Esteettömyysblogi
Syöntiä ja juontia! mutta ei sitä kolmatta.
Kommentit pois päältä artikkelissa Syöntiä ja juontia! mutta ei sitä kolmatta.
Hyvää Päevvee vaikka siel onkin nyt suakelin kylymä tuuli!
En tiedä mistä johtuu, että aina kun vappu lähenee niin ilma senkus kylymenee. Onkohan ne porvarit jotka nyt voitti ne vaalitkin niin järjestäny ilmankin kylymenemään, piru vieköön! Että ihmisten täytyisi hikipäässä etsiä ja tehdä enemmän ja enemmän töitä, jotta pysyvät lämpösenä. Vaikka tiedän erään allekirjoittaneen joka käy joka päivä kuumana eikä kyllä tee niitä töitä. ja muutamia muita jotka nyt vaan muuten vain käyvät kuumina.
Vaikka itsekkin käyn joka päivä kuumana, huumorimielessä vittuillen itselleni ja muille. Yksi vittuilun aiheeni on nyt ollut se viimekerrallakin mainitsemani lääkärin lausunto. Kaikki nämä minun vittuilunikin voi tästä lähin pistää tämän minun kehitysvammani piikkiin, eihän kyse voi olla persoonasta 🙂
Ja ajatelkaas! Minulla oli oikein puku päällä, vaikka se alkuun meinasikin tuottaa vaikeuksia. Ennen kaikkea housujen suhteen.
Ainiin, kävin myös lauantaina serkkutytön ja hänen miehensä (joka on täysi poika minuun verrattuna) kanssa viettämässä minun 25- vuotis synttäreitä (67) Fransmannissa, syöden ja juoden hyvin. Alkuruokana oli jotain kuhaan liittyvää, mutta en tiedä tarkasti mitä se oli, mutta hyvää se ainakin oli! ja tietenkin asiaan kuuluva alku malja, shampanja joka oli tietojen mukaan aitoa ranskalaista suli suuhun. Maistuihan se happamalle viinille, älä loukkaannu serkkutyttö! Pääruokana oli ruokailijan kauhuksi iso grillipihvi kaikkine mausteineen, sialle sikaa ja senkin kyllä söin kuten sika 😀 En muista mitä ne muut söivät kun en omalta ahertamiseltani ehtinyt katsomaan. Ja sihteerikkökin meinasi nauttia kylmää ruokaa. jotain pupunruokaa se oli, jota en olisi syöny vaikka olisi maksettu! Kun tämä serkun mies on mukana, ei tarvitse kauaa miettiä mitä ottaa jälkiruuaksi. Se on aivan varmasti Irishcoffee! Jonka ohjeen annan kuvien yhteydessä. Se on kuitenkin alle 18- vuotiailta kielletty!! Ja muutenkin viisasten juoma! Vaikka kyllä se kai tyhmillekin käy, mutta haittavaikutukset ovat sen mukaiset. (voi siis tehdä tätä jälkkäriä aikuisten kesken kotonakin, tulee muuten halvemmaksi. Jos sattuu olla viskiä ja kahvia ja kaupasta juoksee khakemaan kermavaahtoa). Seuraavassa tulee kuvat ja muut sörsselit! Suuri kiitos Fransmannin työntekijöille esimerkillisestä palvelusta!
Teille hyvät lukijat! Pikaisiin palaamisiin, kerron erittäin märkiä tarinoita joten varautukaa sadetakkein tai kumihousuin!
Kiitos tästä hetkestä serkkutyttö ja poika 😀 Vaikka ettehän te taida enää myöskään sieltä nuorimmasta päästä olla! Tack for alla!
J
Tämä on se alkuruoka! Asettelu kuin suoraa pariisista!
Tässä on se jättimäinen annos, ei kyllä niin jättimäinen kuin rosson hirvi.
Tässä se taivaallinen jälkiruoka! takana oleva vesilasi ei kuulu asiaan. 4 cl Whisky 12 cl Kahvi 2 tl Sokeri (Fariini) 2 rkl Kerma
Tags: ravinto, ravintolat, synttärit
Maakunta matkailua Joensuussa puolelta toiselle!
1 kommentti
Päevvee ja erityisesti sateista päevvee!
On ollut pirun pitkä tauko, tämän blogin tai lokin, jokainen sanokoon miten haluaa mutta minelle tämä on blogi, kirjoittamisessa. Kirjoittelen yleensä silloin kun kerkeän, noin kerran viikkoon, mutta nyt täytyy todeta että ei ole kerinnyt, koska nämä viikot on mennyt vähän hui hai. Elikkä on ollut kaikenlaista menoa. mutta harvemmin kyllä sitä tuloa. Olen tässä nyt vähän harrastellut mm. maakuntamatkailua, matkailukohteina on ollut erilaiset sairaalat, Tuupovaaralta Siilaisiin. Onhan siinä maakuntaa kerrakseen. Vai onko?
