rappusiin tullessaan ylös. Nostoapua löytyi, mutta ahtaassa tilassa kaatuminen oli karmivaa katsottavaa. Onneksi noheva miesavustaja sai rouvan jaloilleen. Edellä mainittu tilanne oltaisiin voitu välttää, jos laivassa olisi porrashissi. Siten myös vammaiset ja vähemmän vammaiset pääsisivät varsinaisen ruokasalin puolelle ja alakerran baariin.
Kehottaisin myös, että talvella Vinkerin ollessa vuosihuollossa, ainakin yksi pöytä otettaisiin vasemmalta sivulta pois tai käännettäisiin se kabiinin seinälle. Sillä tavoin saisi lisää tilaa ja pääsisi etukannen baarin puolelle, jos nyt sattuisi vaikka janottamaan.
Laivan henkilökunta oli kyllä valmis irroittamaan yhden pöydistä toistaiseksi, mutta kun selvisi, että muutama pyörätuolissa istuva vanhus pystyi kävelemään pari askelta, pöytä jätettiin paikoilleen. Muuten hyvä, mutta istuimme kuin sillit suolassa pystymättä kääntymään mihinkään suuntaan.
Toivoisin, että laivayhtiö ottaisi huomioon nämä pienet korjaukset esimerkiksi vuosihuollon yhteydessä. Kaikesta huolimatta,
haluan esittää kiitokset laivan henkilökunnalle ja tulen luultavasti risteilemään vielä uudelleen tänä kesänä.
Aurinkoisia ilmoja odotellen…
Tervetuloa Ilosaarirock!
Kommentit pois päältä artikkelissa Tervetuloa Ilosaarirock!
Haittoine ja hyvine puolineen! Sanotaan, että kaupunki on täynnä elämää kerran vuodessa. Silloin pienellä vammaisella on vaikea mahtua joukkoon, mutta kun on tällainen monsteri, voi raivata tiensä massassa. Jos korvat kestävät.
Rokki on Joensuun vuoden suurin, tai ainakin kuulivin tapahtuma. Sen merkitys kaupungin talouselämälle ja kaikelle muullekin elämälle on mittaamaton. Väkijoukon tuomat haitat ovat mitättömiä sen rinnalla ja mainetta mustaavat muutamat aivottomat rellestäjät.
Joten tervetuloa tekemään Joensuusta pirun esteellinen muutamaksi päiväksi! Kyllä sinne sekaan sopii. Sopuhan se tilaa antaa, eikä kyräily.
Lisää terassimarinaa
Kommentit pois päältä artikkelissa Lisää terassimarinaa
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että Joensuuhun on saatu uusi upea ravitsemusliike. Kyseessä on kuppialan ja pelikasinon risteytys, jonka terassi työntyy kävelykadun kilpailuun. Ja kuten teistä lienevät huomanneen, ovat terassit lähellä sydäntäni.
En tosin käytä niitä juurikaan. Pahin este on täkäläinen baarien hintataso, mutta se ei ole aiheen kannalta kiinnostava. Sen sijaan ihmettelen miksi tämäkin terassi on rakennettu pyörätuolilla saavuttamattomaksi.
Eikun pelaamaan vaan! Lienee lottovoitto, jos sinne pääsee.
Kuten kuvasta voi huomata, ei pyörätuolilla tai roollaattorilla kiivetä terassille. Onpa se vaikea näkövammaisellekin ilman avustajaa. Jos terassille pääsee jollain konstilla. on toinen temppu selvitä kynnyksestä, joka koristaa liikkeen ovea.
Olisipa hienoa, jos nämä ravitsemusliikeyrittäjät tajuaisivat, että vammaisetkin ovat sosiaalisesta kanssakäymisestä nauttivia mahdollisia asiakkaita. Havahtumista ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka muutkin kuin itse käyvät aiheesta keskustelemassa ravintoloitsijoiden kanssa.
Eipä tämä oikeasti ole avan näin mustaa, sillä positiivisiakin esimerkkejä on – vaikkei terassirintamalla. Ehkä seuraavaksi on syytä tarttua niihin.
Tästä edelliseen kirjoitukseeni terasseista.
Shoppailua
Kommentit pois päältä artikkelissa Shoppailua
Ensiksi haluan esitellä uuden kirjeenvaihtajani, Even, jonka kanssa olin muutamia päiviä sitten shoppailemassa. Kaikkihan alkoi siitä, kun kamerastani loppui filmi ja kännykkäkameran muistihan ei riitä kaikkiin niihin kuviin, joita otimme.
