Esteettömyysblogi
Märkiä ja vähemmän märkiä esteitä!
1 kommentti
Kuten edellisessä jutussani lupasin, nyt olisi vuorossa se märkä juttu.
Tapauksen taustalle voin sanoa, että talomme sisäpuhelin ei ole enää aikoihin toiminut kunnolla. Joudun aina huutamaan apua jos hätä tulee, koska en saa huoneestani hälytystä annettua. Noh, kävi tässä päivänä muutamana tälläinen hoitrajien kiinni saamisen vaikeus. Itselleni tämä on erityisen vaikeaa, kun en tämän pyörätuoli jutun takia pääse itse edes liikkumaan. Mutta kyllähän minulla ääntä riittää, vaikka toisille jakaa mutta eipä se silloin auttanut. Aiemman huutelun aloitin jo klo 16.00 ja lopetin huuteluni kusilammikkoon päätyessäni noin kello puoli kymmenen aikaan illallla. Silloin oli jo minun housunikin jo vaihdettu. Ihmettelen vain sitä, miksi talon puhelimet eivät ole moniin kuukausiin toimineet ja miksi niitä ei laiteta kuntoon? Taloyhtiöllä ei ole varaa kommenttinsa mukaan. Meilläkään ei ole varaa kusta housuumme päivästä toiseen, ei varmasti mielytä ketään, ei edes niitä päättäjiä, jotka pihtaavat rahojamme. Talomme johtaja vs johtaja, talomme johtaja meidän puolellamme. Olisi mielestäni jo korkea aika saada asiaan jotain ratkaisua, ei tämä voi näin jatkua. Se on vastaan kehitystä ja liittomme rahapula ei ole niin suuri, että tätä asiaa ei pystyisi korjaamaan, jos vain sitä tahtoa riittäisi. No se siitä märästä tarinasta. Ei se kovin hauskaa ole, kokeilkaapa itse! ja varatkaa ämpäri viereen.
Uusi päivä ja uudet kujeet! Kävimme sihteerikön kanssa taas lounaalla, piristämässä kevät päivää. Kaikien tuntemalla Jokiasemalla, kaikkien kaveri karavaanien keskuudessa. Jokiasema on toiminut jo jonkin aikaa jo, mutta ennen se toimi melkeinpä vain ulkotiloissa. Nyt saavuimme laajennettuun ja remontoituun uuteen Jokiasemaan, oikein taksi kyydillä! Kun emme viitsineet palelluttaa itseämme, alkuperäisen suunnitelman Utransaarien tuulessa. No iloksi saimme huomata että jo lukuisat pyynnöt olivat tuottaneet hieman tulosta ja rampit olivat ovien pieliin ilmestyneet. Pientä hienosäätöä olisi vielä tehtävä, sen näette alla olevista kuvista. Vielä on siis parantamisen varaa, mutta hyvään esteettömään suuntaan ollaan menossa. Ja toivottavasti se parannus syntyy tässä kevään aikana, että pääsemme nauttimaan myös Jokiaseman juomasta sekä mahtavasta ruuasta. Palvelu oli kyllä hyvää ja huonompaakin ruokaa on tullut syötyä, en vain muista missä. hehehe. Mutta Nisse suosittelee ruokailemaan Jokiasemalla! Ei ainakaan rahat heti lopu! jos ei sitten koko illaksi jää sinne nautiskelemaan märkiä aineita.
Tässä tämä pakollinen naamakuva!
Oli valtava kapteeninleipä tämän laivan omistajalle! Onkohan kellään kapteenilla niin suurta suuta että menisi kerralla? en usko!
Palan painikkeeksi olis mennyt vaikka kaksi näitä!
Sihteerikkö lähti tällä kertaa hieman tavallista pienemmällä annoksella mukaan 😀
Kuten näette vielä on hienosäätöä rampeissa
rampit olisi helpompi laittaa kulkemaan suoraa ovelta niin ei tule tiukkoja käännöksiä.
Ps. niistä märistä jutuista puheen ollen, sihteerikkö päätti uittaa puhelimensa tiskialtaassa. 😀
Toivon että kaupunki ja mahdollinen paikanomistaja tekisivät yhteistyötä että näistäkin pikkuiloista voisivat kaikki nauttia!
Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Jos ette ole sattuneet katsomaan telvisiota ja sää ennustajia, niin ottakaa pihalle mentäessä viikonloppuna saappaat mukaan. Muuten jalkanne kastuvat ja jollei ole lääkepulloa mukana niin tulee pian snuva. Silloin on vaikeaa olla toisten ihmisten seurassa. Ihme ettei tuo minun sihteerikköni pode sitä, sen jälkeen kun on saanut lapiollisen jäävettä saappaaseensa. En kyllä ymmärrä sitä heitto tarkuutta. heh.
Taas pieni kuvaus esteellisyydestä; Olimme ylittämässä lumista ja vaikea kulkuista suojatietä, kun sivusta alkoivat samaan aikaan ylittämään kolme henkilöä tietä. Yksi oli nuori sähköpyörätuolilla kulkeva henkilö, jonka en usko kauaa vempeleellä ajelleen, varovaisuudestaan päätellen. Samaiselta puolelta lähti rouvashenkilö ylittämään katua, yhtäkkiä tuikaten tämän nuorenherran eteen joka oli keskittynyt tien ylipääsyyn, huomattava vauhti kärryssä, tilanteeseen nähden. Kolmantena tuli mies polkupyörän kanssa. Tilanne kehkeytyi siten, että poika vahingossa osui naiseen ja pyöräilijä melkein poikaan. Rouvan kielenkäyttöä en kehtaa edes kuvailla, ja saratellen hän poistuikin paikalta jättäen nuorenherran tappelemaan kärrynsä kanssa. Onneksi tilanteessa mukana ollut pyöräilijä ja vastaantullut kävelijä, avustajani avulla saivat pojan turvallisesti yli autotien. Jos minulla olisi ollut oma kärry olisin lähtenyt seuraamaan pojan kulkua. Oli se sen verran harrastajan näköistä touhua. Ja voin sanoa, että ei meikäläinenkään mikään mestari ajaja ole.
Tässä näemme, kuinka esteellisyys ja esteettömyys kohtaavat toisensa arkipäivässä. En nyt enempää näin viikonlopun alussa viitsi saarnata, mutta toivon ettei tällaiset tilanteet enää toistuisi. Otetaan siis kaikki huomioon liikenteessä, esimerkiksi se tosiasia ettei näitä kulkupelejä niin vain jarruteta. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille, liikenteessä ja muualla oleville! Ja eläkää ihmisiksi.
Lähdenkin tästä seuraamaan kisoja, joita onkin paljon tulossa viikonloppuna. Olkaa siis hyvät ja seuratkaa! Kannustaen suomalaiset voittoon!
Muisto käynnillä, lumessa kahlaamassa.
ja lissee sapuskaa…
Sapuskaa
Suomifilmin huumaa, joka on joskus myöskin kuumaa 😀
Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Kommentit pois päältä artikkelissa Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Päevaa tai oikein hyvvee päevee kansalaiset tai lyhennettynä kansan naiset, heh.
Olen tässä miettinyt viikonloppuna esimerkiksi, kun tuota sähkäriä ei saa millään korjaukseen ja tämä entinenkään ei meinaa toimia millään. Sen lisäksi kylkikin on haavoilla ja televisio ei kunnolla toimi yms, piru vieköön. Toisilla on sitä parempaa tuuria, allekirjoittaneella ei ole ollut kun uutuuria.
Istun varmaan ensiviikollakin yksin pulloni kanssa ja ihmettelen tätä maailman menoa, sitä on monenlaista. Eu:n, Japanin ja Amerikkalaisten johtajat kiskovat shampanjaa kokouksissaan ja kehuvat toisiaan, vaikka ei olisi niin syytäkään. Samoin tekee Niinistö, mokoma on siellä mukana samoin kun hyvä ystäväni ulkoministeri. Tulee vaan mieleen koska hän muistaa ihania nuoruus aikoja kun kiskoimme punkkua ja koskenkorvaa ja paransimme maailmaa kokonaan toisenlaiseksi kun se nyt on.
Ihmettelen vieläkin koska saan pyörätuolini kuntoon, kun kaupungit (Joensuu ja Lahti) tappelevat sen korjauksesta, eihän sen pitäisi olla niin vaikea asia. Tuntuupa vain olevan näin loppu vuodesta, näin ainakin kaupungit väittävät, kun sinne soittaa ja kysyy mikä on tilanne. Ei suinkaan ole yksin tässä jamassa, vaan meillä monella on vikaa pyörätuoleissamme. Tulisivat itse kokeilemaan, kelattavaa tuolia loskassa tai niin kuin olen kirjoittanut mm. mutakylvyssä, niin kuin itse olen ollut, lukekaa blogia niin sieltä tarinan löydätte. Onhan joissain kaupungeissa, kaupungin järjestämiä tilaisuuksia, missä saa kokeilla mutta eipä kuulemma ole ollut paljon osan ottajia, kaupungin johdon taholta. Siinähän menee kiiltonahka kengät ja housunpuntit pilalle. En viitsi enempää marinoida, vaan odotan että jompi kumpi kaupunki alkaisi tekemään jotain ja PIAN!
