Esteettömyysblogi
Maakunta matkailua Joensuussa puolelta toiselle!
1 kommentti
Päevvee ja erityisesti sateista päevvee!
On ollut pirun pitkä tauko, tämän blogin tai lokin, jokainen sanokoon miten haluaa mutta minelle tämä on blogi, kirjoittamisessa. Kirjoittelen yleensä silloin kun kerkeän, noin kerran viikkoon, mutta nyt täytyy todeta että ei ole kerinnyt, koska nämä viikot on mennyt vähän hui hai. Elikkä on ollut kaikenlaista menoa. mutta harvemmin kyllä sitä tuloa. Olen tässä nyt vähän harrastellut mm. maakuntamatkailua, matkailukohteina on ollut erilaiset sairaalat, Tuupovaaralta Siilaisiin. Onhan siinä maakuntaa kerrakseen. Vai onko?
Kaikki alkoi kun perseeni aukesi sanan mukaisesti jälleenkerran. Mutta ei kuitenkaan siinä mielessä kuten yleensä ajatellaan, vaan ihan että ihan verta tuli kun iho oli niin rikki. Perseessäni oli noin viisisenttiä syvähaava, kun olin istunut liian paljon samalla kankulla, eikä edes ollut tyttöjä sillä toisella kankulla tasottamassa 😀 Vaikka tosissaan, tämä tilanne ei silloin kyllä naurattanut varsinkaan siinä loppuvaiheessa. Kuvitelkaapa itse!
Minut lähetettiin Tuupovaaraan, ns. sinne jumalan selän taakse alkuhoitoon, kun muualla ei ollut paikkoja, olikahan muillakin perse auki? Uskoisin näin kirjaimellisesti tai vähintäänkin niin sanotusti. Mutta siis vakavissaan. Tuupovaarassa olikin erittäin mukavaa, vaikka V:tuilen aina yhdelle kaverille hänen kotipaikastaan jumalan selän takana, mutta olihan se paikka kiva ja varsinkin tytöt. Huumori auttoi jaksamaan sitä lepäilyä siellä, kiitos siis niille huumoritytöille.
Sitten siirryinkin privaatti kyydilläni Siilaisille. Josta voisi sanoa, että voihan p….rle. Samoin siitä keittäjästä, jonka pravuuri ruoka taisi olla perunamuusi, ainakin keittiön, eikä pidä unohtaa sitä porkkanaa ja kaikkia muita vihanneksia joita niin rakastan, varsinkin muusattuna. Kun tulin eilen illalla kotiin, oli tuo kultainen sihteerikköni laittanut ruokaa valmiiksi, josta aamulla totesin että muusirumba jatkuu. Sen kunniaksi nyt sitten väsäsimme kunnon pihvit ja lankkuperunat, ilman sitä muusia! Mutta totta puhuen, hoitotyö siellä oli hyvää! Vaikka sairaalan lääkäri totesikin minua kehitysvammaiseksi, samaa voisin kyllä todeta hänestä, joka ei tiedä cp- vammasta yhtään mitään. Vaikkakin totta puhuen, etten liiottele kaikkea, arkkiatri Arvo Ylppö on sanonut että kaikki cp-vammaiset ovat joillain tavoin kehitysvammaisia, joten taidanpa siis olla minäkin. Mutta kun en suostu olemaan, en vaikka maksettaisiin! Kovapäinen kun olen.
Kun olin siellä vähän aikaa istumassa ja katselin niitä vanhuksia ja kuinka heitä kohdeltiin, tuli ihan tippa linssiin. Vai olikohan tuo jotain muuta vettä. Esimerkiksi se miten näin kuinka erästä ulkomaalaistaustaista mummoa kohdeltiin tai miten hänelle puhuttiin, nosti karvani pystyyn ja teki mieleni sanoa pari valittua sanaa avustajalle. mutta muistin sitten oman talomme ja kireän tilanteen täällä ja päätin pitää turpani kiinni. Se jäi kyllä vähän harmittamaan. Parasta oli eilen illalla, kun avustaja tuli näyttämään lähetekirjettä. Jonka oli saanut mukaan sairaalasta. Heti ensimmäisenä oli suunnaton virhe, jolla nauroimme koko illan ja on se ollut tämänkin päivän vitsi. Lääkäri oli kirjoittanut, että sairaalassa on ollut potilaana kehitysvammainen mies. Kyllä minulla munat on, mutta en suostu olemaan kehitysvammainen.