Niinpä läksimme etsimään aataminaikaiseen kameraani filmiä. Löytyihän niitä, mutta samalla huomattiin, että kamera olikin hajonnut. Niinpä kysyimme liikkeen myyjältä, onko heillä vastaavia kameroita. Digikameraan minulla ei ollut varaa, (eikä taida olla vieläkään).
Ensimmäisessä liikkeessä ei kameroita ollut, eikä myyjäkään itseasiassa tullut edes ulos palvelemaan minua, vaan avustajani kipitti edestakaisin liikkeen ulko-oven ja palvelutiskin välillä. Jatkoimme matkaa. Seuraavassa liikkeessä oli luiska, mutta eipä ollut sitten niitä kameroita. Luiskakin oli käytännössä melko hepponen tällaiselle monsterille. Palvelu oli kuitenkin suhteellisen hyvää.
Kolmannessa liikkeessä oli jo niitä vanhan hyvän ajan kameroitakin. Lisäksi (kirjeenvaihtajani mielestä hyvännäköinen) nuori miesmyyjä tuli ulos asti esittelemään tuotteita. Kyseisessä liikkeessä filmikamerat olivat hinnaltaan 70 euron luokkaa (ilman filmiä ja patteria), joten jätin asian mietintämyssyyn. Mietintämyssystä (toisin sanoen ystäväni kaapin pohjalta) löytyi kuitenkin käyttökelpoinen kamera, joka on minulla vielä toistaiseksi ”lainassa”.
Mitä opimme tästä reissusta? Esteelliset pikkuliikkeet voisivat joko poistaa esteet tai kouluttaa henkilökuntaansa. Jos myyjä tulee ulos saakka palvelemaan pyörätuolissa olevaa asiakasta, on helpompi antaa anteeksi se, ettei liikkeeseen ole esteetöntä pääsyä. Palvelualttius on liikkeen maineelle vain hyväksi.
Ja jälleen Joensuuhun on tullut uusi liike (ravitsemus sellainen), jossa ei ole luiskaa. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Ennen, nyt, tulevaisuudessa
Kommentit pois päältä artikkelissa Ennen, nyt, tulevaisuudessa
Kuulostaako tutulta? Uusi telkkari hajoaa heti takuuajan päätyttyä, vaikka edellinen kesti yli kymmenen vuotta, joka kesäksi täytyy ostaa uusi pöytä tuuletin edellisen ”väsähdettyä” ja kännykässäkin on ohjelmavikoja heti ensi käytöllä. Esimerkkejä on loputtomasti, tämähän on nykyaikaa.
Sama koskee myös vammaisten apuvälineitä. Ero vain on siinä, että ne ovat yleensä elämälle välttämättömiä. Pyörätuolin hajoamista voi kai verrata pahaan kaatumiseen, koska matkanteko päättyy siihen. Esimerkiksi auton jättäessä tienvarteen voi aina jatkaa jalkaisin.
Minulla on kaksi esimerkkiä viime kuukausilta. Ensimmäinen on huhtikuussa saamani uusi pyörätuoli, joka ei ole vielä ehjää viikkoa nähnyt. Milloin kiinnitykset pettävät, sähkötekniikasta löytyy kosketushäiriö, ohjelmointi kaatuu tai jousitus irtoaa. Lista olisi paljon pidempi, jos uskaltaisin muistella. En usko, että vika voi olla vain kuskissa. Ja kun mietin menneitä, joudun toteamaan, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana jokainen tuoli on ollut aiempaa heikompi. Ja saman ovat huomanneet muutkin.
Se toinen esimerkki on hiiri, jolla ohjaan tietokonetta jalallani. Ostin uuden, upean hiirulaisen viime kesänä ja se kesti erinomiasesti ainakin kaksi kuukautta. Sinnittelin sillä kevääseen asti, kunnes hermoni pettivät. Nyt olen sitten ytittänyt valittaa asiasta, mutta maahantuoja ei tunnu reagoivan lainkaan. Siispä käytössäni on taas yli kymmenen vuotta vanha rullatekniikalla toimiva hiiri, jonka luulin palveluksensa tehneen.
Molemmat ovat esimerkkejä siitä kuinka tekniikka kehittyy, mutta ei huomioi käyttäjien elämää. Laitteisiin tulee lisää huipputekniikkaa ja erikoisosia. Samalla niistä tehdään heikompia ja mahdottomia korjata.
Minun mielestäni tämä on silkkaa esteellisyyttä. Tekniikan kehittämisessä on unohdettu täysin pienemmät käyttäjäryhmät ja monien elämää on vaikeutettu aivan tarpeettomasti.
