-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Heippa heippa, kuumaa kesäpäivää kaikille lukijoille, erityisesti tämän talon asukkaille!
Muistatteko kun viime keväänä työstimme tekstejä talomme omaan lehteen, Kajahdukseen? Lehti julkaistiin toukokuussa. Lehden ideoinnissa ja toimitustyössä oli havaittavissa yhteishenkeä, halua koota jotain yhteistä ja näkyvää. Tuota henkeä minä nyt peräänkuuluttaisin.
Minulla kävi eilen vieras Asumispalvelusäätiö ASPA:sta. Heillä on monivuotinen projekti, jossa palveluasumisyksiköissä asuvia koulutetaan kiertämään muissa yksiköissä haastattelemassa luottamuksellisesti asukkaita asuinoloihin, kuten itsemääräämisoikeuteen, talon rutiineihin ja viihtyvyyteen liittyen. Haastattelijat koulutetaan ja heidän kulunsa korvataan, mutta haastateltavilta ei vaadita kuin 20 minuutin aikapanos haastatteluun. Samalla tuli puheeksi, löytyisikö meidän talosta asukkaita, joita haastatella.
Olen alustavasti kysellyt muilta asukkailta halukkuutta osallistua haastatteluihin. Mielenkiinto on ollut tähän saakka aika vähäistä. Eivät vammaiset ole sen aktiivisempia yhteiskunnallisesti ja puhalla yhteen hiileen kuin muutkaan ihmiset, vaikka syytä olisi. Nyt vammaisilta kerrankin tullaan kysymään kotiin asti, kuinka asiat ovat ja kuinka niiden tulisi olla!
PS. Jos olet tämän talon asukas ja kiinnostuit haastatteluista, ota minuun yhteyttä! Mennään vaikka syynäämään muidenkin talojen asioiyta, ja oikein luvan kanssa!
Päivää taas, ja aurinkoista sellaista, lukijat!
Kun on kaunis päivä tai ilta, olen ajellut tuolla torilla, ja huomannut erään ihmeellisen seikan. Miksi torikahvio menee kiinni jo kello 17? Miksei kahvila voisi olla Keski- ja Etelä-Euroopan maiden tapaan auki vielä illemmallakin, kuin piazza-kahvila konsanaan. Niissähän ihmiset istuvat melkein ympäri vuorokauden, nauttien kuka mitäkin. Iltaisin auki oleva kahvila antaisi torille eloisamman ja kansainvälisemmän ilmeen. Sekin etu siitä olisi, että he, jotka eivät pääse terassille, voisivat istua iltaa kahvilassa. Ilman esteitä.
Hei lukijani! Kävimme taas kerran kellokaupassa korjauttamassa kellon ranneketta joka hajoaa toistuvasti. Edellisellä kerralla kellon takakantta ei saanut kiinni patterinvaihdon jälkeen.
Ihmettelen miksi kaikki nykyajan tavarat ovat takuulla, joka ei kuitenkaan loppujen lopuksi korvaa mitään. Sitä varmemmin tavara hajoaa mitä lyhyempi takuu on. En tosin tarkoita sitä tavaraa.Ennen kun minäkin olin vielä nuori ja nätti (nykyään olen vain nätti) tavarat kestivät elämää melkein koko elämänkaaren ajan.
Siitä puheen ollen. Kuinkahan monen ihmisen henki tänä juhannuksena lähtee liikenteessä ja vesillä. Muistakaa hyvät ihmiset pitää se kaljakori ja muut aineet visusti siellä auton takakontissa ja veneen kannen alla niin kauan kuin olette liikenteessä. Ja älkää hyvät ihmiset hyppikö vieraisiin vesiin pää edellä. En tarkoita niitä vesiä, vaan oikeita uimavesiä, sillä niistä voi syntyä elinikäinen vamma. Hengestämme emme ole saaneet takuukuittia, sitä ei voi uudella korvata, ellei ole kissa jolla on niitä yhdeksän tietojen mukaan.
Hyvää Juhannusta kaikille! Blogi vaikenee juhannuksen ajaksi. Palataan ensi viikolla astialle!
Rakkaat lukijat, oletteko katsoneet telkkaria viimeisten parin viikon aikana? Jos olette valinneet kanavan numero kaksi tai FST:n, olette saattaneet nähdä jalkapalloa. Nimittäin muuta sieltä ei tulekaan. Ja tätä jatkuu vielä ainakin kolmen viikon ajan.
