Esteettömyysblogi
perse nauraa ja mies on onnellinen!
Kommentit pois päältä artikkelissa perse nauraa ja mies on onnellinen!
Päevvee !!
Ensi alkuun sihteerikkö iski polvensa pöytään, ja itki ja nauroi tietokoneen päällä. Eipä tässä siis itsekkään auta kuin nauraa ja sekin vielä nostattaa hymyä huuliin kun sain tänään uuden tyynyn persuksen alle. Tyyny on vähän pehmeämpi kuin entinen tiiliskivi ja ah, nyt takamus kiittää!
Tämä oli nyt se kuuluisa aasinsilta, jonka aasi tällä kertaa keksi, vahingossa. Ensin ajattelin että, suomella ei ole tällä hetkellä yhtään mitallia, jos ei nyt ole tullut, kun en ole ehtinyt tänään seurata. Juuri tulleen tiedon mukaan ( tv:n välityksellä) naiset toivat viestijoukkueena pronssia, jota minä vähän odottelinkin. Mielestäni meidän ei pitäisi vetää hernettä nenään, vaikka niitä mitalleja ei tulisikkaan, sillä he tekevät kuitenkin suurentyön ja yrittävät parhaansa. Ja sitten kun se tulee, niin sitten tulee niitä kaksinaamaisia kehujia ja olalle taputtelijoita, jotka viis veisaa koko urheilusta. Jotka vaan haluavat olla näyttävästi paikalla ollakseen julkkiksia, samoin kuin Englannissa julkkikset ovat seurakilpailuissa tai kuten Dubaissa. Ei se ole kunnon urheilun seuraamista tai kannattamista.
Eläkää ihmisiksi nyt täällä Joensuussakin, kun alkaa Kontiolahden kisat alkaa. Siellähän saattaa tapahtua vaikka mitä! Vaikka ratketa maailmanmestaruus, johon en kuitenkaan itse ihan vielä usko.
Hyvvee viikonloppua! Kirjoittelen taas jos en ole sairaalassa, tai jossain muualla.
Ps. Ohessa uuden perstyynyn juhlistamis kuvia.
Nisse cowboykin ratsasti auringon laskuun tyytyväisenä
Tämä ei ole perse vaan tyytyväisen miehen naama 🙂
vaikka naamastakin reikä löytyy, joka täyttyy kohta ruualla
…. ja ruokaahan riitti! aina ähkyyn asti 😀
Istuinhaavoja ja valistusta
Kommentit pois päältä artikkelissa Istuinhaavoja ja valistusta
Satteista Päevvee!
Ei paljon huvita kompuroida tuolla jään ja veden seassa, siinähän pian kastuu, niin kuin eräät ovat joskus kastuneet. En kuitenkaan kehtoo sanoa ketkä, kun itseäni en viitsi mainostaa. Heh
Aasi ei nyt saanut kunnon aasinsiltaa, joten täytyy mennä tuosta vedestä kuivemmalle puolelle tietä. Ja mennä ambulanssiin, joka vei minut jokinaika sitten ens alkuun ensiapuun ja myöhemmin toisaalle, mutta palaamme siihen myöhemmin. Meinaan kun oli ja on edelleenkin melkomoinen pershaava, sen tavanomaisen lisäksi. Se nyt taitaakin kuulua asiaan. Mutta tämä on syntynyt ihan hankaamalla kovaan tuoliin. Toivottavasti huomenna alkaa tuoli asia taas hieman edistyä. Että saadaan se ylimääräinen pershaava pois.
Olin jonkin aikaa ensten Tikkamäellä, en takkimäellä niinkuin mienasin vahingossa tuolle sihteerikölle toimittaa. Sitten minut siirrettiin Siilaisen terveyskeskuksen kaikkein hulluimpaan paikkaan, eli yleissairaanhoidon vuodeosastolle. Dementtia-osastoakin tarjottiin mutta enhän minä niin huonomuistinen ole, vaikka jouduinkin sinne. Joka päivä siellä, minun takapuoltani yritettiin hoitaa, parhaan mukaan. Mutta takapuoleni on yhtä itseppäinen kun etupuoli, joten eihän siitä meinannut mitään tulla. Nytkin koivessa on kiinni jonkinmoinen sidos.
