Esteettömyysblogi
Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Hyvvee Päevvee, lumessa enemmän tai vähemmän rämpijät!
Kun aloitin tämän blogin pidon oli aiheenani usein esteettömyys. Ja kirjoitellessani olen huomannut, että esteitä on monenlaisia ja esteellisyyttä myös. Tämän päivän esteellisin paikka olikin kaupungilla. Me meinasimme lentää mm. oikeasti turvallemme lumikynnyksen takia ja sihteerikköni veti minua henkihieverissä monttujen yli ja kynnyksen yli, jonka auraajat olivat ystävällisesti jättäneet. En kyllä ymmärrä minkä takia, kun kaupungissa on työttömiä, jotka varmasti mielellään lapioisivat pienemmällä palkallakin lumikynnyksiä suojatieltä. Sillä nämähän aiheuttavat suurempia liikenne vaaroja kuin mikään muu.
Istun siis tällä hetkellä tässä kelattavassa pirssissä, niin kävelimme Niskakadun ja koulukadun risteyksessä ja siinä oli ensimmäisiä sekä viimeisiä esteitä, kun kiersimme kaupoissa. Tällä kertaa ei ollut alkoholilla mitään osuutta asiaan, kun tulimme ylioppilastalon kohdille, missä on hyvät liikennevalot. Perässämme tuli sähkötuolilla huristeleva kaveri, jonka jokainen tuntee. Olimme siis yhtäaikaa risteyksessä. No joo, siinä sitten antoi valot meille luvan mennä ja me pähkäilimme minkä kautta. Kun edessä oli lumivalli ja toisella puolella kuoppa ja taas lisää valleja. No tämä sähkärikaveri keksi nopean ratkaisun ja meni ohi pitkin autotietä, joka ohitti meidänkin kärryn ja mitä ratkaisua emme valitettavasti heti huomanneet, kun aika-ajoin puupäitä olemme molemmat. heh! Me yritimme kaksi kertaa ja ensimmäisellä kertaa lensimme melkein turvallemme, koska lumisokeus iski ja vallin jyrkkyyttä ei nähnyt. Noh jouduimme kuitenkin menemään siis lopulta itsekkin pyörätuolikaverin viitoittamaa autotietä pitkin, peruutusvaihteella. Pelkään jo itsekkin kuinka helvetissä ajan kun pääsen vihdoinkin taas itse ajamaan.
Pyydän nyt, kun olen kirjoittanut melki 7 vuotta tästä samasta asiasta pyydellen kaupunkia palkaamaan muutaman miehen raktorien mukaan lapioimaan näitä vaaranpaikkoja pois. Vai onko helpompi maksaa korvauksia kiukkuisille ihmisille jotka ovat satuttaneet iisensä?
Varokaa ja eläkee ihmisiksi tien päällä! Minäkin tästä juuri lähden tien päälle, katsomaan jos saisin ajopelin käyttööni. Hyvät viikonloput!
Onko tämä sittenkään esteettömyyttä?
1 kommentti
Päevvee ja onnellista uutta vuotta kansalaiset!
Muistatte varmaan viimekertaisesta kirjoituksesta, vaikka siitä pitkä aika onkin, toki voi olla että joku on unohtanutkin kyseessä olevan asian. Kysymyshän oli ja edelleen on muka talon palvelujen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet jne jne. Mutta me asukkaat ja suurin osa työntekijöistäkin jaksavat epäillä tätä. Nimittäin, jos väkeä sanotaan irti tai pannaan pakkolomalle, niin ei voi ainakaan sitä sanoa parannukseksi. Mm. Talonmiehemme on virallisesti vuorotteluvapaalla toistaiseksi, mutta saattaa olla niin ettei häntä sen koommin enää nähdä, onhan hän jo eläkeikää lähestyvä. Ja se on suuri menetys talolle ja meille asukkaille. Hän on etevä korjaaja melkein missä vaan ja hänestä on ollut suuri apu meille. Siinä kohtaa palvelu kyllä heikkenee.
Toinen palvelujen heikkeneminen on ruoka. Kun keittiöstä varmojen tietojen mukaan lähtee kaksi työntekijää ja nämä näiden henkilöiden työt siirtyvät avustajille ja hoitajille. Ihmettelen vain sitäkin, kuinka yökkö kerkiää laittamaan aamupalaa, jos on kymmenenkin kutsua yöllä.
