Esteettömyysblogi
Sairastelua ja törmäilyä
Kommentit pois päältä artikkelissa Sairastelua ja törmäilyä
Päivee vaan taas, kaunista mutta kylmää päivää. Toivoisin, että nämä olisi vapun ilmoja ja ehkä myös pääsiäisen.
Olempas joutunut pitämään suutani kiinni, tai paremminkin auki, nimittäin yskimisen takia. Olin tässä viikon verran kuumeessa ja p-taudissa yhtäaikaa molemmissa. Tikkamäellä tietenkin. Kaiken lisäksi turpailin sormeni oven väliin Metropolissa ja kävin jälleen Tikkamäen ensiavussa, tai mikä apu se nyt sitten onkaan. Oli muuten mukavaa, mutta ne pistelivät niin että tunsin olevani melkein narkomaani. Ja kun näytän käteni, niin poliisit varmaan luulevat että olenkin narkomaani, vaikken sitä ole muuten kuin nesteen puolesta. Meinaan sen a-kaupan tavaran. Kyllä sitä varmaan täytyy loppuviikolla nestettä hakea, ei tässä muuten varmaan selviä viikonlopun yli.
Tässä täytyy jo alkaa kohta suunnittelemaan kekkereitä, kun tulee se pirun yksi lisävuosi täyteen taas tuohon mittariin. Vaikka en minä sitä tunnusta, että niin vanha olen. En piru vieköön tunnusta! Perkele nääs.
Kuten huomaatte, kävin sen nuoremman avustajan kanssa kuvailemassa. Ja kyllä on kirveellä töitä. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset 300 miljoonaa, jota pannaan muutamaan hulluun siltaan, joita ei tarvitse ollenkaan, eihän niitä ole ennenkään tarvinnut. Sen sijaan tarvetta olisi rakentaa vammaisille ja vanhuksille vielä parempia asuntoja. Tämäkin asunto on sanonko mä mikä. Kun ovesta tulee, niin pöytä tulee heti vastaan ja tietokone meinaa lentää ikkunasta pellolle. No ei nyt sentään, pieni liioittelu sallittakoon. Mutta pieniä nämä kämpät ovat. Jos olisi vähän isompia, ei tulisi tällaisia naarmuja ym. kolhuja sen enempää tuoliin kuin seiniinkään. Pitäisi olla vähintään kaksi huonetta jokaisella ennenkuin täällä voisi kunnolla asua ja toimia.
No, miksei se toimi? Kyllä se hankalalta vaikuttaa välillä varsinkin silloin kun henkilökohtaiset avustajat eivät ole paikalla tai lähettyvilläkään. Joskus en ymmärrä mitä nuo talon avustajat tekevät kun heillä on aina kiire. Kuitenkin olen tavannut tai saanut heidät kiinni kahvilta, kun olen pahuuttani lähtenyt perään, kun olen niin pirullinen. Tietysti tarvitsevathan hekin taukoja, mutta kunkatselin yöhoitajia siellä sairaalassa, he tekivät neljään henkeen ison osaston työt. Vielä ottivat siinä sivussa verikokeita ym. aamuksi labralle. Ei lepralle, niinkuin eräs lääkäri heitti. Kun saivat minusta infulenssaviruksen kiinni, lääkäri sanoi minulle kun kysyin mikä minua vaivaa, ”no lepra!” Joka on kokonaan toinen asia. Ja nauroi paskaisen naurun päälle.
Pahus kun en saa kuvia tänne, kun sairaalassa ei saa ottaa kuvia. Olisi taas niin nättien tyttöjen kuvia. En kehtaa kertoa missä asussa ja minkä ikäisiä tytöt olivat, mutta nauttikaa ja eläkää ihmisiksi! Koittakaa välttää suu auki olevia ihmisiä.
Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Kommentit pois päältä artikkelissa Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Terve taas pitkän ajan jälkeen!
Pääsen aukomaan päätäni. Ei sen puoleen, kumpikin pää on kyllä auki. Tästä saankin taas sen aasinsillan, kun aasi olen itsekin. Tai mikälie otus.
