Esteettömyysblogi
Toukokuun kunniamaininta
Kommentit pois päältä artikkelissa Toukokuun kunniamaininta
Hei kaikki! On kevään viimeisen kunniamaininnan aika. Ihan vielä ei minihameita löydy, joten annan kunniamaininan hyvin palveleville liikkeille ja erityisesti Lenan korjausompelimolle.
Lenan korjausompelimo ja Lena itse ovat tämän maininnan ansainneet, sillä häneltä saa kohtuu hinnalla hyvää korjaustyötä ja vammaisystävällistä palvelua. Tämä ei ole mikään mainos. Onhan niitä muitakin liikkeitä joissa voi vaatteensa korjuuttaa, mutta niissä hinta onkin sitten eri luokkaa ja palvelu samoin. Vaatteet ovat minulle tärkeitä. Lenan työ on ammattimaista, vaatteista ei edes huomaa että niitä on korjattu.
On useita liikkeitä joissa saa hyvää vammaisystävällistä palvelua. On jopa liikkeitä joissa kassatyöntekijä lähtee mukaani ostoksille. Tämä vapauttaa minut ainaisesta avustajan tarpeesta jonka tarvitsisin muuten asioilla. Ja onhan avustajat tällöin myös vapaita minusta. 😀
Vammainen sateessa
Kommentit pois päältä artikkelissa Vammainen sateessa
Tere tere, rakkaat lukijani!
Vuorossa jokavuotinen kirjoitus tien päältä. Onneksi on katto pään päällä, sillä vettähän tulee kuin…
Siispä kirjoitan mieliaiheestani, eli auringonpaisteesta ja terasseista. Olemme tänään kiertäneet rengasmatkalla ainakin neljänneksen Suomesta: Varkauden ja Lahden kautta Loviisaan, josta nyt itärajaa takaisin. Pistokokeeni kohteeksi valitsimme Orimattilan ja Loviisan kunniakkaat pitäjät. Ja arvatkaapa mitä?
En löytänyt yhtään esteetöntä terassia. Eli Joensuu johtaa tätä kilpailua, koska siellä on ainakin yksi tai kaksi terassia, joille pääsee pyörätuolillakin.
Eipä sillä, että terassielämä minua kiinnostaisi. Tai että nämä toiset pitäjät taistelisisvat samassa sarjassa Joensuun kanssa. Olisi vain kiva, että vammaisetkin saisivat juomansa, kuten muutkin kansalaiset.
Näin sadepäivänä sopii todeta, että vammaiset ovat tasapuolisen huonossa asemassa kaikkialla.
Olen vammainen, en namusetä tai namutäti
Kommentit pois päältä artikkelissa Olen vammainen, en namusetä tai namutäti
Päivee niin rakkaat kuin myös muutkin lukijani! Olen ollut paljon tekemisissä kaupungilla hengailevan nuorison kanssa sekä olen ollut mukana nuorisotyössä kotipaikkakunnallani Orimattilassa, joten tunnen nuorison aika hyvin. Joskus sattuu sellaisia tapauksia että nuori kysyy minulta oletko pedofiili.
Pakkoliikkeiset, huonopuheiset vammaiset henkilöt kärsivät nuorison epäasiallisesta nimittelystä. Itse en kärsi nimittelystä, sillä ymmärrän näitä nuoria jotka kuulevat joka paikassa, joka päivä kun vanhemmat ja kasvattajat keskustelevat keskenään tästä vaikeasta aiheesta, pedofiliasta. Media heittää vielä lisää löylyä kiukaalle kuvien ja tekstin muodossa. Varsinkin viime aikoina on ollut näin.
Mielestäni ei ole oikein että minunlaiseni vammainen leimataan pedofiiliksi, vaikkakin esimerkiksi minä heitän melkoista läppää. Minä en pysty liikuttamaan käsiäni, joten en pystyisi mitään tekemään, samoin kuin moni muukin vammainen. Onko tämä jonkinlainen syntipukin haku vai eikö vanhemmat ja nuoriso vain osaa hyväksyä ja kunnioittaa erilaisuutta ja vammaisuutta?
