Esteettömyysblogi
Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Huhhuh ja lämmintä päevee!
Täällä puhuu vankina oleva mies, nimittäin pyörätuolin vankina. Ja vähän muutenkin tuntuu siltä, että näitä rajoituksia alkaa olemaan jo liikaa. Kela rajoittaa kyytejä ja muita asioita ja rahantuloa. Hallitus sentään antoi hyvän lainmuutoksen, jos se nyt kauan kestää se lainmuutos. Niillä kun on kummallinen tapa muuttua heti. Esimerkiksi ne ovat muun muassa muuttaneet invalidilakia, joka oli alunperin maailman kehittynein laki. Vaan eipä ole enää. Kaikki muka riippuu rahasta. Riippuuhan se, kun rahatuokkoja riiputetaan nenän edessä mutta ei anneta siitä.
Esimerkiksi meitä on paljon edunvalvonnan piirissä. Vaikka välillä tuntuu, että se on haitanvalvonta. Kuten eräs vanha avustaja aina vitsaili, että haitanvalvoja. En tiedä muistaako hän itse enää sitä juttua. Hän oli ensimmäinen avustajani Joensuussa.
Olen miettinyt paljon sitä asiaa, kuinka suurelta osin olemme yhteiskunnan valvonnan piirissä. On Kelaa, on sosiaalitoimistoa, on lääkintähuoltoa, joista ei ota pirukaan selvää. Vaikka olenkin kova selvää ottamaan. Ainakin selvinpäin, ainakin tällä kertaa. Mutta ei se paljon auta. Kun niistä ei ota millään tolkkua, pykälät todellakin kaataa toisen lain. Ja sitten seuraava pykälä taas toisen.
Toivon kuitenkin että ainakin henkilökohtaisen avustajan mahdollistava laki pysyisi mahdollisimman kauan ja sellaisena kuin se nyt on. Että sitä ei ruvettaisi rukkaamaan ainakaan huonompaan suuntaan. Olen nimittäin huomannut, että aina kun jotain saneerataan, niin rakennuksia kuin lakeja, niin se tehdään aina huonompaan suuntaan. Tai sanotaan, että melkein aina.
Mutta en nyt viitsi näin kuumalla ilmalla jaaritella tästä enempää. Toivon vaan, että herrat ja narrit alkaisivat järkiintymään. Narriahan ei kyllä saa järkiinsä millään, mutta herrat voisivat ehkä järkiintyäkin. Etteivät rupeaisi leikkimään, vaan söisivät tämän kuvassa olevan suunnattoman hyvän kakun. Vaikka onkin mutakakku nimeltään. Kyllä sen kanssa konjakkikin maistuisi, mitä nyt herrat yleensä juovat.
Eläkee ihmisiksi, ainakin vähän aikaa! Palaan sitten uusin aihein kun olen itse syönyt mainittua kakkua.
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
Urheilua vai politiikkaa vai urheilupolitiikkaa?
Kommentit pois päältä artikkelissa Urheilua vai politiikkaa vai urheilupolitiikkaa?
Päivee vaan näin helmikuun suhteellisen lämpöisenä päivänä! Ottaen ajankohdan huomioon. Jolloinka pitäisi olla pakkanen, mutta eipä ole. Kyllä sitä olikin viikon verran, ihan tarpeeksi – hyh hyh! Samaa näyttää olevan Sotsin talvikisojen ja Yhdysvaltojen välillä. Tai paremminkin Yhdysvaltojen presidentin ja Ranskan ja Saksan ym. niin sanottujen demokraattimaiden johtajilla.
Tästä pääsenkin juuri siihen juttuun, jota ajattelinkin. Aasi kun olen, niin teen aasin sillan. En oikein voi ymmärtää Obaman käyttäytymistä sillä silloin kun Amerikan Yhdysvalloissa oli suurimmat rotumellakat ala Malcom X, niin siellä oli yhtä kovat pidätykset ja kyynelkaasupommit ym. näitä mielenosoittajia vastaan. Ja Etelä-Afrikka oli samaan aikaan täysin tulessa. Ja Yhdysvallat antoivat heille jopa aseita. Mutta se siitä.