Ei ole muuten muusia. Aamupäivän kohokohtana, RUOKA!
´Kiitos sairaaloille hyvästä ja välillä vähemmän hyvästä hoidosta! En ole koskaan nauttinut palvelutaloon tulosta yhtä paljon kuin eilen. Ja tämän aamun huippu kohta kun näin rakkaan avustajani ja sihteerikköni ja valonsäteeni ja pääsin ulos! Välttäkäähän perseitänne piikeiltä ja eläkeehän oiken ihmisiksi, muuten se perse repeää ja sen muuten tuntee!
ja jälkkäri PULLA!
Istuinhaavoja ja valistusta
Kommentit pois päältä artikkelissa Istuinhaavoja ja valistusta
Satteista Päevvee!
Ei paljon huvita kompuroida tuolla jään ja veden seassa, siinähän pian kastuu, niin kuin eräät ovat joskus kastuneet. En kuitenkaan kehtoo sanoa ketkä, kun itseäni en viitsi mainostaa. Heh
Aasi ei nyt saanut kunnon aasinsiltaa, joten täytyy mennä tuosta vedestä kuivemmalle puolelle tietä. Ja mennä ambulanssiin, joka vei minut jokinaika sitten ens alkuun ensiapuun ja myöhemmin toisaalle, mutta palaamme siihen myöhemmin. Meinaan kun oli ja on edelleenkin melkomoinen pershaava, sen tavanomaisen lisäksi. Se nyt taitaakin kuulua asiaan. Mutta tämä on syntynyt ihan hankaamalla kovaan tuoliin. Toivottavasti huomenna alkaa tuoli asia taas hieman edistyä. Että saadaan se ylimääräinen pershaava pois.
Olin jonkin aikaa ensten Tikkamäellä, en takkimäellä niinkuin mienasin vahingossa tuolle sihteerikölle toimittaa. Sitten minut siirrettiin Siilaisen terveyskeskuksen kaikkein hulluimpaan paikkaan, eli yleissairaanhoidon vuodeosastolle. Dementtia-osastoakin tarjottiin mutta enhän minä niin huonomuistinen ole, vaikka jouduinkin sinne. Joka päivä siellä, minun takapuoltani yritettiin hoitaa, parhaan mukaan. Mutta takapuoleni on yhtä itseppäinen kun etupuoli, joten eihän siitä meinannut mitään tulla. Nytkin koivessa on kiinni jonkinmoinen sidos.
Niin itseasiassa pyysin itse omaehtoisesti talon yökköä soittamaan jonkinlaisen auton, että pääsen ensiapuun kun sitä haavaa kutitti niin perrrrsoonallisesti. Ei sitä kutinaa enää kestänyt, ja sieltä tuli jonkinlaista limaa, näin he kertoivat. Itse en taakseni nää, eikä se siellä oleva silmäkään nää, saatika puhu mitään.
Nyt voinkin antaa teille hyvät lukijat hyvän neuvon, varokaa kaikkia karkea kangas vaatteita, sekä hiertymähaavoja. Ne ovat yksiä perkeleitä hoitaa, ne haavat meinaan. Ja jos niitä tulee, hoitakaa heti alussa hyvin ettei ne pahene pahenemistaan.
Tietysti asiaa auttaa, jos on oma personal hoitsu paikalla, joka hoitaa haavat kuin haavat. hehe. Mutta jos tilanne on tosiaan päällä, niin menkää ajoissa lääkäriin, se maksaa sen vaivan ja n. 30 e. Mikä on kuitenkin pienihinta ja aika verrattuna esimerkiksi viikon vuodelepoon. Varsinkin jos on työtä. En siis voi enempää olla painottamatta tätä: menkää siis ajoissa lääkäriin!
Elkää siis repikö persiitänne, se yksi reikä siellä riittää vallan hyvin. ja Hyvvee viikonloppua! Eläkää ihmisiksi! Kiitos hyvästä avusta kaikille Siilaisen ja tikkamäen hoitajille!
