Esteettömyysblogi
Tammikuun kunniamaininta
Kommentit pois päältä artikkelissa Tammikuun kunniamaininta
On tullut aika myöntää vuoden 2009 ensimmäinen Esteettömyysblogin kunniamaininta. Aiemmista haukuistani piittaamatta sen saavat…
Keskussairaalan sairaanhoitajat.
Tärkein syy kunniamaininnalle on, että hoitajat onnistuvat niinkin ahtaissa ja esteellisissä oloissa tekemään työtään hymyssä suin. Oman alkukuun kokemukseni mukaan hoitajat onnistuvat muovaamaan potilaiden vaikeista olosuhteista inhimillisiä tai ainakin siedettäviä. Se jos mikä on esteettömyystyötä..
Toki kaikki tekevät virheitä. Välillä paska haisee ja välillä oksennellaan, välillä katetrit putoavat. Molemminpuoliselta sanailulta ei voi tietenkään välttyä.
Kunnioitan kuitenkin tärkeää työtänne ja arvostan teitä ihmisinä.
Myyjien käyttäytymisestä
Kommentit pois päältä artikkelissa Myyjien käyttäytymisestä
Pyörätuolin käyttäjänä minua on jo pitkään ärsyttänyt eräs seikka asioidessani kaupoissa. Nimittäin myyjien käyttäytyminen, kun olen liikkeellä avustajan kanssa.
Kun olen liikkeellä yksin, minua kohdellaan aivan normaalina asiakkaana. Myyjät tulevat auttamaan, jos tarvitsen jotain mihin en ylety ja kassalla palvellaan kuin ketä tahansa. Joskus on vaikea saada palvelua, mutta se ongelma on varmasti jokaisella.
Mutta avustajan kanssa tilanne on hieman toinen. Mikäli onnistumme saamaan myyjän huomion, kohdistaa myyjä puheensa lähes poikkeuksetta avustajalle. Avustaja on tästä kiusaantunut, koska eihän hän välttämättä tiedä, mitä ollaan kysymässä. Samoin oman sappeni se saa kiehumaan, koska tunnen ihmisarvoni tulevan poljetuksi.
Ongelma korostuu etenkin isommissa liikkeissä – esimerkiksi kodinkone-, vaate- ja elektroniikkaliikkeissä. Niissä koen jääväni täysin sivuutetuksi keskusteluista, vaikka luulen tietäväni laitteista jonkin verran.
Kuitenkin tutut myyjät tiedostavat ongelman ja kohdistavat puheensa ja katseensa aina minulle. Siksi olenkin erittäin uskollinen asiakas. Joten rakkaat myyjät, muistakaa, että vammainen on asiakas ja kaipaa samaa kohtelua – ehkä vähän huolellisempaa – kuin kaikki muutkin. Se kyllä palkitaan.
Ei talvikunnossapitoa?
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei talvikunnossapitoa?
Hei lukijani!
Postitan tässä katujen kunnossapitoa käsittelevän kirjoituksen viime talvelta. Se julkaistiin Heilissä ja lienee edelleen ajankohtainen, vaikkakin lumien kanssa on tultu paremmin toimeen tänä talvena. Johtuuko se sitten poikkeuksellisen vaikeista olosuhteista, jotka ovat pitäneet henkilökunnan varpaillaan.
Kertokaa mitä mieltä itse olette.
————
Ei talvikunnossapitoa?
Noniin rakkaat lukijani. Olen taas täällä. Tuppaa hieman ärsyttämään tuo katujen kunnossapidon taso. Kunnioitan kyllä kaupungin työntekijöiden ponnistuksia, mutta näinkin vähälumisena talvena tuntuu, että jossain on jotain mätää.
Kun yrittää kulkea pyörätuolilla (kuten minä), rollaattorilla, lastenvaunuilla, rattailla tai jopa polkupyörällä, on kaduilla paljon esteitä. Yleensä vain väliaikaisia toivonmukaan. Ja ne kaikki liittyvät auraukseen. Tässä niistä muutamia.
Eniten ärsyttävät katujen kulmaukset. Jollei niissä ole ollut kynnystä kesäaikaan, muodostuu niihin sellainen aurauksen myötä. Jokusen kerran olen meinannut niin sanotusti turvalleni tai selälleni niiden takia. Voisi olla käyttökelpoinen ratkaisu, jos vaikka katujen kunnostajat jalkautuisivat lapioiden kanssa poistamaan risteyksistä ”kynnykset”, kun ne ovat vielä pehmeitä ja helposti poistettavia.
Lisäksi turhanpäiväiset näköesteet, elikä lumikasat, ovat kaikille vaarallisia. Myös autoilijoille, siis. Kaupungin auraussuunnitelmana vuosilta yksi ja kaksi taitaa olla kasata kaikki lumi jalkakäytäville, kunnes se sitten myöhemmin pomitaan sieltä. Tuntuu siltä, että kaupungin aurausmiehet istuvat niin korkealla traktoreissaan ja kuorma-autoissaa, että kasat eivät heitä häiritse.
Olisi myös hauskaa, jos jalkakäytävät aurattaisiin vähän leveämmiksi. Otetaan esimerkiksi vaikka kaksi eri suuntiin ajavaa pyörätuolia. Kun väistää, löytää itsensä lähes poikkeuksetta penkasta.
