Esteettömyysblogi
Päivä luonnossa ja opiskeluaikoja muistellen
Kommentit pois päältä artikkelissa Päivä luonnossa ja opiskeluaikoja muistellen
Päevee nyt ensten kuitenkin!
Palasin eilen opiskelujuurilleni näissä esteettömyysasioissa. Nimittäin kävimme Utransaaressa, josta aikanaan teimme kaupungille lausunnon. Silloin meitä oli 19 ihmistä, sisältäen opiskelijat ja vetäjät, saarella. Ensimmäiseksi totesimme parkkipaikan olevan pyörätuolille aivan mahdoton, rinne alas parkkipaikalle on aivan liian jyrkkä. Kaupunki ei edelleenkään ole tehnyt asialle mitään, vaikka johan siitä on jo melkein 12 vuotta aikaa. Onkohan mahtanut unohtua?
Saareen johtava tie oli ennen mahdottoman kupera, nyt sitä oli levennetty ja se oli huomattavasti parempi. Ovatkohan utralaiset käyneet parantelemassa sitä yhdessä luonnon kanssa.
Lähdimme saarelle vähän niinkuin extempore, kun ei keksitty mitään muutakaan kohdetta. Paikkahan olikin vallan loistava! Paitsi että minä hikoilin kuin vanha sika, sitähän minä kyllä olenkin näin meidän kesken. Vaikka en minä kyllä tykkää siitä sika sanasta. Siitä tulee niin joulu mieleen.
Luonto saarella on aivan mahtavan koskematon, lukuunottamatta nuotiokatoksia ja tilausmajaa. Ja tietääkseni siellä toimii myös kesäteatteri. Ihme, että joensuulaiset ja ennekaikkea rantakyläläiset eivät ole ottaneet sitä enemmän käyttöön. Kun vastapäätä on uimaranta, jossa oli kyllä vilinää. Harmitti vaan piru vieköön kun ei ollut kiikaria mukana. Olisi nähnyt vähän noita vähäpukeisempia naisia, meinaan tuota tuota vahingossa alasti. No se siitä ja sen kestävyydestä.
Vinkerin reitti kulkee aivan saaren vierestä, siinä salmessa uiskenteli Vinkeri aikamoista vauhtia kohti Joensuuta, lounasristeilyllä kun olivat. Me sinnä kokkailimme samalla omaa lounastamme nuotiopaikalla. Mahani murisi siinä vaiheessa jo enemmän kuin Vinkerin koneet.
Utralaisten pullasorsia. En tiedä kuinka niiden käy kun metsästysaika tulee, ovatko ne sitten enää pullasorsia, vai ovatko sorsapaisteja? Ovat kyllä niin kesyjä, että niitä saa vaikka haavilla kiinni. Ei tarvitse ampua. Jollei niille anna pullaa, niin kuuluu vaan, että KVAAK KVAAK.
Vanhan Utrassa toimineen sahan muistomerkki. Ei ollur jäänyt kuin kaljatölkki muistomerkin juurelle. jos olisi katsonut sinne pensaaseen, niin mitähän sieltä olisi sitten löytynyt. Heh heh!
Tässä sitä mennään sinne Utransaareen. Hienoja siltoja, joita pitkin oli hyvä kulkea.
En tiedä kuka tässä on istunut, mutta veikkaan että joku herra tai rouva , joka ei ole viitsinyt kävellä eteenpäin, eikä varmaan taaksekaan päin.
Tässä Vinkeri lipuu nuotiopaikan ohi. Eihän avustaja mitään huomannut kun minä huusin, että ota kuva! Ja Vinkerihän sieltä tulikin.
Sama paatti lähempää ja aika haipakkaa meni kuten huomaatte.
Nami nami nami! ja maiskis!
Tässä lähdetään maha täynnä makkaraa ja lihhoo, että jaksaa lihhoo.
Tähän kysymykseen ei paikkakuntalaiset saa vastata. Mistä on tämä maisema?
Toivottavasti kaupunki muistaa nyt korjata parkkipaikan tien, sillä olisi pirun mukava ajella sinne yksinkin. Myös tieuria voisi paikoin parannella. Ei kuitenkaan asvaltilla.
Burgersalaattia!
Kommentit pois päältä artikkelissa Burgersalaattia!
Päevee ensiksi!
Tässä vähän lisää ruoka-asiaa. Teimme juuri hampurilaisia, jotka taas olivat paljon halvempia kuin Hesburgerin tai McDonaldsin vastaavat. Ei tarvi kuin jauhelihaa, juustoa, leipää ja mahdollisesti chiliä tai jotain muuta tulista. Ja ostimpas minä salaattiakin, josta tuli heti v-ttuilua naapurilta. Mutta paskat minä siitä välitän, syön mitä syön.
Joo-o, koittakaa itse mahduttaa tämä jo muutenkin täyteen mahaan, saati sitten kaksi kappaletta. Se on kyllä jonkinlainen urheilusuoritus. Niinkuin Amerikassa on niitä syömiskilpailuja. En minä kuitenkaan niissä pärjäisi, muuta kuin kovalla harjoittelulla. Heh heh! Ja vielä kerran heh!
