Esteettömyysblogi
Mäkimiehiä ja muita munauksia, enemmän nuoria mukaan!
Kommentit pois päältä artikkelissa Mäkimiehiä ja muita munauksia, enemmän nuoria mukaan!
Päevvee!
Eivätpä suomalaiset pärjää paremmin kotonakaan, kuin kylässäkään ja sen paremmin sateella tai paisteellakaan. Täytyy sanoa, vaikka ei pitäisi, että esimerkiksi Ahosen joukkue suoritus oli aivan surkea.Saa nähdä miten käy tänään Kuopiossa, kun Lahdessa ei oikein sujunut. Ihmettelen myös joukkueen johtoa, että se ei pyri paremmin sitomaan urheilijoita ja tsemppaamaan parempiin suorituksiin. Kyllä se siitä sitten seuraavan kerran, mutta mielestäni sitä seuraavaa kertaa ei ole vielä näkynyt.
Kannattaisiko ajatella nuorempien hyppääjien ottamista suurempiin kisoihin? Varsinkin kun ne nyt ovat olleet näin lähellä, kuten Lahdessa ja Kuopiossa ja kun Lillehammer on tulossa ja Holmenkollen. Tämä antaisi nuorille hyppääjille kokemusta sekä mahdollisuuksia onnistumisiin ja lisäisi heidän itseluottamusta. Sama koskee muitakin lajeja. Eikös se olisi paras mahdollinen tapa, että ne vanhat konkarit ja uudet olisivat yhdessä opettelemassa ja jakamassa tietojaan? Siitä voisi olla molemminpuolista hyötyä. Esimerkiksi jääkiekossa otettaisiin enemmän nuoria mukaan isompiin kisoihin vanhojen konkareiden kanssa ja näin annettaisiin mahdollisuuksia uusille pelaajille ja annettaisiin myös arvokasta kokemusta.
On tietenkin selvää, että ensimmäiset kisat saattaisivat hyvinkin mennä penkin alle tai sitten ei. Mutta kannattaisi ainakin yrittää ja antaa mahdollisuus. Ettei kävisi kuin Ahoselle, joka ei ole voittanut vielä yhtäkään kisaa, mutta selityksiä kyllä löytyy, samoin kuin hiihtäjilläkin. Olenkin sanonut että alkaa ne selitysviikot kun kisat päättyy. Ja olen ennenkin maininnut, että ei kannattaisi puhua ja uhota ennen kisoja niin paljon vaan katsoa rauhassa miten menee.
MM- Kontiolahti
Muusia ja Muikkua! (ps. tämä kasvattaa järkeä)
Torin ja Kaupungintalon edessä olevia veistoksia kisojen aikaan.
Kisatori!
Matka Malagaan ja takaisin!
Kommentit pois päältä artikkelissa Matka Malagaan ja takaisin!
Päevvee!
Terveisiä täältä Malagan aurinkorannoilta, lähden sinne takaisin Suomeen kunhan nuo ampumahiiihdon ”ämmän” kisat alkaa ja varsinkin, kun tuo Mäkäräinen aloittaa urakkansa. Sitä täällä innokkaana odotellaan!
Nousimme aamulla, sen jälkeen kun olimme tarpeeksi tuolla rännässä räpiköineet, niin mielikuvituksemme finnair 10, taksfree ostosten kautta aurinkorantojen lämpöön. Tosin emme käyneet kuin K- ja S-marketissa ja siellä eräässä nimeltä mainitsemattomassa marketissa.
Noh, lensimme n. 4-6 h (taisi oikeastaan mennä vain tunti) , kunnes saavuimme Malagan rannoille, tunnelmallisen musiikin ja trooppisen ruuan kera. Seuraavassa näettekin kuva satoa ja ottakaahan opiksenne että kun oikein alkaa vituttaa, niin mielikuvituksella saa aikaan ihmeitä. ….ja jopa hyvää apetta!
Lähdenkin tästä nauttimaan etelän hetelmistä! Muistakaa, arkikin voi olla juhlaa, kun sen vain ottaa juhlana.