Nyt ollaan vuodessa 2014 ja olemme jokseenkin rauhallisessa tilassa, ainakin siltä näyttää näin ulkoapäin. Sitähän ei tiedä koska taas joku musta syyskuu tai Al Qaida järjestää meille yllätyksen. Kuten juuri musta syyskuu Münchenin kisoissa teki hyökkäämällä israelilaisten asuntoon ja pitämällä heitä siellä vankina. Siitähän selvittiin jälleen maailmanpoliisi Yhdysvaltojen avulla, joka järjesti kaappauksen kaappauksen ja sillä siitä selvittiin. Ja kansainvälinen Olympiakomitea jo silloin ilmoitti, että näin emme tule jatkamaan, vaan pidämme kisat joka tapauksessa. Ja nyt urheilijat ovat sanoneet näille presidenteille, että he lähtevät joka tapauksessa kisoihin. Suunnilleen näin sanoen: ”nämä ovat meidän kisamme, eikä poliitikkojen”.
Minusta tämä on aika hyvin sanottu. Ja taputan näille sanoille suuria karvaisia käsiäni. Toivon, että Venäjä ei tekisi samaa temppua korealaisille uhkaamalla poisjäännillä. Mutta eipä ole Obama kai silloin enää virassa. Tai tuskin kukaan muukaan näistä mainituista herroista, paitsi Putin. Heh heh he!
En viitsi enempää puhua pehmoisia, vaikka eivät nämä niin pehmoisia olekaan, vaan alan kohta katsomaan (torstaina) kisoja. Ja siitä kaksi viikkoa eteenpäin. Veikkaan kyllä että Suomi ei saa kuin yhden, jos sitäkään, mitalin. Vastatkaahan tähän oma veikkauksenne Suomen mitalimäärästä.
Alea alen perään – ollaanko menossa ihan pohjalle?
Kommentit pois päältä artikkelissa Alea alen perään – ollaanko menossa ihan pohjalle?
Terve taas kaikki kuumuudesta kärsivät, eli koko Suomi!
Suomesta puheenollen olen ajellut paljon tuolla keskikaupungilla ja vähän muuallakin. Enkä jaksa olla ihmettelemättä miten nämä liikkeet kannattavat kun niillä on joka kuukausi jonkunlainen alennusmyynti. On remonttialea, muuttoalea, kesäalea ja sitten alkaakin jo talviale, ja uuden vuoden aikaan oli vaihtoale.
Yritetäänkö näillä ns. alehinnoilla huijata asiakkaita että katsopas vaan, ompas halpaa! Asiakas ei enää tiedä mikä on se oikea tavaran hinta. Siinä menee kyllä helposti lankaan ja ostaa jonkun tavaran joka on huomattavasti kalliimpi kuin naapuriliikkeessä, mutta kun siinä lukee se ALE, niin sen täytyy olla halvempi kuin naapurissa.
Ovatko kauppiaat tulleet niin ahneiksi että se kostautuu ennenpitkään jonkunmoisina konkursseina? Jolloin tietysti jälleen tulee ale, nimittäin konkurssiale. Siinä vaiheessa asiakkaat vihdoinkin alkaa kyselemään, että mikä on oikea eli alkuperäinen hinta. Mielestäni sen pitäisi näkyä jo alehinnan vieressä, ettei tulisi niitä konkurssialeja.