Kaikki alkoi kun perseeni aukesi sanan mukaisesti jälleenkerran. Mutta ei kuitenkaan siinä mielessä kuten yleensä ajatellaan, vaan ihan että ihan verta tuli kun iho oli niin rikki. Perseessäni oli noin viisisenttiä syvähaava, kun olin istunut liian paljon samalla kankulla, eikä edes ollut tyttöjä sillä toisella kankulla tasottamassa 😀 Vaikka tosissaan, tämä tilanne ei silloin kyllä naurattanut varsinkaan siinä loppuvaiheessa. Kuvitelkaapa itse!
Minut lähetettiin Tuupovaaraan, ns. sinne jumalan selän taakse alkuhoitoon, kun muualla ei ollut paikkoja, olikahan muillakin perse auki? Uskoisin näin kirjaimellisesti tai vähintäänkin niin sanotusti. Mutta siis vakavissaan. Tuupovaarassa olikin erittäin mukavaa, vaikka V:tuilen aina yhdelle kaverille hänen kotipaikastaan jumalan selän takana, mutta olihan se paikka kiva ja varsinkin tytöt. Huumori auttoi jaksamaan sitä lepäilyä siellä, kiitos siis niille huumoritytöille.
Sitten siirryinkin privaatti kyydilläni Siilaisille. Josta voisi sanoa, että voihan p….rle. Samoin siitä keittäjästä, jonka pravuuri ruoka taisi olla perunamuusi, ainakin keittiön, eikä pidä unohtaa sitä porkkanaa ja kaikkia muita vihanneksia joita niin rakastan, varsinkin muusattuna. Kun tulin eilen illalla kotiin, oli tuo kultainen sihteerikköni laittanut ruokaa valmiiksi, josta aamulla totesin että muusirumba jatkuu. Sen kunniaksi nyt sitten väsäsimme kunnon pihvit ja lankkuperunat, ilman sitä muusia! Mutta totta puhuen, hoitotyö siellä oli hyvää! Vaikka sairaalan lääkäri totesikin minua kehitysvammaiseksi, samaa voisin kyllä todeta hänestä, joka ei tiedä cp- vammasta yhtään mitään. Vaikkakin totta puhuen, etten liiottele kaikkea, arkkiatri Arvo Ylppö on sanonut että kaikki cp-vammaiset ovat joillain tavoin kehitysvammaisia, joten taidanpa siis olla minäkin. Mutta kun en suostu olemaan, en vaikka maksettaisiin! Kovapäinen kun olen.
Kun olin siellä vähän aikaa istumassa ja katselin niitä vanhuksia ja kuinka heitä kohdeltiin, tuli ihan tippa linssiin. Vai olikohan tuo jotain muuta vettä. Esimerkiksi se miten näin kuinka erästä ulkomaalaistaustaista mummoa kohdeltiin tai miten hänelle puhuttiin, nosti karvani pystyyn ja teki mieleni sanoa pari valittua sanaa avustajalle. mutta muistin sitten oman talomme ja kireän tilanteen täällä ja päätin pitää turpani kiinni. Se jäi kyllä vähän harmittamaan. Parasta oli eilen illalla, kun avustaja tuli näyttämään lähetekirjettä. Jonka oli saanut mukaan sairaalasta. Heti ensimmäisenä oli suunnaton virhe, jolla nauroimme koko illan ja on se ollut tämänkin päivän vitsi. Lääkäri oli kirjoittanut, että sairaalassa on ollut potilaana kehitysvammainen mies. Kyllä minulla munat on, mutta en suostu olemaan kehitysvammainen.
Ei ole muuten muusia. Aamupäivän kohokohtana, RUOKA!
´Kiitos sairaaloille hyvästä ja välillä vähemmän hyvästä hoidosta! En ole koskaan nauttinut palvelutaloon tulosta yhtä paljon kuin eilen. Ja tämän aamun huippu kohta kun näin rakkaan avustajani ja sihteerikköni ja valonsäteeni ja pääsin ulos! Välttäkäähän perseitänne piikeiltä ja eläkeehän oiken ihmisiksi, muuten se perse repeää ja sen muuten tuntee!
ja jälkkäri PULLA!
Istuinhaavoja ja valistusta
Kommentit pois päältä artikkelissa Istuinhaavoja ja valistusta
Satteista Päevvee!