Kävin nimittäin pari kertaa tuolla Tikkamäen 5 tähden hotellissa, joka ei suinkaan ole hotelli, vaan loppujenlopuksi aika kenkkumainen paikka, vaikkakin hyvä sellainen. Mutta kun itselläni on pakkoliikkeitä, niin eihän siitä mitään meinannut tulla. Erityisesti pissimisestä.
No, ensimmäisen kerran kävin paskataudin vuoksi, toisen kerran kävin sitten vähän pitemmällä lomalla, kun tuo keuhkoputkentulehdus iski yllättäen. Loppujen lopuksi mukavaa siellä kyllä oli. Kaikkine kommelluksineen, joita en kaikkia kerro.
Muun muassa koululaisten esityksistä, joista en enempää kerro, koska sitten siitä tulisi jo k-18 julkaisukielto. Tämä on muuten totta. Eikä unta, vaikka tuo Kaisa niin väittääkin. He nimittäin keräsivät koululle rahaa luokkaretkeä varten, jopa lääkärin luvalla. Hauskaahan se oli, kun tytöt olivat aika kauniita ja pojat taitavia, kuin mitkäkin. En viitsi sanoa mitä. Heh heh he.
Kyllä minäkin ihmettelin, mutta uskottava se oli, vaikka olin yhden päivän nukkunut. Ihan lääkehumalassa. Ja luulin vieläkin että olin siinä, kun näin mitä siellä tapahtui. Tapahtui siellä muutakin, mutta en viitsi enkä oikeastaan uskallakaan kertoa enempää.
Harmi vaan kun en saanut syödä juustokakkua ym. herkkuja. Kun olin syömäkiellossa. Siellä oli valtava määrä kakkuja, ja kai Suomen pisimpiä pizzoja, mitä koskaan on tehty. Sitä jaettiin ympäri kaupunkia ja jotkut ostivat sitä itselleenkin. Ja muun muassa osuuspankki osti koko kaakun itselleen, tai henkilökunnalleen.
No, pääsin sieltä eilen pois, siitä ”kidutuksesta” ja menimme nuoremman avustajani kanssa Rossoon syömään härkää. Kun oli niin pirun kova nälkä. Ja hyväähän se oli, kun samalla pääsin hipelöimään avustajan nättiä reittä, kun kiusasin häntä koko ajan. Nyt yritän selviytyä ja selvitä, että pääsen muitakin tyttöjä kiusaamaan.
Eipä tässä sitten tällä kertaa kummempia, muuta kuin onneksi olkoon se toinen Kaisa, joka otti sen maailmancupin voiton!
Eläkeepä ihmisiksi. Ja voi sitä muutkin stripata, vaikka kävelykadulla. Ei sitä kukaan huomaa kuitenkaan.
Polkemalla kuntoutumaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkemalla kuntoutumaan
Päevee! En taaskaan malta olla pitämättä suutani kiinni. Kun tulin jumpasta, siellä oli puhelinrumba ajanvarauksen suhteen. Joensuussa ei ole tällä hetkellä kuin yksi vammaisallas, eli terapia-allas ja se on Honkalammella, kaiken lisäksi sekään ei ole edes Joensuussa, vaan Liperissä.
Mainittakoon, että Joensuun alueella on useita fys.laitoksia, joiden asiakkaat usein, muun ohjauksen ohella, tarvitsevat myös allasjumppaa. Kuten minäkin. Mutta sitä kun ei saa täytyy tyytyä muihin keinoihin tämän niin sanonut outokummun pienentämiseksi, vaikka olen kyllä huomannut, että mitä enemmän se pienenee niin sitä painavammaksi jätkä tulee. Ja siihen on yksi syy, läskihän on kevyempää kuin kiinteä lihas. Joten sehän on osittain siinä. Ja kun ruoka on hyvvee ja maittaa, kuten juomakin heh heh, jne…
Nyt teenkin kaupungille kysymyksen. Minkä takia mm. sairaanhoito-oppilaitoksen uima-allas tehtiin auditorioksi vaikka täällä on auditorioita jo vaikka kuinka paljon, mutta uima-allasta ei ole? Eikö olisi ollut järkevämpää tehdä mainittuun altaaseen loivempi luiska sinne menon helpottamiseksi. Tästä olisi ollut kouluillekin hyötyä, joiden talous on arvatenkin kuralla kuten Joensuun kaupungin talous on myös ollut ja jatkuvasti. Niin kuin yleensä kaikkien kaupunkien.
