Esteettömyysblogi
Pakkoruotsista vaatteisiin ja seksiinkin
Kommentit pois päältä artikkelissa Pakkoruotsista vaatteisiin ja seksiinkin
Päivee, kuuma on taas. Ja aina kuumemmaksi näyttää tulevan kun katsoo mittaria.
Mutta asiaan. Kommentoin tuota rakkaan serkkuni kommenttia. En ole ollenkaan samaa mieltä sinun kanssasi Lisbeth. Suomi on vapaa maa ja Suomessa ei voi pakottaa. Opiskelijajärjestöt ovat puuttuneet tähän pakkoruotsin köyttöön. Sitten on vielä semmoinen juttu, että se riippuu paljon minkälaiseen yhteiskuntaluokkaan lapset kuuluu. Voi olettaa, että monikielisen perheen lapset puhuvat mielellään montaa kieltä jopa sekaisin, mutta sen sijaan ns. alemman luokan lapset jotka eivät edes kunnolla osaa savoa tai sitten pohjoiskarjalaa eivät haluakaan puhua kuin jompaa kumpaa. Ja heillä juuri on näitä kouluongelmia josta tulee usein pulmia niin viranomaisille kuin vanhemmillekin.
Mutta on sitten ihan toiseen asiaan ja hyvään sellaiseen, ainakin lasten ja äitien kannalta katsoen, tai tyttöjen varsinkin. Nimittäin vaateostokset ovat jälleen ajankohtaisia ennen kouluunmenoa ja koulun alkamista. Se on molemmille ryhmille sama juttu. Naiset ja tytöt tykkäävät shoppailusta, mutta isät eivät siitä maksamisesta. Tulin minulle mieluiseen aiheeseen, nimittäin olen joka syksy varoittanut blogissani tyttöjä liian seksikkäistä trendivaatteista. Nämä aiheuttavat juuri niitä namusetäjuttuja jopa vammaisille. Heitetään, että senkin namusetä tai pedofiili. Että huomioidaan sitä, että pyörätuolilla liikkuva ei tarkoita yhtä kuin namusetä tai pedofiili, joista puhuminen on jo sinänsä turhaa. Kuten aikanaan Neuvostoliitossa, jossa pedofiilitapaukset jätettiin kokonaan uutisten ulkopuolelle, ja niitä oli silloin tutkimuksen mukaan vähemmän kuin nyt. Nyt kaupallinen lehdistö, kuten täällä lännessäkin, levittää mitä kammottavampia juttuja ja erikoisesti Iltasanomien tyyppiset lehdet repivät juttuja ihan tyhjästä.
Sen sijaan opettajien ja koulukuraattorien, jotka ovat oppilaiden kunnioittamia, voisivat sanoa nuorille muutaman vakavan sanan. Ja vanhempien olisi syytä tarkistaa tyttöjen käsilaukut ennenkuin he lähtevät kouluun. Olen nimittäin nähnyt tyttöjen ottavan toiset vaatteet mukaan, menevän kaverin tykö ja vaihtavat vaatteet siellä. Tietysti tämäkään ei onnistu vanhemmilta kun se ovat useimmiten töissä ja joskus niin kännissä etteivät huomaakaan tyttöjen lähteneen. Tämäkin on hyvin yleistä. Mutta kuulkaas tytöt, ottakaa itse järki käteenne ja ette mene kaikkiin autoihin jotka pysähtyvät viereenne vaikka olisi kuinka tuttuja poikia. Menkää suoraan kotia tai vaihtamaan vaatteet ja kukaan ei huomaa mitään. Ja pojille sanotte, että älkää viitsikö pojat tehdä tyhmyyksiä, siitä ei saa kuin selkäänsä ja pahimmassa tapauksessa muutaman kuukauden linnaa, eikä se ole presidentin linnaa.
Koulut alkaa ja sihteeri muuttaa
1 kommentti
Päivee!
Ja vähän viileämpää päivää, mutta näyttää tuo jo nousevan normaalilukemiin. Tietenkin sen takia, kun ei ihan vielä, mutta kohta alkavat koulut. Rantakylässä muistaakseni alkaa elokuun puolivälissä. Hyh hyh opettajat että viitsittä lähteä lomilta tankkaamaan nuorten päihin usein sellaista tietoa, mitä he eivät tarvitse. Ainakin minun mielestäni. Ainakaan suurinta osaa nuoria.