Tähän ovat menneet jopa koruliikkeet, jota suuresti ihmettelen. Me asiakkaat jotka emme huomaa katsoa ennen alen alkua mitä hintoja on. Tästä tulee pian este, ettei tiedä mistä ostaa ja mitä ostaa. Kertokaapa hyvät kauppiaat, jos niitä nyt yleensä on, nimittäin hyviä kauppiaita – yksi ainakin on, nimittäin Metropolin ruokakauppias, jossa saa suhteellisen halvalla ilman alehintoja – mikä on tuotteen alkuperäinen hinta? Tällöin asiakkaalle selviäisi mitä hän ostaa ja mistä. Tämä olisi kaikin puolin korrektia. Ainakin joulualen aikana ja syysalen aikana, jolloinka ihmiset ovat eniten ostokiihkoisia, paitsi ne joilla niitä euroja ei enempiä ole, kuten meikäläiset ja moni muukin.
Kauppa- ja teollisuusministeriölle ehdotus ja samalla myös eduskunnalle, että liiat alennusmyynnit karsitaan pois ja jäljelle jätetään vain neljä alennusmyyntiaikaa per vuosi. Ja kauppiaille pieni huomautus siitä ahneudesta ja millainen loppu sillä on.
Kelaa ja muuta sillisalaattia!
Kommentit pois päältä artikkelissa Kelaa ja muuta sillisalaattia!
Päivää vain kaikille lukijoille ja ei lukijoille.
Aluksi kevyemmät aiheet, kuinkas teidän juhannus on mennyt? Nuorempi avustajani joka on nyt toiminut sihteerinäni, ihastuisitte jos näkisitte, tartutti minuun pohjalaisen murteen. Juhannuksenahan vain nairahan ja juorahan pohjalaisittiain sanottuna en tiedä kuinka näin pohjois-karjalassa. Taitaa olla kaikkialla sama juttu. Ei saisi mennä veneellä juotuaan, se on ihan toinen asia. Kun katsoin lehtiä siitä huomasin että on taidettu taas tehdä vähän väärinpäin. Tai huidottu kekluun, sehän ei sovi juhannukseen. Siitä tulee vaan lisää kustannuksia.
Sitten vielä mukavampiin asioihin. Sirkus on tullut kaupunkiin. Joka ikinen nyt nauramaan. Muillekkin kuin itselleen. Onkohan siellä apinoita, ei taida olla, muuta kuin me yleisössä. Itse siis mukaan luettuna.
Mennään siis kaikki sirkukseen! Sitten saa vapaasti nauraa muillekkin kuin kavereille.
Ja sitten vielä yksi asia tulin juuri äsken jumpasta. Jossa en enää saisi käydä, Kela sanoo sen, ikäni mukaan. En kyllä tiedä minkä helvetin iän. Täytin 65-vuotta, vähä vajaa kaksi vuotta sitten. Samana päivänä tuli kirje valtiovaltiosta olevalta laitokselta jossa ilmoitettiin että jumpat on lopetettu ja kaikki muukin kuntoutus. Minusta tämä on ihan hullua. Sillä ihminen kun ikääntyy hän tottakai kaiken minun järjenjuoksun mukaan ei ole niitä parhaimpia juoksijoita. En ihmettele että Kela voittaa meidän ikäiset ihmiset tässä järjenjuoksussa ja eduskunta tekee vielä hullumpia päätöksiä. Päätöksentekijät ovat hieman keski-ikää nuorempia, joten he eivät tarvitse minkäänlaista kuntoutusta kuin ehkä järjenkuntoutusta sekä virkamiehet jotka näitä asioita valmistelevat. Sen takia he tekevät yhteiskunnalle raskaita päätöksiä, sillä useimmat ikäisemme ihmiset voivat pienelläkin kuntoutuksella tai intensiivisellä laitoskuntoutusjaksoilla parantaa kuntoaan jopa niin paljon että hallituksen ajama eläke-ikä ylennys työpaikoilla olisi mahdollinen, nyt se ei ole. Koska kaikki invalidit ja muut sairaat eivät pääse töihin vaikka moni haluaisikin. Tämä on minusta Kataisen ja Urpilaisen hallituksen tärkein tehtävä muuttaa lakeja, meitä vammaisia kohtaan. Silloin voisimme vielä käydä kuntoutuksessa ja auttaa näin yhteiskuntaa käymällä töissä.