En tiedä msitä johtuu sitten se kuralla olo, vaikka Suomessa ON rahaa, niin se raha säästetään siitä kohtaa mistä aita on matalin, eli vanhuksilta ja vammaisilta, jälleen kerran. Kuten esim. Vetrean allas, joka oli kieltämättä hieman vanhanaikainen. Sitäkin olisi kyllä voinut uusia.
Itse olen polkenut, en suinkaan sitä mitä ajattelette (!), vaan ihan rehellisesti MotoMediä. Ja sitä olen kyllä sanonut, että omasta mielestäni outokumpu on vähän pienentynyt, kun taas peppu on tullut entistä painavammaksi juuri tämän lihas vrt. läski -asian vuoksi. Suosittelen tätä muillekin kuntoutujille! Sinähän ei tarvitse muuta kuin istua penkillä tai tuolilla tai tarakassa, sillä laitteitahan on montaa mallia. Kädet ja jalat tekevät sitten työn ja konekin tekee sen tarvittaessa. Kone muuten tekee saman myös kovan jännityksen kohdalla, mutta tästä jumpparit ei oikein tykkää, kun siinä pääsee laiskottelemaan.
Siis terveisiä kaupungille, että kaupunki järjestäisi muunkin uintimahdollisuuden kuin avannon. Esimerkiksi joitakin tunteja aamulla tai keskipäivällä tuolla Vesikossa, jolloin se olisi varattu vain vammaisille ja kuntoutujille. Tämä auttaisi huomattavasti. Ja vesi olisi 30-asteista. Mainittu Vesikko on muuten hyvä, mutta kun sinne menee sekaan, niin ei pääse pyörätuolilla eteenpäin kuin muiden varpaiden yli. Ja lisäksi se herättää melkoista huomiota vaikka onkin vain suihkutuoli. Pankaa uuden vuoden myötä asia liikenteeseen.
Paskaa kielenkäyttöä paskasta
Kommentit pois päältä artikkelissa Paskaa kielenkäyttöä paskasta
No päevee taas! Viikko onkin jo kulunut siitä kun sanoin, että pidän turpani viikon kiinni. Sinä aikana on tapahtunut yhtä ja toista ja varsinkin sitä toista. Käsittäkää kuten haluatte se toisen. Hehe heh!
No niin, päivän epistolaan ja Nissen koottuihin sekoiluihin. Nimittäin Nissen mahan sekoiluihin, jota on kestänyt jo kohta vuoden verran. Ja lääkärit hokee, etteivät he saa selvää mitä siellä on. Vai onko siellä mitään. Ainakin täytyy sanoa sen verran, että paskaa sielä on ainakin ollut menneinä aikoina – ja paljon. Ja aina vaan tuntuu riittävän. No ihminenhän onkin paskantekokone. Samoin sanoi eräs nuoriso-ohjaaja, kun hän istui meillä ja nappasi kaljaa. Nykyään hän on, kuka tietää, sosiaalineuvos, joka otti itse itselleen arvon, mokomakin! En tietenkään voi sanoa nimeä. Mutta on täältä päin kotoisin, en vaan muista mistä.
Sitten toinen juttu. Kun tuolta hmmmm…kaa on vähän enemmän kuin laki sallii, niin olen saanut kuulla kaikenlaista kielenkäyttöä. Useimmiten kyllä humoristista, mutta on kyllä sitten tullut karkeaakin kieltä. En tiedä onko ihmisoikeuden ja vammaisten oikeuksen mukaista kun tätä paskantamista on kestänyt kohta 3 vuotta. Silloin tällöin maha on hiljaa, mutta sitten kun puhuu niin puhuukin aika rankalla kädellä. Makasin 3 viikkoa sitten jopa sairaalassa tutkittavana. Muuten terve kuin pukki, tuumasivat lääkärit. Siinä ei ollut mitään muuta oikein, kuin että pukki. Mahani on muutenkin löysä, niin mokomat antoivat vielä löysentävää lääkettä. Tosiasia kuitenkin oli, että siellä oli paksusuolen tukkeutuma, joka aiheutti pieniä ongelmia ulostuloon. Muta kyllä sitä sitten kun tuli, niin tuli ihan tarpeeksi… Tuli varmasti biolämpöä paljon.
