Esteettömyysblogi
P***ajutun jatkoa ja huomautuksia esteellisyydestä!
Kommentit pois päältä artikkelissa P***ajutun jatkoa ja huomautuksia esteellisyydestä!
Päivee ja helevetin kuumaa päivee, kuvitelkaa kun meikäläinen istuu täällä paistinuunissa ja kattelee sisälämpömittaria kauhuissaan, kun mittari noussut lähes kolmeenkymmeneen asteeseen!
Tämä kaikki johtuu vain yhdestä törppöilystäni, kuten muistatte. Antaisin kyllä taloyhtiöille pienen muistutuksen siitä, että siellä kulkee myös enemmän tai vähemmän huonosti käveleviä ihmisiä, joilla on varmaan aika usein, etenkin iltaisin, ohranjyvät silmässä. Itselläni ei tällä kertaa ollut, mutta täytyy tunnustaa, että on kyllä joskus ollut. Kiinteistön piha, minne putosin on ollut ainakin kymmenen vuotta yhtä sekava ja laittamaton. Vaikka pudotus ei ollut kuin puolisen metriä, oli minulla sen verran vauhtia, että korkeus ja vauhti yhdessä riittivät siihen, että lensin melkein turvalleni. Tässä samassa rytäkässä katkesi kaksi tuolin tärkeintä osaa ja samalla ohjausyksikön lauta eli minun ”jalkani”. Olin menossa turvalleni, näin jo maata silmieni edessä, mutta sain kallistettua itseäni taaksepäin ja onnistuin pysymään pystyssä.
Minä katselen tuota huoneen kirottua sisälämpömittaria ainakin tämän viikon, siltä ainakin näyttää, sillä tuolin varaosat ovat niin hankalasti saatavissa. Kokeilkaapa itse, jos uskallatte, samaa temppua! Eläkee kuitenkin ihmisiksi ja älkääkä ajako ainakaan kotona samalla tavalla kuin minä, sillä seuraamuksista en vastaa ainakaan minä!
Tags: paska, paskajuttu
Helvetillinen samettiviikonloppu! Avainsana: p**ka.
1 kommentti
Hyvvee iltapäivää ja lämmintä sellaista!
Olen nyt ollut vähän laiskalla tuulella joten se näkyy varmaan blogissakin. Tässä on ollut kaikenlaista menoa ja tuloa ja varsinkin menoa. Ja viimeksi nyt meinasin lentää niin sanotusti turvalleni, ja ihan omaa tyhmyyttäni, ja naisten takia! No eihän siinä mitään, mutta se oli vasta loppua koko kuukauden kestäneelle hankaluuksien ajalle. Tässä välillä on tullut oksennettua, paskannettua ja muuta. Että tätä voi sanoa siis paskatarinaksi. Mutta joka tapauksessa palaan siihen lauantaihin, kun oikein hölmöilin ja vielä SELVINPÄIN!
Täytyy ensin kertoa se, että olin ollut pari päivää edellisellä viikolla ns. vankina, kun en päässyt kunnolla liikkumaan muuta kuin kolmella jalalla. En tarkoita sitä jalkaa, kolmea pyörää. Vai olisiko se sitten viidellä jalalla? No, viime lauantaina läksin kaupungille, kiersin kaikki Vapaudenpuistot ym. Kaikki kai tietää missä ne sijaitsee. Elikkä kaupungintalon edessä. Siellä oli nuorisoa ja vähän vanhempaakin väkeä. Enemmän tai vähemmän kännissä. Itse tosiaan olin ihan selvinpäin ja sekös minua harmitti.
Olin kyllä torstain ja perjantain välisenä yönä niin sika kuin sika voi vaan olla. Olin oksentanut, en kuitenkaan lattialle, joka olisi merkinnyt viittäkymppiä, vaan pesuvatiin, joka ei sitten maksanut minulle mitään. Iltapäivällä olin jo kunnossa ja lauantaina vielä paremmassa. Mutta ne naiset ne naiset.. Jälleen naiset. Läksin paria pimua seuraamaan ja he kiemurtelivat ympäri sivuteitä, niimpä tulin umpikujaan. En kerro mihin, mutta löysin kuitenkin portin ja luulin että tästähän pääsee. Pääsihän sieltä, mutta noin puolen metrin pudotuksen ja ison rysäyksen jälkeen huomasin, että molemmat jalat oli poikki. Ei omat, vaan kärryn jalat, tai paremminkin jalkalaudan kannattimet. Arvatkaa kirosinko ja vituttiko minua? Ei kai tarvitse sanoa, että vitutti. Onneksi siihen tuli ilmeisesti lantrattua viinaa kantava poika, joka soitti poliisit apuun. Ihme kyllä uskalsi sen tehdä. Poliisit eivät edes osanneet tehdä mitään. Poliisin kuuluisi opetella pyörätuolin käyttö samoin kuin lähihoitajien ja ensihoitajien.