Alkupuoli oli vähän kevyempää mutta tämä loppupuoli olikin sitten vähän vakavampaa tekstiä hallitukselle ja yhteiskunnalle. Toivon kaikille oikein pirunkuumaa viikkoa, niinkuin itselläkin on 28 asteen helle tässä kämpässä. Koitetaan nauttia siitä, sillä noin puolenvuoden päästä puhumme kuinka helvetin kylmä on.
Olemmeko me osa poliisivaltiota?
Kommentit pois päältä artikkelissa Olemmeko me osa poliisivaltiota?
Tervettä ja kuumaa päivää kaikille!
Itse hikoilen täällä huonosti lämmitetyssä saunassa, mittari näyttää 27,2 astetta ja ulkonakin on melkein saman verran. Olen tässä ihmetellyt, onkohan joillakin ihmisillä kiehunut aivot pellolle, meinaan kun näin Pankin talon edessä olevan mainoksen perusteella, jossa käsitellään nuorten kotiintuloaikoja. Tulipahan mieleen, että olemmeko siirtyneet sotilasvaltioon. En voi millään ymmärtää moista tekstiä.
Mitähän sillä mainoksessa puhutulla alaikäisyydellä tarkoitetaan, sekin on oma kysymyksensä. Tietysti ymmärrän, että jos alle 10-vuotias on myöhään ulkona, häntä voi huiputtaa mihin vain, ja varmaan usein niin tehdäänkin. Itse olen nähnyt, kuinka 10-vuotiaat ja siitä eteenpäin olevat nuoret huiputtavat vanhempiaan soittamalla kaverin puhelimesta, että ovat siellä, vaikka ovatkin aivan jossain muualla. Ja kaveri vielä vahvistaa tiedon. Kuka näitä pystyy oikein vahtimaan, ei varmaan kukaan. Olisi tietysti hyvä, jos nuoret niin kuin vanhemmatkin tekisivät sellaisia sopimuksia, joita voisi noudattaakin kotiintuloaikojen suhteen.
Vanhemmillekin voisi laittaa kotiintuloajat. Vanhemmat kun itse itse antavat rahaa joko pankkikortin tai setelin muodossa ja päästävät lapsensa kaupungille. Siinä on tietenkin se, että viikonloppuisin vanhemmat itsekin ryyppäävät ja rälläävät ravintoloissa. Eikö se valvonta voisi olla molemminpuolista? Jos asetetaan ulkonaliikkumiskielto, se herättää enemmän kiinnostusta näihin asioihin nuorten piirissä eli joudumme ojasta allikkoon.Tapaamani nuoret ovat sen verran viisaita , ettei heitä noin vain petetä. Tuntuu vähän niin kuin hätävarjelun liioittelulta koko mainos.
Ja sitä paitsi myös vanhemmat ovat syyllisiä, kun työntävät rahaa suunnattomia määriä lapsiensa käyttöön, etenkin viikonloppuisin. Syykin on aivan selvä, joskus aikuisilla on vieraita, joita he eivät halua lapsilleen näyttää. Toinen syy on se, että vanhemmilla on itselläkin kiire viettämään viikonloppua ravintoloihin. Tällöin heille ei jää muuta mahdollisuutta kuin antaa antaa pennuille satanen käteen ja lähettää ulos. Tä’mä on tietysti karrikoidusti sanottu, mutta usein näin on. Tässä vaiheessa astuvat kuvioon mukaan aineiden kauppiaat. Usein aineita on sekoitettu karamelliin, tiedä häntä miksi.
Vietetään nyt kuitenkin hauska viikonloppu eikä oteta näitä murheita pääkoppaamme vaan annetaan ne hevoselle, sillä hevosella on isompi pää. Hyvää viikonloppua kaikille!
