Esteettömyysblogi

Esteettömyyttä, viinaa ja sitä toista V:tä joka ei tarkota vettä!

Päivvee!

Tässähän eletään vuoden viimestä päivää. Siitähän aasi sai aasinsillan, kuten varmaan muistatte olen aikamoinen aasi – tunnustan sen kyllä itsekkin vaikka sihteerikkö ei sitä millään meinaa myöntää. (siihteerikkö: ”hahaa sika sie oot etkä aasi!”) niimpä, niimpä. Kanat ovat hyvin tyytyväisiä. Jospa lopetetaan tämä eläimellisyys, kun tänään on kuitenkin kaupungilla kaikenlaisia sikoja liikkeellä enemmän tai vähemmän horjuen.

Se mitä minun piti päivittää, on koko vuosi joka ei suoraan sanoen ollut mikään hyvä. Loppuvuotta lukuun ottamatta. Alkuvuodesta oli niin paljon esteitä, elikkä lunta – ettei päässyt mihinkään ja sitten se alkoi maha kiusaamaan. Se kiusasi melkein koko loppuvuoden. Siihen liittyi sitten perskannikat haavojensa kanssa. Saamieni tietojen mukaan olin joko vapaaehtoisesti tai pakollisesti sairaala hoidossa 36 päivää, kuvitelkaa sitä piikkien määrää kun jokapäivä vähintään kuusi piikkiä. Tosin ei se hullumpaa ollut kun tippa-iitat olivat nättejä (ei tietenkään kaikki). Söin ainakin kolme erilaista purkkia lääkkeitä jotka olivat erittäin pahan makusia, ihan maistuivat paskalle – jota kyllä tulikin! Kaikkein kummallisinta on se että toinen lääkäreistä sanoi ”ei saa käyttää lääkkeitä” ja toinen sanoi ”käytä vaan”, en tiedä mitä sitten se kolmas sanoi kun en nähnyt. Tämä aiheutti täällä talollakin sekaannusta. En viiti koko romaania siihen käyttää mutta ihmettelen vaan.

Esteettömyyshomma pyörii enemmän tai vähemmän huonosti. Tänävuonna invaliidiliitto kehottaa liittymään kaikkiin kamppanjoihin joissa on esteettömiä, tosin epäilen että se jää juhlapuhe tasolle. Se taas ei auta mitään, tämä onkin muuten aikamoisen kummallista sen takia että se jää eri objektiiville vaan ei ole ollenkaan subjektiivista asiaa.

Sitten eläkeihmisetkin, mikäli pystytte – mitä minä kuitenkin epäilen, itseni tuntien. Sinne loviisaan päin sama juttu, epäilen erittäin paljon. Serkku saa sitten kommentoida kunhan ehtii. Hänen poikansa vaimo joka sivumennen sanoen on hiton hyvän näköinen, että oikeen harmittaa! Vaikka onneksi siinä on se hyvä puolensa että kun muijat tulee niin kalliiksi, että ei ole päässyt eksymään sille eräälle alalle, sinne navan alapuolelle. Vaikka olenkin melkoinen kopelomaari, en ole joutunut naimiaisiin. Tuo sihteerikkö on kai jo poikittain, tai sitten ei.

Parempaa uutta vuotta kaikille, ja nyt aion mennä jääkaapille, arvatkaas mitä tekemään. Kyllähän te kuitenkin arvaatte! (sihreerikkö: ”taasko sitä viinaa on saatava!”) -Onhan se viisasten juoma, mutta sopii se tyhmemmillekkin.

Hyvää uutta vuotta, näemme taas ensi vuonna!

Joulunajan esteet

Päevee immeiset!

Joulukuu on alkanut ja jouluhumu. En tiedä mikä on kun valtionherrat valittavat rahanpuutetta, kuten ovat aina valittaneet oli joulu tai juhannus. Mutta kun menee kauppaan ja katselee ihmisiä ja ennen kaikkea ihmisten kukkaroita heidän maksaessaan ostoksiaan, niin ei se rahanpuute ainakaan heti näy.

Meikäläinen kun menee kaupaan, niin kyllä se rahanpuute näkyy. Kukkaroon kun katsoo, niin pohja vain paistaa. Ja siitä sitten alkaakin esteellisyys, joka koko ajan vaan kasvaa. Kun sitä ja sitä tarvitsisi ostaa, mutta kun kukkaro sanoo, että ei käy. Sama asia on varmaan opiskelijoilla vai kuinka sihteerikkö? -Näinhän se tahtoo vähän olla.

Se on se kauhea ruuhka, mikä kaupoissa on. Ei tahdo kunnolla eteenpäin päästä. Etenkin keski-ikäiset naiset katsovat meitä vammaisia ja vanhuksia kuin lehmä uutta porttia, että mitä tuokin tuossa seisoo. Mekin katsomme heitä sillä silmällä, että antaisivat nyt tietä. Ilmakin on kuin, miksihän sitä nyt sanoisi, no ainakin vettä tulee kuin Esterin siitä kuuluisasta. Jätetään nyt sanomatta suoraan, että mistä, kyllä te sen tiedätte.

Ei tässä sen kummempia. Linnan juhlatkin menivät eikä presidentti ollut kutsunut meitä sinne. Vaikka olisihan siellä mukavaa ollut rellestää. Olkaahan ihmisiksi, sillä pukki kurkkii kuitenkin ikkunan takana. En vain sano, että mikä pukki. Mutta tietenkin joulupukki. Hyviä joulunalusviikkoja!