Olen sitä mieltä että poliisien autot ovat liian pienet samoin kuin ensiavun. Valitettavasti. Poliisit hoitivat taksin, joka oli niin sanottu kirppu, siis niitä autoja sanotaan kirpuiksi. Joissa on vain yksi paikka sekä vähän tilaa avustajalle ja kuskille. Pyysin tilaamaan normaalin invataksin, en sano nimeä kun sen jokainen kuitenkin tietää. Koolla se alkaa ja oohon se loppuu, oikein lupsakka äijä. Hän sattui onneksi olemaan talolla paikalla kun tuon kirpun kanssa tultiin pihaan. Ja Kimmo otti ohjat käsiin ja tiesi mitä tehdä.
Tässä nyt sitten kökötän ja pikkuisen mökötän, en kuitenkaan avustajille, vaan itselleni. Onneksi kaapista löytyy toisen avustajan tekemää unelmatorttua ja kaupasta löytyi vielä ”mustaa samettia”, vaikka tämä elämä ei muuten tällä hetkellä ole samettia.
Hauskaa päivänjatkoa tämän paskajutun parissa!
Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Kommentit pois päältä artikkelissa Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Terve taas pitkän ajan jälkeen!
Pääsen aukomaan päätäni. Ei sen puoleen, kumpikin pää on kyllä auki. Tästä saankin taas sen aasinsillan, kun aasi olen itsekin. Tai mikälie otus.
Kävin nimittäin pari kertaa tuolla Tikkamäen 5 tähden hotellissa, joka ei suinkaan ole hotelli, vaan loppujenlopuksi aika kenkkumainen paikka, vaikkakin hyvä sellainen. Mutta kun itselläni on pakkoliikkeitä, niin eihän siitä mitään meinannut tulla. Erityisesti pissimisestä.
No, ensimmäisen kerran kävin paskataudin vuoksi, toisen kerran kävin sitten vähän pitemmällä lomalla, kun tuo keuhkoputkentulehdus iski yllättäen. Loppujen lopuksi mukavaa siellä kyllä oli. Kaikkine kommelluksineen, joita en kaikkia kerro.
Muun muassa koululaisten esityksistä, joista en enempää kerro, koska sitten siitä tulisi jo k-18 julkaisukielto. Tämä on muuten totta. Eikä unta, vaikka tuo Kaisa niin väittääkin. He nimittäin keräsivät koululle rahaa luokkaretkeä varten, jopa lääkärin luvalla. Hauskaahan se oli, kun tytöt olivat aika kauniita ja pojat taitavia, kuin mitkäkin. En viitsi sanoa mitä. Heh heh he.
Kyllä minäkin ihmettelin, mutta uskottava se oli, vaikka olin yhden päivän nukkunut. Ihan lääkehumalassa. Ja luulin vieläkin että olin siinä, kun näin mitä siellä tapahtui. Tapahtui siellä muutakin, mutta en viitsi enkä oikeastaan uskallakaan kertoa enempää.
Harmi vaan kun en saanut syödä juustokakkua ym. herkkuja. Kun olin syömäkiellossa. Siellä oli valtava määrä kakkuja, ja kai Suomen pisimpiä pizzoja, mitä koskaan on tehty. Sitä jaettiin ympäri kaupunkia ja jotkut ostivat sitä itselleenkin. Ja muun muassa osuuspankki osti koko kaakun itselleen, tai henkilökunnalleen.
No, pääsin sieltä eilen pois, siitä ”kidutuksesta” ja menimme nuoremman avustajani kanssa Rossoon syömään härkää. Kun oli niin pirun kova nälkä. Ja hyväähän se oli, kun samalla pääsin hipelöimään avustajan nättiä reittä, kun kiusasin häntä koko ajan. Nyt yritän selviytyä ja selvitä, että pääsen muitakin tyttöjä kiusaamaan.
Eipä tässä sitten tällä kertaa kummempia, muuta kuin onneksi olkoon se toinen Kaisa, joka otti sen maailmancupin voiton!