Hyvää viikon alkua ja tulevaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!
Ja tältä katukuva näytti muutama viikko sitten….
Tältä näytti tänä iltana Joensuun hautausmaalla
Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Oli pilkkopimeä ja myrskyinen ilta, kun lähdimme seikkailulle, josta kehkeytyikin aikamoinen ,mutaseikkailu.
Suuntasimme käsikäyttöisen mutaläjän päähautausmaalle, ilman valoja, kun meillä ei ollut niitä. Huomioikaa, että pyörän koko on aikasta kapea ja etupyörät ovat minikokoa.
Pääsimme päähautausmaan kohdalle ja siinä ei vielä ongelmia ollutkaan. Ongelmat alkoivat siitä,kun avasimme hautausmaan portit. Ensimmäinen ongelma oli suuri vesilammikko, joka oli suuri kuin järvi. Ihmeteltiin siinä miten tuosta voi päästä yli, varsinkin kun takanakin oli vain pelkkää mutaa. Siitä tuli kyllä mieleen mutakakku, negatiivisessa mielessä. No me hullut suomalaiset lähdimme vain menemään siitä yli. Ensin käännyimme vasemmalle vaikka oikea reitti olisi vienyt oikealle ja onnistuimme kuluttamaan etsimisessä tunnin. Kiersimme meilkein jo muhamettilaistenkin hautojen lähellä. Melki koko hautausmaa koluttiin. vasta mudasta poistuessamme huomasimme oikean muistomerkin.
kaiken kukkuraksi vettä tuli kun esterin siitä niin, kai tiedätte mistä aukosta. Tähän väliin voisinkin kommentoida hautausmaata, olen nähnyt parempiakin vaikka en olekaan kuollut, niin on tullut monissa vierailtua. Siellä oli ainakin yksi suuri vika. Siellä voisi olla esimerkiksi arkipäivisin parempi valaistus, jotta näkisi kulkea ja etsiä mummujen ja vaarien nimiä ja siitä sitten johdatella suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Melkein törmäsimme oikeaan paikkaan eli muualle haudattujen muistomerkille, kun pyöräni jäi kiinni siihen mutavelliin joka oli jalkojemme alla kuin puuroa. Emme kuitenkaan alkaneet syömään vaikka nälkäkin alkoi jo olla. Laitoimme kynttilät ja luultavasti ne siellä vieläkin palaa, se olisi nimittäin kohtalon ivaa,jos ne olisi sammuneet nyt jo. Niin märkä en ole ollut vuosikymmeniin, kun vihdoin pääsimme talolle. Sihteerikkökin notkui vettä ja hankasi päästäni jotain epämääräistä mutaa. Joka ei tietääkseni ainakaan sitä itseään ollut, en minä niin täynnä sitä ole. Sihteerikkökin istui ja nauroi ainakin viisi minuuttia koko episodille ja nauraa nytkin. No eipä tällä kertaa nyt muuta. Menkää itsekkin muistamaan vainajia, mutta varautukaa säähän!
Päähautausmaalle pääsee kuivemminkin ja helpommin, kun laitetaan seurakunnan traktorit töihin. Kiittäen pyörätuolivammainen.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life, terveisiä seurakunnalle
Ei kaksi ilman kolmatta!
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei kaksi ilman kolmatta!
Terve vaan kundit ja pimut, niin nuoret ja vanhatkin!
Kuten huomaatte olen ollut taas vähän aikaa hiljaa. Tämähän meni siihen, että olen edelleen vähän kipeänlainen, vaikka päästäni olenkin aina ollut kipeä. ja sihteerikkökin taitaa välillä olla. (sihteeri; en nyt niinkään sanoisi :D) heh.