En nyt viitsi ruveta luettelemaan niitä aiheita. Mutta esimerkkinä pitää sanoa pakkoruotsi. Ja monta muuta sellaista asiaa, mitä nuoret eivät välttämättä tarvitse koskaan elämässään. Tai ei nyt välttämättä koskaan, mutta hyvin harvoin kuitenkin. Varsinkin jos he menevät tai pääsevät suoraan työelämään. Minkä toteutuminen on nykyisen hallituksen aikaan yhtä vaikeaa kuin koulunkäynti.
Mutta pakkohan niiden sinne on mennä, jollei muuten niin opettajien kiusaksi. Taas alkaa isän ja äidin käskyt kotiintuloajoista. Ja sekös kenkuttaa isompien ja vähän pienempienkin nuorien mieltä. Ja sitten rellestetään viikonloppuna oikein kunnolla. Vaan älkää kuitenkaa liian kunnolla rällätkö. Siitä voi vielä poliisi antaa sakot ja silloin vanhemmat suuttuvat kun he joutuvat maksumiehiksi. Ja tiedättehän mitä siitä seuraa, jos seuraa. Jos vanhemmat ovat hidasliikkeisiä immeisiä, niin eihän siitä silloin mitään seuraa. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat antavat selkään ja sehän ei ole mukava juttu.
Että naatitaan nyt pari viikkoa vielä raahasta. Ja surraan sitten kun sen aika tulee. Siellä on nimittäin kuitenkin kuuma siellä koulussa, ja vituttaa. Et silleen.
Kiitän vanhempaa sihteeriäni hyvästä työstä, hän mokoma muuttaa Tampereelle! Sanon hänelle vain, että senkin ryökäle! (Sihteeri vastaa, että itte oot ryökäle! Ja kyllähän noita sihteerejä löytyy jatkossakin, keitä kiusata :))
————-
In english:
Offcourse, when temperature is getting higher after a cooler night, the start of school year is drawing near. Mean teachers call youth to attend classes and teach such unimportant skills as swedish. Skills that the youth will not need in their lives. Especially if they start working straight after school.
This means also that it gets wilder on the weekends. A word of warning to you all: dot’s get too wilt. Police might get interested and write a note with check, and thet won’t make your parents happy.. So let’s enjoy the summer for couple of weeks and mourne when it’s time.
A second thing, my good old secretary will quit her job after this week and move to Tampere. What a scoundrel!
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
Polkemalla kuntoutumaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkemalla kuntoutumaan
Päevee! En taaskaan malta olla pitämättä suutani kiinni. Kun tulin jumpasta, siellä oli puhelinrumba ajanvarauksen suhteen. Joensuussa ei ole tällä hetkellä kuin yksi vammaisallas, eli terapia-allas ja se on Honkalammella, kaiken lisäksi sekään ei ole edes Joensuussa, vaan Liperissä.
Mainittakoon, että Joensuun alueella on useita fys.laitoksia, joiden asiakkaat usein, muun ohjauksen ohella, tarvitsevat myös allasjumppaa. Kuten minäkin. Mutta sitä kun ei saa täytyy tyytyä muihin keinoihin tämän niin sanonut outokummun pienentämiseksi, vaikka olen kyllä huomannut, että mitä enemmän se pienenee niin sitä painavammaksi jätkä tulee. Ja siihen on yksi syy, läskihän on kevyempää kuin kiinteä lihas. Joten sehän on osittain siinä. Ja kun ruoka on hyvvee ja maittaa, kuten juomakin heh heh, jne…
Nyt teenkin kaupungille kysymyksen. Minkä takia mm. sairaanhoito-oppilaitoksen uima-allas tehtiin auditorioksi vaikka täällä on auditorioita jo vaikka kuinka paljon, mutta uima-allasta ei ole? Eikö olisi ollut järkevämpää tehdä mainittuun altaaseen loivempi luiska sinne menon helpottamiseksi. Tästä olisi ollut kouluillekin hyötyä, joiden talous on arvatenkin kuralla kuten Joensuun kaupungin talous on myös ollut ja jatkuvasti. Niin kuin yleensä kaikkien kaupunkien.
En tiedä msitä johtuu sitten se kuralla olo, vaikka Suomessa ON rahaa, niin se raha säästetään siitä kohtaa mistä aita on matalin, eli vanhuksilta ja vammaisilta, jälleen kerran. Kuten esim. Vetrean allas, joka oli kieltämättä hieman vanhanaikainen. Sitäkin olisi kyllä voinut uusia.