On totta että pedofiilien tekoset eivät ole oikein, mutta aika usein tytöt antavat näille kimmokkeen esimerkiksi pukeutumalla liian paljastavasti, rohkeasti ja aikuismaisesti. Kaiken lisäksi nämä tytöt ovat myös hyvännäköisiä, miksi ei pojatkin. He ovat usein myös alkoholin vaikutuksen alaisinatai täysin tietämättöminä, joten he ovat helppo kohde namusedille tai paremminkin pullosedille.
Vanhemmat ja kasvattajat, kertokaa mikä ero on vammaisella ja pedofiilillä. Useimmat pedofiilit ovat tavallisia niin sanottuja normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Mielestäni heiltä pitäisi kyllä leikata munat pois kiinnijäämisen jälkeen.
Vammisen elämä on pelkkää palautteen antamista
Kommentit pois päältä artikkelissa Vammisen elämä on pelkkää palautteen antamista
Hei!
Kävin eilen kirjastossa ja huomasin,että teillä on lattiaremontti. Nyt kun hälytinportit on poistettu, voisiko ne asentaa uudelleen leveämmälle, että leveämmälläkin pyörätuolilla ym. pääsisi mukavasti läpi. Samalla voisi katsoa, voiko kakkos- ja kolmoskerroksen porttiväliä leventää myös.
Terveisin, Nisse Gustafsson
kirjaston aktiiviasiakas ja esteettömyyden käyttäjäarvioija
Hei kaikille, tälläisen viestin lähetin äsken kirjaston johtajalle. Olen jo kahdeksan vuotta antanut näistäturvaporteista. Muuta palautetta en ole saanut, kuin että virkailijat ovat tuumineet, ettei rahaa taida olla. Vaikka käsittääkseni portin siirto 20 cm leveämmäksi ei liene niin kallista ja siirrosta hyötyisivät monet muutkin kuin minä. Ajatelkaapa vaikka leveitä, vaikeasti käännettäviä lastenvaunuja. Ja nythän ne portit ovatkin jo irti, joten tuskin kaupungin budjetti pahasti leveämmästä asennuksesta kärsii.
Toivon, että palautteeseeni suhtaudutaan myönteisesti. Käyttäjäarvioijien työ on lähinnä palautteen antamista janeuvontaa. En tässä taloudellisessa tilanteessa odota paljoakaan palautteeltani enkä neuvoiltani, joten se siitä. Ei kuitenkaan pidä luovuttaa!
Kuumaa viikonloppua!
Tutustuin paikalliseen tolppaan
Kommentit pois päältä artikkelissa Tutustuin paikalliseen tolppaan
Terve taas, kuumaa kesää riittää!
Onhan se sikäli hyvä, että naiset kulkevat vähemmissä vaatteissa. Ja siitä on monenlaisia seurauksia, kuten eilen: tulin tuolta Rantakylästä ja kiersin torin kautta kotiin. Kuinka ollakaan, Rantakylän junnut viettivät aikaa torin lavalla, en edes viitsi sanoa, millaisessa tilassa. Pojat innostuivat huutelemaan minulle, ja kuinka ollakaan, katselin heihin päin ja yhtäkkiä kuului pamahdus.
Olin törmännyt metalliseen tolppaan ja pyörätuolini ohjauslaite putosi syliini. Huusin tutuille pojille: ”Tulkaa auttamaan!” Ensin he eivät uskoneet, että olin pienessä pulassa, mutta paikalle sattui kaksi (kieltämättä kaunista) nuorta neiti-ihmistä. En tiedä, olivatko he alan koulussa, koska he tajusivat heti, mikä on tilanne, ja rupesivat repimään tolpasta teippejä, joilla ohjauslaite kiinnitettiin väliaikaisesti paikalleen.
Mitä opimme tästä? Emme kai mitään. Mutta itselleni jäi sellainen ajatus, että nuorisolle pitäisi olla sellainen paikka, missä he voisivat olla, eikä tarvitsisi huudella ohikulkijoille. Vaikka ovatkin tuttuja. Illalla on kaupungilla liikkeellä sen ikäisiä nuoria, jotka eivät pääse mihinkään muualle kuin kaduille ja kauppakeskuksiin.
Tytöille suuret kiitokset avusta! Nykyisiä kouluarvosanoja käyttääkseni: viiden pisteen toimintaa!