Järkeä vai ei järkeä energian säästämisessä?
Kommentit pois päältä artikkelissa Järkeä vai ei järkeä energian säästämisessä?
Päevee vaan kaikki ”energiansäästäjät”! En kyllä itse kuulu näihin, sillä valot palaa melkein yötä päivää, ainakin melkein. Kaikki laitteet soittaa ja laulaa, paitsi minä, kun en osaa soittaa kuin puhelimella ja ovikellolla. Jopa pyörätuolini kulkee sähköllä ja jumppaan sähköisellä polkulaitteella. Nämä ovat pienikulutuksisia siihen verrattuna mitä olen nähnyt.
Esimerkiksi kun talomme avustajat tulevat töihin, on rivissä noin kymmenkunta toinen toistaan hienompaa autoa. On opelia, on mersua, on toyotaan ynnä muuta ynnä muuta. Kaikissa on vain yksi henkilö. Sama koskee myös kuntopolkujen parkkipaikkoja. Eiköhän tämä ole paremminkin energian kulutusta kuin säästämistä?
Ettekä tekään kauniit moottoripyörätytöt ole niitä säästeliäimpiä energian suhteen. Kaahaatte skoottereillanne kuin viimeistä päivää, vaikka eihän sillä viimeistä päivää pääsekään. Heh heh!
Mutta asian vakavampi puoli on se, että kun hallitus puhuu kauniita sanoja energiansäästöstä, se kulkee samaan aikaan vielä enemmän kaikenlaisilla vempaimilla kuten autoilla ja esimerkiksi puollustusvoimien lentokoneilla – jotka ei varmasti ole halvimpia kulkuvälineitä. Kun presidentti Tarja Halonen kävi yksityiskoneella Afrikassa, niin laskuksi tuli melkein puoli miljoonaa euroa. Olikohan siitä myös saman verran tuloja? Epäilen.
Ei noissa kehitysmaissa ole niin paljon rahoja, että he noin vain ostavat jonkin yhtiön osakkeita tai jotain muuta vastaavaa tavaraa. Heille ruoka on tärkeämpää, vaikka ei tuo kuvassa oleva äijä ole kovinkaan huonostisyöneen näköinen. Heh he! Olisi pitänyt laittaa toinen kuva siihen viereen, joka olisi näyttänyt todellisuuden.
No, meni nyt vähän ulos raiteilta. Energiansäästö on toisaalta meille vammaisille este, sillä mehän tarvitsemme sitä sähköä joka tapauksissa. Ja toisaalta se on perusasia. Tiedä häntä sitten kumpi on tärkeämpää, olla ilman valoja kuten ennen vanhaan päivänvalossa ja ilman televisiota, jolloin ei näkisi Tarja Halosen lentojakaan ympäri maailmaa.
Onhan niitä kyllä lääkkeitä, millä energiaa tuotetaan. Yksi kiistellyimmistä on ydinvoima. Eräs sukulaiseni asuu ydinvoimalan vieressä, eikä tunnu olevan mitenkään vaikeaa. Kun taas uusien voimalaitosten tekeminen on perus suomalaiseen tapaan riidan aihe. Sitten on tuulivoimala, sama juttu. Ja monta muuta eri sektoria. Mutta, olen sitä mieltä, että tänä viikonloppuna ei säästeä sähköä enempää kuin mitään muutakaan energiaa, vaan ollaan niinkuin ennenkin ja vietetään oikein hauska viikonloppu. Tai savolaisittain: haaska viikonloppu. Kai ymmärrätte vitsin?
Tässä yksi energiantuhlauskohde, josta en ole luopunut vieläkään vaikka kynttilät ja tähti ovatkin pois. Valonauha roikkuu vielä ikkunassa. Heh heh!