Itse olen polkenut, en suinkaan sitä mitä ajattelette (!), vaan ihan rehellisesti MotoMediä. Ja sitä olen kyllä sanonut, että omasta mielestäni outokumpu on vähän pienentynyt, kun taas peppu on tullut entistä painavammaksi juuri tämän lihas vrt. läski -asian vuoksi. Suosittelen tätä muillekin kuntoutujille! Sinähän ei tarvitse muuta kuin istua penkillä tai tuolilla tai tarakassa, sillä laitteitahan on montaa mallia. Kädet ja jalat tekevät sitten työn ja konekin tekee sen tarvittaessa. Kone muuten tekee saman myös kovan jännityksen kohdalla, mutta tästä jumpparit ei oikein tykkää, kun siinä pääsee laiskottelemaan.
Siis terveisiä kaupungille, että kaupunki järjestäisi muunkin uintimahdollisuuden kuin avannon. Esimerkiksi joitakin tunteja aamulla tai keskipäivällä tuolla Vesikossa, jolloin se olisi varattu vain vammaisille ja kuntoutujille. Tämä auttaisi huomattavasti. Ja vesi olisi 30-asteista. Mainittu Vesikko on muuten hyvä, mutta kun sinne menee sekaan, niin ei pääse pyörätuolilla eteenpäin kuin muiden varpaiden yli. Ja lisäksi se herättää melkoista huomiota vaikka onkin vain suihkutuoli. Pankaa uuden vuoden myötä asia liikenteeseen.
Paskaa, Negriittaa ja keskussairaalaan.
1 kommentti
Päevee vaan!
Ja anteeksi että olen taas ollut hiljoo, mutta minä kävin vähän tuolla Pohjois-Karjalan ”neljäntähden hotellissa” elikkä keskussairaalassa. Tarina alkaa kuten saduissa sanotaan vaikka tässä on kyllä vähemmän satua.
Kaikki alkoi uinnin jälkeen kun olin nauttinut Negriitta ”mehua”. Tunsin jo aikaisemmin pahoinvointia, maanantain ja tiistain välisenä yönä, alkoi suihkukaivo aueta ja yläpään kautta. Sieltä tuli kaikki mitä ikinä voi tulla ulos, paitsi persreikä, jonka olisin kyllä niellyt takaisin. Avustajan tullessa pyysin soittamaan Taksille ja äkkiä, että nyt oli mentävä keskussairaalaan ja äkkiä. He eivät kuitenkaan uskoneet vaan kutsuivat ensihoitajat paikalle, jotka totesivat aivan samaa kuin minä. Mittasivat jopa puhalluksella alkoholin määräni, joka osoittautui 0,25 promillea.
Taksin tullessa olin kuin maani myynyt eikä vitsitkään paljon lennellyt. Sen sijaan p:llä alkavat sanat alkoivat sitäkin enemmän lennellä. Täältä lähti hoitaja ja avustaja mukaan ja henkilökohtainen avustaja tuli perässä sairaalalle. Tutkimukset alkoivat melkein heti. En ehtinyt edes vetämään pieniä päiväettaita, eli unia. Tutkimukset kestivät erittäin pitkään, saavuimme sinne kello 10.00 ja pääsin päivystyksestä osastolle vasta siinä kuuden jälkeen, en ole ajasta ihan varma, sillä olin vuorostani lääkehumalassa. Että ei se humala minusta irti lähtenyt millään, heh.
Seuraavana aamuna tuli verikokeen ottaja eli tippaiita, jolla nimellä minä niitä kaikkia kutsun, neulojen kanssa. Hän rupesi pistelemään ja siitä alkoi lääkepussi sade. On se kamalaa se kanyylin laitto. Ja sitten kun vielä ilmeni että, siellä yhdessä paikassa on tulehdus elikkä virtsatien tulehdus, joten minulle laitettiin katetri, siihen paikkaan mikä on miehille aika kova paikka ( ei kuitenkaan siinä mielessä kova) ja onhan se sitä naisillekkin. Sitten tulikin kolmen päivän paasto aika vaikka ei olekkaan Pääsiäinen, Joulu, taikka Juhannus. Noh, sitten ilmeni että mahani on täynnä paskaa ja sitähän tosiaan oli! Oman tyhmyyteni voin myöntää tässä asiassa. Sillä se olisi ennen pitkää räjähtänyt jos olisin jatkanut samaan malliin. Voin varoituksena sanoa että, älkää syökön mitään lääkkeitä tarpeettomasti, varsinkaan Imoniumia. Se aiheuttaa vatsan kovenemisen vähän liiankin kovaksi.