Ei paljon huvita kompuroida tuolla jään ja veden seassa, siinähän pian kastuu, niin kuin eräät ovat joskus kastuneet. En kuitenkaan kehtoo sanoa ketkä, kun itseäni en viitsi mainostaa. Heh
Aasi ei nyt saanut kunnon aasinsiltaa, joten täytyy mennä tuosta vedestä kuivemmalle puolelle tietä. Ja mennä ambulanssiin, joka vei minut jokinaika sitten ens alkuun ensiapuun ja myöhemmin toisaalle, mutta palaamme siihen myöhemmin. Meinaan kun oli ja on edelleenkin melkomoinen pershaava, sen tavanomaisen lisäksi. Se nyt taitaakin kuulua asiaan. Mutta tämä on syntynyt ihan hankaamalla kovaan tuoliin. Toivottavasti huomenna alkaa tuoli asia taas hieman edistyä. Että saadaan se ylimääräinen pershaava pois.
Olin jonkin aikaa ensten Tikkamäellä, en takkimäellä niinkuin mienasin vahingossa tuolle sihteerikölle toimittaa. Sitten minut siirrettiin Siilaisen terveyskeskuksen kaikkein hulluimpaan paikkaan, eli yleissairaanhoidon vuodeosastolle. Dementtia-osastoakin tarjottiin mutta enhän minä niin huonomuistinen ole, vaikka jouduinkin sinne. Joka päivä siellä, minun takapuoltani yritettiin hoitaa, parhaan mukaan. Mutta takapuoleni on yhtä itseppäinen kun etupuoli, joten eihän siitä meinannut mitään tulla. Nytkin koivessa on kiinni jonkinmoinen sidos.
Niin itseasiassa pyysin itse omaehtoisesti talon yökköä soittamaan jonkinlaisen auton, että pääsen ensiapuun kun sitä haavaa kutitti niin perrrrsoonallisesti. Ei sitä kutinaa enää kestänyt, ja sieltä tuli jonkinlaista limaa, näin he kertoivat. Itse en taakseni nää, eikä se siellä oleva silmäkään nää, saatika puhu mitään.
Nyt voinkin antaa teille hyvät lukijat hyvän neuvon, varokaa kaikkia karkea kangas vaatteita, sekä hiertymähaavoja. Ne ovat yksiä perkeleitä hoitaa, ne haavat meinaan. Ja jos niitä tulee, hoitakaa heti alussa hyvin ettei ne pahene pahenemistaan.
Tietysti asiaa auttaa, jos on oma personal hoitsu paikalla, joka hoitaa haavat kuin haavat. hehe. Mutta jos tilanne on tosiaan päällä, niin menkää ajoissa lääkäriin, se maksaa sen vaivan ja n. 30 e. Mikä on kuitenkin pienihinta ja aika verrattuna esimerkiksi viikon vuodelepoon. Varsinkin jos on työtä. En siis voi enempää olla painottamatta tätä: menkää siis ajoissa lääkäriin!
Elkää siis repikö persiitänne, se yksi reikä siellä riittää vallan hyvin. ja Hyvvee viikonloppua! Eläkää ihmisiksi! Kiitos hyvästä avusta kaikille Siilaisen ja tikkamäen hoitajille!
Reissusta vähitellen toipunut
Kommentit pois päältä artikkelissa Reissusta vähitellen toipunut
Terve vaan kaikille!
Jos olette huomanneet, että olen päässyt pois sairaalakierrokselta. Josta en siis itse paljon mitään muista. Mutta kyllä minä kuitenkin viinakaupan osastolla kuljin ja hyvää juomaa ostinkin. Se siitä.
En kuitenkaan ole vielä ihan toipunut, mutta yritän kovasti. Että ehkä pääsisin naisia ”kiusaamaan” kävelykadulle. Oli se vaan kova reissu. Tämän talon eräälle asukkaalle oli hetki sitten soitettu ambulanssi, mutta soitin hieman aiemmin ja se tulikin minulle ja kaveri kiroili kuin juutalainen, vaikka en kyllä tiedä kuinka juutalainen kiroilee. Tapasimme ruokapöydässä ja hyvä ettei nenään tullut. Mutta ambulanssi on samanlainen kuin kauppojen kassa, että mennään numerojärjestyksessä. Kerkisin sairaalassa vähän tutkimaan samalla esteettömyyttä, mutta sitä ei siellä ollut. Se oli sitten tämän reissun loppu tällä kertaa, toivottavasti ei vähään aikaan tule uusia.
Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Kommentit pois päältä artikkelissa Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Terve taas pitkän ajan jälkeen!
Pääsen aukomaan päätäni. Ei sen puoleen, kumpikin pää on kyllä auki. Tästä saankin taas sen aasinsillan, kun aasi olen itsekin. Tai mikälie otus.
Kävin nimittäin pari kertaa tuolla Tikkamäen 5 tähden hotellissa, joka ei suinkaan ole hotelli, vaan loppujenlopuksi aika kenkkumainen paikka, vaikkakin hyvä sellainen. Mutta kun itselläni on pakkoliikkeitä, niin eihän siitä mitään meinannut tulla. Erityisesti pissimisestä.