En kyllä tarkalleen tiedä mitä söin, mutta hyvää oli!
Jotain nuudelia, kasviksia ja lihaahan tuossa näyttäisi olevan ja oli samperin tulista! mutta ei niin tulista kuin kokin kertomuksen mukaan olisi saattanut olla 😀
ja jälkkäriksi niitä etelän hetelmiä!
Niillä lämpöasteilla tarvittiin virvoketta, näillä räntäsateilla se ei paljon auta…
Nisse ala vesku tai pikemminkin turhapuro! Filmi oli parempi kuin tämä sijaisnäyttelijä…
ja nyt alkaa ihan kohta ne kisat!! Toivottavasti Kaisa pärjää!!
Tags: Malaga, mielikuvitus, ravinto, sää
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
Sairastelua ja törmäilyä
Kommentit pois päältä artikkelissa Sairastelua ja törmäilyä
Päivee vaan taas, kaunista mutta kylmää päivää. Toivoisin, että nämä olisi vapun ilmoja ja ehkä myös pääsiäisen.
Olempas joutunut pitämään suutani kiinni, tai paremminkin auki, nimittäin yskimisen takia. Olin tässä viikon verran kuumeessa ja p-taudissa yhtäaikaa molemmissa. Tikkamäellä tietenkin. Kaiken lisäksi turpailin sormeni oven väliin Metropolissa ja kävin jälleen Tikkamäen ensiavussa, tai mikä apu se nyt sitten onkaan. Oli muuten mukavaa, mutta ne pistelivät niin että tunsin olevani melkein narkomaani. Ja kun näytän käteni, niin poliisit varmaan luulevat että olenkin narkomaani, vaikken sitä ole muuten kuin nesteen puolesta. Meinaan sen a-kaupan tavaran. Kyllä sitä varmaan täytyy loppuviikolla nestettä hakea, ei tässä muuten varmaan selviä viikonlopun yli.
Tässä täytyy jo alkaa kohta suunnittelemaan kekkereitä, kun tulee se pirun yksi lisävuosi täyteen taas tuohon mittariin. Vaikka en minä sitä tunnusta, että niin vanha olen. En piru vieköön tunnusta! Perkele nääs.
Kuten huomaatte, kävin sen nuoremman avustajan kanssa kuvailemassa. Ja kyllä on kirveellä töitä. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset 300 miljoonaa, jota pannaan muutamaan hulluun siltaan, joita ei tarvitse ollenkaan, eihän niitä ole ennenkään tarvinnut. Sen sijaan tarvetta olisi rakentaa vammaisille ja vanhuksille vielä parempia asuntoja. Tämäkin asunto on sanonko mä mikä. Kun ovesta tulee, niin pöytä tulee heti vastaan ja tietokone meinaa lentää ikkunasta pellolle. No ei nyt sentään, pieni liioittelu sallittakoon. Mutta pieniä nämä kämpät ovat. Jos olisi vähän isompia, ei tulisi tällaisia naarmuja ym. kolhuja sen enempää tuoliin kuin seiniinkään. Pitäisi olla vähintään kaksi huonetta jokaisella ennenkuin täällä voisi kunnolla asua ja toimia.
No, miksei se toimi? Kyllä se hankalalta vaikuttaa välillä varsinkin silloin kun henkilökohtaiset avustajat eivät ole paikalla tai lähettyvilläkään. Joskus en ymmärrä mitä nuo talon avustajat tekevät kun heillä on aina kiire. Kuitenkin olen tavannut tai saanut heidät kiinni kahvilta, kun olen pahuuttani lähtenyt perään, kun olen niin pirullinen. Tietysti tarvitsevathan hekin taukoja, mutta kunkatselin yöhoitajia siellä sairaalassa, he tekivät neljään henkeen ison osaston työt. Vielä ottivat siinä sivussa verikokeita ym. aamuksi labralle. Ei lepralle, niinkuin eräs lääkäri heitti. Kun saivat minusta infulenssaviruksen kiinni, lääkäri sanoi minulle kun kysyin mikä minua vaivaa, ”no lepra!” Joka on kokonaan toinen asia. Ja nauroi paskaisen naurun päälle.
