Esteettömyysblogi

Vammaisen päivä aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Hyvvee päivveee! Sateista päivää ja anteeksi että olen jättänyt blogin herran tai paremminkin rouvan huomaan sillä tässä on ollut vähän menoa ja vähän tuloakin. Ei ole ollut oikeastaan aikaa kirjoittaa. Mutta nyt sellainen aika ilmestyi tuon sihteerikön muodossa, jossa ei mitään valittamista ole.

Ajattelin teille kertoa vammaisten päivästä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Siinä viimeksi mainitussa ei pahemmin kertomista ole. Päivät ovat melkein aina valitettavasti samanlaisia. En puhu pelkästä itsestäni vaan monesta muustakin.

Aamu alkaa noin seitsemän aikaan, siinä tehdään sitten normaalit aamutoimet eli mitä nyt aamutoimiin kuuluu naamanpesu, hampaitten pesu, kusemiset ja paskomiset. Kuseminen on urinaalinen homma elikkä pullo laitetaan pussin suuhun ja vammasta riippuen laskee sitten siihen pussiin kusen normaalisti. Ja pussi tyhjennetään silloin ku se tulee täyteen tai ei ihan täyteen, yleensä se pannaan niin täyteen kun uskalletaan. Itse en tätä käytä, siinä on tietty vaara, että se räjähtää ja sitten on kaikki paikat kusessa alhaalta ylöspäin.

Sitten onkin jo aamupala, monilla on avustaja joka tekee aamupalan valmiiksi ja esimerkiksi palvelutaloissa käydään ruokasalissa syömässä sitä mitä siellä sattuu olemaan useimmiten on puuroa ja puuroa ja puuroa..

Sitten alkaa päivä, joka on kaikilla erilainen. Joku on urheilija joka käy kentällä ja salilla harjoittelemassa. Tunnen muutamia erittäin hyviä olympiatason urheilijoita, ampujia ja painonnostajia. Toiset yrittävät päästä kirjastoon lukemaan lehdet ja lainaamaan kirjoja. Itse en tällä hetkellä pääse, kun unohdin maksaa velkani joka oli peräti viisi euroa.

Monet nuoret vammaiset  pyrkivät opiskelemaan erilaisia aineita jopa työnlomassa tai mitä sitä nyt sattuu samaankaan, mikäli ovat päässeet tietyn kynnyksen yli mikä koskee vammaisuutta. Mutta suurin osa makailee kotona ja kiroilee elämän kurjuutta ja yhteiskuntaa kuten mm. minä. Kyllähän minä muutakin teen, katselen ainakin naisia ja niissä sitä katsomista riittää kun katsoo oikeita paikkoja.

Illalla sitten ja päivälläkin tulee katsottua töllötintä varsinkin tänä iltana kun on lappeenrannan eliittikisat muistaakseni, minun muistini varassa joka on aika hatara on hyvä katsoa televisiota ohjelmista. Illalla on ohjelmassa elokuvien katselua, eilen oli useampia hyviä elokuvia peräkkäin ainakin viidellä tai kuudella kanavalla, ei oikein tiennyt mitä katsoisi. Mutta niihinkin kyllästyy kuitenkin. Sitten ei tiedäkään mitä tekkee, sitten alkaakin jo ongelma olemaan.

Näin miehen kannalta, hyvä ja kaunis vaimo on erittäin tärkeä kai käsitätte minkä takia yöhommia varten. Ei tämä mikään vihje ole, kuhan tuli vaan mainittua. On tämäkin tapa kuluttaa aikaa. Täytyy sanoa että vammaisella on erittäin hankalaa osallistuminen yhteiskuntaan, meitä katsotaan kun vammainen liikkuu vähän niinkuin lehmä uutta porttia terveeltä taholta. Ajatellaan että mitähän nuokin täällä oikein tekee? Ja ymmärtääkö se yhtään mitään näistä asioista tämä terveen ajatus ensimmäisenä. Sama koskee työpaikkoja. Näistä asioista pitää vammaisten puhua enemmän julkisuudessa, sillä tämähän on este koko yhteiskunnalle.

Pyörätuoli, ihmettelyä ja epämääräistä juoksentelua

Päivää!

Tuulta riepottavat ihmiset jotka ei löydä eteen eikä taakse kun tuuli vetää toiseen suuntaan. Tästä päästäänkin aiheeseeni aasin sillalta joka olen itse se aasi, kuten varmaan olette huomanneet. Tämä aasi on odottanut monta viikkoa ja kuukautta, en tiedä mikä on aasien odotusaika mutta ainakin se tuntuu pitkälle. Viimesyksynä sähköpyörätuolini pamahti lopullisesti rikki.

Laitoin viestin edunvalvojalleni että näin on käynyt ja sieltä tuli tavanomainen vastaus ”Ei ole rahaa”. Rupesin laittamaan erilaisia anomuksia lautakunnalle ja molempiin keskussairaalan piireihin. Molemmissa piireissä oltiin myötämielisiä mutta pyrokraattisia ja täytyi mennä vielä erinäisiin kokouksiin. Nyt ollaan siinä vaiheessa että sähköpyörätuoli on käynyt koeajettavana ja minä joudun koeajamaan itse itseni, voidaanko minulle antaa mainittua vehjettä ajettaksi vaikka olen jo -85 vuodesta asti ajanut samaa vehjettä enkä ole kun pari kertaa meinannut jäädä auton alle mutta minulla on monta henkeä ja pirun kova pää, en ole jäänyt edes lähellekkään autoa. Pyrokratia on pyrokratiaa ja se kestää jumalattoman kauan ennenkuin se suostuu mihinkään, se on kai vielä kovempi kuin minun pää.

Pyrokratialla on vähän kokouksia ja paljon paperia. Tämä on kyllä ainoa lause jonka lainaan ”täällä pohjantähden alla”-elokuvasta, se kuvaa hyvin esteellisyyttä. Muutenkin on paljon huomautettavaa mutta viitsi kirjoittaa enempää tällä kertaa. Siihteerikköni voi elää ihmisiksi eikä juosta ympäriinsä vaikka onkin hyvännäköinen! (Meri:NISSEEE, MINÄ MITTÄÄ JUOKSENTELE!) …. tästä seurasi väittelyä siitä että juoksenteleeko sihteerikköni vai ei.