Sitä yhäkin ihmettelen ja olen aina ihmetellyt, yhden yökön järjestelmää. Ajatelkaapa naiset ja herrat, kuinka käy jos se yökkö esimerkiksi kompastuu yöllä rappusissa, eikä pääse puhelimeen, vaikka onkin puhelin mukana. En tiedä minkälainen katastrofi siitä tulisi, mutta voin vain kuvitella.
Yleisesti ottaen olisi kohtuullinen järjestelmä katsottava uudelleen ja otettava järkikäteen. Olemme asukkaiden kanssa sanoneet hoitajille, että olemme valmiit neuvottelemaan vuokranantajamme/työnantajan kanssa, mikäli siitä on hyötyä. Vastaus on minun lukemani vastauksen mukaan, ei käy. Vielä siitä hoitajien työpaineesta, kun illalla on parikymmentä kutsua, enemmän tai vähemmän vaikeavammaisilta asukkailta ja työntekijöitä on enintään viisi kappaletta, niin sanokaapa mihin he kerkiävät? Kun on pissahätiä ja kakahätiä ja muita hätiä, niin ei siinä oikein muuta ehdi kun juoksemaan ja kun asukkaat hermostuvat ja avustajat hermostuvat on soppa selvä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä teemme? Tämä ei nimittäin ole yksin tämän talon ongelma, vaan kaikkien Validia talojen ongelma. Minä sanon, että tämä ei ainakaan voi turvallisesti loppua. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä mutta tällainen tunne minula ainakin on. Katsellaan kaupunkia, kun ei tässä oikein muutakaan voi.
JOHAN NYT ON PER….
1 kommentti
Päevvee hyvät naiset ja muut hampuusit.
Tästä taitaa olla tämän artikkelin ainoa vitsi ja sekin on puujalkavitsi. Ei ainakaa vielä tunnu siltä, että vitsit lentäisi. Voi olla tai ainakin siltä tuntuu että jotain lentää johonkin paikkaan. Mutta kun tuntee suomen herrat, niin eihän ne mihinkään liiku. Ne vain istuvat ja kököttävät saunan parvella ja tuumaavat että joo ja eivät sitten muuta sanokkaan, virkamiesten tekemiin hulluihin päätöksiin.
Kuten n. kolme vuotta sitten he siunasivat oikein pappien kanssa validia säätiön ja tarkoitus on että saadaan rahaa. Sitä varten mainittiin että säätiön tarkoitus on avustaa invaliidi liittoa hankkimaan valtiolta varoja toiminnan tukemiseksi. Kuinka ollakkaan Ray huomasi aikeen ja pyysi eduskuntaa tätä kieltämään lailla. Eduskunta kun on kumileimaisin, siunasi asian. Eihän liitto siihen tyytynyt, vaan myi koko omaisuutensa erilaisille rahastoille, jotka sitten alkoivat näennäisesti tukea jäsenistöään.
Nyt on validia talojen kohtalo lähellä ja se on meille vammaisille vallan kauhistus. Vaikka henkilökunnan määrän pienentäminen on suhteellisen pientä, mutta meidän kannaltamme ja henkilökunnan kannalta on se perkeleen huono suunta. Kun neljälle ihmiselle siirretään viiden ihmisen työ. Se tietenkin aiheuttaa stressiä ja kireyden tunnetta. Ja se taas vaikuttaa meihin niin että hoitajat tuntuvat entistä kireämmille ja saattavat sanoa ihan mitä vaan ja tehdä mielivaltaisia ratkaisuja. Ja talojen johto, joka on kaiken takana, hyväksyy tämän. Me vain mökötämme.
Vihdoinkin tänään suustamme aukesi munalukko. Ja savu alkoi nousta Joensuunkin kattojen ylle. Muissa kaupungeissa on tämä jo hiljalleen tapahtunut. Sitä emme voi millään käsittää, että millä tavalla muutenkin pieni henkilökunta pystyy hoitamaan kaikkia meitä, jopa välillä yhtäaikaa.