Niin itseasiassa pyysin itse omaehtoisesti talon yökköä soittamaan jonkinlaisen auton, että pääsen ensiapuun kun sitä haavaa kutitti niin perrrrsoonallisesti. Ei sitä kutinaa enää kestänyt, ja sieltä tuli jonkinlaista limaa, näin he kertoivat. Itse en taakseni nää, eikä se siellä oleva silmäkään nää, saatika puhu mitään.
Nyt voinkin antaa teille hyvät lukijat hyvän neuvon, varokaa kaikkia karkea kangas vaatteita, sekä hiertymähaavoja. Ne ovat yksiä perkeleitä hoitaa, ne haavat meinaan. Ja jos niitä tulee, hoitakaa heti alussa hyvin ettei ne pahene pahenemistaan.
Tietysti asiaa auttaa, jos on oma personal hoitsu paikalla, joka hoitaa haavat kuin haavat. hehe. Mutta jos tilanne on tosiaan päällä, niin menkää ajoissa lääkäriin, se maksaa sen vaivan ja n. 30 e. Mikä on kuitenkin pienihinta ja aika verrattuna esimerkiksi viikon vuodelepoon. Varsinkin jos on työtä. En siis voi enempää olla painottamatta tätä: menkää siis ajoissa lääkäriin!
Elkää siis repikö persiitänne, se yksi reikä siellä riittää vallan hyvin. ja Hyvvee viikonloppua! Eläkää ihmisiksi! Kiitos hyvästä avusta kaikille Siilaisen ja tikkamäen hoitajille!
Ajatuksia pikkujouluista ja vähän isommastakin meiningistä.
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia pikkujouluista ja vähän isommastakin meiningistä.
Kävin tässä nuoremman ja pienemmän sihteerikköni kanssa joulushoppailemassa. Katselin sitä vilinää, mitä kaupoissa oli. Mieleeni tuli, että yhden ukkelin syntymäpäivän johdosta on valtavat juhlat. Ensinnäkin on jumalattomat määrät syömistä, vaikka tarinan mukaan ukko eli melko köyhänä. Ja kaappeihin piilotetaan mitä ihmeellisimpiä paketteja ja lapset ja lapsenmieliset sitten etsivät niitä. On hajusteita, on kodintekniikkaa, joka tietysti tulee aikaisemmin esiin, mitä erilaisimpia lahjakortteja, totesinkin sihteerikölle, että ennen joulua kaupat ovat auki ja me asiakkaat olemme kiinni kaupoissa ja erilaisissa pikkujouluissa ja myöhemmin uudenvuoden vietoissa.
No uuden vuoden jälkeen tilanne on aivan päin vastainen, vaikka ei nykyään aina. Että kaupat ovat kiinni ja me olemme auki. Mistähän tämmöinen johtuu? Joulu on kaupallistunut. Pitää olla paremmat jouluvalot ja paketit kun naapurilla, ja unohdetaan ajatus paketin takana, keskittyen vain pakewtin rahalliseen arvoon. Ei osata arvostaa pientä, mutta ajatuksen täyteistä lahjaa vaan hamutaan isointa ja kalleinta. Lapset opetetaan pikkuhiljaa samaan ajatusmaailmaan. Noh, mutta tänään ja huomenna alkaa pikkujoulu kausi, ravintolat varmasti ovat täynnä. Tämä on oikein ravintolatyön kulta aikaa ja kaikenmoisia pukkeja liikkuu, kadulla en tiedä mihin suuntaan he kulkevat välillä. Eikä taida tietää itsekkään, kun ei pääse kun seinään mikä on muutaman metrin päässä.