Pahus kun en saa kuvia tänne, kun sairaalassa ei saa ottaa kuvia. Olisi taas niin nättien tyttöjen kuvia. En kehtaa kertoa missä asussa ja minkä ikäisiä tytöt olivat, mutta nauttikaa ja eläkää ihmisiksi! Koittakaa välttää suu auki olevia ihmisiä.
Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Kommentit pois päältä artikkelissa Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Terve taas pitkän ajan jälkeen!
Pääsen aukomaan päätäni. Ei sen puoleen, kumpikin pää on kyllä auki. Tästä saankin taas sen aasinsillan, kun aasi olen itsekin. Tai mikälie otus.
Kävin nimittäin pari kertaa tuolla Tikkamäen 5 tähden hotellissa, joka ei suinkaan ole hotelli, vaan loppujenlopuksi aika kenkkumainen paikka, vaikkakin hyvä sellainen. Mutta kun itselläni on pakkoliikkeitä, niin eihän siitä mitään meinannut tulla. Erityisesti pissimisestä.
No, ensimmäisen kerran kävin paskataudin vuoksi, toisen kerran kävin sitten vähän pitemmällä lomalla, kun tuo keuhkoputkentulehdus iski yllättäen. Loppujen lopuksi mukavaa siellä kyllä oli. Kaikkine kommelluksineen, joita en kaikkia kerro.
Muun muassa koululaisten esityksistä, joista en enempää kerro, koska sitten siitä tulisi jo k-18 julkaisukielto. Tämä on muuten totta. Eikä unta, vaikka tuo Kaisa niin väittääkin. He nimittäin keräsivät koululle rahaa luokkaretkeä varten, jopa lääkärin luvalla. Hauskaahan se oli, kun tytöt olivat aika kauniita ja pojat taitavia, kuin mitkäkin. En viitsi sanoa mitä. Heh heh he.
Kyllä minäkin ihmettelin, mutta uskottava se oli, vaikka olin yhden päivän nukkunut. Ihan lääkehumalassa. Ja luulin vieläkin että olin siinä, kun näin mitä siellä tapahtui. Tapahtui siellä muutakin, mutta en viitsi enkä oikeastaan uskallakaan kertoa enempää.
Harmi vaan kun en saanut syödä juustokakkua ym. herkkuja. Kun olin syömäkiellossa. Siellä oli valtava määrä kakkuja, ja kai Suomen pisimpiä pizzoja, mitä koskaan on tehty. Sitä jaettiin ympäri kaupunkia ja jotkut ostivat sitä itselleenkin. Ja muun muassa osuuspankki osti koko kaakun itselleen, tai henkilökunnalleen.
No, pääsin sieltä eilen pois, siitä ”kidutuksesta” ja menimme nuoremman avustajani kanssa Rossoon syömään härkää. Kun oli niin pirun kova nälkä. Ja hyväähän se oli, kun samalla pääsin hipelöimään avustajan nättiä reittä, kun kiusasin häntä koko ajan. Nyt yritän selviytyä ja selvitä, että pääsen muitakin tyttöjä kiusaamaan.
Eipä tässä sitten tällä kertaa kummempia, muuta kuin onneksi olkoon se toinen Kaisa, joka otti sen maailmancupin voiton!
Eläkeepä ihmisiksi. Ja voi sitä muutkin stripata, vaikka kävelykadulla. Ei sitä kukaan huomaa kuitenkaan.
Yhdistää vaiko eikö? Kas siinä pulma.
Kommentit pois päältä artikkelissa Yhdistää vaiko eikö? Kas siinä pulma.
No päevee! Ja pirun kylmee päevee. Jopa niin kylmää, etten tarennut lähteä kauppoihin tänään, vaan pistin tuon Kaisa liikkeelle. Heh heh! Ja Kaisa parka palelee, niinkuin demarit ja kokoomus kuntaliitosta ajatellen.