No, ensimmäisen kerran kävin paskataudin vuoksi, toisen kerran kävin sitten vähän pitemmällä lomalla, kun tuo keuhkoputkentulehdus iski yllättäen. Loppujen lopuksi mukavaa siellä kyllä oli. Kaikkine kommelluksineen, joita en kaikkia kerro.
Muun muassa koululaisten esityksistä, joista en enempää kerro, koska sitten siitä tulisi jo k-18 julkaisukielto. Tämä on muuten totta. Eikä unta, vaikka tuo Kaisa niin väittääkin. He nimittäin keräsivät koululle rahaa luokkaretkeä varten, jopa lääkärin luvalla. Hauskaahan se oli, kun tytöt olivat aika kauniita ja pojat taitavia, kuin mitkäkin. En viitsi sanoa mitä. Heh heh he.
Kyllä minäkin ihmettelin, mutta uskottava se oli, vaikka olin yhden päivän nukkunut. Ihan lääkehumalassa. Ja luulin vieläkin että olin siinä, kun näin mitä siellä tapahtui. Tapahtui siellä muutakin, mutta en viitsi enkä oikeastaan uskallakaan kertoa enempää.
Harmi vaan kun en saanut syödä juustokakkua ym. herkkuja. Kun olin syömäkiellossa. Siellä oli valtava määrä kakkuja, ja kai Suomen pisimpiä pizzoja, mitä koskaan on tehty. Sitä jaettiin ympäri kaupunkia ja jotkut ostivat sitä itselleenkin. Ja muun muassa osuuspankki osti koko kaakun itselleen, tai henkilökunnalleen.
No, pääsin sieltä eilen pois, siitä ”kidutuksesta” ja menimme nuoremman avustajani kanssa Rossoon syömään härkää. Kun oli niin pirun kova nälkä. Ja hyväähän se oli, kun samalla pääsin hipelöimään avustajan nättiä reittä, kun kiusasin häntä koko ajan. Nyt yritän selviytyä ja selvitä, että pääsen muitakin tyttöjä kiusaamaan.
Eipä tässä sitten tällä kertaa kummempia, muuta kuin onneksi olkoon se toinen Kaisa, joka otti sen maailmancupin voiton!
Eläkeepä ihmisiksi. Ja voi sitä muutkin stripata, vaikka kävelykadulla. Ei sitä kukaan huomaa kuitenkaan.
Paska- (ja oksennus) juttuja jälleen!
Kommentit pois päältä artikkelissa Paska- (ja oksennus) juttuja jälleen!
Hyvää iltaa!
Ja terveihdys kaikille Tikkamäen tytöille. No ei nyt ihan kaikille, kun en vielä kaikkia tunne. Mutta siellä päin asuville. Niin siitä saankin jälleen sen aasinsillan.
Kun kävin melkein viikon hotellilomalla mainitussa hotellissa vaikka ei se kyllä mikään loma ollut, kun ensin kotona oksensin kuin suihkukaivo ja pirun mustaa mönjää, joka ei haissut miltään mutta maistui ihan p:lle. No sitten viimein pyysin Kimmoa hakemaan minut lääkäriin, Tikkamäelle kun muita paikkoja ei ollut auki enää siihen aikaan (puoli kahdeksalta). No niin, aamulla huomasin olevani viidestä reiästä letkuissa, elikkä melkein kaikki reiät joita miehillä on käytössä. Naisillahan niitä on kuusi tai seitsemän. No ensimmäisenä päivänä minä vain yritin nukkua verikokeiden jäljiltä kun oli jopa kahden tunnin välein, ja röntgenkuvia oli seuraavana päivänä useita. En kyllä muista kuinka paljon. Olisi vaan ollut kiva nähdä ne kuvat. Vaikka kaikki tiesimme mikä oli vikana, piti kuitenkin varmistaa ettei vaiva pahene. Saisin varmaan jo röntgenkuva-arkiston paskan kulkemisesta.
Erikoiset kiitokset annan miellyttäville ja sympaattisille lääkäreille ja ensiavun väelle, jotka ottivat minut heti käsittelyyn ja olin siellä 2-3 asti aamulla. Joten vietin aikaa sielläkin. Ja aamulla 8.00 aikaan aloitettiin uudelleen. Joten siihen ei sitä nukkumisvaraa jäänyt siihenkään. Illalla otettiin verikoe ja tippoja laitettiin. Mutta se ei ollut ongelma, katselin vaan kun kaunis tyttö laittoi tipan roikkumaan. Toivoin vaan, että oliskos tyttö tullut itse roikkumaan minun niskaani. Sitten se elämä rupesi kuitenkin valkenemaan, niin kuin sanotaan että elämä voittaa. Ja minun kohdallani pitää sikäli paikkansa, että piru ei pidä kiirettä ja jumala ei huoli. Ja sitten kummallakin puolella on tuttuja.