Tähän liittyy myös tositarina. Olin juuri saanut peräruiskeita jotka irrotti sen paskan lähtemään liikkeelle, ja kuinka ollakkaan, osaston ylilääkäri tuli samaan aikaan opiskelijaryhmän kanssa huoneeseen kun olin juuri alkanut työstämään tätä prosessia. Siinä vaiheessa minulta meinasi päästä oikein ruma sana, mutta ajattelin että puhu sinä vaan, kyllä minä paskaan kuitenkin. Sitten sieltä tulikin ensimmäinen kolme kiloa arviolta. Seuraavat kaksi tulivat myöhemmin. Mahani kutistui siitä mitä olette kuvissa nähnyt.
Sitten rupesin pääsemään jo tuoliinkin. Mutta kuinka ollakkaan siellä ei osattu käyttää nostolaitetta ollenkaan. Kunnes talon oma lääkintäjumppari tuli paikalle ja tutustui laitteeseen. Sitten siinä kaikessa tohinassa, minulta oli vielä kadonnut kengät ja kaikki muutkin vaatteet. Tässä vaiheessa voisinkin pyytää sairaanhoitajia ja oppilaitoksia hankkimaan nostolaitteita opetuskäyttöön, sillä uskon että meitä vammaisia tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän sairaaloissa asiakkaina, joten olisi hyvä osata käyttää apuvälineitä, kaikella kunnioituksella kiitos. En ole koskaan paininut mutta keskiviikkona kun jouduin sänkyyn jo kello yhdeksältä yöhoitajan takia, niin se koitti nostaa minua ensin nostolaitteella mutta kun kukaan ei tiennyt laitteesta yhtään mitään, niin eihän siitä mitään tullut, vaikka koitin kuinka selittää. Viimein tuli äijä joka oli vähän minuakin nuorempi, otti puolilindel otteen ja heitti minut sängyn laidan ylitse sänkyyn. Joka ei siinä vaiheessa enää haitannut.
Mutta kuinka ollakkaan perjantaina iltapäivällä lähtiessäni kotiin siivoojat tulivat petaamaan uusia potilaita varten. Sänky oli vääntynyt ja pääosa oli aivan vetelä. Minua rupesi naurattamaan kun tiesin mistä oli kysymys, sen äijän heitosta oli sänky mennyt rikki. Pitää kiittää hyvästä hoidosta ja kauniista tytöistä! Joita siellä oli useampia. Toivon kuitenkin että ei sinne pitkään aikaan taas joudu. Ainakaan ruusun takia joka oli myös jo astumassa kuvaan. Kiitoksia paljon ja eläkee ihmisiksi, jos pystytte!
Ja lukijat, koittakaa ottaa opiksenne. Hyvvee viikon vaihdetta.
En tiedä onko tämä este vai ei, kas siinä kysymys sanoi Shakespeare
Kommentit pois päältä artikkelissa En tiedä onko tämä este vai ei, kas siinä kysymys sanoi Shakespeare
Kuumaa kesäpäivää kaikille! Lämmitelkää nyt niin kauan kuin tätä lämpöä kestää, pari kuukautta, jos kestää. Sitten tuleekin ne kylmät pakkaset, jolloin kirjoitetaan, että hyi kun on kylmää. Nyt sanotaan, että huh kun on kuumaa.
Siitä puheenollen kerron erään tositapahtuman. Nyt talostamme lähtee eläkkeelle eräs hoitaja, oikein kiva ihminen ja hän sanoi aina kun hän tuli johonkin huoneeseen, pyyhki kainaloita ja otsaa, että ”huh huh kun on kuuma”. Siitä tuli sitten lentävä lause ja hän nauroi itselleen aina sanoessaan nuo sanat.
Minullakin on ehkä hieman kuumaa asiaa, jollekin ammattikouluille ja ammattikorkeakouluille sekä ehkä myös yliopistoille. Nyt parasta aikaa haen väliaikaista avustajaa, kun se äijänköriläs lähtee mokoma tuonne pohjoiseen kesäksi sairaalahommiin. Niin tuli mieleen, että kun meillä on noita lähihoitajia koulutettu pilvinpimein vähintäänkin tarpeeksi, niin he lähevät ulkomaille, Ruoksiin ja Norjaan (mikäli niitä voi ulkomaiksi sanoa), Sveitsiin (jonka jo voi sanoa ulkomaaksikin), ynnä muualle Eurooppaan. Ja tänne tulee ulkomaalaisvaihdon kautta Suomen valtion kustannettavaksi opiskelijoita muualta.