En tiedä onko tämä este vai ei, kas siinä kysymys sanoi Shakespeare
Kommentit pois päältä artikkelissa En tiedä onko tämä este vai ei, kas siinä kysymys sanoi Shakespeare
Kuumaa kesäpäivää kaikille! Lämmitelkää nyt niin kauan kuin tätä lämpöä kestää, pari kuukautta, jos kestää. Sitten tuleekin ne kylmät pakkaset, jolloin kirjoitetaan, että hyi kun on kylmää. Nyt sanotaan, että huh kun on kuumaa.
Siitä puheenollen kerron erään tositapahtuman. Nyt talostamme lähtee eläkkeelle eräs hoitaja, oikein kiva ihminen ja hän sanoi aina kun hän tuli johonkin huoneeseen, pyyhki kainaloita ja otsaa, että ”huh huh kun on kuuma”. Siitä tuli sitten lentävä lause ja hän nauroi itselleen aina sanoessaan nuo sanat.
Minullakin on ehkä hieman kuumaa asiaa, jollekin ammattikouluille ja ammattikorkeakouluille sekä ehkä myös yliopistoille. Nyt parasta aikaa haen väliaikaista avustajaa, kun se äijänköriläs lähtee mokoma tuonne pohjoiseen kesäksi sairaalahommiin. Niin tuli mieleen, että kun meillä on noita lähihoitajia koulutettu pilvinpimein vähintäänkin tarpeeksi, niin he lähevät ulkomaille, Ruoksiin ja Norjaan (mikäli niitä voi ulkomaiksi sanoa), Sveitsiin (jonka jo voi sanoa ulkomaaksikin), ynnä muualle Eurooppaan. Ja tänne tulee ulkomaalaisvaihdon kautta Suomen valtion kustannettavaksi opiskelijoita muualta.
Tarkoitan tällä sitä, että Suomen valtio sitoutuu kouluttamaan, mikä sinänsä on hyvä asia, ulkomaalaisia nuoria ammattiin joka heitä kiinnostaa. Mutta ihmettelen niitä suomalaisia nuoria jotka koulutuksen saatuaan lähtevät muille maille vierahille suuren rahantarpeen vuoksi. Olisiko tässä nyt sellainen mahdollisuus, että nämä nuoret lähtijät joutuisivat maksamaan välittömästi nämä koulutuskulunsa ja jäisivät muutamaksi vuodeksi Suomeen töihin, jolloinka tämä kompensoituisi sillä, että Suomen valtio eli me (kuten Caesar sanoi) säästyisimme maksuilta ja nämä ulkolaiset opiskelijat voisivat opiskella rauhassa, koska heillä tuskin on varaa maksaa opiskelukulujaan. Voihan olla, että joillakin on, mutta vasta maahanmuuttaneilla ei sitä ole.
Sen kyllä hyväksyn mielelläni, että ulkomaisia ihmisiä tänne saadaan töihin. Sehän on nimenomaan kulttuurivaihtoa samalla. ja näin oppisimme täällä pohjoisessa myös kansainvälistymään. Emmekä olisi täällä nurkassa, josta kukaan ei tiedä mitään. Näinhän esim. Yhdysvalloissa on, että Suomea ei tunneta ollenkaan. Me kyllä tunnemme Yhdysvallat.
Mutta se siitä tällä kertaa, en viitsi jaanata tämän enempää kun on niin kuuma. Kämpän mittari näyttää +25,3 astetta, joten varmasti ilmestyn sinne kaupungille pian tuulettumaan ja vähän muutakin, varmaan arvaatte mitä katsomaan? 😉
Lisää ”pohdiskelua” urheilusta
Kommentit pois päältä artikkelissa Lisää ”pohdiskelua” urheilusta
Hei vaan kaikki urheilevat ja urheilemattomat, elikkä penkkiurheilijat!