Vielä eräs huomio. Olen kulkenut taksilla aurauksen jälkeen ja totta puhuen takapuoleni on ollut melkoisen kovilla. Toive olisi, että ainakin kaupungin keskusta tasoitettaisiin, etteivät autot heittelehtisi kuin lastut laineilla.
Enpä kiusaa teitä ja kaupungin aurausväkeä enempää ”huomioilla”, vaan kiitän etukäteen ensi talven parannuksista.
Välittäkää kokemukseni valtiolle
Kommentit pois päältä artikkelissa Välittäkää kokemukseni valtiolle
Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa vapaalla jalalla – tai tarkemmin vapailla pyörilä.
Huomenna otetaan näytteet, jotka sinetöivät ruusuisen kohtaloni.
Huomenna käyn silmälääkärissä.
Mutta tänään aion tehdä tilini selväksi sairaalajärjestelmän kanssa. Pohjois-Karjalassa olisi huutava puute verovaroista 50-luvulla rakennetun sairaalarakennuksen korjauksiin, mutta rahat eivät tunnu riittävän edes kelvolliseen hoitoon. Sairaala on pyörätuolilla liikkuvalle varsin esteellinen. Huoneet ovat liian pieniä, eikä hissiä pysty käyttämään ympäristönhalintalaitteella.
Tulin sairaalaan yksin invataksilla kuumetokkurassa. En tiedä, miten oikein sain ajettua poliklinikalle ja edelleen osastolle, mutta sieltä minä kuitenkin itseni löysin nukuttuani vuorokauden.
Myös sairaanhoitajakoulutuksessa olisi paljon sijaa kehittämiselle. En esimerkiksi pitänyt ollenkaan katetrisysteemistä, jonka jälkeen olen joutunut opettelemaan pidättelemisen uudelleen. Isoimmat ongelmat olivat kuitenkin potilaan omien laitteiden käyttämisessä. Tässä tapauksessa minun nosturiani – kun sairaalalta ei moista löytynyt(!). Anteeksi vain sairaanhoitajat, en syytä teitä, vaan koulutusjärjestelmää.
Ilouutisena pidän sisätautiosaston muuttamista uuteen siipeen lähiaikoina. Toivottavasti siellä on vähän parempi ilmastointi, etteivät kaikki hajut jää sekoittumaan huoneilmaan tuntikausiksi.
Ihan kiva, ettei minua ei sentään ajettu pois sängystä liian aikaisin, vaikka uusia potilaita oli tulossa ovista ja ikkunoista. Olisin tosin mielelläni lähtenyt sitä ruokaa ja niitä hajuja pakoon.
Kiitos kuitenkin sairaanhoitajille väsymättömästä työstä pienen palkkansa eteen. Toivottavasti leikkauksien ajat ovat lopuillaan ja valtio alkaa panostaa enemmän verovaroja tärkeimpiin aisioihin, joihin terveydenhuolto kuuluu ehdottomasti.
Vuosi tauspeilissä
Kommentit pois päältä artikkelissa Vuosi tauspeilissä
Huomasin muutama päivä sitten erään seikan. Vuosi oli päässyt vaihtumaan sairaalan ruusuisissa tunnelmissa. Vieläkään en suosittele sitä kenellekään – edes vihameihelleni. Tässä seuraa kuvakoosteen muodossa hieman viime vuoden tunnelmia sekä blogi- että mielipidekirjoistuksista.
Tästä huomaat, etteivät esteet ole hävinneet mihinkään. Mutta niistä kannattaa pitää meteliä tai ne moninkertaistuvat ennen kuin arvaatkaan.
Vuoden isoin aihe oli Iso Myy, joka sekä ihastutti että vihastutti esteettömyyspiireissä. Kauppakeskus valmistui, mutta sen suunnittelussa ei kuultu lainkaan käyttäjiä. Voisi kuitenkin sanoa, että kompastellen on menty eteen päin.
Muista kuvista löydätte itseäni vuoden aikana keittäneitä esteitä – pankkiautomaatit, apteekit, katujen kunnossapidon, vessat ja monet muut.
Näissä riittää pureskeltavaa ja muistutusta siitä, että esteettömyydessä riittää puuhaa myös vuodelle 2009.
Kuolleista herääminen
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuolleista herääminen
Sain vihdoin jalkani takaisin ruusun kasvattamisen jälkeen. Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa olivat kokemus, jota en toivo pahimmalle vihamiehellenikään.
Nyt alan taas kirjoittaa, luultavasti sairaala-aiheista näin aluksi. Paljon jäi purettavaa, joten pureskelkaa sitä kanssani.
Sairaalakuulumisia
Kommentit pois päältä artikkelissa Sairaalakuulumisia
Hei vaan, lukijat! En ole pystynyt kirjoittamaan viimeiseen puoleentoista viikkoon, ja syy on erinomainen. Löhöän täällä Tikkamäellä, Joensuun keskussairaalalla. Joulun kunniaksi aloin kasvattaa ruusuja – valitettavasti tosin jalkaani. Kiitokseksi sain melkein 40° kuumeen ja pirun huonon olon.
Ajatusten kulkukaan ei ole ollut kovin esteetöntä, kun lääkkeitä on lisätty suun ja suonen kautta. Käteni muistuttavat jo narkomaania. Kymmeneen päivään en ole saanut nousta sängystä, eikä tarkkaa ennustetta tulevasta ole vielä annettu.
Palaan vielä entistäkin ärhäkämpänä! Sänkyyn köyttäminen on elämys, josta selviytyminen laittaa aivosolut liikkeelle.
Esteettömyysblogi 