Esteettömyysblogi
Märkiä ja vähemmän märkiä esteitä!
1 kommentti
Kuten edellisessä jutussani lupasin, nyt olisi vuorossa se märkä juttu.
Tapauksen taustalle voin sanoa, että talomme sisäpuhelin ei ole enää aikoihin toiminut kunnolla. Joudun aina huutamaan apua jos hätä tulee, koska en saa huoneestani hälytystä annettua. Noh, kävi tässä päivänä muutamana tälläinen hoitrajien kiinni saamisen vaikeus. Itselleni tämä on erityisen vaikeaa, kun en tämän pyörätuoli jutun takia pääse itse edes liikkumaan. Mutta kyllähän minulla ääntä riittää, vaikka toisille jakaa mutta eipä se silloin auttanut. Aiemman huutelun aloitin jo klo 16.00 ja lopetin huuteluni kusilammikkoon päätyessäni noin kello puoli kymmenen aikaan illallla. Silloin oli jo minun housunikin jo vaihdettu. Ihmettelen vain sitä, miksi talon puhelimet eivät ole moniin kuukausiin toimineet ja miksi niitä ei laiteta kuntoon? Taloyhtiöllä ei ole varaa kommenttinsa mukaan. Meilläkään ei ole varaa kusta housuumme päivästä toiseen, ei varmasti mielytä ketään, ei edes niitä päättäjiä, jotka pihtaavat rahojamme. Talomme johtaja vs johtaja, talomme johtaja meidän puolellamme. Olisi mielestäni jo korkea aika saada asiaan jotain ratkaisua, ei tämä voi näin jatkua. Se on vastaan kehitystä ja liittomme rahapula ei ole niin suuri, että tätä asiaa ei pystyisi korjaamaan, jos vain sitä tahtoa riittäisi. No se siitä märästä tarinasta. Ei se kovin hauskaa ole, kokeilkaapa itse! ja varatkaa ämpäri viereen.
Uusi päivä ja uudet kujeet! Kävimme sihteerikön kanssa taas lounaalla, piristämässä kevät päivää. Kaikien tuntemalla Jokiasemalla, kaikkien kaveri karavaanien keskuudessa. Jokiasema on toiminut jo jonkin aikaa jo, mutta ennen se toimi melkeinpä vain ulkotiloissa. Nyt saavuimme laajennettuun ja remontoituun uuteen Jokiasemaan, oikein taksi kyydillä! Kun emme viitsineet palelluttaa itseämme, alkuperäisen suunnitelman Utransaarien tuulessa. No iloksi saimme huomata että jo lukuisat pyynnöt olivat tuottaneet hieman tulosta ja rampit olivat ovien pieliin ilmestyneet. Pientä hienosäätöä olisi vielä tehtävä, sen näette alla olevista kuvista. Vielä on siis parantamisen varaa, mutta hyvään esteettömään suuntaan ollaan menossa. Ja toivottavasti se parannus syntyy tässä kevään aikana, että pääsemme nauttimaan myös Jokiaseman juomasta sekä mahtavasta ruuasta. Palvelu oli kyllä hyvää ja huonompaakin ruokaa on tullut syötyä, en vain muista missä. hehehe. Mutta Nisse suosittelee ruokailemaan Jokiasemalla! Ei ainakaan rahat heti lopu! jos ei sitten koko illaksi jää sinne nautiskelemaan märkiä aineita.
Tässä tämä pakollinen naamakuva!
Oli valtava kapteeninleipä tämän laivan omistajalle! Onkohan kellään kapteenilla niin suurta suuta että menisi kerralla? en usko!
Palan painikkeeksi olis mennyt vaikka kaksi näitä!
Sihteerikkö lähti tällä kertaa hieman tavallista pienemmällä annoksella mukaan 😀
Kuten näette vielä on hienosäätöä rampeissa
rampit olisi helpompi laittaa kulkemaan suoraa ovelta niin ei tule tiukkoja käännöksiä.
Ps. niistä märistä jutuista puheen ollen, sihteerikkö päätti uittaa puhelimensa tiskialtaassa. 😀
Toivon että kaupunki ja mahdollinen paikanomistaja tekisivät yhteistyötä että näistäkin pikkuiloista voisivat kaikki nauttia!
Vaarallinen kulkeminen keskellä kaupunkia selvinpäin
Kommentit pois päältä artikkelissa Vaarallinen kulkeminen keskellä kaupunkia selvinpäin
Täällä ollaan kulkuystävällisempää päivää kaikille jälleen!
Tämä sanoma kohdistuu lähinnä kaupungin teknisellevirastolle ja tievirastolle joille tämän tyyppiset asiat kuuluvat eli teiden kunnossapito asiat. Ymmärrän kyllä kun on tullut paljon lunta sillon niitä ei ole voinut keretä kaikkia ajaa pois, mutta tiepenkkojen ajo on täysin mahdollista ottamalla työttömiä ihmisiä traktorin kyytiin ja putsaamaan sinne jääneitä lumia jotka jossain vaiheessa jäätyy. Ja aiheuttaa vaarallisia tilanteita jalankulkijoille, autoilijoille, liukas kenkäisille ihmisille ja pyörätuolissa kulkeville.