Eläkeepä ihmisiksi. Ja voi sitä muutkin stripata, vaikka kävelykadulla. Ei sitä kukaan huomaa kuitenkaan.
Jatkoa edelliseen, joulunalusturinoita
Kommentit pois päältä artikkelissa Jatkoa edelliseen, joulunalusturinoita
Päivee vaan täältä joulupukin tai ties minkä pukin lehden toimituksesta!
Ollaanko siellä oltu kilttejä lapsia ja ennenkaikkea kilttejä aikuisia? Lapsethan ovat aina kilttejä. Siitä tulikin mieleeni, että monihan lapsi ei tänäkään vuonna saa minkäänlaisia lahjoja, sen enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan. Meillä täällä Suomessa on sentään joitan järjestöjä, kuten Pelastusarmeija ja muutama muut jotka järjestävän keräyksiä jotta täällä meilläkin Pohjois-Karjalassa olisi kaikilla jonkinlainen joulu.
Vaan ei sekään aina auta kun on työttömyyttä ja muita ongelmia kuten esimerkiksi tämä meidän kuninkaamme alkoholi, joka aiheuttaa monille suruja jouluna. Kun isä saa rahaa, hän tietysti menee Alkoon ja ostaa joulupullon ja juo sen samantien pahimpaan vitutukseen, kun sitä joulurahaa ei ole niin paljoa. Siitä se kierre sitten jatkuu. Toivon mukaan tänä jouluna kierre ei jatku.
Entä sitten ulkomaan eläjät. Kun on sotia ja tulvia ja kovia myrskyjä ja muita sellaisia. Kansainväliset järjestöt kuten Plan sekä Unisef yrittävät järjestää yhdessä Kirkon kanssa näille joulun sekä mahdollisuuden koulutkseen myös tytöille. Oikein tulee paha mieli kun katselee näitä nättejä tyttöjä, jotka kertovat kuinka he elävät. Ja nämä virkailijat jotka ovat käyneet siellä paikanpäällä, kun ei ole vettä tai sitten on liikaa vettä. Niinsanottua paskavettä, näin ihan suomeksi sanottuna. Lisäksi näitä lapsia ja nuoria käytetään ihmiskauppaan lähettämällä muun muassa Suomeen salaa tullin läpi ja ohjataan aivan vääriin paikkoihin eli seksiklubeihin, joita täältäkin valitettavasti löytyy meiltä Suomesta. Ja ulkomailta vieläkin enemmän. Muun muassa Saksasta.
Täytyy kyllä ylipäätään sanoa, että jouluna kannattaa olla täällä Suomessa, kun täällä sitä joulua vietetään. Joissakin maissa uskonto ei salli sitä ollenkaan. Vaikka joulun pitäisi olla kaikkien juhla, niin sitähän se ei ole. Vaan se on meidän rikkaiden maiden, ei sen puoleen en minä itse anna yhtään euroakaan pois kun minulla niitä ei yksinkertaisesti ole liiemmälti antaa pois. Mutta toivonkin tässä yhteydessä että suuryhtiöt, kauppaliikkeet ja muut hyvätuloiset voisivat suurten joululahjojen, kuten kukkien ja hienojen joulukorttien ja muun tilpehöörin kuten korunjen ynnä muun sijaan antaa vaikka nettikortin, joka olisi ilmainen. Saman rahan he voisivat sijoittaa vähäosaisille ja hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka auttaisivat muun muassa tyttöjä saamaan koulutusta. Poikia tietysti unohtamatta.
Nyt vaikenen jälleen viikoksi, kun tuo kauniimpi sihteeri on taas viikon verran karkuteillä. Vetoan vielä teihin liikkeisiin ja muihin suuryhtiöihin ja myös ihmisiin. Ajatelkaa kuinka voisitte parantaa maailmaa sillä joululahjoihin laittamallanne rahalla.
Jatkoa edelliseen vaatemarinointiin
Kommentit pois päältä artikkelissa Jatkoa edelliseen vaatemarinointiin
No hei vaan! Oliko tipu- ja munarikas pääsiäinen? Tämä koskee molempia osapuolia. Minulla ei ollut kumpaakaan. Mitä nyt kananmunia jääkaapissa. Heh heh! Niitähän riittää.