Tarkoitan esimerkiksi yökköjä, joka aiemmin oli hoitanut yöhoitajan työn ja esimerkiksi pannut ihmisiä nukkumaan ja jos on ollut aikaa jäänyt vähän aikaa juttelemaan asukkaan kanssa. Tulevaisuudessa tulee käymään näin; kaksi yöhoitajaa tulee rauhallisesti telvisiota katselevan asukkaan luo ja karjaisee, nukkumaan siitä, on nukkumaan meno aika. Vaikka kello on vasta kymmenen ja on hyvä elokuva menossa esimerkiksi. Ei siinä paljon muu auta kun jättää elokuva katsomatta ja kömpiä petiin, jos ei satu olemaan taulutvtä. Tämä kaikki johtuu siitä, että toinen hoitaja on niin väsynyt, että ei jaksa muuta kuin huutaa ja toinen pelkää tulevaa yötä, joka sisältää lähitulevaisuudessa mm. pyykinpesua ja vaatteiden hoitoa, joka on aiemmin kuulunut talon taloussiivoojalle. Jota ei enää kauaa ole. Sitten menkäämme vielä kokkaamaan, keskellä yötä.
Onko tässä mitään järkeä? EI!
Sitten aamulla tapaamme muita enemmän tai vähemmän hermostuneita ja väsyneitä ihmisiä, joita itsekkin olemme. Kun talonmieskin on sanottu irti ja kärry alkaa hajoamaan, niin takaan että ei yksin meikäläinen ole vihainen kärryjen korjaamisesta, tai muusta teknistenlaitteiden hajoamisesta.
Talonjohto sanoo vaan, että pyytäkää omilta avustajiltanne apua, sitähän ne parhaalla tavallakaan ei kaikkea pysty auttamaan tai tekemään. Siksipä vetoan työnantajaliittoomme Hetaan, antamaan apua meille, laki teitse. Jotta tämä kamaluus ei toteutuisi.
Kuitenkin hyvää joulunalusaikaa, tästä murheesta riippumatta.
Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Kommentit pois päältä artikkelissa Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Päevaa tai oikein hyvvee päevee kansalaiset tai lyhennettynä kansan naiset, heh.
Olen tässä miettinyt viikonloppuna esimerkiksi, kun tuota sähkäriä ei saa millään korjaukseen ja tämä entinenkään ei meinaa toimia millään. Sen lisäksi kylkikin on haavoilla ja televisio ei kunnolla toimi yms, piru vieköön. Toisilla on sitä parempaa tuuria, allekirjoittaneella ei ole ollut kun uutuuria.
Istun varmaan ensiviikollakin yksin pulloni kanssa ja ihmettelen tätä maailman menoa, sitä on monenlaista. Eu:n, Japanin ja Amerikkalaisten johtajat kiskovat shampanjaa kokouksissaan ja kehuvat toisiaan, vaikka ei olisi niin syytäkään. Samoin tekee Niinistö, mokoma on siellä mukana samoin kun hyvä ystäväni ulkoministeri. Tulee vaan mieleen koska hän muistaa ihania nuoruus aikoja kun kiskoimme punkkua ja koskenkorvaa ja paransimme maailmaa kokonaan toisenlaiseksi kun se nyt on.
Ihmettelen vieläkin koska saan pyörätuolini kuntoon, kun kaupungit (Joensuu ja Lahti) tappelevat sen korjauksesta, eihän sen pitäisi olla niin vaikea asia. Tuntuupa vain olevan näin loppu vuodesta, näin ainakin kaupungit väittävät, kun sinne soittaa ja kysyy mikä on tilanne. Ei suinkaan ole yksin tässä jamassa, vaan meillä monella on vikaa pyörätuoleissamme. Tulisivat itse kokeilemaan, kelattavaa tuolia loskassa tai niin kuin olen kirjoittanut mm. mutakylvyssä, niin kuin itse olen ollut, lukekaa blogia niin sieltä tarinan löydätte. Onhan joissain kaupungeissa, kaupungin järjestämiä tilaisuuksia, missä saa kokeilla mutta eipä kuulemma ole ollut paljon osan ottajia, kaupungin johdon taholta. Siinähän menee kiiltonahka kengät ja housunpuntit pilalle. En viitsi enempää marinoida, vaan odotan että jompi kumpi kaupunki alkaisi tekemään jotain ja PIAN!
Hyvää viikon alkua ja tulevaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!
Ja tältä katukuva näytti muutama viikko sitten….
Tältä näytti tänä iltana Joensuun hautausmaalla
Ei kaksi ilman kolmatta!