Pääsin sitten lauantaina kotiin. Ja kiitokset vielä kerran koko hoitohenkilökunnan tiimille hyvästä ja asiallisesta hoidosta! Ja kehoituksesta tulla seuraavan kerran soittamalla. En vielä vielä pysty kertomaan syystä minkä takia lähdin, mutta kyllä minä vielä sen kerron, ehkä tämän viikon aikana.
Ja ruvetaampa katselemaan ammuskelijoita. Vaikka ne ei ammukaan meitä. Onneksi!
Paskaa, Negriittaa ja keskussairaalaan.
1 kommentti
Päevee vaan!
Ja anteeksi että olen taas ollut hiljoo, mutta minä kävin vähän tuolla Pohjois-Karjalan ”neljäntähden hotellissa” elikkä keskussairaalassa. Tarina alkaa kuten saduissa sanotaan vaikka tässä on kyllä vähemmän satua.
Kaikki alkoi uinnin jälkeen kun olin nauttinut Negriitta ”mehua”. Tunsin jo aikaisemmin pahoinvointia, maanantain ja tiistain välisenä yönä, alkoi suihkukaivo aueta ja yläpään kautta. Sieltä tuli kaikki mitä ikinä voi tulla ulos, paitsi persreikä, jonka olisin kyllä niellyt takaisin. Avustajan tullessa pyysin soittamaan Taksille ja äkkiä, että nyt oli mentävä keskussairaalaan ja äkkiä. He eivät kuitenkaan uskoneet vaan kutsuivat ensihoitajat paikalle, jotka totesivat aivan samaa kuin minä. Mittasivat jopa puhalluksella alkoholin määräni, joka osoittautui 0,25 promillea.
Taksin tullessa olin kuin maani myynyt eikä vitsitkään paljon lennellyt. Sen sijaan p:llä alkavat sanat alkoivat sitäkin enemmän lennellä. Täältä lähti hoitaja ja avustaja mukaan ja henkilökohtainen avustaja tuli perässä sairaalalle. Tutkimukset alkoivat melkein heti. En ehtinyt edes vetämään pieniä päiväettaita, eli unia. Tutkimukset kestivät erittäin pitkään, saavuimme sinne kello 10.00 ja pääsin päivystyksestä osastolle vasta siinä kuuden jälkeen, en ole ajasta ihan varma, sillä olin vuorostani lääkehumalassa. Että ei se humala minusta irti lähtenyt millään, heh.
Seuraavana aamuna tuli verikokeen ottaja eli tippaiita, jolla nimellä minä niitä kaikkia kutsun, neulojen kanssa. Hän rupesi pistelemään ja siitä alkoi lääkepussi sade. On se kamalaa se kanyylin laitto. Ja sitten kun vielä ilmeni että, siellä yhdessä paikassa on tulehdus elikkä virtsatien tulehdus, joten minulle laitettiin katetri, siihen paikkaan mikä on miehille aika kova paikka ( ei kuitenkaan siinä mielessä kova) ja onhan se sitä naisillekkin. Sitten tulikin kolmen päivän paasto aika vaikka ei olekkaan Pääsiäinen, Joulu, taikka Juhannus. Noh, sitten ilmeni että mahani on täynnä paskaa ja sitähän tosiaan oli! Oman tyhmyyteni voin myöntää tässä asiassa. Sillä se olisi ennen pitkää räjähtänyt jos olisin jatkanut samaan malliin. Voin varoituksena sanoa että, älkää syökön mitään lääkkeitä tarpeettomasti, varsinkaan Imoniumia. Se aiheuttaa vatsan kovenemisen vähän liiankin kovaksi.
Tähän liittyy myös tositarina. Olin juuri saanut peräruiskeita jotka irrotti sen paskan lähtemään liikkeelle, ja kuinka ollakkaan, osaston ylilääkäri tuli samaan aikaan opiskelijaryhmän kanssa huoneeseen kun olin juuri alkanut työstämään tätä prosessia. Siinä vaiheessa minulta meinasi päästä oikein ruma sana, mutta ajattelin että puhu sinä vaan, kyllä minä paskaan kuitenkin. Sitten sieltä tulikin ensimmäinen kolme kiloa arviolta. Seuraavat kaksi tulivat myöhemmin. Mahani kutistui siitä mitä olette kuvissa nähnyt.