Jo loppui se kärsimysten viikko. Aina hehkutetaan, että nyt tulee, muttei sitten tulekaan. Eikö toimittajat ymmärrä lopettaa sitä turhanpäiväistä hehkutusta, kun kuitenkin tietävät jo etukäteen, ettei siitä mitään tule. Ja urheilujohtajat samaten.
Mutta mennäämpä asiassa vähän taaksepäin, että mistä kaikki tämä johtuu? Ensinnäkin on paljon mahdollista, että se riippuu valmentajista, seuroista ja liitoista, sekä itsestään urheilijoista, joista muutaman mainitsin edellisessä kirjoituksessa.
Kun ajattelee, että vuonna 1930 oli yhtä huono tulos kuin nyt, niin täytyy ruveta miettimään mistä tämä oikein johtuu tämä suoranainen kaaos. Vuonna 1930 ja sitä ennen ja sen jälkeen oli kaksi liittoa: SVUL ja TUL, jotka kumpikin olivat enemmän tai vähemmän riidoissa, poliittisissa sellaisissa. Ensimmäistä sanottiin kansan keskuudessa lahtariseuraksi ja toinen taas oli työväenseura, joka ei miellyttänyt ns. porvareita ollenkaan. Tästä alkoi se ikuinen kiista, joka nyt on jo vähän vähentynyt ja on sellainen kuin Suomen Urheiluliitto, jonka muistaakseni iänkaikkinen presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen laittoi alulle, jotta olisi saatu parempaa aikaan. Sillä hänhän oli maailmanluokan pituushyppääjä siihen aikaan kun vielä hypättiin vauhdittomasti. Nykyiset suomalaiset eivät pääse vauhdinkaan kanssa sellaisiin tuloksiin kuin Kekkonen aikoinaan.
Niin se vaan on poijjaat ja tyttäret, vaikka valmennusmenetelmät ovat kehittyneet, niin jostain kuitenkin täytyy riidellä suomalaiseen tapaan. En vain tiedä mistä. Onko se politiikkaa? Sitäkin se voi olla. Vai onko se rahapolitiikkaa? Kun ulkomailla yksityisesti urheilijat tekevät huimia tuloksia erilaisissa cupeissa (tosin ei tällä hetkellä), mutta sitten kun tulee ns. rahattomat kisat, kuten MM ja olympialaiset, niin tuloksia ei synny millään. Hyvänä esimerkkinä on Evilä, joka nytkin oli yleisurheilun EM-kisoissa ulkona palkintopallilta, jäi 2cm päähän sitä palkintopallista (teki kuitenkin oman ennätyksensä, sekin on jo paljon sellaisissa kisoissa).
Olen sitä mieltä, että urheilujohtajien ja pankinjohtajien pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja suosia sekä ammattiurheilua (sitähän kaikki huippu-urheilu jo on), että tulevia ammattiurheilijoita, joille voisi antaa pieniä ja vähän suurempiakin palkkioita, jotka nostaisivat tuloksia ja tasoa. Ja urheilijoitten pitäisi luoda kunnollinen joukkuehenki, eikä aina haukkua. Samoin median pitäisi antaa urheilijoiden tehdä työnsä rauhassa, eikä hehkuttaa liikaa ennen kilpailua, mikä nyt on tapana.
Jopa 11-vuotias Janne Ahosen poika olisi kelvannut Suomen mäkihyppymaajoukkueeseen, hypättyään 100m Lahden isossa mäessä. On varmaan tullut isäänsä.
Olen havainnut, että vammaisurheilijat ponnistukseensa nähden tekevät parempia saavutuksia kuin koko Suomen hiihtomaajoukkue ja yleensä maajoukkueet yhteensä. Katsokaapa vaikka tuloksia netistä.
Tässä joukkuehengen luontia koripallojoukkueen malliin.
Uutta kesää odotellessa
1 kommentti
Terve vaan kaikille kesää odottaville, enemmän tai vähemmän vähäpukeisille lukijoille!
