Terve urheiluhullut ja muut sellaiset!
Olen itsekin sellainen urheiluhullu, että minua ei meinaa saada millään television edestä pois urheilukisojen aikaan. Nyt näyttää siltä, että Suomi jää kokonaan ilman mitalia. Siihenkin löytyy moniakin syitä. Ensinnäkin Suomi on pieni maa, jolla ei ole kapasiteettia niinkuin muilla niin sanotuilla pienillä urheilumailla, kuten esimerkiksi Latvia, Unkari tai Barbados. Suomella on myös urheilukulttuurissa ongelmia, urheilijat joutuvat liian kovaan paineeseen median ja sponsoreiden taholta. Jos he voittavat, heitä reipotellaan sinne tänne kaikenlaisiin kissanristiäisiin. Kun taas näissä muissa maissa niitä ei paljolti noteerata, ehkä jollakin pienellä lehtiotsikolla, kun näissä maissa jalkapallo, koripallo, ynnä muut palloilulajit ovat niin sanottuja otsikkolajeja.
Siihen aikaan kun Suomi oli todellakin iso urheilumaa 1900-1950 -luvuilla. Nämä nyt nousseet maat, kuten Kenia ja muut Afrikan maat, ja Meksikon lahden saarivaltiot kuten esimerkiksi Kuuba, niin nyt heillä on sama tilanne kuin Suomella silloin. Heillä on kova tarve näyttää, että he ovat itsenäisiä ja näkyviä valtioita.
Lisäksi ikävä kyllä täytyy sanoa, että Suomen koululaitos on tehnyt karhunpalveluksen järjestämällä koulukuljetuksia. Siihen aikaan kun Paavo Nurmi oli Suomen tähtijuoksia, ei ollut mitään kuljetuksia kodin ja koulun välillä, vaan ne juostiin, käveltiin, hiihdettiin tai pyöräiltiin – mikäli pyörä sattui talosta löytymään. Ja siinähän se kunto nousi. Kun nyt tutkimusten mukaan koululaisten kunto on laskenut, kun vielä voimistelutunteja vähennetäänkin muka rahanpuutteen vuoksi. Meidän ei kannata ihmetellä, jos mitaleja ei tule vaan meidän pitää korjata järjestelmäämme. Ja lopettaa urheilijoiden turha painostaminen, kuten haastattelut, eikä syöttää heille kaiken näköisiä pillereitä, kuten Lahden kisoissa pääsi käymään.
Katson kuitenkin kisat loppuun asti ja sitten jatkan koripallon EM-kisoilla Latviassa ja sitten onkin jo Joensuun Katajan vuoro.
Jatkoa edelliseen:
Tämä voi vaikuttaa jälkiviisastelulta, mutta tosiasia nättää olevan se, minkä ennustin: Suomi ei saanut yhtään mitallia saatikka sitten pistesijaa, joka on katastrofi kautta aikojen. Vetoankin edellä mainittuihin tahaoihin, että he ottaisit lusikan kauniiseen käteen ja miettisivät todella mitä on tehtävä.
Heipä taas immeiset ja muut nisäkkäät!
Olen oikeasti ihmetellyt tapaus Karoliinaa, siis sitä Tampereella kadonnutta tyttöä. Todisteita siitä, että hänet on nähty, mutta poliisi ei ole antanut tietoa mistään. Kadonneen tytön tapaus tuntuu olevan poliisille kuuma kysymys, sillä muun muassa huomenna tulee tv2:n Ajankohtaisessa Kakkosessa kuvia hänen skootterin törmäyspaikalta. Missä hän voi olla? Onko hän hypännyt jonkun auton kyytiin, ikävin seurauksin, vaikka tytön pyrkimys on ehkä ollut palata kotiin? Vai onko hän tavannut ”jonkun” samalla seurauksella? Miksi poliisi ei selvitä asiaa? Vai onko poliisin oma linja niin sekaisin, ettei se uskalla tulla julkisuuteen? Arvaatte jo edellisesta, mitä tarkoitan. Poliisille on melkoinen kaaos, jos näin olisi. Toivon mukaan asia selviää nopeasti, jo hänen vanhempiensa ja koulukaveriensa kannalta.