Kiersin koko Tikkamäen ja Siilaisen ja kyllähän sitä taas riittikin. Tosin palvelu oli hyvää, verrattuna erääseen toiseen paikkaan. Aluesairaalan lääkäri oli vain vähän turhan hiljainen, en oikein saanut asioista selvää joten oli mentävä apteekkiin lukemaan lääkärin ”käsikirjaa”. Sieltähän se löydettiin heti. Apteekissa oli hyvin koulutettu tulkki, joka selvensin lääkärin reseptit meille.Yleensä ottaen molemmissa paikoissa oli hyvä palvelu, erityisesti vammaisille puhuttiin suoraan nenälle mutta ei kuitenkaan loukattu nenää. Muutenkin Joensuussa on havaittavissa hyvää palvelua ja vaikka nuota autoilijoita aina haukutaan, on meissä muissakin yhtä paljon vikaa. Eipä siinä sitten kummempaa tällä kertaa. Ei sitä tiedä mistä seuraavan kerran löydän itseni.
Mutta Hyvää viikonloppua!
Reissusta vähitellen toipunut
Kommentit pois päältä artikkelissa Reissusta vähitellen toipunut
Terve vaan kaikille!
Jos olette huomanneet, että olen päässyt pois sairaalakierrokselta. Josta en siis itse paljon mitään muista. Mutta kyllä minä kuitenkin viinakaupan osastolla kuljin ja hyvää juomaa ostinkin. Se siitä.
En kuitenkaan ole vielä ihan toipunut, mutta yritän kovasti. Että ehkä pääsisin naisia ”kiusaamaan” kävelykadulle. Oli se vaan kova reissu. Tämän talon eräälle asukkaalle oli hetki sitten soitettu ambulanssi, mutta soitin hieman aiemmin ja se tulikin minulle ja kaveri kiroili kuin juutalainen, vaikka en kyllä tiedä kuinka juutalainen kiroilee. Tapasimme ruokapöydässä ja hyvä ettei nenään tullut. Mutta ambulanssi on samanlainen kuin kauppojen kassa, että mennään numerojärjestyksessä. Kerkisin sairaalassa vähän tutkimaan samalla esteettömyyttä, mutta sitä ei siellä ollut. Se oli sitten tämän reissun loppu tällä kertaa, toivottavasti ei vähään aikaan tule uusia.
Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Kommentit pois päältä artikkelissa Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Hyvvee päivee!
Taidanpa kastua jos menen tänään ulos, sen verran esteellinen tuo ilma on. Tästäpä saankin aasinsillan, kun itsekin olen melkoinen aasi, nimittäin tällä viikolla vietetään esteettömyysviikkoa. Mitä tämä viikko oikeastaan merkitsee? Sen pitäisi merkitä, että esteettömyysasiat otetaan enemmän esille ja rakennuksista, myös maarakennuksista eli silloista tehdään parempia kuin mitä nyt näyttää tulevan. Jos olette huomannut, on uusimmissa katukäytävissä varsin isot ja korkeat korokkeet, jotka eivät todellakaan edistä esteettömyyttä, vaikka näin juhlapuheessa väitetään. Nyt kun nämä sillat alkavat valmistua joskus elokuussa ehkä, niin olisi kyllä hyvä ottaa huomioon katukäytävien korkeus,esimerkiksi liikenteenjakajissa. Esimerkiksi torikadun, koulukadun ja yläsatamankadun risteykset korjataan uudelleen ja torikadun risteys on jo osittain valmis, mutta rakennettu päin helvettiä! Sen sijaan Utran takana on kuulemma tehty tiet kunnolla ja siellä on kaikkien mahdollista liikkua helposti. Kuulin, että Maltan turistikeskuksessa kaikki on tehty viimeisen päälle. En ole itse käynyt, mutta haluaisin kyllä käydä katsomassa. Kukahan lähtisi mukaan maksajaksi?
Onko siis esteettömyydellä mitään merkitystä?! Pitäisi olla, sillä suunnittelijat ovat kovin eri tasoisia. Toiset ottavat esteettömyyden tosissaan ja toiset viittaavat kintaalla. Myös rakentajissa on samaa vikaa, kuten Marjalassa aikanaan kävi, kun siellä pidettiin asuntomessuja. Työmään edistyksellinen pomo tuli paikalle ja totesi, että eihän tätä näin pitänyt tehdä! Työmies tokaisi takaisin, että näin sitä on ennenkin tehty. Vaikka työ oli niin sanotusti menossa päin helvettiä, niin onneksi pomo tuli ja tilasi uudet matalammat kivet. Tässä oli yksi esimerkki näin esteettömyysviikon kunniaksi! Sitä samaa näyttää olevan edelleen tulossa, että tulee enemmän korkeita korokkeita, vaikka pitäisi tulla matalia, mikä olisi kaikille mukavempaa.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life
Esteettömyysblogi 