Joka tapauksessa eräät ihmiset eivät tahdo millään ymmärtää mahani löysyyttä, joka ilmeisesti liittyy suolen kasvamiseen, joka aiheutui myös omaa tyhmyyttäni syödessäni erästä lääkettä kun oikein kyllästyin löysään mahaan.
No, nyt se maha on jokseenkin kunnossa, toivon mukaan. Mutta minusta muutamat henkilöt, nimiä kun en mainitse, itsensä tunnistavat tuntekoon piston sydämessään, saisivat korjata kielenkäyttönsä ja muutenkin jättää uhkailut yms. tekemättä. Ongelma on laajempi kuin vain minun ongelmani, otin vain jälleen itseni esimerkiksi kun omat asiani satun parhaiten tuntemaan. Kehoitan heitä lukemaan näitä opuksia ja kehoitan myös meitä vammaisia lukemaan niitä, jotta voimme vastata samalla mitalla takaisin.
En tietenkään halua riitaa, vaan oikeudenmukaisuutta. Jopa paska-asioissakin. Eiks niin!?
Curlingia ja mainostauluja
Kommentit pois päältä artikkelissa Curlingia ja mainostauluja
No päevee!
Tänään täytyisi puhua muustakin kuin paskasta, vaikka sitähän minä kuitenkin aina puhun. Eilempä olikin sellainen seurustelupäivä, peräti naisten kanssa! Nimittäin talollamme kävi lähihoitajaoppilaita pitämässä vuorottaista hemmottelua. No enhän minä niistä käsihoidoista mitään välitä, pikemminkin jonkun muun, mutta sitä kun ei kukaan hoitanut. Jokainen arvatkoon mikä on kyseessä.
Lisäksi esittelimme erilaisia pelejä niihin kuuluvia apuvälineitä. Itselläni oli curling, joka on minusta hyvin mielenkiintoinen laji. Siinähän on tarkkuudella ja kiven nopeudella suuri merkitys. No, Invalidiliittohan on kehittänyt meille vammaisille ihan oman sovelluslajin vamman mukaan. Se on myös paraolympilaislaji, kuten normaali curlingkin ja siinä käytetään samoja sääntöjä. Joten siinä ei paljon eroa ole.
Sitten oli kaikki muut lajit, joita on suunnaton määrä, enkä rupea niitä luettelemaan. Siitä tulisi vielä pidempi romaani kuin edellisestä. Puhallustikka on tärkein ja petankia vastaava boccia, jotka ovat yleisimpiä. Näitä esitteli muut kaverit.
Älkää ihmetelkö jos näette lehtipaitaisen äijän ajelemassa kadulla ehkä ensi kesänä. Muuten ajelisin paidan kanssa jo nyt, mutta kun on niin helvetin kylmä ja paita sattuu olemaan t-mallia. En ole noussut roskakasasta, jos näette minut se päällä. Mikä sekin on mahdollista kyllä, varsinkin minulle. Heh heh!
Lisäksi kävimme kaupassa ja kuinka ollakaan, satuimme kävelykadulle. Siellähän ne varttoivat minun rakkaat viholliseni. Nimittäin mainostaulut, melkeimpä koko kadun leveydeltä. Eikö nyt hemmetti vieköön pyöriä ja mainostauluja saada sen verran kuriin, että voisi reilummin kulkea!? Kuva puhukoon puolestaan.
Eläkee ihmisiksi tässä alkuviikolla.
Kulkemisista ja erilaisista päivistä
Kommentit pois päältä artikkelissa Kulkemisista ja erilaisista päivistä
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Tämän kirjoittaja on vähän naureskellut näitä erilaisia päiviä. On erimerkiksi ystävänpäivää, Runebergin päivää, ym. reumapäiviä ja muita juhlapuhepäiviä. Myös Invalidiliiton päivä, joka on minusta myös sellainen juhlapuhepäivä. Kuten huomaatte, kuvassa on tämän vuoden Invalidiliiton teema: Onko helppo liikkua?