Jalkapalloähky vaivaa. Pidän futiksesta, mutta liika on liikaa.
Onko järkeä, että radio ja televisio ovat hankkineet oikeudet näin moneen otteluun? Meille riittäisi kymmenesosa tästä tarjonnasta, vaikka olemme vannoutuneita urheilun ystäviä.
Sitten on pieni ongelma tämän lajin televisioinnissa. Ruutu on liian pieni, kameralla saadaan taltioitua vain mitätön osa kenttää, eikä peliä pysty seuraamaan kokonaisuutena telkkarin välityksellä. Tunnelmakin hiipuu matkalla satelliittiantennien läpi Afrikan talvesta Suomen kesään. Peliä ei oikeasti voi seurata kunnolla muuten kuin livenä. Puhumattakaan siitä, että maaleja tehdään vain joka toisessa ottelussa.
Onhan tämä kuninkuuslaji. Mitään muuta lajia ei harrasteta maailmassa yhtä paljoa kuin jalkapalloa. On yleissivistystä tietää pelin perussäännöt ja katsoa kymmenkunta peliä vuodessa. Tämä nykytahti on silti naurettavaa, kun koko maailman keskittyminen täytetään potkupallolla ympäri vuorokautisesti kuukauden ajan.
Ja missä ovat para-MM:t? Talvi- ja kesäolympialaisten jälkeen järjestetään parakisat, joten me ainakin seuraisimme mielellämme vähän leikkimielisempiä ystävyysotteluita. Teknisesti se olisi aivan mahdollista.
Heippa taas, rakkaat lukijani!
Sainpa taas melkein raivarit kun kuulin uusimmat uutiset Lahden kuntaliittymän säästötoimista. Olen siis Orimattilan kunnan kirjoilla, joten tämä koskee minuakin. Kuntayhtymä säästää siirtämällä hoitotarvikkeiden, kuten vinyyli- ja pesukäsineiden kustannukset asiakkaiden, eli vanhusten ja vammaisten kustannettaviksi.
Oikeastaan kaikki alkoi jo 80-luvulla Viinasen hallituksen aikana. Siihen aikaan oli oikein säästömania, ja joka asiasta säästettiin, kuten varmaan muistatte. Silti kuntien talous on edelleen monin paikoin kuralla, erityisesti täällä Itä-Suomessa.
Ihmettelen silti, kuinka paljon säästetään veloittamalla eläkeidensä varassa kitkuttavilta joka ainoasta pesulapusta ja suojakäsineestä. Yleensä varsinkin vammaiset, kotiäidit ja muut , joille ei työeläkettä kerry, nauttivat hyvin pientä eläkettä. Eläkkeen lisäksi KELA voi korvata vaikkapa lääkekuluja ynnä muuta. Odotetaanko nyt sitten, että KELA lanseeraa uuden tulonsiirtomuodon vinyylikäsineiden ja pyllynpesulappujen korvaamiseksi? Luultavasti KELAkin väittää, ettei ole rahaa. Ja sen taitaa olla kaiken lisäksi tosiasia.
Mihin nämä pesulappurahat ovat hävinneet? Ei kai vaan Kreikan luihuhallituksen p**kojen pyyhkimiseen.
Heippa, lukijani.
Tässä sadetta pidellessä tuli mieleeni sairaanhoidon ja muun hoivapuolen henkilökunnan vähyys. Ilmiöön törmään lähes päivittäin omassa palvelutalossamme sekä sairaanhoitopiirin kanssa asioidessa. Kaikki hoitajat ja avustajat ovat sanoneet, että henkilökuntaa on turhan vähän. On turhauttavaa, kun ei ole aikaa tehdä asioita niinkuin haluaisi, pitäisi tai kunnollinen hoito edes vaatisi. Samaa sanovat lääkärit. Ja työajatkin ovat päin helvettiä. Mikään ei estä laittamasta hoitajaa vaikkapa ensin ilta- ja sitten aamuvuoroon. Yhä pienenevän henkilökunnan vastuu ei sen sijaan pienene yhtään, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja se johtaa pahimmillaan hoitovirheisiin. Avustajat taas ovat hermostuneita, koska ovat väsyneitä, ja tekevät avustettavatkin kiukkuisiksi.