Viettäkää nyt kumminkin kunnollinen pikkujoulu kausi. Eikä tonttuilua ole kielletty. Kunhan ei aamun tultua löydy naapurin naisen vierestä, vaikka sekin tänä aikana on mahdollista. Varsinkin yhtiöiden pikkujouluissa, olen kuullut.
Hyvvee viikonloppua ja toivottavasti kenenkään kummatkaan päät ole kipeitä.
Kuten huomaatte, pääsinhän minäkin tonttuilemaan.
Pakkoruotsista vaatteisiin ja seksiinkin
Kommentit pois päältä artikkelissa Pakkoruotsista vaatteisiin ja seksiinkin
Päivee, kuuma on taas. Ja aina kuumemmaksi näyttää tulevan kun katsoo mittaria.
Mutta asiaan. Kommentoin tuota rakkaan serkkuni kommenttia. En ole ollenkaan samaa mieltä sinun kanssasi Lisbeth. Suomi on vapaa maa ja Suomessa ei voi pakottaa. Opiskelijajärjestöt ovat puuttuneet tähän pakkoruotsin köyttöön. Sitten on vielä semmoinen juttu, että se riippuu paljon minkälaiseen yhteiskuntaluokkaan lapset kuuluu. Voi olettaa, että monikielisen perheen lapset puhuvat mielellään montaa kieltä jopa sekaisin, mutta sen sijaan ns. alemman luokan lapset jotka eivät edes kunnolla osaa savoa tai sitten pohjoiskarjalaa eivät haluakaan puhua kuin jompaa kumpaa. Ja heillä juuri on näitä kouluongelmia josta tulee usein pulmia niin viranomaisille kuin vanhemmillekin.
Mutta on sitten ihan toiseen asiaan ja hyvään sellaiseen, ainakin lasten ja äitien kannalta katsoen, tai tyttöjen varsinkin. Nimittäin vaateostokset ovat jälleen ajankohtaisia ennen kouluunmenoa ja koulun alkamista. Se on molemmille ryhmille sama juttu. Naiset ja tytöt tykkäävät shoppailusta, mutta isät eivät siitä maksamisesta. Tulin minulle mieluiseen aiheeseen, nimittäin olen joka syksy varoittanut blogissani tyttöjä liian seksikkäistä trendivaatteista. Nämä aiheuttavat juuri niitä namusetäjuttuja jopa vammaisille. Heitetään, että senkin namusetä tai pedofiili. Että huomioidaan sitä, että pyörätuolilla liikkuva ei tarkoita yhtä kuin namusetä tai pedofiili, joista puhuminen on jo sinänsä turhaa. Kuten aikanaan Neuvostoliitossa, jossa pedofiilitapaukset jätettiin kokonaan uutisten ulkopuolelle, ja niitä oli silloin tutkimuksen mukaan vähemmän kuin nyt. Nyt kaupallinen lehdistö, kuten täällä lännessäkin, levittää mitä kammottavampia juttuja ja erikoisesti Iltasanomien tyyppiset lehdet repivät juttuja ihan tyhjästä.
Sen sijaan opettajien ja koulukuraattorien, jotka ovat oppilaiden kunnioittamia, voisivat sanoa nuorille muutaman vakavan sanan. Ja vanhempien olisi syytä tarkistaa tyttöjen käsilaukut ennenkuin he lähtevät kouluun. Olen nimittäin nähnyt tyttöjen ottavan toiset vaatteet mukaan, menevän kaverin tykö ja vaihtavat vaatteet siellä. Tietysti tämäkään ei onnistu vanhemmilta kun se ovat useimmiten töissä ja joskus niin kännissä etteivät huomaakaan tyttöjen lähteneen. Tämäkin on hyvin yleistä. Mutta kuulkaas tytöt, ottakaa itse järki käteenne ja ette mene kaikkiin autoihin jotka pysähtyvät viereenne vaikka olisi kuinka tuttuja poikia. Menkää suoraan kotia tai vaihtamaan vaatteet ja kukaan ei huomaa mitään. Ja pojille sanotte, että älkää viitsikö pojat tehdä tyhmyyksiä, siitä ei saa kuin selkäänsä ja pahimmassa tapauksessa muutaman kuukauden linnaa, eikä se ole presidentin linnaa.
Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Päevee vaan! Hiki tulee kun istuu tässä liian pienessä jakkarassa ja jolla ei pääse mihinkään. Kuten Utran lapsetkaan kunnolla liikkumaan, väittää Karjalainen. Tässä linkki uutiseen: Utrassa ansa lapsille
Tällaisia ansoja on keskemmälläkin kaupunkia. Samanlaisia ansoja ilman huomiovaloja. Tarkoitan Yläsatamankadun ja Koulukadun välistä risteystä, jossa on muutenkin nyt sekava tilanne, kun asennetaan lämpöputkia. Utrassa on suhteessa sama määrä lapsia, kuin miellä päin pyörätuoleja.
Ehkä olisi aika katsoa koko alue läpi, nimittäin esimerkiksi meille laittaa liikennevalot, jotka ohjaisivat liikennettä paremmin. Olen tästä kirjoittanut jo tuhansia kertoja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Jos nyt lasten avulla saisi tämänkin asian kuntoon. Vaikka eihän mitään kuitenkaan tapahdu, ennenkuin jotain todella dramaattista tapahtuu. En tarkoita millään pahalla, mutta kun olen jonkinlainen realisti, niin odotan kauhulla sitä hetkeä kun joku jää alle jossain nimeämättömässä paikassa. Ja sitten vasta alkaa tutkimus, että miten se on mahdollista.
Esimerkiksi Yläsatamankadun ja Koulukadun risteyksessä on usein kolareita. Mutta onneksi niissä on vielä selvitty pelkillä muovi- tai peltivaurioilla. En kuitenkaan viitsi nyt jatkaa enempää, kun on niin pirun kuuma! Katselkaa ympärillenne ja lähettäkää vaikka Karjalaiseen juttuja näistä vaaranpaikoista. Ja olkaa itsekin varovaisia. Ja myös te pienet lapset, isoja ei kannata varoittaa ne kuitenkin vaan menevät – vähän sama juttu pyörätuolilla ajavien kanssa.
Hyvät autoilijat, jos teitä on lukijoina, älkää enää lisätkö vaaraa painamalla kaasua yhtään reippaammin. Kyllä te sen verran kerkiätte odottamaan ja pääsette varmasti perille. Eikä jää ketään taakse romukasana. Eikä tarvitse odottaa pikavoittoa saati sitten päävoittoa.
No hyvää, kirkasta ja kaunista päevee. Eläkee ihmisiksi! Minunkin on pakko yrittää elää ihmisiksi, paitsi ehkä huomenna en elä ihmisiksi serkkuni kanssa, ja avustajan kanssa (avustajan huomautus: yritän kyllä parhaani mukaan pitää miehen kaidalla tiellä!). Hyvvee päevän jatkoo!
————————-
Shortly in english:
Joensuus local newspaper Karjalainen wrote about an important issue, report in finnish here: Utrassa ansa lapsille
Report tells about a road workfield in Utra, where protecting fence disables drivers to see children crossing road in time. We have same problem in the citycentrum, without fences though. I have written about Yläsatamankatu’s and Koulukatu’s crossing several times, and nothing ever happens. And i get more and more scared when something dramatic finally happens.
I hope this news about Utras children could open decision-makers eyes. Traffic lights are needed in many places around the city. Finally all drivers this is to you: Please be carefull when driving. There is no such hurry that can be solved by pressuing more the throttle. You will get there in time and it’s not worth to leave a pile of scrap behind. Or get extra notice from the authorities. Nice and safe day to all of you!
Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Huhhuh ja lämmintä päevee!