Pari sanaa vielä niistä vaatteista. Ihmettelen vieläkin länsimaista vaateteollisuutta, joka rahanhimossaan vie kehitysmaihin teollisuutta, jota ei ole itsekään vielä oppinut tekemään. Meinaan nämä ompelijat. En missään tapauksessa syytä heitä, vaan suunnittelijoita, jotka suunnittelevat juuri sen kokoisia vaatteita kuin me olemme. Tämähän ei mene pienen vietnamilaisneitosen päähän, että voi olla näin jumalattoman isoja ihmisiä maailmassa. Hän automaattisesti pienentää ainakin hieman piirrustusten kokoa. Tästä ei seuraa muuta kuin se, että ostaja täällä Joensuussa tai missä sitä nyt kulloinkin ollaan, vaikka Berliinissä, saa liian pieniä vaatteita. Tietysti onhan niillä pienikokoisemmille ihmisille käyttöä, näillä pienillä vaatteilla, mutta me isomahaiset ukot ja akat käytän näin rumaa kieltä, koska totuus on tämä, emme voi käyttää näitä ns. halpatuontivaatteita. Eikö reilunkaupan sääntöihin kuulu maksaa ompelijoille suurempi palkka ja opettaa heidät neulomaan oikean kokoisia vaatteita. Tämä olisi kaikin puolin Fair Play -taktiikkaa, kuten jääkiekkokielessä sanotaan.
Katselin juuri eilen Katajan pukuja ja valitettaavsti sain huomata, että sielläkään ei ole minulle sopivia pukuja, on vain lapsille ja hoikille pitkäsäärisille tytöille sopivia vaatteita. Samoin olen katsellut erästä mainosta, jossa pirun pitkäsäärinen tyttö esittelee mekkoja ja hameita kuin diskossa konsanaan, mutta ei ne sille nelikymppisille mummoille, anteeksi neideille ja rouville, enää mene, joilla on jo yksi tai kaksi lasta ja vielä yksi tulossa. Ja säärethän eivät ole niin pitkät, vaan pikemminkin vähän paksunlaiset. En tarkoita sihteeriäni, hän alkaa kohta heristellä nyrkkiä.
Sama on itseni kanssa, kun minulla on tuota mahaa kertynyt vähän enemmän. En löydä enää housua jalkaan ja takkia päälle kaupossa. Mutta en luovu hyvästä ruuasta enkä suklaasta, enkä hyvistä juomista. En en en! Teollisuuden on tultava vastaan. Ja hallituksen, että he pysyisivät Suomessa, meinaan tämä teollisuus, joka on meille kaikille tärkeä.
Eiköhän tämä jatkokertomus voi jo loppua tähän. Kun kesä tulee, niin ei tarvitse enää vaatteita ollenkaan. Kumpikaan osapuoli. Ja silmänruokaa riittää!
Lisää ”pohdiskelua” urheilusta
Kommentit pois päältä artikkelissa Lisää ”pohdiskelua” urheilusta
Hei vaan kaikki urheilevat ja urheilemattomat, elikkä penkkiurheilijat!
Jo loppui se kärsimysten viikko. Aina hehkutetaan, että nyt tulee, muttei sitten tulekaan. Eikö toimittajat ymmärrä lopettaa sitä turhanpäiväistä hehkutusta, kun kuitenkin tietävät jo etukäteen, ettei siitä mitään tule. Ja urheilujohtajat samaten.
Mutta mennäämpä asiassa vähän taaksepäin, että mistä kaikki tämä johtuu? Ensinnäkin on paljon mahdollista, että se riippuu valmentajista, seuroista ja liitoista, sekä itsestään urheilijoista, joista muutaman mainitsin edellisessä kirjoituksessa.
Kun ajattelee, että vuonna 1930 oli yhtä huono tulos kuin nyt, niin täytyy ruveta miettimään mistä tämä oikein johtuu tämä suoranainen kaaos. Vuonna 1930 ja sitä ennen ja sen jälkeen oli kaksi liittoa: SVUL ja TUL, jotka kumpikin olivat enemmän tai vähemmän riidoissa, poliittisissa sellaisissa. Ensimmäistä sanottiin kansan keskuudessa lahtariseuraksi ja toinen taas oli työväenseura, joka ei miellyttänyt ns. porvareita ollenkaan. Tästä alkoi se ikuinen kiista, joka nyt on jo vähän vähentynyt ja on sellainen kuin Suomen Urheiluliitto, jonka muistaakseni iänkaikkinen presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen laittoi alulle, jotta olisi saatu parempaa aikaan. Sillä hänhän oli maailmanluokan pituushyppääjä siihen aikaan kun vielä hypättiin vauhdittomasti. Nykyiset suomalaiset eivät pääse vauhdinkaan kanssa sellaisiin tuloksiin kuin Kekkonen aikoinaan.