Hallitus on aikanaan päättänyt, että työttömiä koulutetaan työttömyykoulutuksena muunmuassa lähihoitajiksi (on jopa pakotettu). Sairaanhoitajia ja lähihoitajia koulutetaan muutenkin pilvin pimein. Kaikki eivät kuitenkaan työllisty Suomeen, vaan lähtevät vaikkapa Norjaan tai Sveitsiin töihin. Siellä palkka on parempi, eikä Suomesta välttämättä löydy töitä. Samaan aikaan hoitohenkilökuntaa tulee myös niinsanotuista halvemmista maista, vaikkapa Thaimaasta. Tästä voisi päätellä, että Suomessa on vain niin pirun huonot palkat, suuri työmäärä ja kiire. Se aiheuttaa stressiä niin hoitajille ja avustajille kuin hoidettaville ja avustettavillekin. Paasaan tästä aiheesta ihan kokemuksesta! Hoitajien näkökulmaan pääsin tutustumaan viimeksi ruvetessani taas kukkimaan tässä vähän aikaa sitten.
Koettakaapa miettiä, mistä me saisimme hoiva-alalle lisää rahaa ja enemmän väkeä. Kertokaa sitten minullekin. Minä en nimittäin tiedä.
Hei kaikille! Olen vihdoin kotiutunut ja normaalissa temmissä. Nyt saatte taas kuulla mitä kuuluu ja kuka käskee, niinkuin ikivanha sananlasku sanoo.
Tämä oli vain pieni varoitus. Nyt asiaa. Kun pääsin sairaalasta ja sain paperisodat sodittua (niitähän ei paljon ollutkaan), soitin itselleni tutun taksin. Taksi lupasi tulla puoli neljä, joku oli kuitenkin möhlinyt ja näin ollen taksi tulikin reilut puolitoista tuntia myöhässä. Kaiken lisäksi jouduimme hakemaan vielä yhden tyypin lisää kyytiin. Tässä olisi kyllä kyytikeskuksen katsottava itseensä, möhläys on mitä ilmeisemmin tapahtunut siellä, näin ainakin oletan.
Loppujen lopuksi olin kotona vähän vaille kuusi illalla, luojan kiitos, etten aamulla. Minua itseäni tämä myöhästely harmitti, sillä menin ajoissa alas odottamaan kyytiäni. Sen siitä näköjään saa kun on hätähousu, vaikkei edes hätä olekaan. Eipä tässä sen enempää. Jatkan taas samaan malliin kuin ennenkin. Joten varokaa, vaikka onkin kesä.
Nauttikaa kesästä!
Hei kaikki lukijat! Ainoa haitta täällä sairaalassa on ollut oma mahani. Ei sen puoleen, se on ollut jo nelisen kuukautta sellainen, että sitä mitä sieltä pitäisi tulla ei tule, mutta vettä sieltä kylläkin tulee. Ruoka kuitenkin maistaa ja juoma myös. Viikonlopun vietin osittain tuolissa ja osittain sängyssä ja kaiken lisäksi ilman naista, kuten aina. Tänään lähden takaisin kotiin ja kartsalle. Siis tytöt varokaa!
Asiaakin välillä. Minulla on täällä oma nosturi, mutta käyttäjiä ei juuri ole. Olen joutunut opettamaan jokaisen erikseen käyttämään mainittua vekotinta, jota ilman ahteriani ei saa ylös pirukaan. Kuten joissakin kuvissa näkyy ahterini on laajempaa mallia. Opettaminen on ollut enemmän hauskaa kuin työlästä. Launtai iltana oli oikein kansainvälinen opetustuokio. Kun itse olen syntyperäinen suomalainen ja toinen hoitaja oli syntyperäinen ruotsalainen ja toinen venäläinen. Meillä kaikilla oli erilainen temperamentti joten en voinut millään tavoin olla nauramatta kun ongelmia tuli. Tietenkin kaikki meni hyvin, eikä ison naapurin tyttö tarvinnut edes yhtään nitroa. Tänä aamuna nosto operaatio sujui jo ongelmitta.