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei kaksi ilman kolmatta!
Terve vaan kundit ja pimut, niin nuoret ja vanhatkin!
Kuten huomaatte olen ollut taas vähän aikaa hiljaa. Tämähän meni siihen, että olen edelleen vähän kipeänlainen, vaikka päästäni olenkin aina ollut kipeä. ja sihteerikkökin taitaa välillä olla. (sihteeri; en nyt niinkään sanoisi :D) heh.
Kiersin koko Tikkamäen ja Siilaisen ja kyllähän sitä taas riittikin. Tosin palvelu oli hyvää, verrattuna erääseen toiseen paikkaan. Aluesairaalan lääkäri oli vain vähän turhan hiljainen, en oikein saanut asioista selvää joten oli mentävä apteekkiin lukemaan lääkärin ”käsikirjaa”. Sieltähän se löydettiin heti. Apteekissa oli hyvin koulutettu tulkki, joka selvensin lääkärin reseptit meille.Yleensä ottaen molemmissa paikoissa oli hyvä palvelu, erityisesti vammaisille puhuttiin suoraan nenälle mutta ei kuitenkaan loukattu nenää. Muutenkin Joensuussa on havaittavissa hyvää palvelua ja vaikka nuota autoilijoita aina haukutaan, on meissä muissakin yhtä paljon vikaa. Eipä siinä sitten kummempaa tällä kertaa. Ei sitä tiedä mistä seuraavan kerran löydän itseni.
Mutta Hyvää viikonloppua!
Varokaa tällaisia tilanteita!
Kommentit pois päältä artikkelissa Varokaa tällaisia tilanteita!
Terve kaikki lukijat!
Eipä ole montaa tonnia vettä juotuna Kymenlaaksoon,kun olen taas täällä viiden tähden hotellissa Tikkamäellä. Tällä kertaa en itse soittanut autoa, vaan talolta soitettiin apua ja mikä ihmeellisintä, ambulanssi saapui hetkessä. Sitten otettiinkin muutama tippa verta ja edelleen muutama tippa ja sama rumba on jatkunut lauantaista tähän päivään saakka. Verikokeita verikokeiden perään. Kaikista huvittavinta on, että kaikki kokeet näyttävät terveen miehen merkkejä, mutta ainakin tuo sihteerikkö näyttää epäilevän näitä tuloksia ;). En tiedä mistä johtuu! Sihteerikkö kyllä oli jo maanantaina tullessaan sitä mieltä, että ukko kotiin vaan, kun jutut lentävät jo vanhaan malliin. Mutta eihän täältä voisi edes kotiin päästä, kun kaikki pyörätuolit ovat ajokelvottomia, sängyn vankina siis olen. Olisi varmasti huvittava näky kun ajaisin sängyllä ympäri kyliä, pääsisin varmaan Guinnesin ennätyskirjaan sillä tempauksella.
Vakavasti puheen ollen, vaikken kovin vakava yleensä olekaan, niin sydän ja keuhko antoivat tietynlaisia varoituksia, että nyt on mentävä tai tulee noutaja, vaikka noutajahan kyllä tulikin ja nopeasti.
Olen kiertänyt tämän talon melkein kokonaan, vaikka en ole liikkunut itse tippaakaan.
Älkää leikkikö terveydellänne, kun alkaa tuntua pahalta!
Parafestia ja rapukestejä
1 kommentti
Päevee rakkaat ja muutki lukijat!
Esittelen aluksi vanhan/uuden sihteerikön, joka ilmestyi naamani eteen ja enkä ollut tuntea häntä. Silloin kun oli vielä avustajan paikka auki, kun siitä oli puhetta ja vähän ajan päästä tuli puhelu että olisiko paikka vielä auki ja olisiko vielä mahdollisuus tulla töihin. Olihan se mahdollisuus. Ja siinä se istuu kuumalla pallilla, kirjoittelemassa sanelemaani tekstiä. Tiedä sitten onko se väliaikaista vai ei väliaikaista.
Tämä olikin niitä ainoita päiviä, jolloin olen ollunna ulkona. Muuten on ollut tuoli rikki tai olen ollut sairaalassa mahan takia, jopa kolme viikkoa kerrallaan, joka reiässä putki. Voi, olisi pitänyt kuva saada! Nenä reiässä oli, mutta persreiässä ei ollut.. Olisitte varmasti nauranut.