Niin se vaan on poijjaat ja tyttäret, vaikka valmennusmenetelmät ovat kehittyneet, niin jostain kuitenkin täytyy riidellä suomalaiseen tapaan. En vain tiedä mistä. Onko se politiikkaa? Sitäkin se voi olla. Vai onko se rahapolitiikkaa? Kun ulkomailla yksityisesti urheilijat tekevät huimia tuloksia erilaisissa cupeissa (tosin ei tällä hetkellä), mutta sitten kun tulee ns. rahattomat kisat, kuten MM ja olympialaiset, niin tuloksia ei synny millään. Hyvänä esimerkkinä on Evilä, joka nytkin oli yleisurheilun EM-kisoissa ulkona palkintopallilta, jäi 2cm päähän sitä palkintopallista (teki kuitenkin oman ennätyksensä, sekin on jo paljon sellaisissa kisoissa).
Olen sitä mieltä, että urheilujohtajien ja pankinjohtajien pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja suosia sekä ammattiurheilua (sitähän kaikki huippu-urheilu jo on), että tulevia ammattiurheilijoita, joille voisi antaa pieniä ja vähän suurempiakin palkkioita, jotka nostaisivat tuloksia ja tasoa. Ja urheilijoitten pitäisi luoda kunnollinen joukkuehenki, eikä aina haukkua. Samoin median pitäisi antaa urheilijoiden tehdä työnsä rauhassa, eikä hehkuttaa liikaa ennen kilpailua, mikä nyt on tapana.
Jopa 11-vuotias Janne Ahosen poika olisi kelvannut Suomen mäkihyppymaajoukkueeseen, hypättyään 100m Lahden isossa mäessä. On varmaan tullut isäänsä.
Olen havainnut, että vammaisurheilijat ponnistukseensa nähden tekevät parempia saavutuksia kuin koko Suomen hiihtomaajoukkue ja yleensä maajoukkueet yhteensä. Katsokaapa vaikka tuloksia netistä.
Tässä joukkuehengen luontia koripallojoukkueen malliin.
Keksiä, eikun seksiä – edelleen.
Kommentit pois päältä artikkelissa Keksiä, eikun seksiä – edelleen.
Terve vaan kaikki keksin eikun.. seksin ystävät. Minulla taisi jäädä levy päälle. Sillä tuli vielä asioita mieleen, nimittäin siitä itsestään, elikka keksistä, eikun seksistä.
Tuo meidän armas koululaitoksemme tai sanotaanko eräs sen haara, nimittäin terveysneuvonta toisinpaikoin ei neuvo asiassa ollenkaan, vaan jättää sen kotien hoidettavaksi. Ja kodit taas olettavat, että koulut hoitaa tämän neuvonnan. Onko se sitten jonkinlaista häveliäisyyttä. Loppujen lopuksi sitten lapset ja nuoret ja vähän vanhemmatkin nuoret oppivat sen kaduilta.
Luulempa kyllä, että vanhemmilla on muitakin syitä, mm. ajanpuute, kun täytyy olla niin maan perusteellisen paljon harrastuksia, kuten myös lapsilla ja nuorillakin. Mutta vanhemmilla harrastukset ovat useimmiten, ei kaikilla, kaljakuppiloissa istumista ja siitä puhumista. Ja lapsille työnnetään pankkikortti kouraan ja sanotaan, että lähde kavereiden kanssa. Mutta ei kysytä, että minkälaisten kaverien kanssa.Voi olla että kaverit ovat juuri näitä namusetiä ja -tätejä tai satassetiä ja -tätejä, joilla on sitten vielä erinäisiä pillereitä. Mutta ei suinkaan ehkäisypillereitä. Ja niitä sitten kokeillaan, mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä. Ja sitten alkaakin seksileikit, niinkuin pikkutyttö laulaa naapurin Untosta: ”Teimme äitin hameesta teltan, jossa leikimme usiaan kertaan.” Nämä leikit olivat siinä laulajan iässä varmaan vähän viattomampia kuin mitä mitä nyt kaupungilla näkee.
Tähän pitäisi myös koululaitoksen puuttua ja miksei myös poliisin. Mutta poliisihan seisookin parkissa ja katselee vaan ohi, kun nuoret kävelee enemmän tai vähemmän noin niinkun aineiden vaikutuksen alaisena. Enkä suuinkaan tarkoita alkomaholia, joka on varsin yleistä sekin. No, siitä on kuitenkin pienempiä haittoja.