Sitten rupesin pääsemään jo tuoliinkin. Mutta kuinka ollakkaan siellä ei osattu käyttää nostolaitetta ollenkaan. Kunnes talon oma lääkintäjumppari tuli paikalle ja tutustui laitteeseen. Sitten siinä kaikessa tohinassa, minulta oli vielä kadonnut kengät ja kaikki muutkin vaatteet. Tässä vaiheessa voisinkin pyytää sairaanhoitajia ja oppilaitoksia hankkimaan nostolaitteita opetuskäyttöön, sillä uskon että meitä vammaisia tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän sairaaloissa asiakkaina, joten olisi hyvä osata käyttää apuvälineitä, kaikella kunnioituksella kiitos. En ole koskaan paininut mutta keskiviikkona kun jouduin sänkyyn jo kello yhdeksältä yöhoitajan takia, niin se koitti nostaa minua ensin nostolaitteella mutta kun kukaan ei tiennyt laitteesta yhtään mitään, niin eihän siitä mitään tullut, vaikka koitin kuinka selittää. Viimein tuli äijä joka oli vähän minuakin nuorempi, otti puolilindel otteen ja heitti minut sängyn laidan ylitse sänkyyn. Joka ei siinä vaiheessa enää haitannut.
Mutta kuinka ollakkaan perjantaina iltapäivällä lähtiessäni kotiin siivoojat tulivat petaamaan uusia potilaita varten. Sänky oli vääntynyt ja pääosa oli aivan vetelä. Minua rupesi naurattamaan kun tiesin mistä oli kysymys, sen äijän heitosta oli sänky mennyt rikki. Pitää kiittää hyvästä hoidosta ja kauniista tytöistä! Joita siellä oli useampia. Toivon kuitenkin että ei sinne pitkään aikaan taas joudu. Ainakaan ruusun takia joka oli myös jo astumassa kuvaan. Kiitoksia paljon ja eläkee ihmisiksi, jos pystytte!
Ja lukijat, koittakaa ottaa opiksenne. Hyvvee viikon vaihdetta.
Taidetta tuli roppakaupalla ja vähän tuli muutakin!
Kommentit pois päältä artikkelissa Taidetta tuli roppakaupalla ja vähän tuli muutakin!
Päevee!
Edelliset kaksi artikkelia olivat Parafestias ennen, tämä on nyt sitten jälkeen. Heheh.
Parafest ei olisi voinut paremmin alkaa, sillä kaupungin sinisellä virralla oli pystytetty jalkapallokenttä, ei kuitenkaan täysimittainen, vaan pienempi. Kymmenen pelaajaa, plus maalivahdit. ihmiset Arhinmäkeä myöden olivat pelaamassa ja katsomossa. Siitä ohjelma jatkui lounaan jälkeen, vaikka kaupunki ei sitä tarjonnut, muuta kuin herra ministerille ja kaupungin johtajille, me tavalliset pulliaiset saimme maksaa itse ruokamme. Onneksi oli täällä ruoka-aika samaan aikaan. Siihen ei tarvitse laittaa rahaa, eipä sitä olisi ollutkaan. Minähän olen aina PA.
Kahden maissa menimmme seuraavaan kohteeseen, eli Ahjoon. Siellä oli näyttävä ja koskettava taidenäyttely, vaikka enhän minä kaikkea taidetta ymmärräkkään, mutta tätä ymmärsin jollain tavalla. Pääsinpä taiteilijoiden kanssa juttelemaan näistä, esillä olevista teoksista. Kuviakin pitäisi olla, mutta ei tuo koneen perkule suostu niitä nyt tähän antamaan.
Sitten ohjelma jatkuikin konsertilla ja tanssi ja teatteri esityksillä. Täytyy vaan sanoa että kyllä me vammaisetkin osaamme, jos vain on halua ja paikkoja missä tehdä. Konsertissa oli mielestäni pieni virhe. Torilaulajien esitys oli heti ensimmäisenä ja se villitsi yleisön niin että tunnelma oli katossa. Ihme että tämä oli Joensuun ensimmäinen, sillä jatkossa tunnelma katosi kun musiikki muuttui vähän toisenlaiseksi. En tiedä oliko ohjelman tekijöillä tullut tässä virhe, vai muu sellainen ajatusvirhe.