Matkalla kauppaan näimme erittäin urbanisoituneen pulun. Ei näitä meidän puluja, vaan oikein alkuperäisen lentävän pulun. Jonka siis ainakin pitäisi lentää, tämä yksilö oli kyllä aika turvonneen näköinen. Saimme siitä kuvankin, kun mokoma ei viitsinyt lentää karkuun vaikka kuljimme ihan vierestä.
Tässä tämä kaupunkilaispulu, joka ei ole tosin yhtä kaunis kuin nämä omat pulumme. Ainakaan se ei vierasta pelkää, niin kuin useimmat meidän pulumme. Meinaan tiedätte varmaan mitä tarkoitan.
Esteitäkin löytyi. Kirkon putkimiehet ovat katkaisseet, hävyttömät, kadun ja panneet tilalle jonkunlaisen sillan. Mutta se on niin pieni, että tuskin mahduin, varsinkaan tällä lenkkapyörällä, siitä läpi ajelemaan. Toivottavasti tämä ei kestä kauan, siis kumpikaan, pyörän lenkkaus ja sillan olemassaolo.
Tässä se asiakuva. Näitä ei pitäisi tehdä ainakaan lomakuukausina, sillä niiden ylitys on varsin mahdotonta varsinkin kun pyörä lenkkaa. Muistan kun Kuusankoskella sanottiin, että mitäs lenkkaperseet. Tässä nyt sitten sellainen menee. Heh!
Pitäkää hauskaa viikonloppua ja naurakaa toistenne vahingoille. Niin minäkin nauran teidän vahingoille jos niitä sattuu. Kuten esimerkiksi sitä, että muutaman kuukauden päästä joku huutaa vaunuista, että ”isi isi!”. Se onkin jo suuremman luokan vahinko.
Vietnamilaista ja suomalaista päppänää
Kommentit pois päältä artikkelissa Vietnamilaista ja suomalaista päppänää
Ensimmäinen kysymys: Arvaatteko mistä tämä on ostettu? Ensimmäinen vastaus, ja samalla pieni mainospätkä: Torilla erittäin suositusta vietnamilaisesta ruokakojusta, tai oikeastaan ravintolasta. Herää vain kysymys, että jos tämä on pieni annos, niin mikä sitten onkaan iso annos? Että ei siinä paikassa ainakaan säästellä.
Nämä pasteijat, elikkä kuten minä sanon päppänät, ovat ovat vielä pakasteessa. Mutta eivät ole varmaan kauaa. Nämä ovat vielä halvempia kuin nuo edelliset, vai ovatko? Valitettavasti niitä on vain liian vähän.
Kävin torstaina kaupassa ja kun ei ollut oikein mitään ostettavaa, päätin käydä nuoremman avustajani kanssa torilla ostamassa ylimmäisen kuvan annoksen. Siellä vietnamilaisessa on niin hyvä palvelu, kuten itämaissa yleensä on. Kohteliasta ja asiallista palvelua, pienien vitsien muodossa, sikäli kun kielitaito sallii kummallakin puolella. Alemmassa kuvassa ei kielitaitoa tarvita, ne ovat tutun ja turvallisen Kaesan päppiä, jotka ovat hemmetin hyviä. Olen jo huomiseksi suunnitellut lisää päpintekoa ja jauhellihapihvejä. Saa nähdä tekeekö tuo vai käykö esteelliseksi? 🙂 (K: Tottahan toki me päpit väännetään ja jauhelihapihvit paistetaan) Veri kuut!
Hyvvee viikonloppua, en kuitenkaan kerkiä huomenna soittamaan suutani ja tulihan tässä asiaakin mukana. Viettäkää iisi viikonloppu! Ettei tule isiä ja äitejä. Heh heh heh!
——
In Eglish:
Last thursday, when there was nothing for me to byu from the grocery, I decided to visitet at the market place to purchase a vietnamese portion. Thay have such a good service at the outdoor restaurant, as it usually is in eastern countries. Polite and appropriate, hidden in jokes, when the language skills allow the humour. The picture below doesn’t really need any language skills, they are safe and sound pastries, or as I call them ”päppi”, with are damn good. I have already planned more making of päppi and some hamburgersteaks for tomorrow. Well see if my assistant will obay? (A: Ofcourse we’ll do the cooking tomorrow!) GOOD!
Have a nice weekend, this will be the last posting for this week, hopefullyt theres some content in it. Take it easy this weekend, or there will be daddys and mommas. Hah hah haa!
Talo nuorenee vaikka vanhenee
Kommentit pois päältä artikkelissa Talo nuorenee vaikka vanhenee
Päevee rakkaat ja ei-rakkaat lukijat, niitä rakkaita tuntuu olevan enemmän.