No mitäs sitten voitaisiin tehdä? Siinä onkin pieni kysymys teille vanhemmat ja koululaitos, että miten kertoa näistä pedofiileistä oikein? Eli esimerkiksi meikäläisen, jolla on puheentuotannossa hieman vaikeuksia, vaikka huuli lentääkin välillä kuin spitaalisella, niin se aiheuttaa tiettyä pelkoa. Mutta pitäisi jo järjenkin sanoa, kun minulla on esimerkiksi kädetkin kiinni, etten voi tehdä mitään. En edes vahingossa toista turpaan. Tällaisia vammaisia on paljon. On sitten niitä henkisesti vammaisia, jotka kyllä saattaakin tehdä jotain, se täytyy myöntää. Koululaitos voisi kutsua esimerkiksi meitä vammaisia kertomaan itsestämme oppilaille, että ettemme niin kauheita ole vaikka suumme käy kuin papupata.
Ja aikuiset voisivat malttaa mielensä kun näkevät minun liikkuvan tuolla kadulla, eikä soittaa heti poliisia tai ambulanssia kun juttelen ihmisille siellä ja heitän pientä herjaa. Enkä aina tarkoita sitä mitä sanon, vaan kiusaan hyväntahtoisesti.
No en rupea enempää romaania kirjoittamaan, ennenkuin lipsahtaa sanamäärä jo neljänsadan puolelle. Eläkäähän ihmisiksi, mutta kuitenkin seksikkästi vai oliko se nyt keksikkäästi.. Heh heh!
Tiina-sadun toinen osa
Kommentit pois päältä artikkelissa Tiina-sadun toinen osa
Päevee taas, täällä ollaan täysissä sielun ja ruumiin, ynnä muun voimissa.
Tulin jatkamaan sitä jatkokertomusta Tiinasta. Aika kului ja tuli koulujen aika. Tiina kun oli tiedonhaluinen, oli mielissään kun pääsi kouluun. Tiina halusi myös löytää uusia ystäviä. Hän pääsi erääseen erityisluokkaan, mutta siitä sitten alkoi 3-4 vuoden varsinainen piina. Uskokaa tai älkää hyvät lukijani, Tiina ei saanut viedä, eikä saa vieläkään viedä, omia oppimiseen ja liikkumiseen tarkoitettuja apuvälineitä (pl. pyörätuolin) kouluun. Koulutoimen sääntö sanoi, että apuvälineet tulee olla kunnan hankkimia, eikä omia välineitä saa käyttää. Tiinan vanhemmat olivat jo hankkineet välineet kotiin. Sitten koulu- ja sosiaalitoimisto kera apuvälinekeskuksen pallottelivat asiaa edestakaisin.
Tämän sopan lisäksi luokkaan sattui erittäin vanhakantainen opettaja, joka ei ollenkaan ymmärtänyt Tiinan vaikeuksia ja Tiina joutui jäämää ainakin kolme kertaa luokalleen. Opetus oli suurinpiirtein seuraavanlaista: aa on A ja tämä on o-me-na, o-me-na, o-mena jne. Opettaja oli siis pahemmanlaatuinen jankuttaja, tai voisiko sanoa koulukiusaaja. Hän aina suuttui kun Tiinan lääkintävoimistelija tuli liikuntatunnilla luokkaan ja rupesi Tiinan kanssa jumppaamaan. Tiinalle ohjattiin oma jumppapaikka, eikä hän saanut olla kavereiden kanssa jumppatunneilla vaikka olisi siihen pystynyt mainitun avustajan kanssa. Opettaja olisi halunnut Tiinan jumppaavan kokonaan muualla. Ainakin minun tietääkseni lääkintävoimistelu kuuluu koululiikuntaan, tämän saa paremmintietävät korjata.
Toisen lukukauden alussa huomasimme, että Tiina tuli heti kipeäksi kun koulusta puhuttiin. Hänellä oli päänsärkyä ja luultavasti migreeniä sekä allergisuutta ja nuhaisuutta. Hän ei pystynyt muutamaan kuukauteen käymään lainkaan koulua. Huomasin itse tämän ennenkuin äitinsä sen tiedosti. Ja sanoinkin hänelle, että huomaatko että kun koulu alkaa, niin Tiina on heti sairaana. Sairastuminen tuli, kun joululoma loppui ja toisaalta taas kesälomille Tiina lähti aina terveenä. En sitten tiedä, oliko se jotain fyysistä vai sittenkin kuitenkin psyykkistä. Mielestäni Tiinaa painostettiin liikaa koulun taholta ja hänen vanhempiaan vielä enemmän mm. rehtorin kautta, kun ei muka ollut rahaa ostaa niitä apuvälineitä ja omiakaan ei saanut käyttää.