Täällä puhuu vankina oleva mies, nimittäin pyörätuolin vankina. Ja vähän muutenkin tuntuu siltä, että näitä rajoituksia alkaa olemaan jo liikaa. Kela rajoittaa kyytejä ja muita asioita ja rahantuloa. Hallitus sentään antoi hyvän lainmuutoksen, jos se nyt kauan kestää se lainmuutos. Niillä kun on kummallinen tapa muuttua heti. Esimerkiksi ne ovat muun muassa muuttaneet invalidilakia, joka oli alunperin maailman kehittynein laki. Vaan eipä ole enää. Kaikki muka riippuu rahasta. Riippuuhan se, kun rahatuokkoja riiputetaan nenän edessä mutta ei anneta siitä.
Esimerkiksi meitä on paljon edunvalvonnan piirissä. Vaikka välillä tuntuu, että se on haitanvalvonta. Kuten eräs vanha avustaja aina vitsaili, että haitanvalvoja. En tiedä muistaako hän itse enää sitä juttua. Hän oli ensimmäinen avustajani Joensuussa.
Olen miettinyt paljon sitä asiaa, kuinka suurelta osin olemme yhteiskunnan valvonnan piirissä. On Kelaa, on sosiaalitoimistoa, on lääkintähuoltoa, joista ei ota pirukaan selvää. Vaikka olenkin kova selvää ottamaan. Ainakin selvinpäin, ainakin tällä kertaa. Mutta ei se paljon auta. Kun niistä ei ota millään tolkkua, pykälät todellakin kaataa toisen lain. Ja sitten seuraava pykälä taas toisen.
Toivon kuitenkin että ainakin henkilökohtaisen avustajan mahdollistava laki pysyisi mahdollisimman kauan ja sellaisena kuin se nyt on. Että sitä ei ruvettaisi rukkaamaan ainakaan huonompaan suuntaan. Olen nimittäin huomannut, että aina kun jotain saneerataan, niin rakennuksia kuin lakeja, niin se tehdään aina huonompaan suuntaan. Tai sanotaan, että melkein aina.
Mutta en nyt viitsi näin kuumalla ilmalla jaaritella tästä enempää. Toivon vaan, että herrat ja narrit alkaisivat järkiintymään. Narriahan ei kyllä saa järkiinsä millään, mutta herrat voisivat ehkä järkiintyäkin. Etteivät rupeaisi leikkimään, vaan söisivät tämän kuvassa olevan suunnattoman hyvän kakun. Vaikka onkin mutakakku nimeltään. Kyllä sen kanssa konjakkikin maistuisi, mitä nyt herrat yleensä juovat.
Eläkee ihmisiksi, ainakin vähän aikaa! Palaan sitten uusin aihein kun olen itse syönyt mainittua kakkua.
Rokkia ynnä muuta sitä sun tätä
Kommentit pois päältä artikkelissa Rokkia ynnä muuta sitä sun tätä
Päevee lukijat ja muut maan asukkaat, jotka helteestä kärsivät! Tulipa samalla aasinsilta aasille. Elikkä minulle. Kun tuo rokki tulla jollottaa, niin siitä on kyllä monta hyötypuoltakin. Niinkuin kaikista täällä olleista tapahtumista, jotka tuovat ulkokuntalaisia ja muita ulkomaalaisia, muun muassa savolaisia. Nämä tuovat meille rahaa ja sehän on aina hyvä asia. Varsinkin kun sitä ei ole, ainakaan meikäläisellä.
Sitten ennenkaikkea konserteissa ulkona on varmasti paljasta pintaa ja paljon! Ilman rajoja ja rajojen kanssa. Ei sen puoleen on siinä yksi vaarakin, se tuo erinäisiä rikoksia, nimittäin niitä s-rikoksia. Ne aiheuttavat sitten poliisille ja muille viranomaisille hommia. Eipä silti, eihän poliisilla muuten olisi mitään tekemistäkään. Täytyyhän niiden mokomien palkkansa saada. Meikäläinen vaan ihailee sitä ”Pielisen paljasta pintoo…..eikä ruppee rienoomaan…eikä lähde kihloja tienoomaan”, kuten laulussa sanotaa. Ja onhan niitä mukava katsella.