Sitten mennäänkin perjantai päivään ja iltaan. Perjantaina oli ohjelmassa esimerkiksi torilavan tapahtumat, joka keräsi huomattavan määrän yleisöä. Ihmeekseni huomasin että paikalla oli suuri osa nuorisoa, kuuntelemassa ja katsomassa, ja ihmettelemässä ohjelmaa. Aivan tavallisia nuoria, jotka ei muuten yleensä viihdy muuta kuin kaljapullon ääressä kaupungilla, tätä poliisi ei tainnut tietää, hehhe. Ohjelma kesti kahteen asti, jolloin taas oli syömä tauko. Kello kahdeksantoista alkoi eräs konsertti ja sillä välillä pystyi pistäytymään Ahjossa. Illalla siinä yhdeksän jälkeen olivat paikat ihan täynnä. Silloin oli se räppärin esitys, minulla jäi näkemättä koko esitys koska teltta oli niin täynnä, sillä välillä kun kävin syömässä, teltta oli täyttynyt ääriään myöden. Pahuksen maha kun vaatii osansa silloin tällöin, ei se katso onko kulttuuria vaiko eikö. Mutta ei siinä metelissä olisi kuullut mahankurinaa, heh.
Lauantaina, eli viimeisenä päivänä, oli sitten elokuvien vuoro. Kaksi ensimmäistä jaksoin katsoa, mutta sitten täytyy myöntää että kun kolmas alkoi eikä siinä kuulunut puhetta, aloin vetämään hirsiä. Toivotaan ettei kukaan kuullut. heh. Ensimmäisen elokuvan nimi oli este, joka oli oikein tavallinen este. En pysty sitä paremmin kuvaamaan, mutta tuo tummanvärinen sihteerini voisi sitä vähän kuvailla.( Kyseessä oli kahden nuoren ihmisen rakkaustarina, jossa oli paljon esteitä, muuun muassa fyysisiä. ) Mutta lopussa he sitten saivat toisensa. Toinen oli sitten Valssi, jonka Risto Long teki. Olin aikoinaan katsomassa kenraali esitystä, kimmelissä. Kolmannesta elokuvasta en ymmärtänyt yhtään mitään koska tekstitys puuttui kokonaan ja koska vedin hirsiä. Annan siis sihteerin taas kertoa siitä. (elokuvan nimi oli syke ja siinä tutkailtiin kuulovammaisten ja musiikin suhdetta toisiinsa. Elokuvassa esiintyi mm. kuulovammainen räpartisti Signmark.) Sen jälkeen suuntasimme katsomaan teatteri esitystä taidemuseolle, kuningatar K oli näytelmä ja sen esittivät eri asteisia näkövammoja sairastavat nuoret taiteilijat. Itse en katsonut kun tyttöjä. heh. Tämä koska en kerta kaikkiaan tajunnut esityksestä yhtään mitään. Lienee syy tyttöjen, joista pitäisi myöskin kuva löytyä, tottakai.
Siihen sitten nämä Parafestit päättyivätkin ja taas ensi vuonna tapaamme jälleen.
Tässä se maha kurnii
Tässä on juuri heränny mies, taidekokemuksen jälkeen
Tämä on se laulu esitys, yksi niistä
Päivä luonnossa ja opiskeluaikoja muistellen
Kommentit pois päältä artikkelissa Päivä luonnossa ja opiskeluaikoja muistellen
Päevee nyt ensten kuitenkin!
Palasin eilen opiskelujuurilleni näissä esteettömyysasioissa. Nimittäin kävimme Utransaaressa, josta aikanaan teimme kaupungille lausunnon. Silloin meitä oli 19 ihmistä, sisältäen opiskelijat ja vetäjät, saarella. Ensimmäiseksi totesimme parkkipaikan olevan pyörätuolille aivan mahdoton, rinne alas parkkipaikalle on aivan liian jyrkkä. Kaupunki ei edelleenkään ole tehnyt asialle mitään, vaikka johan siitä on jo melkein 12 vuotta aikaa. Onkohan mahtanut unohtua?
Saareen johtava tie oli ennen mahdottoman kupera, nyt sitä oli levennetty ja se oli huomattavasti parempi. Ovatkohan utralaiset käyneet parantelemassa sitä yhdessä luonnon kanssa.
Lähdimme saarelle vähän niinkuin extempore, kun ei keksitty mitään muutakaan kohdetta. Paikkahan olikin vallan loistava! Paitsi että minä hikoilin kuin vanha sika, sitähän minä kyllä olenkin näin meidän kesken. Vaikka en minä kyllä tykkää siitä sika sanasta. Siitä tulee niin joulu mieleen.
Luonto saarella on aivan mahtavan koskematon, lukuunottamatta nuotiokatoksia ja tilausmajaa. Ja tietääkseni siellä toimii myös kesäteatteri. Ihme, että joensuulaiset ja ennekaikkea rantakyläläiset eivät ole ottaneet sitä enemmän käyttöön. Kun vastapäätä on uimaranta, jossa oli kyllä vilinää. Harmitti vaan piru vieköön kun ei ollut kiikaria mukana. Olisi nähnyt vähän noita vähäpukeisempia naisia, meinaan tuota tuota vahingossa alasti. No se siitä ja sen kestävyydestä.