Noin 20 minuuttia sitten tulin kaupungilta päin ja jouduimme vaaralliseen tilanteeseen oli lähellä etten pudonnut tuolistani, kun tuoli osui tiepenkkaan.. Onneksi sihteerikköni ei lentänyt minun yli, siitä olisi tullut melkoinen soppa. Jossa olisi voinut sattua oikeitakin vammoja. Kotitalon edessä jäimme vielä kiinni, onneksi joku nuorehko mies auttoi meitä pulassa, kiitos siitä!
Ottakaa lusikka kauniisiin kätösiinne mikäli ne ovat kauniit ja siitä voidaan olla montaa mieltä. Ja pankaa uudistukseen se että työttömät voisivat saada töitä vaikka pienelläkin palkalla, auttamalla auraustöissä ja helpottamalla monen elämää.
Jos ei tämä vetoomus auta, tulen valittamaan kunnanvaltuustolle ja hallitukselle teiden kunnossapidon laiminlyönneistä.
Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Hyvvee Päevvee, lumessa enemmän tai vähemmän rämpijät!
Kun aloitin tämän blogin pidon oli aiheenani usein esteettömyys. Ja kirjoitellessani olen huomannut, että esteitä on monenlaisia ja esteellisyyttä myös. Tämän päivän esteellisin paikka olikin kaupungilla. Me meinasimme lentää mm. oikeasti turvallemme lumikynnyksen takia ja sihteerikköni veti minua henkihieverissä monttujen yli ja kynnyksen yli, jonka auraajat olivat ystävällisesti jättäneet. En kyllä ymmärrä minkä takia, kun kaupungissa on työttömiä, jotka varmasti mielellään lapioisivat pienemmällä palkallakin lumikynnyksiä suojatieltä. Sillä nämähän aiheuttavat suurempia liikenne vaaroja kuin mikään muu.
Istun siis tällä hetkellä tässä kelattavassa pirssissä, niin kävelimme Niskakadun ja koulukadun risteyksessä ja siinä oli ensimmäisiä sekä viimeisiä esteitä, kun kiersimme kaupoissa. Tällä kertaa ei ollut alkoholilla mitään osuutta asiaan, kun tulimme ylioppilastalon kohdille, missä on hyvät liikennevalot. Perässämme tuli sähkötuolilla huristeleva kaveri, jonka jokainen tuntee. Olimme siis yhtäaikaa risteyksessä. No joo, siinä sitten antoi valot meille luvan mennä ja me pähkäilimme minkä kautta. Kun edessä oli lumivalli ja toisella puolella kuoppa ja taas lisää valleja. No tämä sähkärikaveri keksi nopean ratkaisun ja meni ohi pitkin autotietä, joka ohitti meidänkin kärryn ja mitä ratkaisua emme valitettavasti heti huomanneet, kun aika-ajoin puupäitä olemme molemmat. heh! Me yritimme kaksi kertaa ja ensimmäisellä kertaa lensimme melkein turvallemme, koska lumisokeus iski ja vallin jyrkkyyttä ei nähnyt. Noh jouduimme kuitenkin menemään siis lopulta itsekkin pyörätuolikaverin viitoittamaa autotietä pitkin, peruutusvaihteella. Pelkään jo itsekkin kuinka helvetissä ajan kun pääsen vihdoinkin taas itse ajamaan.
Pyydän nyt, kun olen kirjoittanut melki 7 vuotta tästä samasta asiasta pyydellen kaupunkia palkaamaan muutaman miehen raktorien mukaan lapioimaan näitä vaaranpaikkoja pois. Vai onko helpompi maksaa korvauksia kiukkuisille ihmisille jotka ovat satuttaneet iisensä?
Varokaa ja eläkee ihmisiksi tien päällä! Minäkin tästä juuri lähden tien päälle, katsomaan jos saisin ajopelin käyttööni. Hyvät viikonloput!
Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Oli pilkkopimeä ja myrskyinen ilta, kun lähdimme seikkailulle, josta kehkeytyikin aikamoinen ,mutaseikkailu.
Suuntasimme käsikäyttöisen mutaläjän päähautausmaalle, ilman valoja, kun meillä ei ollut niitä. Huomioikaa, että pyörän koko on aikasta kapea ja etupyörät ovat minikokoa.
