Esteettömyysblogi
Märkiä ja vähemmän märkiä esteitä!
1 kommentti
Kuten edellisessä jutussani lupasin, nyt olisi vuorossa se märkä juttu.
Tapauksen taustalle voin sanoa, että talomme sisäpuhelin ei ole enää aikoihin toiminut kunnolla. Joudun aina huutamaan apua jos hätä tulee, koska en saa huoneestani hälytystä annettua. Noh, kävi tässä päivänä muutamana tälläinen hoitrajien kiinni saamisen vaikeus. Itselleni tämä on erityisen vaikeaa, kun en tämän pyörätuoli jutun takia pääse itse edes liikkumaan. Mutta kyllähän minulla ääntä riittää, vaikka toisille jakaa mutta eipä se silloin auttanut. Aiemman huutelun aloitin jo klo 16.00 ja lopetin huuteluni kusilammikkoon päätyessäni noin kello puoli kymmenen aikaan illallla. Silloin oli jo minun housunikin jo vaihdettu. Ihmettelen vain sitä, miksi talon puhelimet eivät ole moniin kuukausiin toimineet ja miksi niitä ei laiteta kuntoon? Taloyhtiöllä ei ole varaa kommenttinsa mukaan. Meilläkään ei ole varaa kusta housuumme päivästä toiseen, ei varmasti mielytä ketään, ei edes niitä päättäjiä, jotka pihtaavat rahojamme. Talomme johtaja vs johtaja, talomme johtaja meidän puolellamme. Olisi mielestäni jo korkea aika saada asiaan jotain ratkaisua, ei tämä voi näin jatkua. Se on vastaan kehitystä ja liittomme rahapula ei ole niin suuri, että tätä asiaa ei pystyisi korjaamaan, jos vain sitä tahtoa riittäisi. No se siitä märästä tarinasta. Ei se kovin hauskaa ole, kokeilkaapa itse! ja varatkaa ämpäri viereen.
Uusi päivä ja uudet kujeet! Kävimme sihteerikön kanssa taas lounaalla, piristämässä kevät päivää. Kaikien tuntemalla Jokiasemalla, kaikkien kaveri karavaanien keskuudessa. Jokiasema on toiminut jo jonkin aikaa jo, mutta ennen se toimi melkeinpä vain ulkotiloissa. Nyt saavuimme laajennettuun ja remontoituun uuteen Jokiasemaan, oikein taksi kyydillä! Kun emme viitsineet palelluttaa itseämme, alkuperäisen suunnitelman Utransaarien tuulessa. No iloksi saimme huomata että jo lukuisat pyynnöt olivat tuottaneet hieman tulosta ja rampit olivat ovien pieliin ilmestyneet. Pientä hienosäätöä olisi vielä tehtävä, sen näette alla olevista kuvista. Vielä on siis parantamisen varaa, mutta hyvään esteettömään suuntaan ollaan menossa. Ja toivottavasti se parannus syntyy tässä kevään aikana, että pääsemme nauttimaan myös Jokiaseman juomasta sekä mahtavasta ruuasta. Palvelu oli kyllä hyvää ja huonompaakin ruokaa on tullut syötyä, en vain muista missä. hehehe. Mutta Nisse suosittelee ruokailemaan Jokiasemalla! Ei ainakaan rahat heti lopu! jos ei sitten koko illaksi jää sinne nautiskelemaan märkiä aineita.
Tässä tämä pakollinen naamakuva!
Oli valtava kapteeninleipä tämän laivan omistajalle! Onkohan kellään kapteenilla niin suurta suuta että menisi kerralla? en usko!
Palan painikkeeksi olis mennyt vaikka kaksi näitä!
Sihteerikkö lähti tällä kertaa hieman tavallista pienemmällä annoksella mukaan 😀
Kuten näette vielä on hienosäätöä rampeissa
rampit olisi helpompi laittaa kulkemaan suoraa ovelta niin ei tule tiukkoja käännöksiä.
Ps. niistä märistä jutuista puheen ollen, sihteerikkö päätti uittaa puhelimensa tiskialtaassa. 😀
Toivon että kaupunki ja mahdollinen paikanomistaja tekisivät yhteistyötä että näistäkin pikkuiloista voisivat kaikki nauttia!
Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Jos ette ole sattuneet katsomaan telvisiota ja sää ennustajia, niin ottakaa pihalle mentäessä viikonloppuna saappaat mukaan. Muuten jalkanne kastuvat ja jollei ole lääkepulloa mukana niin tulee pian snuva. Silloin on vaikeaa olla toisten ihmisten seurassa. Ihme ettei tuo minun sihteerikköni pode sitä, sen jälkeen kun on saanut lapiollisen jäävettä saappaaseensa. En kyllä ymmärrä sitä heitto tarkuutta. heh.
Taas pieni kuvaus esteellisyydestä; Olimme ylittämässä lumista ja vaikea kulkuista suojatietä, kun sivusta alkoivat samaan aikaan ylittämään kolme henkilöä tietä. Yksi oli nuori sähköpyörätuolilla kulkeva henkilö, jonka en usko kauaa vempeleellä ajelleen, varovaisuudestaan päätellen. Samaiselta puolelta lähti rouvashenkilö ylittämään katua, yhtäkkiä tuikaten tämän nuorenherran eteen joka oli keskittynyt tien ylipääsyyn, huomattava vauhti kärryssä, tilanteeseen nähden. Kolmantena tuli mies polkupyörän kanssa. Tilanne kehkeytyi siten, että poika vahingossa osui naiseen ja pyöräilijä melkein poikaan. Rouvan kielenkäyttöä en kehtaa edes kuvailla, ja saratellen hän poistuikin paikalta jättäen nuorenherran tappelemaan kärrynsä kanssa. Onneksi tilanteessa mukana ollut pyöräilijä ja vastaantullut kävelijä, avustajani avulla saivat pojan turvallisesti yli autotien. Jos minulla olisi ollut oma kärry olisin lähtenyt seuraamaan pojan kulkua. Oli se sen verran harrastajan näköistä touhua. Ja voin sanoa, että ei meikäläinenkään mikään mestari ajaja ole.
Tässä näemme, kuinka esteellisyys ja esteettömyys kohtaavat toisensa arkipäivässä. En nyt enempää näin viikonlopun alussa viitsi saarnata, mutta toivon ettei tällaiset tilanteet enää toistuisi. Otetaan siis kaikki huomioon liikenteessä, esimerkiksi se tosiasia ettei näitä kulkupelejä niin vain jarruteta. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille, liikenteessä ja muualla oleville! Ja eläkää ihmisiksi.
Lähdenkin tästä seuraamaan kisoja, joita onkin paljon tulossa viikonloppuna. Olkaa siis hyvät ja seuratkaa! Kannustaen suomalaiset voittoon!
Muisto käynnillä, lumessa kahlaamassa.
ja lissee sapuskaa…
Sapuskaa
Suomifilmin huumaa, joka on joskus myöskin kuumaa 😀
Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Kynnyksellistä loppiasta, totta tosiaan
Hyvvee Päevvee, lumessa enemmän tai vähemmän rämpijät!
Kun aloitin tämän blogin pidon oli aiheenani usein esteettömyys. Ja kirjoitellessani olen huomannut, että esteitä on monenlaisia ja esteellisyyttä myös. Tämän päivän esteellisin paikka olikin kaupungilla. Me meinasimme lentää mm. oikeasti turvallemme lumikynnyksen takia ja sihteerikköni veti minua henkihieverissä monttujen yli ja kynnyksen yli, jonka auraajat olivat ystävällisesti jättäneet. En kyllä ymmärrä minkä takia, kun kaupungissa on työttömiä, jotka varmasti mielellään lapioisivat pienemmällä palkallakin lumikynnyksiä suojatieltä. Sillä nämähän aiheuttavat suurempia liikenne vaaroja kuin mikään muu.
Istun siis tällä hetkellä tässä kelattavassa pirssissä, niin kävelimme Niskakadun ja koulukadun risteyksessä ja siinä oli ensimmäisiä sekä viimeisiä esteitä, kun kiersimme kaupoissa. Tällä kertaa ei ollut alkoholilla mitään osuutta asiaan, kun tulimme ylioppilastalon kohdille, missä on hyvät liikennevalot. Perässämme tuli sähkötuolilla huristeleva kaveri, jonka jokainen tuntee. Olimme siis yhtäaikaa risteyksessä. No joo, siinä sitten antoi valot meille luvan mennä ja me pähkäilimme minkä kautta. Kun edessä oli lumivalli ja toisella puolella kuoppa ja taas lisää valleja. No tämä sähkärikaveri keksi nopean ratkaisun ja meni ohi pitkin autotietä, joka ohitti meidänkin kärryn ja mitä ratkaisua emme valitettavasti heti huomanneet, kun aika-ajoin puupäitä olemme molemmat. heh! Me yritimme kaksi kertaa ja ensimmäisellä kertaa lensimme melkein turvallemme, koska lumisokeus iski ja vallin jyrkkyyttä ei nähnyt. Noh jouduimme kuitenkin menemään siis lopulta itsekkin pyörätuolikaverin viitoittamaa autotietä pitkin, peruutusvaihteella. Pelkään jo itsekkin kuinka helvetissä ajan kun pääsen vihdoinkin taas itse ajamaan.