Pershaava, verikokeita ja kaikkea muuta mukavaa ja myös nättejä tyttöjä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Pershaava, verikokeita ja kaikkea muuta mukavaa ja myös nättejä tyttöjä!
Päivee kansalaiset olen taas tullut maanpinnalle!
Kävin tuolla poliklinikalla vierailemassa pershaavasta johtuen, mutta oli pieni keuhkoputkentulehduksen alku ja pershaava on vieläkin paikoillaan kuten keuhkoputkikin joka on terve. Että sitä sattuukin kaikenlaista. Tässä vaiheessa esittelen uuden sihteerikkö Ninan, häntä on vaikea kuvata kun ei hänellä ole kuvaakaan muutakun henkkarikuva joka ei anna oikeaa kuvaa hänestä pidemminkin joku bikinikuva olisi paljon parempi. Hän on tumma ja tulinen ainakin minun mielestäni. Ja hoikka kuin eebenpuu. Ja pojat tykkää kovasti. Minulle hän naureskelee jatkuvasti.
Viime viikon tiistaina en kyllä muista varmaksi oliko maanantai vai tiistai, kai se tiistai oli kun soitin piipa-auton, joka ei kuitenkaan ollut sinivalkoinen väriltään vaan valkoinen. Se sinivalkoinen olisi ollut pahempi juttu se olisi vienyt vaikka putkaan. Pääsin sentään oikeaan paikkaan valkoisella autolla.
Vastaanotto oli ystävällinen, mutta jatko ei ollut yhtään miellyttävä kaikki verikokeet ja kuvaukset. Lähdin kymmenen aikaan ja kokeista pääsin puoli kuuden aikaan aamulla ja iltapäivällä jatkui sama rumpa. Uskoin jo vähitellen että minussa verta kohta enää ole ollenkaan, kun ottivat niin paljon verikokeita.
Sitäpaikkaa mitä menin näyttämään siis pershaavaani niin sitä ei huomoitu ollenkaan vaikka minulla iso takapuoli onkin niin ainakin jotkut väittävät. En tiedä siitä sitten. Lääkkeitä pumpattiin minuun ainakin kymmenen purkillista tabletteja, joista en kaikkia tuntenut. Välillä tuntui että onko tämä ihan tarpeellista, mutta kai se sitten oli.
Sunnuntaiaamuna pääsin siilaiselta pois, vaikka olisinhan voinut siellä olla kauemminkin meinaan ku siellä oli aika nättejä tyttöjä, ei kuitenkaan Ninan veroisia. Se jäi kaivelemaan. Siilaisella on rakennustyöt kesken jotka kohdistuivat juuri siihen rakennukseen missä olin, joka on osa joensuun historiaa näin taksi ainakin kertoi minulle. Sen olisi voinut jättää paikalleen ja vaikka entisöidä, ja rakentaa uusi rakennus toiseen paikkaan.
Vielä yksi tiedonanto saan uuden tuolin lähipäivinä, ei vielä ensi viikolla mutta ehkä seuraavalla viikolla sitten tämä ukko lähtee kruisailemaan ja tyttöjä kattomaan ja kiusaamaan tietenkin ettö varokaa! Kiusaanhan mie tuota siihteerikköäkin senkun kerkiän niin paljon kerkiää kunhan kerkiää kiusaamaan ja siltäväliltäkin.
Hyvee ystävänpäivee ja olokkeehan ihmisiksi! Ja heittäkkää toisianne vaikka lumipallolla, kun en muutakaan keksinyt :D!
Onko tämä sittenkään esteettömyyttä?
1 kommentti
Päevvee ja onnellista uutta vuotta kansalaiset!
Muistatte varmaan viimekertaisesta kirjoituksesta, vaikka siitä pitkä aika onkin, toki voi olla että joku on unohtanutkin kyseessä olevan asian. Kysymyshän oli ja edelleen on muka talon palvelujen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet jne jne. Mutta me asukkaat ja suurin osa työntekijöistäkin jaksavat epäillä tätä. Nimittäin, jos väkeä sanotaan irti tai pannaan pakkolomalle, niin ei voi ainakaan sitä sanoa parannukseksi. Mm. Talonmiehemme on virallisesti vuorotteluvapaalla toistaiseksi, mutta saattaa olla niin ettei häntä sen koommin enää nähdä, onhan hän jo eläkeikää lähestyvä. Ja se on suuri menetys talolle ja meille asukkaille. Hän on etevä korjaaja melkein missä vaan ja hänestä on ollut suuri apu meille. Siinä kohtaa palvelu kyllä heikkenee.