Kun perusoikeudet eivät koske vammaisia
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun perusoikeudet eivät koske vammaisia
Päivää taas, kaikki.
Kirjoitin jokin aika sitten vammaisten ja opiskelijoiden oikeudesta muuttaa kotikuntaansa. Vammaisillehan kotikunnan muuttaminen ei ole yksinkertaista, itse asiassa se ei tällä hetkellä onnistu ollenkaan, elleivät kunnat toisin keskenään sovi. Tämä on sitä holhousta pahimmasta päästä. Avustajani luki tämän aamun Helsingin Sanomien mielipidesivuilta aiheeseen liittyen, että kotikuntalakia ollaan muuttamassa, mutta edelleenkään vammainen ei saa päättää itse kotipaikkakunnastaan, vaan muutosta tulee anoa sosiaaliviranomaisilta.
Olen itse edelleen syntymäpaikkakuntani kirjoilla, mutta haluaisin äänestää vaaleissa asuinpaikkakuntani Joensuun vaalipiirin ehdokkaita. Enhän tiedä kotikuntani ehdokkaista tällä hetkellä yhtään mitään. Tässä vain yksi esimerkki siitä, jolla vammaisia estetään vaikuttamasta yhteiskunnassa.
Suomi on allekirjoittanut vammaisten oikeuksien julistuksen, muttei ole ratifioinut sitä. Päinvastoin, tämä kotikunta-kysymys on omiaan vesittämään sopimusta, sillä julistuksen mukaan vammaisten tulisi saada itse valita kotikuntansa, aivan kuten muidenkin ihmisten. Itselläni synnyinkuntani maksaa osittain asumiseni ja palveluni, enkä usko, että nykyinen asuinkuntani ottaisi minua (ja minusta koituvia kuluja) riemusta kiljuen kirjoilleen. Siitäkään huolimatta, että kunnan maksamat kulut jäisivät ehkä oman kunnan yrityksille ja näin ollen alueen hyvinvoinnin tueksi.
Ihmettelenpä vain, miksi Suomi ei ole ratifioinut vammaisoikeuksien sopimusta eikä noudata EU:n vastaavaa poliittista ohjelmaa. Mutta aeipä tämä asia marinoimalla parane, meidän vammaisten täytyy näköjään taistella tämänkin ihmisoikeuden puolesta itse. Esimerkiksi tulevissa vaaleissa.
Talon asukkaat tekivät historiaa
Kommentit pois päältä artikkelissa Talon asukkaat tekivät historiaa
Joensuun Validia-talon asukaslehti Kajahdus on ilmestys. Itä-Suomessa lehti on vielä ainoa laatuaan, mutta tarkoitus olisi tehdä tulevaisuudessa vähintään yksi lehti vuodessa. Lehti on tehty yhdessä PKAMK: n sosionomi-opiskelijoiden projektiryhmän kanssa ja heidän avullaan.
Tähän väliin voisin huomauttaa, liittyen äskeiseen lääke-aiheiseen kirjoitukseen, että tämä on esimerkki vaihtoehtoisista hoitomuodoista: yhteinen toiminta on ennaltaehkäisevää ja piristävää. Lehti sai alkunsa jo viime syksynä, kun asukkaat alkoivat tonkia pöytälaatikoitaan ja tietokoneitaan. Huomattiin, että käyttökelpoista aineistoa on paljon, mutta toteuttavia käsiä puuttui. Onneksi apu löytyi ammattikorkean harjoittelijoista, ja lehti löysi muotonsa. Toivottavasti auttavia käsiä löytyy tulevaisuudessakin, tiedä vaikka ilmestymistahti olisi siten tiheämpikin kuin kerran vuodessa. Nyt lehti on valmis, ja kuvat ovat nähtävillä.
Karjalasta Kajahtaa!
Kajahdus
Auttavat kädet
Ei lääkkeitä, vaan hoitoa!
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei lääkkeitä, vaan hoitoa!
Hei taas pitkästä aikaa.
Näin kesäaikana tulee vähemmän aukaistua turpaansa, ainakin näin blogissa. Kevyissä kesäpohdinnoissani olen kuitenkin miettinyt muunmuassa, ovatko suomalaiset, erityisesti vammaiset ja vanhukset, narkomaaneja, ja vieläpä lääkärien suosiollisella avulla?