Pääsimme päähautausmaan kohdalle ja siinä ei vielä ongelmia ollutkaan. Ongelmat alkoivat siitä,kun avasimme hautausmaan portit. Ensimmäinen ongelma oli suuri vesilammikko, joka oli suuri kuin järvi. Ihmeteltiin siinä miten tuosta voi päästä yli, varsinkin kun takanakin oli vain pelkkää mutaa. Siitä tuli kyllä mieleen mutakakku, negatiivisessa mielessä. No me hullut suomalaiset lähdimme vain menemään siitä yli. Ensin käännyimme vasemmalle vaikka oikea reitti olisi vienyt oikealle ja onnistuimme kuluttamaan etsimisessä tunnin. Kiersimme meilkein jo muhamettilaistenkin hautojen lähellä. Melki koko hautausmaa koluttiin. vasta mudasta poistuessamme huomasimme oikean muistomerkin.
kaiken kukkuraksi vettä tuli kun esterin siitä niin, kai tiedätte mistä aukosta. Tähän väliin voisinkin kommentoida hautausmaata, olen nähnyt parempiakin vaikka en olekaan kuollut, niin on tullut monissa vierailtua. Siellä oli ainakin yksi suuri vika. Siellä voisi olla esimerkiksi arkipäivisin parempi valaistus, jotta näkisi kulkea ja etsiä mummujen ja vaarien nimiä ja siitä sitten johdatella suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Melkein törmäsimme oikeaan paikkaan eli muualle haudattujen muistomerkille, kun pyöräni jäi kiinni siihen mutavelliin joka oli jalkojemme alla kuin puuroa. Emme kuitenkaan alkaneet syömään vaikka nälkäkin alkoi jo olla. Laitoimme kynttilät ja luultavasti ne siellä vieläkin palaa, se olisi nimittäin kohtalon ivaa,jos ne olisi sammuneet nyt jo. Niin märkä en ole ollut vuosikymmeniin, kun vihdoin pääsimme talolle. Sihteerikkökin notkui vettä ja hankasi päästäni jotain epämääräistä mutaa. Joka ei tietääkseni ainakaan sitä itseään ollut, en minä niin täynnä sitä ole. Sihteerikkökin istui ja nauroi ainakin viisi minuuttia koko episodille ja nauraa nytkin. No eipä tällä kertaa nyt muuta. Menkää itsekkin muistamaan vainajia, mutta varautukaa säähän!
Päähautausmaalle pääsee kuivemminkin ja helpommin, kun laitetaan seurakunnan traktorit töihin. Kiittäen pyörätuolivammainen.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life, terveisiä seurakunnalle
Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Kommentit pois päältä artikkelissa Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Hyvvee päivee!
Taidanpa kastua jos menen tänään ulos, sen verran esteellinen tuo ilma on. Tästäpä saankin aasinsillan, kun itsekin olen melkoinen aasi, nimittäin tällä viikolla vietetään esteettömyysviikkoa. Mitä tämä viikko oikeastaan merkitsee? Sen pitäisi merkitä, että esteettömyysasiat otetaan enemmän esille ja rakennuksista, myös maarakennuksista eli silloista tehdään parempia kuin mitä nyt näyttää tulevan. Jos olette huomannut, on uusimmissa katukäytävissä varsin isot ja korkeat korokkeet, jotka eivät todellakaan edistä esteettömyyttä, vaikka näin juhlapuheessa väitetään. Nyt kun nämä sillat alkavat valmistua joskus elokuussa ehkä, niin olisi kyllä hyvä ottaa huomioon katukäytävien korkeus,esimerkiksi liikenteenjakajissa. Esimerkiksi torikadun, koulukadun ja yläsatamankadun risteykset korjataan uudelleen ja torikadun risteys on jo osittain valmis, mutta rakennettu päin helvettiä! Sen sijaan Utran takana on kuulemma tehty tiet kunnolla ja siellä on kaikkien mahdollista liikkua helposti. Kuulin, että Maltan turistikeskuksessa kaikki on tehty viimeisen päälle. En ole itse käynyt, mutta haluaisin kyllä käydä katsomassa. Kukahan lähtisi mukaan maksajaksi?
Onko siis esteettömyydellä mitään merkitystä?! Pitäisi olla, sillä suunnittelijat ovat kovin eri tasoisia. Toiset ottavat esteettömyyden tosissaan ja toiset viittaavat kintaalla. Myös rakentajissa on samaa vikaa, kuten Marjalassa aikanaan kävi, kun siellä pidettiin asuntomessuja. Työmään edistyksellinen pomo tuli paikalle ja totesi, että eihän tätä näin pitänyt tehdä! Työmies tokaisi takaisin, että näin sitä on ennenkin tehty. Vaikka työ oli niin sanotusti menossa päin helvettiä, niin onneksi pomo tuli ja tilasi uudet matalammat kivet. Tässä oli yksi esimerkki näin esteettömyysviikon kunniaksi! Sitä samaa näyttää olevan edelleen tulossa, että tulee enemmän korkeita korokkeita, vaikka pitäisi tulla matalia, mikä olisi kaikille mukavempaa.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life
Esteettömyysblogi 