Tarkoitan tällä sitä, että Suomen valtio sitoutuu kouluttamaan, mikä sinänsä on hyvä asia, ulkomaalaisia nuoria ammattiin joka heitä kiinnostaa. Mutta ihmettelen niitä suomalaisia nuoria jotka koulutuksen saatuaan lähtevät muille maille vierahille suuren rahantarpeen vuoksi. Olisiko tässä nyt sellainen mahdollisuus, että nämä nuoret lähtijät joutuisivat maksamaan välittömästi nämä koulutuskulunsa ja jäisivät muutamaksi vuodeksi Suomeen töihin, jolloinka tämä kompensoituisi sillä, että Suomen valtio eli me (kuten Caesar sanoi) säästyisimme maksuilta ja nämä ulkolaiset opiskelijat voisivat opiskella rauhassa, koska heillä tuskin on varaa maksaa opiskelukulujaan. Voihan olla, että joillakin on, mutta vasta maahanmuuttaneilla ei sitä ole.
Sen kyllä hyväksyn mielelläni, että ulkomaisia ihmisiä tänne saadaan töihin. Sehän on nimenomaan kulttuurivaihtoa samalla. ja näin oppisimme täällä pohjoisessa myös kansainvälistymään. Emmekä olisi täällä nurkassa, josta kukaan ei tiedä mitään. Näinhän esim. Yhdysvalloissa on, että Suomea ei tunneta ollenkaan. Me kyllä tunnemme Yhdysvallat.
Mutta se siitä tällä kertaa, en viitsi jaanata tämän enempää kun on niin kuuma. Kämpän mittari näyttää +25,3 astetta, joten varmasti ilmestyn sinne kaupungille pian tuulettumaan ja vähän muutakin, varmaan arvaatte mitä katsomaan? 😉
Val di Fiemme – suomalaisten Waterloo
Kommentit pois päältä artikkelissa Val di Fiemme – suomalaisten Waterloo
Terve vaan kaikki ja anteeksi pitkä viivästys kirjoittelussa. Syy on siinä, että tuo kauniimpi avustaja ei ole pitkään aikaan käynyt, niin ei ole tullut kirjoitettuakaan.
Katselin naisten 10km vapaan hiihtotavan kilpailua ja kyllä se aika vapaata oli suomalaisten kannalta, kuten koko kisojen aikana on ollut aika vapaata kaikissa lajeissa. Mitä nyt yksi pronssi on tullut, muita onkin sitten sijoilla ynnä muut. On ihmeellistä, että sitten Lahden kärykisojen jälkeen on jäänyt pois aktiiviurheilijoita. Esimerkkinä Janne Ahonen, joka olisi varmaan vieläkin pärjännyt ja ennen kisoja puhuttiinkin, että Ahonen lähtee mukaan.
Onko nyt mahdollista, että aletaan tekemään muutakin, kuin sanotaan vaan, että tarttis tehdä jotain? Niinkuin muun muassa meidän Manukin sanoi aikanaan. En voi ymmärtää, että näin pitkää mustaa kautta voi olla.
Panen taas syyn koululiikunnalle ja sitä kautta kuljetuksiin, ynnä muihin sellaisiin. Esimerkiksi leikillään voisi sanoa, että tehtäisiin kilpailu, kuka on ensimmäisenä koulussa hiihtäen tai kävellen. Ja laskettaisiin hyvyyspisteet matkan mukaan. Ja aina kuukauden päättyessä annettaisiin vaikka jonkinlainen stipendi parhaille liikkujille. Koska seurat eivät tunnu hoitavan muuta kuin yhtä lajia kerrallaan, kuten nyt esimerkiksi vaikka Kataja koripalloa. Mikä sinänsä on kyllä hyvä asia. Mutta se ei paljon naurata tuolla kansainvälisissä muissa kilpailuissa, aina on kahdenkymmenen ja nejänkymmenen sijoituksen seutuvilla. Esimerkiksi nyt hiihdossa.
Tietenkään ei tämäkään mikään ratkaisu ole, vaan ehkä työtä olisi tietävillä innostajilla, jotka tekisivät vapaaehtoistyötä, esimerkiksi seuroissa. Ja tämä innostaja järjestäisi jonkinlaisen kampanjan esim. vanhojen elokuvien muodossa ja tv-ohjelmia hyväksikäyttäen. Tämä voisi saada nuoret sekä vanhat panostamaan asiaan. ja tällä tavalla saataisiin meidät taas urheilumaiden joukkoon. Ettei kävisi niin kuin esim. Liettualle, joka karsi pääsystä koko kisoihin mm. Englannin ja Togon kanssa. Ja Liettua pääsi ja jopa Togokin pääsi, joka on jo aika harvinaista.