Nythän on ollut ainakin kymmenen kokousta tämän asian tiimoilta. Olen miettinyt mitäköhän tämä vouhotus merkitsee? Ja tullut siihen tulokseen, että se merkitsee sitä, että pienet kunnat häviävät ja Joensuu voittaa, siis kaupunkina. Mutta poliittisesti vanhan tilalle tulee uusi rintamajako. Kokoomus ja demarit lyövät yhä enemmän kättä keskenään, josta varmasti vanhat jo haudassa olevat demarijohtajat kääntyvät haudoissan. Ja nämä hautojen ulkopuolella olevat yhtä vanhat johtajat kiroavat, he jotka eivät ole enää politiikassa mukana.
Juttahan on asian hyväksynyt, mutta ulkoministeri Tuomioja ei missään tapauksessa. Juttahan ei ole kovinkaan suosittu, ainakaan mielipidetutkimusten mukaan. Onhan hän kyllä omanlainen poliittinen missi, missihän voi tulkita monella tavalla. Tässä tapauksessa kielteisellä tavalla. Erkki on taas vanha konkari, jonka Paasion oppien mukaan nukkuu yhden yön ja miettii, kuten Koivistokin aikoinaan.
Mitä tästä on sitten Joensuulle hyötyä? Jos tänne tulee lähes 60 000 asukasta lisää, niin siitähän tulee jo melkoinen verokerma Joensuulle ja palvelut toivonmukaan paranisivat. Sen sijaan pikkukaupungit kuten Kitee, Kontiolahti ym. pienet kepulaiskunnat eivät saisi kunnolla mitään, edes palveluita. Siitä syntyisi sitte erimielisyyttä kuntien kesken. Ja oltaisiin jälleen samassa tilanteessa kuin nyt.
Olisi parempi – tämä on vain minun mielipiteeni – että nämä pienet kunnat ja kaupungit liittyisivät keskenään ja muodostaisivat kuntaliittymän. Kuten meillä Lahden seudulla on tapahtunut. Siinä Orimattila on jonkin verran voittanut sekä poliittisesti, että taloudellisesti. Tähän voisi lisätä, että Joensuun voisi putsata housunsa kurasta. Se olisi kyllä nolo temppu toisten kaupunkien varoilla. Ainoa mikä siinä kävisi on sosiaalitoimen turha kasvu Joensuun alueella. Samoin kuin meillä Lahden alueellakin kävi. Siellähän on kuntaliittymä, joka ainakin näillä näkymin toimii jokseenkin mukavasti. Tätä suosittelisin siis näille pienille kunnille. Ja he sitten itse myöhemmin voisivat liittyä Joensuun kuntaliittymään.
Kunnille kuitenkin hallitus tekee pakkoliitännän, näin Joensuun seudun kuntien kesken, joka taas aiheuttaa lisää suukopua. Vaikka sehän on suomalaisten tapa, että vaikka mitä tehdään, niin suukopu siitä kuitenkin syntyy.
No juu, en viitsi enempää jahnata tätä asiaa. Seurataampa asioiden kehittymistä. Kyllä siitä varmaan esteettömyyskin kärsii, mutta sitähän se on tehnyt jo pitkän aikaa.
Eläkää ihmisiksi tämä viikko! Tai ainakin yrittäkää, niin minäkin yritän, vaikka se vaikeaa onkin. Ja ensi viikolla kai tapaamme uudelleen. Tähän saa myös mieluusti kommentoida.
Vammaisneuvosto 25- vuotta, kehumis tilaisuus
Kommentit pois päältä artikkelissa Vammaisneuvosto 25- vuotta, kehumis tilaisuus
Päevvee!
Oletteko olleet siististi viikonloppuna, ilman oksentelua ja muuta, sehän taitaa olla meille suomalaisille tyypillinen viikonloppu. Perjantaina otetaaan viinaa ja lauantai oksennellaan puistossan ja ei haluta muistella mitään, eikä varmaan muistetakkaan.