Siksi pienenä piristyksenä kannattaa kuunnella Repomiehen laulut vanhoista paremmista ajoista:
http://ohjelmat.yle.fi/pasila/repomiehen_laulut
M/S Vinkerin uudistunut sisäänpääsy
Kommentit pois päältä artikkelissa M/S Vinkerin uudistunut sisäänpääsy
Olen jo jonkin aikaa keskustellut Joensuussa risteilevien laivayhtiöiden edustajien kanssa esteettömyydestä. No, ainakin silloin, kun heidät saa kiinni. Ovat nimittäin vauhdikkaita menijöitä.
Alkukesästä keskustelin M/S Pyhäselän kehityksestä. Sain kuulla, että tulossa olisi esteetön laiva. Tälle laivalle sattui kuitenkin pikku haaveri sen ajauduttua matalikolle Juuassa kuukausi sitten. Ilmeisesti sen takia laivaa ei ole näkynyt enää viime aikoina.
En kuitenkaan lannistunut, vaan käännyin Vinkeri-laivan kapteenin puoleen. Kaksi päivää sitten alkoi vihdoin tapahtua ja laivan sisäänpääsy laitettiin täysin uusiksi. Vanha rappu korvattiin uudella, ihan kelvollisella luiskalla. Satuinpa olemaan sen koekäyttäjä, mistä todistusaineistona muutama kuva.
Luiska on hieman jyrkkä, mutta tuolin asentoa säätämällä ja hermoja venyttämällä siitä selviää. Tosin miehistön täytyy hieman auttaa, joten heidänkin hermojen on oltava lujaa tekoa. Mutta tämähän on ymmärrettävää, koska kyse on laivasta, eikä esimerkiksi virastorakennuksesta.
Tavoitteenani on käydä risteilyllä vielä tässä kuussa, joten saatte pian kuulla aiheesta lisää. Ja hyvällä tuurillahan Joensuussa on kohta kaksi (suhteellisen) esteetöntä laivaa!
Eikun tervemenoa risteilylle, jos ilmat sen sallivat!
Esteettömyysrintamalla tapahtuu
Kommentit pois päältä artikkelissa Esteettömyysrintamalla tapahtuu
Tietooni on tullut salaisten lähteiden kautta esteettömyystapahtumia ensi syksyltä. Valitettavasti täällä Joensuussa ei tapahdu juuri mitään. Toivon mukaan joku pääsee näihinkin paikalle, sillä vaikuttavat huippukiinnostavilta – ensimmäinen kaikille, jälkimmäinen opiskelijoille.
Tervemenoa syömään mustaa makkaraa ja kalakukkoa!
———–
HYVINVOINTI & KOTI
Messut ja kongressi
5. – 7.11.2009
Tampereen Messu- ja Urheilukeskus
Mahdollisuus täysipainoiseen elämään.
Apuväline-messut on vuosien varrella kasvanut alan ammattilaisten ja asiakkaiden merkittävimmäksi kohtaamispaikaksi. Uudistunut Apuväline 09 on saanut rinnalleen Koti 09 ja Hyvinvointi 09 -messut, jotka yhdessä esittelevät monipuolisesti vammaisten ja vanhusten elämänlaatua parantavia tuotteita ja palveluja.
Ota vastaan palvelumuotoilun haaste!
Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion Muotoiluakatemia 7.-9.9.2009
Piispankatu 8, 70101 KUOPIO
www.experience-servicedesign.com
Mitä ovat ne innovatiiviset menetelmät, joilla saadaan selville käyttäjäkokemus jo palvelukehitysprosessin alkuvaiheessa? Entä miten eläytymismenetelmiä käytetään matkailu- tai hyvinvointipalveluiden kehittämisessä? Opi hallitsemaan palvelumuotoilun peruskäsitteet: palvelupolku, palvelun kontaktipiste ja palvelutuokio. Miten palvelukanavat (esineet, tilat, prosessit, ihmiset) tavoittavat asiakkaan? Tuote, käyttöliittymä on vuorovaikutteinen osa palvelukokemusta. Miten skenaariot, persoonat, luovuus, prototypointi ja visualisointi liittyvät matkailu- ja vapaa-ajanpalveluiden kehittämiseen? Euroopan palvelumuotoilun kärki johdattaa uuteen palvelujen kehittämisen alueeseen Kuopiossa kolmen päivän ajan. Sinulla on ainutkertainen mahdollisuus päästä mukaan opettelemaan palvelumuotoilun menetelmiä asiantuntijoiden johdolla. Seminaarin kieli on englanti.
Esteettömyysblogi 