Meikäläiselle on tapahtunut jos jonkinlaista ennen ja jälkeen juhannuksen. Kävin oksentamassa yhden sairaalan osaston juhannusaattona ja piru vieköön selvin päin. Lääkäri vain totesi maanantai-aamuna, että ota uusiksi tämä juhannus, kun näin huonosti kävi. Ja minähän tottelin hänen määräystään. Kiitos vielä kerran 2G-osastolle ja henkilökunnalle. Sitten on mennyt kärrystä jalkoja poikki vähän väliä. Että ei tämä niin herkullista ole ollut tämä elämänkulku.
Itse en meinaa mennä rokkialueelle, koska se mökä kuuluu kyllä tänne Merimehenkadullekin asti. Ja kun torillakin on tapahtumia, että ei tarvitse mennä lähemmäs. Ilovaarikin kuuluu ihan kotikulmille asti, eikä tarvita edes radiota.
Eläkee ihmisiksi, kuten viime vuonnakin. Minäkin yritän, mutta epäilen, että se epäonnistuu. Varsinkin jos on näin kuuma. Tulee varmaan hankittua jotain juomia. Nimittäin ei-limonaadi-juomia. Alla esitys avustajan lomallelähtökahveista. Maistuis varmaan teillekin!
Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kävimpä toissapäivänä tämän ns. vanhemman sihteerini kanssa kaupassa. Ja ensimmäinen este löytyi heti tuon Metropolin sisäpuolelta. Nimittäin melkein törmäsin pöytään ja tuoliin, jotka oli aseteltu siten, että siitä on liikuntaesteisen melko vaikea liikkua. Samoin kuin heikkonäköisten.
Ihmettelin, että mitä kautta tässä nyt sitten kiertäisi. Kun joka paikassa oli ihmisiä. Voitte vain kuvitella istuvanne pyörätuolin ja ajavanne pöytien välistä varsinaiselle rampille. Joka on reilun metrin leveä. Siinä on välissä vielä rappunen. Tästä voisi antaa Metropolin omistajille vähän huomautusta.
Olisiko mahdollista joko uusia koko luiska ja siirtää sitä vähän keskemmälle, elikkä nykyisten portaiden kohdalle? Ja sulkea se seinän puoleinen vaikka kokonaan.
Sitten seuraavassa korttelissa olikin ystäväni polkupyörät. Niitä oli Metropolin ja Centrumin välissä vaikka kuinka paljon. Eikä tässä vielä kaikki. Menin erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen – kai tiedätte mikä liike – siellä oli vielä kauheampi ruuhka. Jos saisin sanoa SOK:n johtajille, niin ehdottaisin parkkihalliin omaa pyöräparkkia. Ja siinä olisi esimerkkiä muillekin. Meinasin ”vahingossa” ajaa muutaman pyörän nurin. Olivat nimittäin ihan keskellä tietä, niinkuin voitte nähdä edellisen kirjoitukseni lopussa olevasta kuvasta.
Näistä pienistä korjauksista, jos kaikki tekisivät ne, kauppakeskuksista tulisi ihanteellisia ihan kaikille. Tosin nuo polkupyörän omistajat varmaan kiroaisivat kun juutalaiset. Enkä ole rasisti, mutta tämä sanonta on vaan melko yleinen. Ja mitä siihen parkkien järjestelyyn utlee, esim. nuo kävelykadun pyöräparkit ovat ihan hyviä. Ainakin näin kesällä, kun ihmiset ovat lomalla ja rannoilla makoilemassa.
En viitsi enempää jaarata, kun olen puhunut siitä jo ainakin 4 vuotta. Ja mitään muutioksia ei ole tullut.