Itse tulin justiin akateemisen punkkarin kanssa vammaisten neuvoston 25-vuotis kehumistilaisuudesta, jota myös juhlaksi sanottiin. Ensin kehui vara puheenjohtaja vammaisneuvostoa ja vähän kai myös itseäänkin, noin leikki leikkinä. Sitten kuntahallituksen jäsen puhui jo vähän järkevämpiä. Puheessa nousi esiin oman kodin oikeus ja esteettömyys, kuten tavallisesti juhlapuheissa. Sitten tuli Karjalaista humppaa, Motoran kansantanssiryhmä Kipakoiden toimesta. Sen jälkeen olikin tärkeän ja järkevän puheen vuoro. Elikkäs Sari Loijaksen puheenvuoro, joka on siis sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies.
Nykyään on vain 50 vammaisneuvostoa toiminnassa, tämä johtuu siitä, että on kuntia liitetty tai kiinnitetty vanhushuoltoon tai lakkautettu toimettomana, mikä on erittäin huono asia. Nyt tarvitaan Joensuun kaupunkiin uusi esteettömyysasiamies tai nainen, viimeksi olikin nainen, kunniakirjan saanut Mervi Valka entinen Niemelä-Hytönen. Hän on minutkin kouluttanut esteettömyystyöhön, mitä tämän blokini kautta teen tällä hetkellä. En tiedä olisiko minulla valmiuksia päästä tähän kyseiseen pestiin. En oikein usko vaikka olenkin näiden asioiden asiantuntija ja onhan siellä muitakin asiantuntijoita, minä vain allekirjoittaisin paperit, mikä ei mitään auttaisi kuitenkaan, heh.
Mennään jälleen päivän epistolaan, Sari kertoi meille, että vamaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden lainsäädäntöä on nyt alettu valmistelemaan, joka merkitsee sitä, että suomi liittyy YK:n ja EU:n sopimuksiin virallisesti ja sitä ollen juuri näiden lakien mukaan. Tämä ei ole vitsi. Tämä lainsäädäntö turvaisi vammaisille henkilöille enemmän päätäntävaltaa omasta elämästään.
Sitten ei luovuttu Ievasta, näin ainakin lauluyhtye Kaijuttimen mukaan. Siinä oli kyllä enemmän Ievoja. Sitten tuli Paula Lehikoisen puheenvuoro. Tältä odotin piirun verran enemmän repäisyä. Hän nosti esille nykypäivänä vallitsevan vihapuheen ja töykeyden. Minä olen kyllä hieman erimieltä hänen kanssaan, mutta se ei tähän kuulu, sanon vaan, että nuorison kanssa ainakin minä tulen hyvin toimeen. Tämä ilmiö saattaa olla juuri se iso este lähteä kotoa.
Yhteenveto: Mitä tästä kaikesta siis jäi käteen? Ei ainakaan euroja, mutta vakavasti puhuen. Käteen ei jäänyt yhtään mitään, esteettömyydestä puhutaan paljon, mutta käytännössä ei tehdä yhtään mitään. Siinä on tämän pahin kohta. Kun esimerkiksi koulussa, jopa Yliopistoissa esteettömyydestä ei puhuta, ja vielä vähemmän työpaikoilla, esimerkiksi rakennuksilla, kaikki tehdään kuten aina on tehty. Eräs rakennusmies sanoi insinöörille, Marjalan asuntomessuilla kun tämä huomasi, että tämä menee vikaan, että ei sitä pitäisi tehdä näin. Vastaus oli, että on se ennenkin tehty näin. Tämä on vähän sama tilanne, että ei oteta huomioon, mikä on vuosiluku, vaan tehdään kuten kolme, neljä vuotta sitten. Esimerkkinä kaupungintalo jota kaivettiin betonin sisästä puoli metriä. Tästä pitäisi päästä eroon.
Paskaa, Negriittaa ja keskussairaalaan.
1 kommentti
Päevee vaan!
Ja anteeksi että olen taas ollut hiljoo, mutta minä kävin vähän tuolla Pohjois-Karjalan ”neljäntähden hotellissa” elikkä keskussairaalassa. Tarina alkaa kuten saduissa sanotaan vaikka tässä on kyllä vähemmän satua.