Ennenpitkää, jos näin jatkuu, niin Suomi on näiden mukana. Heh heh he! Vaikka ei tämä kyllä naurata.
No, hyvää viinkon alkua sitten ja miettikääpä muita keinoja millä Matti ja Maija Meikäläinen pääsisivät matkustamaan, sillä tällähetkellä tuntuu siltä, että tärkeintä ei ole voitto vaan matkustaminen.
Nuoleskelua ja naamanpesua
Kommentit pois päältä artikkelissa Nuoleskelua ja naamanpesua
Ja nyt ei puhuta koirista, vaan yhä siitä seksistä. Eli terve vaan kaikille seksihulluille, ynnä muille hulluille! En suinkaan tarkoita kaikkia jotka ovat hullujenhuoneella, vaan muuten hulluja.
Kerrompa vielä yhden seksitarinan, ihan omakohtaisen ja opettavaisen. Olin 80-luvulla Kuusankoskella palvelutalossa, jossa oli aika rento meininki. Niimpä sitten kerran talon toisen pään siivessä eräs kaveri, joka on nyt jo mennyt manan majoille, alkio poretta keittemään ja keittelee varmaan vielä siellä manan majoillakin. Porehan on pontikan ja viinin välimuoto, ja vähän sahtimainenkin se on. Ja pirun vahvaa.
Minähän menin maistelemaan sitä poretta kun ilmaiseksi sai, kun olen sellainen, että jos vaan ilmaiseksi saa, niin minähän menen. Ihan kuin Vileeni Tankki täyteen -ohjelmassa. Maistelimme sitä sitten aikamme ja olin jo lähdössä, kun kaveri sanoi, että ”älä nyt vielä lähde, mulla on kohta tyttö sulle”. Ja tulihan se tyttö. Pää oli kuin kirveellä veistetty, mutta vartalo oli sitäkin komeampi – niin siis sillä tytöllä. Tyttö oli tosi komea ja hoika, mutta naama ei ollut niitä kumpaakaan. Eihän sitä tosin siinä vaiheessa enää kovin huomannut, kun oli pää jo täynnä poretta. Paha kun ei ollut kameraa mukana.
Meiltä meni kolme tuntia puhumiseen, että riisu nyt takki pois. Sittenhän se alkoi mennä niin, että hän vähitellen riisui kaikki vaatteet pois. Ja voi taivas mitä sieltä ilmestyi. Homma jatkui sitten niin, että kaveri pyysi hänet istumaan omaan pyörätuolinsa käsinojalle ja minä ajoin siihen viereen. Ja tietysti maistelin muutakin kuin poretta, en tietenkään kehtaa sanoa mitä. Pojat ainakin tietää mitä, tytöistä en niinkään ole varma, mutta arvelen, että hekin tietävät.
Siinä vaiheessa en tiennyt, että mainitulla tytöllä oli moonikset. Lähdin siitä sitten käppäilemään omaan kämppääni ja onneksi jouduin käyttämään hissiä. Sillä naamassa oli kaikkea muuta mutta ei suklaata. Ja onneksi hissi oli niin sanotusti sivuhissi, että pääsin kurkkaamaan nurkan taakse, että onko käytävällä ketään, että pääsen vaivihkaa omaan kämppääni. Ja että kuka on avustajana. Onneksi siellä sattui olemaan hyvä ja huumorintajuinen avustaja, jolle sitten soitin, että tule hyvä ihminen auttamaan. Tämä avustaja sitten tuli ja arvatkaapa naurattiko sitä? Kun tuota kauniimpaa avustajaakin naurattaa nyt ihan hirveästi. Ja minuakin naurattaa nyt jälkeenpäin. Eihän siinä sitten auttanut kuin naamapesu ja villapaidan vaihto. Varmaan joku olisi luullut, että olin saanut turpaani, mutta kyllä se kaikki siitä tytöstä oli, joka ei suinkaan lyönyt turpaan, päin vastoin.
Opetus oli se, että pojan pitäisi katsoa, että onko tavara kunnossa. Ja tytön pitäisi sanoa, että nyt ei käy. Paitsi jos sotkuisuus ei haittaa kumpaakaan.
Hyvää päivänjatkoa ja varokaa pojat ettei tule samanlaista naamanpesutarvetta. Kysykää ainakin tytöiltä voiko käydä kutittelemassa, meinaan kielellä.