Laitan tähän blogi kirjoitukseen kuvakollaasin keväästä, kesästä ja syksyn alusta. Mutta on minulla vielä muutakin kerrottavaa.
Minä ihmettelen Suomen ulkopoliittista johtoa, joka väkisin aikoo mennä Natoliittoon. Sehän tietää sitä, että Suomesta automaattisesti tulee Venäjän sotilasraja, joka ei taidan tietää kovin hyvää. Te nuoret lukijat, lukekaapa Kekkosen ja Paasikiven kirjoituksia ja puheita ja Fagerholmin ja muiden teoksia. Saisitte aivan toisen kuvan siitä asiasta, herra Tasavallan presidentin poika, vaikka oletkin vihreä, en voi luottaa sinuun mokomaankaan. Kun olette toivon mukaan lukeneet Paasikiven tekstejä ja saaneet jonkinlaisen kuvan, siitä mitä voi tapahtua ja mitä muutama päivä sitten jo tapahtui (mm. ilmatila loukkaukset), ja kukaan ei tiedä mitä Porvoossa ja muualla Venäjän presidentin kanssa puhuttiin. Nyt me siirrymme kuvien pariin. Ei ne herrat kumminkaan meiltä kysy.
Tags: kesä
Istumista ja persereiän työntöä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Istumista ja persereiän työntöä!
Päivee ystävät ja kylänmiehet ja erityisesti naiset!
Eipä ole ollut näin kenkkumaista loppukesää miesmuistiin. Meinaan kun olen istunut viisi viikkoa kelattavassa tuolissa, enkä piru vie ole päässyt liikkeelle muuta kuin sievän sihteerikköni ollessa paikalla. Näinä hetkinä minun pitäisi saada tuoli takaisin, joko tänään tai huomenna. Mutta jos oikein veemäiseksi homma käy, niin se tulee vasta ensi viikolla. Kun siitä on joka paikka rikki, viimeksi meni vielä sähköt. Ei onneksi huoneen sähköt. Tämän sihteerikön kanssa olemme yrittäneet tehdä torttuja ja järjestäneet rapujuhlat, jotta olen pysynyt edes hieman pirteänä. Tässä kuva juhlista, jossa emme suinkaan poseeraa, sillä Sallinen otti niin monta kuvaa kerralla, yhdellä napsautuksella ukko oli ottanut vahingossa n.300 kuvaa. Taisi olla sihteerikön kameran syy.
Mutta muuten olen istunut kämpässä ja se on ollut yhtä helvettiä. kaiken lisäksi mikään ei toimi kunnolla, kun vanha ympäristön hallintolaite meni kaput. Arvatkee onko ollut peetä ja ärrää tässä huoneessa!! Ja muita ääniä, ei ainakaan salattuja eläimiä. Mikään ei toimi juuri tämän hallintolaitteen takia. Jumppari ja sihteerikkö ovat aina katkaisseet tämän tylsyyden. Ja eilen katkaisi joku muukin, mutta en kerro mikä..sen saa arvata! Ainakin ne jotka näkivät minut erään kaupan ovella maanantaina arvanevat mistä piristyksestä nyt puhun. Sen minä vaan sanon, että perseenreikä meinasi tulla samassa rytäkässä ulos, mutta sain sen vedettyä takaisin. Se siitä niin!
Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kävimpä toissapäivänä tämän ns. vanhemman sihteerini kanssa kaupassa. Ja ensimmäinen este löytyi heti tuon Metropolin sisäpuolelta. Nimittäin melkein törmäsin pöytään ja tuoliin, jotka oli aseteltu siten, että siitä on liikuntaesteisen melko vaikea liikkua. Samoin kuin heikkonäköisten.
Ihmettelin, että mitä kautta tässä nyt sitten kiertäisi. Kun joka paikassa oli ihmisiä. Voitte vain kuvitella istuvanne pyörätuolin ja ajavanne pöytien välistä varsinaiselle rampille. Joka on reilun metrin leveä. Siinä on välissä vielä rappunen. Tästä voisi antaa Metropolin omistajille vähän huomautusta.
Olisiko mahdollista joko uusia koko luiska ja siirtää sitä vähän keskemmälle, elikkä nykyisten portaiden kohdalle? Ja sulkea se seinän puoleinen vaikka kokonaan.