Kaikki alkoi uinnin jälkeen kun olin nauttinut Negriitta ”mehua”. Tunsin jo aikaisemmin pahoinvointia, maanantain ja tiistain välisenä yönä, alkoi suihkukaivo aueta ja yläpään kautta. Sieltä tuli kaikki mitä ikinä voi tulla ulos, paitsi persreikä, jonka olisin kyllä niellyt takaisin. Avustajan tullessa pyysin soittamaan Taksille ja äkkiä, että nyt oli mentävä keskussairaalaan ja äkkiä. He eivät kuitenkaan uskoneet vaan kutsuivat ensihoitajat paikalle, jotka totesivat aivan samaa kuin minä. Mittasivat jopa puhalluksella alkoholin määräni, joka osoittautui 0,25 promillea.
Taksin tullessa olin kuin maani myynyt eikä vitsitkään paljon lennellyt. Sen sijaan p:llä alkavat sanat alkoivat sitäkin enemmän lennellä. Täältä lähti hoitaja ja avustaja mukaan ja henkilökohtainen avustaja tuli perässä sairaalalle. Tutkimukset alkoivat melkein heti. En ehtinyt edes vetämään pieniä päiväettaita, eli unia. Tutkimukset kestivät erittäin pitkään, saavuimme sinne kello 10.00 ja pääsin päivystyksestä osastolle vasta siinä kuuden jälkeen, en ole ajasta ihan varma, sillä olin vuorostani lääkehumalassa. Että ei se humala minusta irti lähtenyt millään, heh.
Seuraavana aamuna tuli verikokeen ottaja eli tippaiita, jolla nimellä minä niitä kaikkia kutsun, neulojen kanssa. Hän rupesi pistelemään ja siitä alkoi lääkepussi sade. On se kamalaa se kanyylin laitto. Ja sitten kun vielä ilmeni että, siellä yhdessä paikassa on tulehdus elikkä virtsatien tulehdus, joten minulle laitettiin katetri, siihen paikkaan mikä on miehille aika kova paikka ( ei kuitenkaan siinä mielessä kova) ja onhan se sitä naisillekkin. Sitten tulikin kolmen päivän paasto aika vaikka ei olekkaan Pääsiäinen, Joulu, taikka Juhannus. Noh, sitten ilmeni että mahani on täynnä paskaa ja sitähän tosiaan oli! Oman tyhmyyteni voin myöntää tässä asiassa. Sillä se olisi ennen pitkää räjähtänyt jos olisin jatkanut samaan malliin. Voin varoituksena sanoa että, älkää syökön mitään lääkkeitä tarpeettomasti, varsinkaan Imoniumia. Se aiheuttaa vatsan kovenemisen vähän liiankin kovaksi.
Tähän liittyy myös tositarina. Olin juuri saanut peräruiskeita jotka irrotti sen paskan lähtemään liikkeelle, ja kuinka ollakkaan, osaston ylilääkäri tuli samaan aikaan opiskelijaryhmän kanssa huoneeseen kun olin juuri alkanut työstämään tätä prosessia. Siinä vaiheessa minulta meinasi päästä oikein ruma sana, mutta ajattelin että puhu sinä vaan, kyllä minä paskaan kuitenkin. Sitten sieltä tulikin ensimmäinen kolme kiloa arviolta. Seuraavat kaksi tulivat myöhemmin. Mahani kutistui siitä mitä olette kuvissa nähnyt.