Keksiä, eikun seksiä – edelleen.
Kommentit pois päältä artikkelissa Keksiä, eikun seksiä – edelleen.
Terve vaan kaikki keksin eikun.. seksin ystävät. Minulla taisi jäädä levy päälle. Sillä tuli vielä asioita mieleen, nimittäin siitä itsestään, elikka keksistä, eikun seksistä.
Tuo meidän armas koululaitoksemme tai sanotaanko eräs sen haara, nimittäin terveysneuvonta toisinpaikoin ei neuvo asiassa ollenkaan, vaan jättää sen kotien hoidettavaksi. Ja kodit taas olettavat, että koulut hoitaa tämän neuvonnan. Onko se sitten jonkinlaista häveliäisyyttä. Loppujen lopuksi sitten lapset ja nuoret ja vähän vanhemmatkin nuoret oppivat sen kaduilta.
Luulempa kyllä, että vanhemmilla on muitakin syitä, mm. ajanpuute, kun täytyy olla niin maan perusteellisen paljon harrastuksia, kuten myös lapsilla ja nuorillakin. Mutta vanhemmilla harrastukset ovat useimmiten, ei kaikilla, kaljakuppiloissa istumista ja siitä puhumista. Ja lapsille työnnetään pankkikortti kouraan ja sanotaan, että lähde kavereiden kanssa. Mutta ei kysytä, että minkälaisten kaverien kanssa.Voi olla että kaverit ovat juuri näitä namusetiä ja -tätejä tai satassetiä ja -tätejä, joilla on sitten vielä erinäisiä pillereitä. Mutta ei suinkaan ehkäisypillereitä. Ja niitä sitten kokeillaan, mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä. Ja sitten alkaakin seksileikit, niinkuin pikkutyttö laulaa naapurin Untosta: ”Teimme äitin hameesta teltan, jossa leikimme usiaan kertaan.” Nämä leikit olivat siinä laulajan iässä varmaan vähän viattomampia kuin mitä mitä nyt kaupungilla näkee.
Tähän pitäisi myös koululaitoksen puuttua ja miksei myös poliisin. Mutta poliisihan seisookin parkissa ja katselee vaan ohi, kun nuoret kävelee enemmän tai vähemmän noin niinkun aineiden vaikutuksen alaisena. Enkä suuinkaan tarkoita alkomaholia, joka on varsin yleistä sekin. No, siitä on kuitenkin pienempiä haittoja.
No mitäs sitten voitaisiin tehdä? Siinä onkin pieni kysymys teille vanhemmat ja koululaitos, että miten kertoa näistä pedofiileistä oikein? Eli esimerkiksi meikäläisen, jolla on puheentuotannossa hieman vaikeuksia, vaikka huuli lentääkin välillä kuin spitaalisella, niin se aiheuttaa tiettyä pelkoa. Mutta pitäisi jo järjenkin sanoa, kun minulla on esimerkiksi kädetkin kiinni, etten voi tehdä mitään. En edes vahingossa toista turpaan. Tällaisia vammaisia on paljon. On sitten niitä henkisesti vammaisia, jotka kyllä saattaakin tehdä jotain, se täytyy myöntää. Koululaitos voisi kutsua esimerkiksi meitä vammaisia kertomaan itsestämme oppilaille, että ettemme niin kauheita ole vaikka suumme käy kuin papupata.
Ja aikuiset voisivat malttaa mielensä kun näkevät minun liikkuvan tuolla kadulla, eikä soittaa heti poliisia tai ambulanssia kun juttelen ihmisille siellä ja heitän pientä herjaa. Enkä aina tarkoita sitä mitä sanon, vaan kiusaan hyväntahtoisesti.
No en rupea enempää romaania kirjoittamaan, ennenkuin lipsahtaa sanamäärä jo neljänsadan puolelle. Eläkäähän ihmisiksi, mutta kuitenkin seksikkästi vai oliko se nyt keksikkäästi.. Heh heh!
Seksistä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Seksistä!
Hyvää iltapäivää tai iltaa tai kuinka se nyt sitten on näin ennen kello kuutta. Siitä onkin jo yli viikko kun viimeksi olen päivittänyt tätä blogia.