Vinkerin reitti kulkee aivan saaren vierestä, siinä salmessa uiskenteli Vinkeri aikamoista vauhtia kohti Joensuuta, lounasristeilyllä kun olivat. Me sinnä kokkailimme samalla omaa lounastamme nuotiopaikalla. Mahani murisi siinä vaiheessa jo enemmän kuin Vinkerin koneet.
Utralaisten pullasorsia. En tiedä kuinka niiden käy kun metsästysaika tulee, ovatko ne sitten enää pullasorsia, vai ovatko sorsapaisteja? Ovat kyllä niin kesyjä, että niitä saa vaikka haavilla kiinni. Ei tarvitse ampua. Jollei niille anna pullaa, niin kuuluu vaan, että KVAAK KVAAK.
Vanhan Utrassa toimineen sahan muistomerkki. Ei ollur jäänyt kuin kaljatölkki muistomerkin juurelle. jos olisi katsonut sinne pensaaseen, niin mitähän sieltä olisi sitten löytynyt. Heh heh!
Tässä sitä mennään sinne Utransaareen. Hienoja siltoja, joita pitkin oli hyvä kulkea.
En tiedä kuka tässä on istunut, mutta veikkaan että joku herra tai rouva , joka ei ole viitsinyt kävellä eteenpäin, eikä varmaan taaksekaan päin.
Tässä Vinkeri lipuu nuotiopaikan ohi. Eihän avustaja mitään huomannut kun minä huusin, että ota kuva! Ja Vinkerihän sieltä tulikin.
Sama paatti lähempää ja aika haipakkaa meni kuten huomaatte.
Nami nami nami! ja maiskis!
Tässä lähdetään maha täynnä makkaraa ja lihhoo, että jaksaa lihhoo.
Tähän kysymykseen ei paikkakuntalaiset saa vastata. Mistä on tämä maisema?
Toivottavasti kaupunki muistaa nyt korjata parkkipaikan tien, sillä olisi pirun mukava ajella sinne yksinkin. Myös tieuria voisi paikoin parannella. Ei kuitenkaan asvaltilla.
Vietnamilaista ja suomalaista päppänää
Kommentit pois päältä artikkelissa Vietnamilaista ja suomalaista päppänää
Ensimmäinen kysymys: Arvaatteko mistä tämä on ostettu? Ensimmäinen vastaus, ja samalla pieni mainospätkä: Torilla erittäin suositusta vietnamilaisesta ruokakojusta, tai oikeastaan ravintolasta. Herää vain kysymys, että jos tämä on pieni annos, niin mikä sitten onkaan iso annos? Että ei siinä paikassa ainakaan säästellä.
Nämä pasteijat, elikkä kuten minä sanon päppänät, ovat ovat vielä pakasteessa. Mutta eivät ole varmaan kauaa. Nämä ovat vielä halvempia kuin nuo edelliset, vai ovatko? Valitettavasti niitä on vain liian vähän.
Kävin torstaina kaupassa ja kun ei ollut oikein mitään ostettavaa, päätin käydä nuoremman avustajani kanssa torilla ostamassa ylimmäisen kuvan annoksen. Siellä vietnamilaisessa on niin hyvä palvelu, kuten itämaissa yleensä on. Kohteliasta ja asiallista palvelua, pienien vitsien muodossa, sikäli kun kielitaito sallii kummallakin puolella. Alemmassa kuvassa ei kielitaitoa tarvita, ne ovat tutun ja turvallisen Kaesan päppiä, jotka ovat hemmetin hyviä. Olen jo huomiseksi suunnitellut lisää päpintekoa ja jauhellihapihvejä. Saa nähdä tekeekö tuo vai käykö esteelliseksi? 🙂 (K: Tottahan toki me päpit väännetään ja jauhelihapihvit paistetaan) Veri kuut!
Hyvvee viikonloppua, en kuitenkaan kerkiä huomenna soittamaan suutani ja tulihan tässä asiaakin mukana. Viettäkää iisi viikonloppu! Ettei tule isiä ja äitejä. Heh heh heh!
——
In Eglish:
Last thursday, when there was nothing for me to byu from the grocery, I decided to visitet at the market place to purchase a vietnamese portion. Thay have such a good service at the outdoor restaurant, as it usually is in eastern countries. Polite and appropriate, hidden in jokes, when the language skills allow the humour. The picture below doesn’t really need any language skills, they are safe and sound pastries, or as I call them ”päppi”, with are damn good. I have already planned more making of päppi and some hamburgersteaks for tomorrow. Well see if my assistant will obay? (A: Ofcourse we’ll do the cooking tomorrow!) GOOD!
Have a nice weekend, this will be the last posting for this week, hopefullyt theres some content in it. Take it easy this weekend, or there will be daddys and mommas. Hah hah haa!
Esteettömyysblogi 