Rakennukset tehdään aina vanhan kaavan mukaan. Se johtuu siitä, että työmiehinä istuvat pulliaiset ovat tottuneet tekemään saman kaavan mukaan jo 20 vuotta sitten. Näin kertoi minulle eräs arkkitehti joka tappelemaan tiukasti rakennusmiesten kanssa kun tuli jalkakäytävän kynnyksistä puhetta. He eivät millään olisi uskoneet, että se on parempi kuin ennen vanhaan.
Tämä muuten tapahtui Marjalan asuntomessualueella, jonka silloin piti olla eräs Suomen nykyaikaisimpia kohteita. Mutta kun menimme sinne Esteettömyysryhmän kanssa (terveisiä vaan Lehikoisille ja Merja V:lle! – nämä nimet ovat jääneet mieleeni ensimmäisinä, sillä he olivat olleet yhtä kovia tasitelijoita kuin minäkin elleivät jopa kovempia), niin huomasimme monta eri seikkaa, jotka olivat päin -en viitsi sanoa sitä ääneen- mutta jokainen voi arvata mikä P:llä alkava sana. Mutta ei se oliis auttanut, kun tämä arkkitehti oli mukana, hänkin huomasi samat virheet Marjalan nuorisotalolla. Ja siihen tuli kyllä seuraavana päivänä heti parannus, kun rakennusmiehet tulivat töihin pienen murinan jälkeen.
Mistä kummasta johtuu, että kokeneet työntekijät eivät osaa asennoitua vammaisen asemaan tai yleensä huonokuntoisen asemaan ennenkuin heille itselleen tapahtuu jotain – toivonmukaan ei koskaan. No tämä oli pieni muistelupätkä, kun löysin tämän kuvan kampanjasta.
Kuten itse toivotin tuolla alussa ystävänpäivää, niin mitenköhän sen ottaa kun noita päiviä on niin jumalattomasti. On esimerkiksi reumapäivä, joka oli tammikuussa. Syksyllä on sitten kaiken näköisiä kaatuneiden muistopäiviä ym. siihen liittyviä päiviä. Esimerkiksi pääsiäinen on kukkakauppiaiden riemun päivä. Silloin viedään haudoille ja koteihin tulppaaneja, en tiedä onko mukulat mukana vai ei. Samoin äitien- ja isänpäivät. Kaikki ovat suurinpiirtein lähteneet ulkomailta liikkeelle. Svenskadagen on suomenruotsalaisten päivä, se on siis lähinnä kotimainen päivä.
Ainakin meikäläisen kannalta, joka olen vammainen, nämä päivät ovat hirmuisen pitkiä. Kun mikään ei liiku eikä missään liiku ketään. Kaupat ovat kiinni ym. sellaiset. Mutta siitä huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ystävänpäivää ja ruusuisia muita päiviä!
Ette arvaa hatuttaako vaiko eikö nämä esteelliset lainpykälät?
Kommentit pois päältä artikkelissa Ette arvaa hatuttaako vaiko eikö nämä esteelliset lainpykälät?
Hyvvee päivee ja pimiää päivee! Nythän ei käy kuin tupatyöt tällaisella pimeydellä ja sateella. Vai mitä mieltä olette? Meinaan niistä tupatöistä?
Minulla onkin ollut jo viikon ajan pelkkiä tupatöitä, meinaan että olen istunut paikallani kuin H. Moilanen. Kun se riivatun pyörätuoli on taas korjattavana ja tämä kelattavakin meinaa hajota käsiin. En tiedä mitä tässä tekisi, pitäisikö alkaa jo konttaamaan. Tulee pian lapsuus mieleen.
Näistä minä ajattelin kirjoittaa muutenkin. Nimittäin jos saan joskus uuden tuolin vuonna 3001, niin joudun antamaan vanhan tuolin takaisin. Enkä saa pitää sitä varatuolina. Ruotsissa tapana on, että käyttäjä saa pitää vanhan tuolin varatuolina. Lisäksi Ruotsissa harrastuksiin saa jokaiseen harrastukseen käyvän tuolin kerran kahdessa vuodessa. Toisin on meillä Suomessa. Meillä Suomen lain mukaan tuolin käyttöiän pitää olla vähintään 5 vuotta ennenkuin voi edes haaveilla uudesta. Eikä harrastuksiin saa omaa tuolia muuten kuin maksamalla itse 6000-10000 euroa, joka on erikoistuolien hinta. Kuten esimerkiksi Leo-Pekka Tähdellä on, joka uskoakseni on jo tienannut sen hinnan takaisinkin, hänellä kun on noita sponsoreita enemmän tai vähemmän, onhan hän ammattiurheilija. Samoin kuin eräät maajoukkuetason koripalloilijat.