Taivaalta näyttää tulevaan sitä estettä, kai arvaatte että se on lumi elikkä jäähtynyttä vettä. Se aiheuttaa ainakin meille pyörätuoleilla ja rollaattoreilla liikkuville aikamoiset esteet. Pakkohan siitä on vain mennä. Olen kyllä ajatellut hankkia itselleni lumilingon, joka heittäisi lumen tieltä pois – tai ehkä nimenomaan tielle päin, autojen riesaksi. Kun autoille avataan aina heti tiet auki. Se siitä nytten ja sen kestävyydestä.
Siitähän minun pitkin puhua, nimittäin sen kestävyydestä ja vammaisista. Olen jo muutaman kymmenen vuoden aikana huomannut, että vammaisten on hyvin vaikea saada sitä ihtiään, eli seksiä. Itselläni muuten tulee kohta 20 vuotta täyteen, kun olen viimeksi nähnyt ja saanut muuta kuin elokuvissa. Tai eihän elokuvateattereissa tietenkään voi saada.. mutta en ole ottanut siitä itselleni sen pahempaa stressiä. Paremminkin heittänyt huumoria sen kustannuksella. Mutta jos totta puhuu, se on kyllä ainakin miehille miksei myös naisillekin vakava asia, sillä seksihän kuuluu normaaliin elämään. Ja useimmille se on konkreettinen tarve, enkä kiellä, kyllä se sitä minullekin on.
No mistähän tällainen johtuu, että niin sanotut terveet henkilöt, naiset niinkuin miehetkin, suhtautuvat vammaisiin hyvinkin kylmästi? Osasyyksi arvelen epäluuloja, elikkä asenteellista esteellisyyttä. No mitä siihen tulee, niin nuoret puhuvat helpommin asiasta. Sitten tuleekin tämä pirun pyörätuoli, joka estää melkein kaiken toiminnan, siinäkin asiassa. Se on eräänlainen muuri, joka tekee lähestymisestä vaikeaa, puolin ja toisin. Jostakin syystä nuoret ja vanhemmatkin yhdistävät vammaisuuden pedofiliaan. En tietenkään voi yleistää vammaisia sen enempää kuin muitakaan kanssaihmisiä, mutta tuntuu omituiselle että epäilyt kohdistuu aina ensimmäseksi vammaisiin. Vaikka esimerkiksi kauppojen auloissa on namusetiä ja -tätejä, jotka ovat hyvin kiltin näköisiä. Nykyään karamellit ovat muuttuneet seteleiksi, joilla houkutellaan nuoria ja vähän vanhempiakin.
On sitten toinenkin puoli asiassa, nämä niin sanotut maksulliset immeiset. Jotka ovat lähinnä hotellien ja ravintoloiden kulmilla liikkuvia, usein hyvinkin nuoria tyttöjä ja miksei myös poikiakin. Tämä on varmaan tullut ulkomailta tämä ilmiö, en viitsi sanoa mistä päin. Ja yleensä nämä henkilöt ovat naapurimaista kotoisin – kai arvaatte mistä. Ja heillä ei suinkaan ole rahanpuutetta, sen olen kyllä huomannut.
Ja sitten Invalidiliitto muuten on tehnyt tutkimuksen talojen asukkaiden ja avustajien kesken. En taidakaan muistaa tarkasti mitenkä se on, mutta on semmoinen näppituntuma, että useimmat vammaiset olisivat valmiit hyväksymään keskinäiset suhteet, kun asutaan lähekkäin ja avustajien kanssa, mutta avustajista suurin osa kieltäytyy. Tämä oli 90-luvun lopulla tämä tutkimus, jossa itsekin olin mukana. Ja se jäi siihen sitten, siitä ei tullut mitään päätöksiä Invalidiliiton taholla. Tunnen muuten yhden pariskunnan, joka on hyvin tunnettu muuallakin, hän oli hypännyt ikkunasta veteen ja lyönyt päänsä, jolloin hänen niskanikamansa oli mennyt poikki ja päätynyt neliraajahalvautuneeksi, kuten minäkin olen. Se viides raaja kyllä toimii hyvin. Eräs tuntemani myös hyvä ystäväni, avustaja alkoi olla hänen kanssaan ja auttamaan häntä kuntoutuksessa. Siinähän kävi sitten niin, että he menivät naimisiin ja ikävä kyllä loppu ei ollut onnellinen, vaan he parin vuoden päästä erosivat. En tiedä tuliko niin sanottu normaali ero vai se tavallinen vammaisero, että toinen kyllästyy aina auttamaan toista.
No joo, eikähän tämä ala tästä asiasta riittämään tällä kertaa. Palaan kyllä sitten asiaan kun kesä tulee ja vaatteet vähenee. Mmmmm, mmmm.
Esteettömyysblogi 