Sitten seuraavassa korttelissa olikin ystäväni polkupyörät. Niitä oli Metropolin ja Centrumin välissä vaikka kuinka paljon. Eikä tässä vielä kaikki. Menin erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen – kai tiedätte mikä liike – siellä oli vielä kauheampi ruuhka. Jos saisin sanoa SOK:n johtajille, niin ehdottaisin parkkihalliin omaa pyöräparkkia. Ja siinä olisi esimerkkiä muillekin. Meinasin ”vahingossa” ajaa muutaman pyörän nurin. Olivat nimittäin ihan keskellä tietä, niinkuin voitte nähdä edellisen kirjoitukseni lopussa olevasta kuvasta.
Näistä pienistä korjauksista, jos kaikki tekisivät ne, kauppakeskuksista tulisi ihanteellisia ihan kaikille. Tosin nuo polkupyörän omistajat varmaan kiroaisivat kun juutalaiset. Enkä ole rasisti, mutta tämä sanonta on vaan melko yleinen. Ja mitä siihen parkkien järjestelyyn utlee, esim. nuo kävelykadun pyöräparkit ovat ihan hyviä. Ainakin näin kesällä, kun ihmiset ovat lomalla ja rannoilla makoilemassa.
En viitsi enempää jaarata, kun olen puhunut siitä jo ainakin 4 vuotta. Ja mitään muutioksia ei ole tullut.
Rahattoman paskatautinen vappu
1 kommentti
Hyvää vapun jälkeistä olotilaa! Itselläni sellaista vielä ei ole, mutta voi tulla vielä tälle illalle, nimittäin sain vasta tänään vappurahaa.
Eihän se töllöily minultakaan jäänyt tekemättä. Joka minut tuntee, niin tietää sen varmasti. Ensinnäkin kävimme kaupassa vappuaattona, tai joskus silloin, hakemassa kermamunkkia Heinosen leipomosta kun kahvio ei ollut auki. Noh, kuten kaikki varmaan tietää tuon PT-talon keskellä sellainen kulma josta pääsee sisään vain mainitun leipomon toiseen kahvioon. Ja kuinka ollakkaan yritin epätoivoisesti kääntää pyörätuoliani oven suuntaan ja yhtäkkiä kuului vain PAM! Ja siinä seisoin enkä muuta voinut.
Onneksi oli puhelin ja avustaja mukana, tässä tapauksessa se puhelin oli tärkeä ja avustaja sitäkin tärkeämpi. Soitimme taksin, joka saapui melkolailla heti ja purskahti nauramaan, sanoen ”voi perkele sun kanssas!”. Käänsi lautaa sen verran, että sai sen jotenkuten ajokuntoon.
Noh, kun tulimme takaisin talolle munkkien kanssa ja meidän talon Mattimmekin oli paikalla ja hän taas teki ihmeen ja korjasi homman ainakin väliaikaisesti, noin 5 minuutissa. Mainittakoon että erään toisen firman korjaajalta menisi samaan puolisentuntia. En viitsi sanoa mikä firma on kyseessä, koska joudun asioimaan lähiaikoina heidän kanssaan. Ainakin jokainen vammainen sen tietää.
Sitten alkoikin varsinainen show, suoraan sanottuna paskashow! Kolme päivää tuli vettä, jonka jälkeen helpottui ja hain imodiumia. Ja vasta nyt se on sopiva. Aina ei kerinnyt edes pytylle. Housuni ovat siis melkein loppu. Onneksi äsken tuli puhdasta pyykkiä. Mutta pyykkikorissa on jo valmiiksi uusia. Että olen nyt varmasti pyykkikoneen suurkuluttaja. Mainittakoon, että tietyillä aineilla ei ole osuutta asiaan, vaikka niin luulisi.
Sitten vielä vapunaattona kävimme automaatilla ja kuinka ollakaan, eihän siellä mitään rahaa ollutkaan, vaikka niin toivoin. Se kun sitten harmitti, kun ei saanut vappusimaa, nimittäin kovennettua sellaista. Harmitti kyllä melkoisesti. Mutta sitten rupesin nauramaan teidän törttöilyjänne ja nauroin itseni kuralle. Olisikohan se kuratauti johtunut siitä? Heh heh he!
Esteettömyysblogi 