Pyydän nyt, kun olen kirjoittanut melki 7 vuotta tästä samasta asiasta pyydellen kaupunkia palkaamaan muutaman miehen raktorien mukaan lapioimaan näitä vaaranpaikkoja pois. Vai onko helpompi maksaa korvauksia kiukkuisille ihmisille jotka ovat satuttaneet iisensä?
Varokaa ja eläkee ihmisiksi tien päällä! Minäkin tästä juuri lähden tien päälle, katsomaan jos saisin ajopelin käyttööni. Hyvät viikonloput!
Onko tämä sittenkään esteettömyyttä?
1 kommentti
Päevvee ja onnellista uutta vuotta kansalaiset!
Muistatte varmaan viimekertaisesta kirjoituksesta, vaikka siitä pitkä aika onkin, toki voi olla että joku on unohtanutkin kyseessä olevan asian. Kysymyshän oli ja edelleen on muka talon palvelujen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet jne jne. Mutta me asukkaat ja suurin osa työntekijöistäkin jaksavat epäillä tätä. Nimittäin, jos väkeä sanotaan irti tai pannaan pakkolomalle, niin ei voi ainakaan sitä sanoa parannukseksi. Mm. Talonmiehemme on virallisesti vuorotteluvapaalla toistaiseksi, mutta saattaa olla niin ettei häntä sen koommin enää nähdä, onhan hän jo eläkeikää lähestyvä. Ja se on suuri menetys talolle ja meille asukkaille. Hän on etevä korjaaja melkein missä vaan ja hänestä on ollut suuri apu meille. Siinä kohtaa palvelu kyllä heikkenee.
Toinen palvelujen heikkeneminen on ruoka. Kun keittiöstä varmojen tietojen mukaan lähtee kaksi työntekijää ja nämä näiden henkilöiden työt siirtyvät avustajille ja hoitajille. Ihmettelen vain sitäkin, kuinka yökkö kerkiää laittamaan aamupalaa, jos on kymmenenkin kutsua yöllä.
Sitä yhäkin ihmettelen ja olen aina ihmetellyt, yhden yökön järjestelmää. Ajatelkaapa naiset ja herrat, kuinka käy jos se yökkö esimerkiksi kompastuu yöllä rappusissa, eikä pääse puhelimeen, vaikka onkin puhelin mukana. En tiedä minkälainen katastrofi siitä tulisi, mutta voin vain kuvitella.
Yleisesti ottaen olisi kohtuullinen järjestelmä katsottava uudelleen ja otettava järkikäteen. Olemme asukkaiden kanssa sanoneet hoitajille, että olemme valmiit neuvottelemaan vuokranantajamme/työnantajan kanssa, mikäli siitä on hyötyä. Vastaus on minun lukemani vastauksen mukaan, ei käy. Vielä siitä hoitajien työpaineesta, kun illalla on parikymmentä kutsua, enemmän tai vähemmän vaikeavammaisilta asukkailta ja työntekijöitä on enintään viisi kappaletta, niin sanokaapa mihin he kerkiävät? Kun on pissahätiä ja kakahätiä ja muita hätiä, niin ei siinä oikein muuta ehdi kun juoksemaan ja kun asukkaat hermostuvat ja avustajat hermostuvat on soppa selvä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä teemme? Tämä ei nimittäin ole yksin tämän talon ongelma, vaan kaikkien Validia talojen ongelma. Minä sanon, että tämä ei ainakaan voi turvallisesti loppua. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä mutta tällainen tunne minula ainakin on. Katsellaan kaupunkia, kun ei tässä oikein muutakaan voi.
Esteettömyysblogi 