Toinen palvelujen heikkeneminen on ruoka. Kun keittiöstä varmojen tietojen mukaan lähtee kaksi työntekijää ja nämä näiden henkilöiden työt siirtyvät avustajille ja hoitajille. Ihmettelen vain sitäkin, kuinka yökkö kerkiää laittamaan aamupalaa, jos on kymmenenkin kutsua yöllä.
Sitä yhäkin ihmettelen ja olen aina ihmetellyt, yhden yökön järjestelmää. Ajatelkaapa naiset ja herrat, kuinka käy jos se yökkö esimerkiksi kompastuu yöllä rappusissa, eikä pääse puhelimeen, vaikka onkin puhelin mukana. En tiedä minkälainen katastrofi siitä tulisi, mutta voin vain kuvitella.
Yleisesti ottaen olisi kohtuullinen järjestelmä katsottava uudelleen ja otettava järkikäteen. Olemme asukkaiden kanssa sanoneet hoitajille, että olemme valmiit neuvottelemaan vuokranantajamme/työnantajan kanssa, mikäli siitä on hyötyä. Vastaus on minun lukemani vastauksen mukaan, ei käy. Vielä siitä hoitajien työpaineesta, kun illalla on parikymmentä kutsua, enemmän tai vähemmän vaikeavammaisilta asukkailta ja työntekijöitä on enintään viisi kappaletta, niin sanokaapa mihin he kerkiävät? Kun on pissahätiä ja kakahätiä ja muita hätiä, niin ei siinä oikein muuta ehdi kun juoksemaan ja kun asukkaat hermostuvat ja avustajat hermostuvat on soppa selvä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä teemme? Tämä ei nimittäin ole yksin tämän talon ongelma, vaan kaikkien Validia talojen ongelma. Minä sanon, että tämä ei ainakaan voi turvallisesti loppua. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä mutta tällainen tunne minula ainakin on. Katsellaan kaupunkia, kun ei tässä oikein muutakaan voi.
P***ajutun jatkoa ja huomautuksia esteellisyydestä!
Kommentit pois päältä artikkelissa P***ajutun jatkoa ja huomautuksia esteellisyydestä!
Päivee ja helevetin kuumaa päivee, kuvitelkaa kun meikäläinen istuu täällä paistinuunissa ja kattelee sisälämpömittaria kauhuissaan, kun mittari noussut lähes kolmeenkymmeneen asteeseen!
Tämä kaikki johtuu vain yhdestä törppöilystäni, kuten muistatte. Antaisin kyllä taloyhtiöille pienen muistutuksen siitä, että siellä kulkee myös enemmän tai vähemmän huonosti käveleviä ihmisiä, joilla on varmaan aika usein, etenkin iltaisin, ohranjyvät silmässä. Itselläni ei tällä kertaa ollut, mutta täytyy tunnustaa, että on kyllä joskus ollut. Kiinteistön piha, minne putosin on ollut ainakin kymmenen vuotta yhtä sekava ja laittamaton. Vaikka pudotus ei ollut kuin puolisen metriä, oli minulla sen verran vauhtia, että korkeus ja vauhti yhdessä riittivät siihen, että lensin melkein turvalleni. Tässä samassa rytäkässä katkesi kaksi tuolin tärkeintä osaa ja samalla ohjausyksikön lauta eli minun ”jalkani”. Olin menossa turvalleni, näin jo maata silmieni edessä, mutta sain kallistettua itseäni taaksepäin ja onnistuin pysymään pystyssä.
Minä katselen tuota huoneen kirottua sisälämpömittaria ainakin tämän viikon, siltä ainakin näyttää, sillä tuolin varaosat ovat niin hankalasti saatavissa. Kokeilkaapa itse, jos uskallatte, samaa temppua! Eläkee kuitenkin ihmisiksi ja älkääkä ajako ainakaan kotona samalla tavalla kuin minä, sillä seuraamuksista en vastaa ainakaan minä!
Tags: paska, paskajuttu
Esteettömyysblogi 