Tämä kaikki on melkein totta. Tarina jatkuu sitten hiukan myöhemmin.
Satu, jossa moni asia mättää. Kuvitelkaa itse, kun luette. Tämä on vasta alkua.
Kommentit pois päältä artikkelissa Satu, jossa moni asia mättää. Kuvitelkaa itse, kun luette. Tämä on vasta alkua.
Päivää jälleen kaikki urheilijat ja penkkiurheilija hullut. Olen katsonut taas vähän aikaa urheilua, kuten edellisestä kirjoituksesta huomaatte.
Pohjustin seuraavia kirjoituksia tähän tavallaan satuun, joka voi olla myös totta, joissain kohdin. Mutta huomaatkaa, tämä on fiktiota, joka on erääseen sairauteen liittyvää, sekä koulun käyntiin.
Tarina alkaa. Vaalea hiuksinen pikkutyttö, joka ei enää ole kovin pieni, vaan hento. Hän on nimenomaan iältään pieni. Kutsutaan häntä vaikka Tiinaksi. Ikäisekseenn hyvin älykäs.
Eräänä päivän olen anttilanssa ja Tiina tulee minua kohti. Ilme jo paljasti mitä hän aikoi. Hän oli jo siihen ikään mennessä oppinut naisellisen naurun. Joten tietenkin pysähdyin ja odotin mitä tuleman pitää. Hänen takanaan tuli erittäin kaunis blondi, joka osottautui hänen äitikseen. Yliopistoväkeä tietenkin. Enhän minä muihin tutustukaan. Rupesin siinä juttelemaan ja kerroin samalla, että olen käynyt esteettömyys kurssia ja juuri valmistumassa siitä. Vaikka eihän siitä koskaan valmistu. Aina vaan muuttuvat lait ja esteellisyys vaan kasvaa, vaan ei suinkaan vähene.
Tiina ja hänen vanhempensa kutsuivat minut kylään. Kävin ensin salaa katsomassa, minkälainen koti heillä on, ja minulta taisi päästä muutami rumia sanoja. Näin heti ensisilmäyksellä, että sinne oli mahdoton päästä omin avuin, silloin jo pienen tytön sisään. Vielä mahdottomampi minun, sillä minulla on tämä kevyt panssarivaunu seuranani. Mutta sitten rupesin tutkimaan papereita ja käymään netissä. Löysin sieltä asioita, joista sain kipinän puhua asunnon muutos töistä, jotka muuttaisivat, ja muuttivatkin tytön elämän kokonaan toisenlaiseksi. Hän on kova kokkaamaan. En tiedä, kun äiti on, kuten tyttökin, erittäin huumorin tajuinen ja sana valmis, onko hän sanonut tytölleen, että tie miehen sydämeen käy mahan kautta. Tiedä vaikka olisi sanonutkin. Meni jonkin verran aikaan ennen kuin he uskalsivat mennä anomaan asuntoon muutoksia, kaupungin sosiaali- ja rakennustoimistosta. En sano mikä kaupunki on kysymyksessä. Se tulee myöhemmin ilmi, kun juttu etenee. Mutta vaikeaa se oli. Saimme kuitenkin sinne jopa porrashissin ulos. Nyt tyttö pääsee, kunhan hän vaan oppisi ajamaan hienolla pyörätuolillaan. Se ei ole tälläinen romu, kun minun panssarivaununi, joka on kovia kokenut.
Korjaukset helpottavat tytön elämän laatua. Sillä nyt hän voi kokonaan tehdä omia ruokiaan, omaksi mitoitetulla uunilla ja hellalla. Lisäksi hän sai oman vessan, joka on erittäin tärkeää hygienian hoidossa. Tyttö oli kuin naantalin aurinko, kun hän näki nämä uudistukset. No seuraava vaihe tarinassa onkin sitten koulu, ja sen vaikeudet, joista en kerro nyt, vaan myöhemmin. Kun nämähän ovat jatkokertomuksia.