Nyt pieni piikki ammattikoulujen ja sairaanhoito-oppilaitosten lihaan. En jaksa millään ymmärtää vaikka olen moneen kertaan jo siitä puhunut, että miksi hoitajille ei opeteta erilaisten apuvälineitten käyttöä. Olen aivan varma että eläkeikä nousisi monta vuotta, kuten puhetta on ollut, jos koulutuksessa olisi otettu huomioon ne tuhannet ergonomia virheet joita hoitajien työssä tapahtuu. Varsinkin meidän isojen ukkojen ja akkojen pyörittäminen aiheuttaa suurta rasitusta hoitajien kehoille. Onko kyse rahapulasta? En usko. Ainakin meistä vammaisista löytyisi useita vapaaehtoisia ohjaajia kouluihin ja näin ollen siirtotilanteet ja liikuttelut eivät tuntuisi pahalta meistä eikä hoitajista.
Heippa lukijani ja terveisiä Tikkamäeltä! Olen jälleen puutarhuri. Kasvatan oikein isoa ja makoisaa ruusua. Enkä tykkää tästä hommasta ollenkaan. Siksi olenkin päättänyt että en muita kukkia rupea kasvattamaan. Tai no ehkä nokkosia.
Hoito täällä sairaalassa on hyvää. En ole vuosikymmeniin saanut näin hyvää ja perusteellista tutkimusta. Minusta on otettu kaikki mahdolliset ja mahdottomat kokeet, joita ihmisestä yleensä voi ottaa. Mitä hoitoon tulee, ainakin tällä osastolla K2 se on asiakaslähtöistä ja hoitajatkin ovat melko huumorintajuisia, he ymmärtävät jopa minun huumoriani. Eilen iltapäivällä olin sellaisessa röntgenkuvauksessa jollaista ei näe kuin elokuvissa. Minut työnnettiin kaappiin, mutta naamani jäi ulkopuolelle. Tietokone kuvasi keuhkojani niinkuin magneettikuvauksessa konsanaan. Lääkäri epäilee että keuhkoissani olisi joitakin pöpöjä. En itse usko siihen, mutta hyvähän asia on tarkastaa. Itse jalkaa jossa ruusu kukkii ja kukoistaa ei ole muistettu hoitaa ollenkaan, vaikka olen siitä muutaman kerran jo sanonutkin ja muistuttanut. Minulle vain vastataan että, ”nyt ei ole aikaa” ja se unohtuu alituiseen. Ruoka on muuten todella hyvää verrattuna edellisiin vierailuihin. Jatkan kertomuksia sairaalaelämästä myöhemmin.
Hyvää ensimmäistä virallista kesäpäivää! Luin tänään iltasanomia kauhulla. Nuori kehitysvammainen poika ei ollut päässyt sisään ravintolaan.
Minulle on käynyt melkein samalla tavalla kuin uutisissa olleelle pojalle. Minulta on meinattu viedä kalja pois suoraan nenän edestä ilman mitään sen suurempaa syytä kuin vammaisuuteni. Siitäpä seurasi kauhea kiire juoda kalja pois parempaan talteen. Seurueeni otti yhteyttä ravintolapäällikköön. Ravintolapäällikkö sanoi että ravintolalla on oikeus valikoida asiakkaansa. Tämä tapahtui 60- luvulla. Mikään ei ole näköjään muuttunut vuosien saatossa.
Ihmettelen että näin 2000 vuotta jälkeen kristuksen tapahtuu vieläkin tällaisia törkeyksiä. Olen itse vammainen, kehityksestäni en tiedä. Senhän voi muut paremmin tietävät kertoa. Mistä johtuu että vammaisia syrjitään edelleen julkisissa paikoissa? Onko liikkeiden ja ravintoloiden työntekijöille tärkeämpää saada mahdollisimman paljon asiakkaita ja parempaa tuottoa vai pitää liikkeen/ravintolan imago normien mukaisena ”normaalien” ihmisten kokoontumispaikkana.
Valitettavasti, vaikka olen itse invalidiliiton jäsen, epäilen että liitto ei puutu lehtijutussa ollutta lausuntoa enempää tähän syrjimistapaukseen. Liitolla olisi syytä ottaa kantaa tälläisiin epäkohtiin.
Menkääpä te normaalit ottamaan kesäkalja terasseille. Me vain katselemme vierestä tai jäämme piiloon omiin ylihinnoiteltuihin yksiöihimme.
Esteettömyysblogi 