Nyt täytyy sanoa, että ainakin alkuvuosi on ollut hyvin vähän uutisia sisältävä, mutta täytyy kuitenkin jotenkin lisätä tekstiä, ettei jäisi ihan joululomille nämä jutut. Niin muistelempa sitten jälleen kerran kesätapahtumia ja kesää muutenkin. Ja sitten kun uutisia alkaa ilmestymään ja nimenomaan esteettömyydestä – niitä juhlapuheita.
Kohtahan niitä alkaa tulla kun eduskunta kokoontuu ja presidentti avaa valtiopäivät puhuen p-skaa, kuten kaikki muutkin presidentit ovat puhuneet samaa, että valtion kassa on tyhjä, niinkuin aina, vaikka siellä kuitenkin on rahaa, mutta siitä vain pyyhitään pölyt pois päällimmäisten päältä. Mainittakoon nyt vaikka tämä ranskaan mennyt telakkajuttu, joka oli 55 miljoonaa vailla. Kas kun ei mennyt Japaniin, tai johonkin muuhun halpatuonnin maahan. Siinä sitä nyt sitten ollaan Kreikan miljoonien kanssa, ei uskalleta tehdä omalle työväelle töitä, vaan annetaan telakan sanoa irti työväkeä. Se on juuri sitä asenteellista esteellisyyttä. Että tulihan sekin mainittua myös nyt.
Siinä sitä asiaa kuitenkin, mutta nyt niihin kuviin.
Tässä talon oma tuotantoa ja Lionsien järjestämä laulutapahtuma. Kuten varmaan huomaatte, niin ruoka on maistunut! Heh heh. Ja maistuu edelleenkin.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Muuten pihlajanmarjaviini on erittäin hyvää kotiviininä. Tottapuhuen en kyllä ole maistanut, muut ovat kehuneet.
Tässä joku Joensuun kesän kulttuuritapahtumista. Kuten huomaatte, niin nättejä tyttöjä siellä ainakin oli esiintymässä. Jeah!
Tässä olemme serkkutytön ja miehensä kanssa Vinkerillä. Päivän ohjelmaan kuului ensin kahvit Houkutuksessa, sitten menimme torin läpi Taitokorttelille. Toriltahan näkyy kaikki mahdolliset nähtävyydet. Ja serkkulikka oli erittäin tyytyväinen. Viimeisenä lähdimme Vinkerille ja kuinka ollakaan minun tuurini jatkui, satoi vettä kuin saavista kaataen koko risteilyn ajan. Ja kun tulimme takaisin, niin vesisade lakkasi. Emme kastuneet kuitenkaan.
Tämä on nyt jään peitossa, mutta saa nähdä kun keväällä lumi sulaa ja kevät tulee ja puro sanoo puli puli. Viime kesänä nimittäin joki oli ihan ääriään myöten täynnä, että tuleeko Joensuusta kanavien kaupunki? Elikkä siis Suomen Venetsia.
Tämä kuva esittää erästä osaa Parafest taidetapahtumasta, johon miedänkin talon asukkaat osallistuivat kuvalla näkyvällä tavalla ja sai hyvän vastaanoton. Mainittakoon, että Joensuun kaupunkin tulee jatkamaan perinnettä ja mahdollisesti laajentamaan sitä.
Tässä mietteitä uutta kesää odotellessa, nimittäin eihän tuolla pihalla pääse talvella minnekään. Hyvä kun kaupassa pääsee käymään ja pankkiautomaatilla. Lähettäkää hyvät ihmiset lisää ideoita, kun ei tuo radio eikä televisio anna mitään ideoita, ainakaan vielä. Pienenä vinkkinä voisin kyllä mainita, että VR valehtelee aikatauluistaan, jotka ovat muka 6 minuuttia jäljessä. Pikemminkin 6 tuntia. Heh heh hee!
Leikkikäähän lumisotaa, jollette muuta keksi.
Esteettömyysblogi 