Olen kuullut tämän ytalon avustajilta, kuinka selkäkipuun määrätään vain lääkkeitä, eikä ollenkaan fysikaalista hoitoa. Ihmisen täytyy ontua lääkärille lähetettä hakemaan ennenkuin saa fysikaalista. Lähetteen saa jos saa, muuten saat maksaa kaiken itse. Esimerkiksi Keski- ja Itä-Euroopassa on fysikaalinen hoito ensisijainen hoitomuoto.
Myös niin sanotuissa mielen sairauksissa lääkkeitä tarjotaan lääkkeiden perään. Jopa alkoholistit saavat lääkkeitä, jotta lopettaisivat juomisensa. Kai jokainen tietää, mikä tulos on, kun kaveri tulee katkaisuhoidosta Antabus-tabletit mukanaan. Parempi olisi, jos ihmistä autettaisiin löytämään juomisensa perimmäinen syy. Sama pätee mielenterveysongelmiin ja oikein vaikeavammaisten hoitoihin.
Onneksi viimeksimainittuun on löytynyt apua henkilökohtaisen avustajan muodossa. Varsinkin, jos avustaja on hyvä kuuntelija (saa vaikka vähän huumorimielellä vittuillakin, siihenhän ne huolet hukkuvatkin nauraa räkättessä).
Siispä hyvät lääkärit ja muu hoitohenkilökunta. Koettakaa ajatella toisinpäin: ei lääkkeitä vaan jotain muuta, siis ongelmien kartoittamista!
Sen pituinen se, tällä kertaa.
Tuhlausta!
Kommentit pois päältä artikkelissa Tuhlausta!
Heippa, lukijani!
Kävin juuri pullonpalautusautomaatilla viemässä tyhjiä pulloja. (Kukahan niitä täysiä veisikään.) Mukana oli Alkossakin myytäviä virolaisia pulloja, jotka automaatti sylki ulos. Miksei automaatti voi hyväksyä myös näitä pulloja? Samanlaista lasimurskaahan niistäkin tulisi, maksetaan panttia tai ei. Tuli vaan mieleen, että usein nämä pullot joutuvat tavalliseen roskakoriin, jolloin tulos on yhtä tyhjän kanssa. Tai sitten ne joutuvat suoraan luontoon heitetyksi. Se ei ainakaan ole hyvä.
Jospa Suomessa ei myytäisi muunlaisia pulloja kuin niitä, jotka palautuspulloautomaattikin hyväksyy. Tämä auttaisi luonnon ja katujen siisteyteen ja autojen ja muiden renkaiden kunnossapysymiseen. Ulkomaanreissujen tuomisetkin saisi palautettua kiertoon. Puhumattakaan siitä, että pullonkerääjämummot ja -vaaritkin saisivat enemmän töitä ja tuloa.
Joten ei muuta kuin kippis! Panttipullosta.
Renkaita ja Krapulaa.
1 kommentti
Heippa rakkaat lukijani! Kävin tuossa äsken kaupungilla ja havaitsin lasinsiruja ympäri ämpäri kävelyteitä. Tuolilla ajaessa on melkein mahdotonta olla osumatta esimerkiksi lasiin tai joskus jopa huumeneuloihin. Itse käytän jotain muuta, vaarattomampaa huumetta. Kyllähän te tiedätte mitä se huume on( alkaa A:lla loppuu I:hin)!
Itselläni on kokokumi renkaat jotka ovat aika uusista aineista tehty. Renkaat tuntuvat samoilta kuin vanhat ilmarenkaat. Kehotan kaikkia pyöräilijöitä ja pyörätuolien käyttäjiä ainakin kokeilemaan kokokumisia renkaita. Sehän on sitten vain makuasia kumpia tykkää käyttää. Ainakin urheilussa ilmatäytteiset ovat vielä kova juttu.
Samalla veisuulla kiitän onneani ettei ollut krapula, sillä kaupassa oli niin kova porausääni, ettei siellä kuullut edes omaa ääntään. Tuli vaan mieleeni että eikö porausta olisi voinut suorittaa illalla taikka yöllä? En viitsi enempää tällä viikolla tarinoida.
Esteettömyysblogi 