Ja viittaan jo muutama päivä sitten kirjoittamaani juttuun, jossa varoitin tyttölöitä olemasta liian avoimia ”kaikkien kanssa”. On kiva nähdä mitä media on saanut selville, toivottavasti jotakin hyvää kaikkien meidän kuultavaksi iloksi. Toivon todella onnellista loppua tähän mysteeriin. Valitettavasti nyt ilmassa on vielä liikaa jännitysromaanin aineksia.
Tätä mimmiä etsitään kissojen ja koirien kanssa, en tiedä etsiikö poliisi kun on niin hiljaa.
Lisäys tiistaina 23.8.: Viimeisimpien tietojen mukaan poliisi on alkanut tutkia Karoliinan tapausta rikoksena ja etsivät n.25-30-vuotiaita miehiä ja tummansinistä BMW:tä. Tarkkailkaapa ympäristöänne.
Terve vaan kaikki immeiset!
Tulin kaupungilta työnnettävällä pyörällä, joka on varsin kamala. Ja sitten tapasin vanhat ”ystäväni” polkupyörät. Ja uutisissa on radiota ja Iltasanomia myöten ollut juttu, jossa tyttö ajoi skootterilla polkupyörällä ajaneen pojan päälle. Kummatkin olivat alaikäisiä. Mietin vain, minkälainen onnettomuuspaikka oli? Oliko ruuhka-aika? Poika oli vain 7-vuotias ja tyttö 16-vuotias. Herää vain kysymys siitä, että jos on ollut ruuhka-aika ja poika on polkenut tytön eteen pyörällään. Onko tässäkin ollut joku este, joka haittaa liikkujien näkyvyyttä? Esimerkiksi onko tien laidat olleet kovin puskaiset?
Onkohan tilanne ollut esimerkiksi tällainen, että liikennettä on paljon ja auto olisi vaikkapa ajanut samaan sumppuun ja näkyvyvyyttä estämään.
No, tämä on vain yksi esimerkki esteistä, joista minulla on varsin mittava kokemuslista. Esimerkiksi huoneeni kynnys, joka ei ole kuin muutaman millin korkuinen, niin ainakin tälle pyörätuolille se on aivan mahdoton. Nyt kun joudun olemaan vielä ainakin 2 viikkoa työnnettävän vankina, niin näytän kuinka hankala pienikin kynnys voi olla.
Tämän kynnyksen ylitys saattaa viedä jopa puolituntia ja ulkoapäin vielä enemmänkin. Arvatkaa ketuttaako?
Onkohan moinen kynnys rakentajan virhe, vai jonkun muun? Tämmöisen kynnyksen yli ei pääse vähempivoimainen käsikelattavallakaan. Kokeilkaapa itse vaikka vaarin pyörätuolilla.
On tietysti selvää että kaikkea ei huomaa insinöörikään ja sanotaankin, että insinööri on ensimmäisiksi tyhmin ja insinööri on myös toisiksi tyhmin.
Hyvää viikonloppua!
Terve vaan lukijat!
Tässä muutama kuva joensuusta maalta ja joelta. Nauttikaa viikonlopusta ja käykää näissä paikoissa!
Täältä löytyy Joensuun upeimmat kukat ja kasvit, ja myös kaupungilla on tämän puutarhan kukkia.
Tämä punatiilinen rakennus on UPM:n tehdas, joka on jo ainakin kerran yritetty saada konkurssiin.
Tässä kuvassa yritin tiirailla avustajan asuntoa, mutta zoomaus ei riittänyt – pahus vieköön. Korkeimman talon katolla, joka on uusinta Penttilää, oli muuten ilmeisesti jonkin elokuvan kuvaukset käynnissä.
Tämä silta vielä aukesi, toinen ei sitten enää auennutkaan, eli jokiretki muuttui lennossa järviretkuiluksi. Harmi kyllä ei huomattu ottaa siitä toisesta sillasta kuvaa.
Hei taas kaikki lukijat!