Eikö valtiolle ja kunnille tulisi halvemmaksi korjata kerran vanhat tuolit täydelliseen kuntoon ja antaa sen rinnalle toinen aivan uusi tuoli? Talonmies voisi korjailla pikkuvikoja, mikäli talonmies vaan löytyy. Tässä olisi ratkaisu, jossa kenelläkään ei menisi hermot riekaleiksi, kun vanhan tuolin korjaaminen kestää jopa viikkoja tai ehkä kuukausia. Riippuen korjaajista ja erilaisista osista.
Tämä istuminen on nimittäin hitonmoinen este, kun ei pääse liikkumaan mihinkään. Saati sitten kun niskatukikin on jo murtunut..
Tässä sitä kökötetään ja avustajat juoksee pää kolmantena jalkana!
Eihän tässä ole tehty muuta kuin kokattu. Huomenna laitan ehkä kuvia sitä että mitä on tullut kokattua avustajaparan kanssa.
Ruvettaisiinko kuntoilemaan?
Kommentit pois päältä artikkelissa Ruvettaisiinko kuntoilemaan?
Syksyistä päivää vaan kaikille ikään, sukupuoleen jne. katsomatta. Kävin eilen Rantakylässä, mutta en kuitenkaan naisissa kuten tavallista, vaan jumpalla – ei sen puoleen onhan sielläkin naisia. No, sen jälkeen rupesin mietimään miten palvelutaloihin ja hoitokoteihin saisi erilaisia kuntoa vahvistavia ja mahdollisesti kehittäviä laitteita. Kuten esimerkiksi kuntopyörä ja sitä vastaava sähköinen MOTOmed-laite, jota itse olen polkenut jumpassa.
Tämä tuli vaan mieleen siitä, että jumpparien on vaikea kuljettaa laitetta asiakkaiden luokse. Ja asiakkaiden on vaikea kustantaa nämä laitteet itselle pienistä eläkkeistä. Lisäksi kunnat ja kuntien sairaanhoitopiirit ovat usein usein hyvin nihkeitä kustantamaan näitä ihmisille jotka niitä tarvitsisivat. He eivät ehkä ymmärrä, että laitetta voisi käyttää ohjatun jumpan välissäkin itsenäisesti, jolloin kunto nousisi enemmän.
Tässä pari kuvaa ja hintatietoja laitteesta.
Tässä on yksi malli, joka on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi ainakin minulle ja monelle muulle. Sitä voi polkea sekä käsillä että jaloilla. Laitteen hinta on n. 3000-4000 euroa.
Tässä yksi onnellinen polkija.
Kun nyt meidän talossamme tehdään nyt budjettia, jonka parissa asianosaiset paraikaa hikoilevat ja tuskailevat, että mistä saisi budjetin tasapainoon, niin uskaltanen kuitenkin ehdottaa yhtä lisämenoa vielä. Jos sitä tilaa vielä löytyisi, kun meillä on aika vähän sitä jumppatilaa. Ehdotan, että taloon hankittaisiin mainittu MOTOmed koska siitä on ollut paljon puhetta asukkaiden keskuudessa ja halukkuutta kyseisen laitteen käyttöön tuntuisi olevan. Asukkailta voisi ensialkuun pyytää vaikka pienen (huom. pienen) aloitusmaksun. Myös talon henkilökunnalla olisi mahdollisuus jumpata laitteella kipeytyneitä jalkojaan ja vahvistaa käsiään, että jaksavat meitä nostella (varsinkin kuvassa olevaa pirun huonoa työmiestä (Kekkosta lainaten)).
Satu, jossa moni asia mättää. Kuvitelkaa itse, kun luette. Tämä on vasta alkua.
Kommentit pois päältä artikkelissa Satu, jossa moni asia mättää. Kuvitelkaa itse, kun luette. Tämä on vasta alkua.