Sitten rupesin pääsemään jo tuoliinkin. Mutta kuinka ollakkaan siellä ei osattu käyttää nostolaitetta ollenkaan. Kunnes talon oma lääkintäjumppari tuli paikalle ja tutustui laitteeseen. Sitten siinä kaikessa tohinassa, minulta oli vielä kadonnut kengät ja kaikki muutkin vaatteet. Tässä vaiheessa voisinkin pyytää sairaanhoitajia ja oppilaitoksia hankkimaan nostolaitteita opetuskäyttöön, sillä uskon että meitä vammaisia tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän sairaaloissa asiakkaina, joten olisi hyvä osata käyttää apuvälineitä, kaikella kunnioituksella kiitos. En ole koskaan paininut mutta keskiviikkona kun jouduin sänkyyn jo kello yhdeksältä yöhoitajan takia, niin se koitti nostaa minua ensin nostolaitteella mutta kun kukaan ei tiennyt laitteesta yhtään mitään, niin eihän siitä mitään tullut, vaikka koitin kuinka selittää. Viimein tuli äijä joka oli vähän minuakin nuorempi, otti puolilindel otteen ja heitti minut sängyn laidan ylitse sänkyyn. Joka ei siinä vaiheessa enää haitannut.
Mutta kuinka ollakkaan perjantaina iltapäivällä lähtiessäni kotiin siivoojat tulivat petaamaan uusia potilaita varten. Sänky oli vääntynyt ja pääosa oli aivan vetelä. Minua rupesi naurattamaan kun tiesin mistä oli kysymys, sen äijän heitosta oli sänky mennyt rikki. Pitää kiittää hyvästä hoidosta ja kauniista tytöistä! Joita siellä oli useampia. Toivon kuitenkin että ei sinne pitkään aikaan taas joudu. Ainakaan ruusun takia joka oli myös jo astumassa kuvaan. Kiitoksia paljon ja eläkee ihmisiksi, jos pystytte!
Ja lukijat, koittakaa ottaa opiksenne. Hyvvee viikon vaihdetta.
Onko liikaa ruuhkaa? Siinä on yksi este kaikille.
Kommentit pois päältä artikkelissa Onko liikaa ruuhkaa? Siinä on yksi este kaikille.
Päivee rakkaat blogin lukijat mikäli maltatte ruuhkalta lukea. Kyllähän teillä on autoissa läppärit mukana. Mutta kun pääsette autoista pois niin alkaa juoksu kauppoihin.
Sinne kaupparuuhkaan. Kävin juuri siellä hölmöilemässä, kuin pankissakin. Voi niitä pirun toimitusmaksuja. Kun ne ei mitään toimitakkaan. Ainakaan rahaa kunnolla. Hölmöilin myös kirjastossa. Menimme käymään nuoremman punkkari-avustajan kanssa kirjastossa ja kirjasto oli kiinni. Vaikka kumminkin ovet oli auki minun mielestäni, kirjastohoitaja istui siellä kahvilla. Ei nyt mitään palauteta.
Siitä ruuhkasta, puheen ollen. Me ihmiset iästä ja sukupuoleen katsomatta ovat hulluja, itse mukaan luettuna kun ajattelee että kahden niin sanotun juhlapäivän takia ostetaan mielettömät määrät tavaraa. On kuin pula-aika tulossa. Ruoka loppuu ja viina loppuu justiinsa. Kaikkea ostetaan mielettömät määrät. Etenkin tämän huomasin viinakaupassa. Siellä oli eräs pariskunta, jolla oli ensinnäkin korillinen kaljaa ja lonkeroa, ja vielä hienoja viinejä, joita en itse pysty juomaan ollenkaan, liekö kateutta. Sitten oli vielä vähän väkeviä juomia.Olin kuulevinani että kassa sanoi vähintään 80 euroa. En ole varma voi olla enemmänkin.
Ruokakaupassa oli turha yrittää seurata mitä ihmiset osti, kärry kaupalla. Siinä meni kärryllä kaikenlaista tavaraa, mitä ihminen vaan voi toivoa. Kauppias siellä hieroi käsiään takahuoneessa kassakoneen naputellessa monia euroja. Itse en ostanut kun kalanpalan ja hedelmäcocktailin ja sitten ostin hieman suunkostuketta senkin edestä alkosta. Tämä johtui siitä että olen jo viikon aikana kerännyt pikkuhiljaa ruokaa jääkaappiin. Suosittelen teille samaa, niin ei tulisi sitä ruuhkaa ja ihmiset pääsisivät kotiinsa ruokansa kanssa ja kaikki säästyisivät hermoromahdukselta. Muistakaa että kaupat ovat vielä huomenna puoleeen päivään asti auki ja aukiolo päivä on vielä ensi sunnuntainakin. Ainoa mikä kauppa ei ole auki on alko. Mutta ei se niin pakollista ole mennä sinne, vaikka se hyvälle maistuukin, nami nami.