Pitkän kesän jälkeen täytyy välillä muistaa vakavampiakin aiheita, jotka saattavat muuttua esteellesiksi ihmisten kanssakäymisille ja varsinkin vammaisille. Tarkoitan tällä erästä pientä, mutta jopa vaarallista ryhmää ja niihin liittyviä seikkoja. Tarkoitan tällä pedofiileja, joita varmaan on kesän aikana liikkunut ja syksyn aikaan alkaa vielä enemmän liikkumaan pimeän tullessa.
Nythän on niin, että nuoret ja erityisesti varhaisnuoret kuulevat erimerkiksi uutisista näiden heppujen toimintaa, joilta voisi vehkeet leikata pois. Nuoret kuuntelevat näitä juttuja, joita uutiset ja poliisi-tvkin lähettää, he ajattelevat onkohan vammainen samanlainen. Näinhän ei ole.
En tiedä johtuuko tämä kotikasvatuksesta, joissa usein lapsia pelotellaan tällaisilla asioilla. ..Vai koulussa, jossa ei puhuta näistä asioista, ei poliisin vierailun aikanakaan. Poliisi ohittaa nämä asiat lyhyellä maininnalla. Usein huomaa lapsista ja nuorista ja heidän käyttäytymisestään, että he eivät ole olleet asiasta perillä ollenkaan.
Ja vielä huomautan siitä, että varsinkin tytöt pukeutuvat varsin huomiota herättävästi, joka herättää näissä yksilöissä, eli pedofiileissä kiinnostusta nuoria tyttöjä ja myös poikia kohtaan. Ja siitä eteenpäin he lähtevät seuraamaan heitä ja sopivan tilaisuuden tullen iskevät. Älkää ystävät villiintykö, vaikka olettekin hyvännäköisiä. Pukeudu aivan niinkuin haluat, mutta ei liian paljastavasti.
Usein nuoret luulevat, että vammaiset ovat niitä pedofiilejä. Kun aika moni meistä , en yksin minä, heittelee tytöille läppää, ja pojille myös. Olisikohan vanhempien ja opettajien aika ottaa asiat puheiksi ja kertoa minkälaisia pedofiilit ovat. En syytä ketään, mutta tämä on kyllä jäänyt avoimeksi asiaksi.
Sen takia muun muuassa Parafest oli loistava esimerkki siitä, mitä kaikkea vammainen tekee. Koitetaan elää yhdessä sovussa ja pitää hauskaa näidenkin kustannuksella. Tiedätte mitä tarkoitan.
Terve vaan lukijani, mikäli teitä vieläkin on..kun olen ollut niin kauan hiljoo.
Täällä Joensuussa on tapahtunut vähän liikaa, kun ei kerkeä joka paikkaan. Varsinkin tällä saamarin rakkineella, joka toimii vain kaulamoottorilla. No onhan tässä se hyvä puoli, että usein ei jouset lentele.
Kävin kuitenkin torstaina Parafest avajaisissa, joka on kuulemma kaupungin johtajan mukaan ihan Joensuulaisten oma keksintö, ja hyvä onkin. Laitan tähän vähän uusia kuvia mukaan, että näette kuinka vammainenkin voi toimia.
Sanoisin samalla, että tähän voisi liittää myös entisten ja nykyisten huippu paraurheilijoiden näytökset. Itsellä ei ole kuin muutama tuttu maailmanmestari ja olympiaurheilija. Monia kyllä löytyy, kun hakemaan alkaa, eikä tarvitse kaukaa hakeakkaan. Esimerkiksi Tuupovaaralta ja Kouvolasta löytyy tällaisia. tämä vaan järjestäjille tiedoksi ensi vuotta ajatellen, jolloin olisi koko kulttuuri nähtävillä.
Avajaistilaisuus oli hyvä. Ja siellä esiintyi muun muuassa Euroopan ensimmäinen klassisen pyörätuolitanssin ammattilainen ja samalla esteettömyysmies Risto Lång. Seuravana päivänä en päässytkään katsomaan esityksiä, kun kärrystäni lensi vieterit ulos ja kulkee nyt vain takaperin.
On hyvä, että kaupunki ja yksityiset liikelaitokset ovat huomioineet vammaiskulttuurin. Siitä ei yleensä puhuta.
”My name is Pippuri, Arto Pippuri”, toinen juontaja. Alapuolella Äijäsirkus.