Euroja ja raketteja
Kommentit pois päältä artikkelissa Euroja ja raketteja
Hyvää päivää ja hyvää juhannuksen jälkeistä viikkoa. Ja jälkeistä muutenkin. Kun katselee kadulla niin näkyy punasia silmiä ja neniä. Itselläniki sellaiset löytyy. En tiedä mistä moiset ovat tulleet. Olisikohan A- Liikkeellä osuutta asiaan. Kävin tuossa ruokakaupassa, en A- Kaupassa. Jälkimmäiseesä käyn ehkä vasta loppuviikolla.
Huomasin jälleen, että venäjä hyppii pienen suomen silmille. Aivan kuin 60- vuotta sitten. Jopa samoin äänen painoin. Saa nähdä, miten meidän Herra Tasavallan Presidentti, selviää moisesta painostuksesta. Mainitaan, että ainakin jääkiekossa hävisi 6-0. Kunhan vaan ei kävisi muulla tasolla samoin. Että naapuri kävelee pian joensuun kaduilla, ja muillakin kaduilla. Kun tietojen mukaan, jotka eivät ole luotettavia, nimittäin iltasanomat, ovat NATO maat ilmoittaneet, että vaikka suomi liittyisi NATOon, on aikaisemmin julkaistu kartta voimassa. Suomi ja muut pienet maat, kuten Viro, Latvia ja Liettua kuuluisivat venäjän etupiiriin.
Mitä siitä seuraa? Jonkinmoinen katastrofi. Naapuri käyttää tilaisuuden hyväkseen, ja tekee tikusta raketin. Jota ei ole olemassakaan. Kuten kävi -39, jolloin oli kuuluisat Mainilan laukaukset. Joiden avulla Venäjä sai tekosyyn hyökätä Suomeen. Suomi ei taaskaan ole valmistautunut moiseen, vaan ilmavoimat lennättävättä Herra Presidenttiä ja hänen muijaansa, sekä muita politiikkoja, kuten Muumi Mummaa, Eurooppaan puhumaan politiikkaa. Tästä seuraa pieniä esteitä meille kaikille. Ei yksin teille hyvät ihmiset, vaan myös meille vammasille. Tästä olisi leikillä sanottuna hyvä innovaatio aihe insinööreille. Kehittää pyörätuoleihin asejärjestelmä, joka toimisi; jalan, käden tai nenän painalluksellla. Panssari raketti lähtisi tuolin alta kuin ohjus. Tämä oli vaan fiktiota. Näin juhannus huuruissa. Kun ei muutakaan sanottavaa ole tai en uskalla sanoa päin naamaa sitä mitä ajattelen.
Hyvää kesän jatkoa kaikille kuitenkin. En meinaa vaieta vielä pitkään, pitkään, pitkäään aikaan.
Euros and missiles
Good day and good after Midsummer fest time too! I have noticed a signs of after Midsummer period. When I see people on the streets I can notice many red eyes and noses. I have both of them too but I don’t know how I got them. Maybe alcohol can be blamed. However, I just came from the grocery store not from the Finnish alcohol store where I’ll go later in next weekend.
However, I noticed that Russia is cheeky to small Finland juts like 60 years ago. Russia speaks even same way as then. Let us see, how our Finnish president will handle Russian pressure. I have to mention that we lost in an ice hockey game to Russia 6-0. I hope that we don’t lose more to them in any other aspect of life. I don’t want to see them to march in our streets. My unreliable sources shows, mainly newspaper Ilta-Sanomat, that even if Finland won’t join to NATO, the map which I showed you before is still valid. This shows us, that small countries like Estonia, Latvia and Lithuania would belong to Russian sphere of interest still.
What are the consequences? I guess it will a catastrophe. I’m sure that Russia will use every single opportunity for an aggression. They will use a reason which even doesn’t exists like they did in 1939 when Mainila gunshots where shot. Russia used Mainila gunshots for a reason to attack to Finland and Finland wasn’t prepared for the Russian aggression. Instead, our air forces flew our president couple and other politicians, like Moomin dad to Europe to talk about politics. This caused for all of us a couple of obstacles. By the way, as a joke, I could propose for some innovative engineers that they could develop arms system to the wheelchairs. Military missile would leave under a wheelchair just from a one touch of a control panel. Well, this is only fiction. It’s only after Midsummer fest talk. I just don’t have anything else to say or I don’t dare to say straight what I really want.
However, I wish great coming summer for everyone. I won’t be quiet for a long, long, long time.
Esteettömyysblogi 