Päivää jälleen kaikki urheilijat ja penkkiurheilija hullut. Olen katsonut taas vähän aikaa urheilua, kuten edellisestä kirjoituksesta huomaatte.
Pohjustin seuraavia kirjoituksia tähän tavallaan satuun, joka voi olla myös totta, joissain kohdin. Mutta huomaatkaa, tämä on fiktiota, joka on erääseen sairauteen liittyvää, sekä koulun käyntiin.
Tarina alkaa. Vaalea hiuksinen pikkutyttö, joka ei enää ole kovin pieni, vaan hento. Hän on nimenomaan iältään pieni. Kutsutaan häntä vaikka Tiinaksi. Ikäisekseenn hyvin älykäs.
Eräänä päivän olen anttilanssa ja Tiina tulee minua kohti. Ilme jo paljasti mitä hän aikoi. Hän oli jo siihen ikään mennessä oppinut naisellisen naurun. Joten tietenkin pysähdyin ja odotin mitä tuleman pitää. Hänen takanaan tuli erittäin kaunis blondi, joka osottautui hänen äitikseen. Yliopistoväkeä tietenkin. Enhän minä muihin tutustukaan. Rupesin siinä juttelemaan ja kerroin samalla, että olen käynyt esteettömyys kurssia ja juuri valmistumassa siitä. Vaikka eihän siitä koskaan valmistu. Aina vaan muuttuvat lait ja esteellisyys vaan kasvaa, vaan ei suinkaan vähene.
Tiina ja hänen vanhempensa kutsuivat minut kylään. Kävin ensin salaa katsomassa, minkälainen koti heillä on, ja minulta taisi päästä muutami rumia sanoja. Näin heti ensisilmäyksellä, että sinne oli mahdoton päästä omin avuin, silloin jo pienen tytön sisään. Vielä mahdottomampi minun, sillä minulla on tämä kevyt panssarivaunu seuranani. Mutta sitten rupesin tutkimaan papereita ja käymään netissä. Löysin sieltä asioita, joista sain kipinän puhua asunnon muutos töistä, jotka muuttaisivat, ja muuttivatkin tytön elämän kokonaan toisenlaiseksi. Hän on kova kokkaamaan. En tiedä, kun äiti on, kuten tyttökin, erittäin huumorin tajuinen ja sana valmis, onko hän sanonut tytölleen, että tie miehen sydämeen käy mahan kautta. Tiedä vaikka olisi sanonutkin. Meni jonkin verran aikaan ennen kuin he uskalsivat mennä anomaan asuntoon muutoksia, kaupungin sosiaali- ja rakennustoimistosta. En sano mikä kaupunki on kysymyksessä. Se tulee myöhemmin ilmi, kun juttu etenee. Mutta vaikeaa se oli. Saimme kuitenkin sinne jopa porrashissin ulos. Nyt tyttö pääsee, kunhan hän vaan oppisi ajamaan hienolla pyörätuolillaan. Se ei ole tälläinen romu, kun minun panssarivaununi, joka on kovia kokenut.
Korjaukset helpottavat tytön elämän laatua. Sillä nyt hän voi kokonaan tehdä omia ruokiaan, omaksi mitoitetulla uunilla ja hellalla. Lisäksi hän sai oman vessan, joka on erittäin tärkeää hygienian hoidossa. Tyttö oli kuin naantalin aurinko, kun hän näki nämä uudistukset. No seuraava vaihe tarinassa onkin sitten koulu, ja sen vaikeudet, joista en kerro nyt, vaan myöhemmin. Kun nämähän ovat jatkokertomuksia.
Esteitä – isompia ja pienempiä
1 kommentti
Heippa vaan kaikki! Tulipa taas esteetkin mieleen välillä, kun tuo tuoli meinaa hajota alle ja puhelimen kuuloke ei pysy korvassa.
Piti siis käydä Telemaailman huoltoliikkeessä, eikä sinne meinannut päästä millään sisälle. Olen kyllä melkoisen etevä rikkomaan tavaroita, esimerkiksi tämä korvanapin pidikkeen kiinnitys murtui, enkä itse huomannut mitään ennen kuin korvanappi alkoi putoilla korvasta.. Nyt teidän on siis turha soittaa muuta kuin silloin kun olen kotona. En pysty vastaamaan ulkona puhelimeen. Mikäli siis ulos pääsen, sillä kuten kohta kuvista näette, niin kärryni on melkein niin kuin nippusiteillä kasattu.