Hyvää Juhannusta kaikille ja eläkää ihmisiksi! ja älkääkä tapelko tai hukkuko.
Toiveita ja muita ajatuksia tulevalle vuodelle
Kommentit pois päältä artikkelissa Toiveita ja muita ajatuksia tulevalle vuodelle
Terve vaan kaikille!
Viime vuoden saarnassani pohdin mitä viime vuosi mennessään historian kirjoihin pölyttymään. Täytyy muistaa aina välillä ravistaa niitä pölyjä pois.
Ensinnäkin tämä esteettömyys, siitä on jauhettu jo parisenkymmentä vuotta ainakin, Suomessa ja muualla maailmassa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Paitsi Kiasma on tietääkseni ja kuvien perusteella, todella esteetön paikka. Päättelen, että se on melko esteetön.
Samaa ei voi valitettavasti sanoa kyllä Joensuun kaupungintalosta, mutta onhan siinä hieman ikäeroakin ja on kuitenkin pyritty korjaamaan esteitä ja pölyttämään niitä. Itse olen ainakin päässyt hyvin valtuustosaliin ja hallituksen kokoushuoneeseen esteettömyyttä pohtimaan. Mutta ravintolan puoli on hieman esteellisempi ja teatterin puoli myös, paitsi kesällä, jolloin pääsee ulkokautta terasseille ja sitä kautta lasiterasseille ja edelleen sisään asti. Tämä on aika oiva ratkaisu kun siitä vielä pääsee vielä teatterisaliin, ellen aivan väärin muista. Voi olla että muistan väärin kun olen itsekin jo vähän pölyssä, vaan en pöllyissä! Sehän on aivan eri asia se. Hehe heh!
Samoin kiitän suuresti tuota Vinkerin yhtiötä, joka oivalsi vinkin ja teki luiskan joka nyt toimii jopa niin, että matkustajamärä on noussut nimenomaan vammaisten ansiosta. Puskaradio näemmä toimii.
No sitten niihin elämäntapakysymyksiin. Tarkoitan nimittäin Israelin ja arabien välistä ikuista sodankäyntiä. Ja Afganistania sekä muita piemenpiä paikkoja, joissa nokkapokka jatkuu. Onneksi tämä toinen suurvalta on sen verran heikko, ainakin toistaiseksi, että se ei ole pahemmin puuttunut muuhun kuin rauhanturvaamiseen ja toisen puolen päämies on sen verran järkevä, että on jarruttanut sotilaiden halua puuttua muiden maiden asioihin – tarkoitan sitä valtiota, jonka lyhenteessä on kolme kirjainta.
Toivon todella, että EU rahakriiseineen lopettaisi toimintansa, siihen tulen vielä puuttumaan useampaan kertaan. Ei ainakaan Suomella ole varaa maksaa erinäisten mañaja-maiden rahakriisejä, kun itselläkin on sellaisia vaaroja olemassa. Ja kansalaisia sanotaan irti työpaikoistaan. Tästä asiasta voisinkin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta en nyt ainakaan vielä viitsi aloittaa.
Itsellenikin toivoisin hieman parempaa taloutta, ynnä muuta sellaista pientä, jotta selviäisin näistä edes olympialaisiin mennessä. Ja muuta pienempää, joita en tässä vielä tarkemmin erittele, vaan toivotan teille kaikille loppiaisen aikaa, joka on tämän viikon lopussa. Hyvää viikonvaihdetta kaikille ja hauskaa loppiaista! Siinä kaikki tällä kertaa.
Tähän laittaisin jonkin kuvan, mutta kun en löydä kameran piuhaa mistään, niin en saa kuvia siirrettyä koneelle. Uusi yritys vaikka huomenna.
Esteettömyysblogi 