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Terve vaan kaikki! Totesin äsken, että tulisipa jo lämmin ilma, niin ei tarvitsisi näitä takkeja päälle ja naisetkin vähentäisivät vaatetusta. Ja avustajakin voisi tulla bikineissä töihin. Hahah haaa!
Mutta siitä mistä aion puhua, on vähemmän naurettavaa asiaa. Olen tässä parina päivänä tavannut kolme naishenkilöä lapsineen, ilmeisesti maahanmuuttajia. Jostain syystä, luultavasti, olosuhteiden pakosta. Ihmettelen vain sitä, kuinka jotkut heistä opettavat lapsia suhtautumaan vammaisiin. Kuinka he voivat tehdä kun vammainen tulee näkyviin jossain, esimerkiksi Anttilan käytävällä, että he peittävät jonkun lapsen silmät. Kun taas kaksi muuta ihmistä antaa lapsen vapaasti ja suhtautuvat iloisesti ja ystävällisesti kun heille menee juttelemaan heidän kanssaan.
Onko tämä yksi, joka peittää lapsen silmät ettei hän näkisi vammaisia, saanut jonkunlaisen kokemuksen sieltä edellisestä asuinmaasta, joka stressaa häntä vieläkin kun hän näkee vammaisia? Voi olla, että hänen sukulaisissa on ehkä joku joka on saanut vamman jota ei ole voinut korjata. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Kuinka tämä vaikuttaa tähän nuorimmaiseen lapseen? Peittämällä lapsen silmät, hän vain opettaa lapselle, että tässä on jotain outoa. Kun taas nämä toiset kaksi kertovat sitä, että vammainen kuuluu luonnollisena osana yhteiskuntaan.
Minä ainakin morjenstan heitä kuten ennenkin ja ainakin kaksi näistä pienistä vekaroista ovat kuin elohopeoita. Kovia nauramaan ja iloisia. Voivatkohan nämä kaksi lasta auttaa tätä pientä lasta suhtautumaan myöhemmin sitten vammaisiin normaalisti? Ja ne kaksi muuta naista sitä yhtä täti-ihmistä? Ties vaikka olisi sukupolvijuttu? Kun naisten ikää ei kehtaa kysyä, mutta että se lapsen silmät peittänyt vaikutti vanhemmalta.
Toivotan kuitenkin heidät tervetulleiksi Suomeen elämään ja elämöimään, kuten suomalaiset. Ja toivon, että joku muukin sanoisi heille, että meitä on täällä moneen junaan, vammaisiakin. Ja kaikki tulemme toimeen keskenämme eikä ole syytä millään tavalla pelätä tai piilotella vammaisia. Muuten tämä muodostuu aikamoiseksi esteeksi, muun muassa keskinäisessä kanssakäymisessä. Koska täytyy todella sanoa, että he ovat hyvän näköisiä ja huumorintajuisia – ainakin nämä kaksi. Kolmannesta en ole vielä saanut selvää. Epäilen, kuten sanoin jo aikaisemmin, että hän on kokenut jotakin mystistä, joka on sitten jäänyt mieleen ja reaktio kaupungilla oli mikä oli.
Voisiko sosiaalitoimisto ehkä auttaa tässäkin asiassa maahanmuuttajia?
———–
This one I have to tell You also shortly English:
I had one weird moment in the town the other day. While rolling through Anttila’s corridors i met three immigrants with their children. One women saw me, and her reaction was to cover one childs eyes so that the child wouldn’t see mee. Where did that reaction come from? Has she fronted something mystic in her former homeland that the reaction was like that towards persons with disabilities? Or is it an age-gap? Woman with this reaction was a bit older than the other twos, who gladly chatted with me and were genuinely happy. I hope these two women with norman reactions could teach this ole lady how took the situation, and maybe their children can later on also teach this one child who got her eyes covered. Anyway, I welcome them all to Finland!
Esteettömyysblogi 