Ihmeellisintä on se, että Pohjois-Karjalan keskussairaalapiirin apuvälineyksikkö ei suostu korjaamaan kuin oman piirinsä välineitä ja muiden piirien välineitä ei korjata. Mistä tämä johtuu? Kun asumme kaikki eri puolilla Suomea, niin eikö eri keskussairaalapiirit voisi neuvotella yhteisistä maskusopimuksista. Tällöin nämä esteet pienenisivät, sillä on paljon helpompaa lähettää apuvälineitä esimerkiksi Joensuun Tikkamäelle kuin Lahteen.
Ja tietenkin tämä kaikki sattui juuri Juhannuksen alla. Älkää vaan tulko sanomaan, kun matelemme avustajani, nimittäin sen kauniimman, kanssa tuolla kaupungilla, että onko kärry rikki? Siinä voi tulla ns. kipakkavastaus ja käden heilautus, arvaatte varmaan että mihin.
Koitamme jälleen kohta lisätä nippusiteitä tämän romukasan ympärille.
Tässä tämä romukasa seisoo ja minä sen päällä. Jalkalauta on iloisesti vinossa ja juuri ja juuri remmikiinnityksen varassa. Eikä tämä ole mikään kenkänäyttely.
Siinä on se pahin kohta.
Uskaltaisitteko ajaa?
No, ensi viikolla toinen avustaja, onneksi olkoon vaan Vincent!, joutuu mahdollisesti työntämään Kaisankin edestä. Kun tämä luultavasti lähetetään korjattavaksi. No se siitä ja sen kestävyydestä.
Ei tässä kummempia. En sentään pahemmin kironnut, olen jo niin tottunut näihin pikku esteisiin, että isommat ei enää harmita. Vai mitä luulette? Saatte kyllä taas ihan vapaasti nauraa, mutta mielummin sisäänpäin ainakin minun nähden. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että Kontiolahden varuskunta on säilytettävä!
Bigger and smaller obstacles
Hello all my readers! Obstacles became to my mind because my wheelchair is falling into pieces and my cell phone’s headset doesn’t stay on the right place either.
In addition, I was on my way to the Telemaailma-repair shop but I had problems to get in there with my wheelchair. Anyway, I’m pretty good what comes to breaking things. For example, I broke my ear button and I didn’t notice that before it started to fell of my ear. So, now it’s pointless for all of you to call me because I can’t answer. Also, I can’t answer my phone outdoors either even if I could get out with my wheelchair. Like you see, my wheelchair is pretty broken. I have tried to fix it with many cable ties.
Most unbelievable thing is that North Karelia central hospital’s device department does fix only its own devices but doesn’t fix any other hospital circuit’s aid gadgets. And why this is happening? Well, we all live everywhere in Finland, and I’m asking here if all hospital circuits could negotiate about the common payment agreements. This would decrease obstacles and it would be easier to send the aid gadgets for repair to the local device departments.
And of course, all these incidents happened just before the Midsummer fest. And don’t come to tell me, that I was hanging around at the city with my beautiful assistant when my wheelchair was broken. If you come to claim that I will give you a spicy answer and a small punch to your sensitive place.
However, we are soon adding more the cable ties to keep this rattletrap together.
Picture 1: Here stands my rattletrap and me. Base for my feet is in the wrong ankle and the stripes are just and just attached to the feet base. Well, this not any show for fancy shoes.
Picture 2: Here you can see the worse bit.
However, do want to drive this vehicle?
Well, in next week my second assistant has to push me and my wheelchair instead of my first assistant Kaisa. Good luck Vincent with that job! I’m sure that this vehicle had to send to the repair. However, that was all about my broken wheelchair.
Finally, that was all. I haven’t sworn a much because I’m used to these obstacles, both bigger and smaller. Or what do you think? You are free to laugh but rather on your own, I prefer. And finally, I have to say that Kontiolahti garrison need to stay!
Esteettömyysblogi 