Talollamme on tänä vuonna juhlavuosi, se täyttää jo 40-vuotta. Vanhentumista ei huomaa, vaan talo paremminkin nuorentuu vuosi vuodelta. Nyt olemme saaneet olohuoneen (jossa ei enää toivottavasti käy varkaita) ja sitä on kaikin puolin yritetty varjella kaikenlaisin salaisin suunnitelmin, joista en kerro sen enempää. Asukkaat voivat käyttää tilaa mm. avustajien kanssa, vierailuihin (ei kuitenkaan niitä ei-toivottuja vieraita), kahvitteluun ja jopa pullien paistoon, että vieraat saavat tuoreita pullia. Voimme myös katsella televisiota, kuunnella levyjä ja radiota. Tila on kaikin puolin tosi viihtyisä, kuten kohta kuvista huomaatte. Toivomme, että kaikki asukkaat käyttäytyvät esimerkiksi vieraiden kanssa tilassa asiallisesti. Ja vaikka pikkuisen heh heh heh! Kai ymmärrätte mitä tarkoitan.
Seuraavat kuvat ovat siitä huoneesta ja parvekkeelta. Ottakaa itse selvää mistä päin nämä kuvat ovat.
Ajatuksia ja vanhoja kuvia paria viikkoa ennen Parafestiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia ja vanhoja kuvia paria viikkoa ennen Parafestiä
Terve kaikki lukijani!
Ja anteeksi tämä pitkä tauko, kun tuo vakiosihteeri ole ollut paikalla vaan oli Hämmeessä. Tuli tässä mieleen kun Parafest lähestyy uhkaavasti, koota pieni yhteenveto edellisten vuosien kirjoituksista, eli mitä esteettömyys on ja mitä se ei saa olla.
Ihan ensimmäinen artikkelini kategoriassa esteettömyyskuvat kertoi Joensuun kävelykadusta ja sen hyvistä myöhemmin huonoistakin puolista, sillä niitäkin löytyy. Mainittakoon tässä nyt esimerkiksi tällä kertaa ne kuuluisat terassit ja pyörät, joista löytyy kuviakin monen vuoden ajalta. Samaa olen toistellut iät ja ajat, eikä mitään ole tapahtunut, pyörät lojuvat edelleen missä sattuu.
Esteettömyyskierroksilla kaupungilla on ollut jotain hyötyä. Esimerkkinä Vinkerin luiska. Alkuperäinen laivan luiska oli pieni ja erittäin jyrkkä, sinne ei meinannut päästä millään tavalla. Kun olin hieman hullunrohkea, kävin juttelemassa laivan kapteenin ja omistajan kanssa asiasta ja hän rupesi miettimään liuskan parantamista ja kävi sattumalta joissain muissa asioissa autotallissaan ja huomasi siellä tämän nykyisen sillan alkupohjan. Sitten alkoi myös miehistö suunnittelemaan uutta luiskaa. Niin he saivat ensin tuommoisen kaiteettoman version ja minä olin ensimmäinen joka joutui sitä kokeilemaan. Hieman hirvitti! Silloinen avustajani laittoi silmät kiinni ajaessani luiskaa, varsinkin alasmenomatkalla. Mutta hyvähän siitä silloin tuli, kaiteet tulivat pikkuhiljaa ja nyt koko luiska kulkee laivan mukana, joka helpottaa kaikkiin satamiin pääsyä. Tästä suuri kiitos Vinkerin kapteenille!
Joissain paikoissa esteettömyyttä on kyllä ajateltu, mutta toteutus on sitten pielessä. Esimerkiksi kotipaikkakunnallani Orimattilassa on kyllä eräs luiska, mutta se on laitettu väärin päin oveen nähden. Eli kun luiskaa kiipeää ylös, niin lopulta ei pääsekään sisälle, koska ovi avautuu päin näköä ja estää kulkemisen. Joensuussa on myös eräs samanlainen mahdoton luiska, josta kuva alla. Kaikki varmaan ymmärtää jo kuvasta, että lusikasta on mahdotonta kulkea sähköpyörätuolin kanssa. Kyseessä on Joensuun Ellin talon luiska.
Ja siinä kaikkein tuorein esteettömyyskuva tältä kesältä. Ikuiset vastustajani mainostaulut. Puuttuu vain, että rykmentti polkupyöriä olisi seuraavaksi. Mutta näiden kanssa on pakko elää, kun kaupat eivät sitä huomaa, että ihmisten ja varsinkin vaikeiasti liikkuvien on hankala kulkea tässä viidakossa.
Esteettömyys ja esteellisyys ovat paljon muutakin kuin näitä konkreettisia luiskia, portaita, katukiveyksiä ynnä muuta. Se on myös ihmisten välistä kanssakäymistä. Esimerkkinä palvelutilanteet. Esimerkiksi kun menen johonkin vieraaseen kauppaan, jossa harvemmin käyn, niin siellä usein myyjä puhuu avustajalle, eikä itse asiakkaalle, eli minulle. Ellen heti ota kiinni sitä tilannetta, niin jään koko tilanteesta ulkopuoliseksi, vaikka olenhan sintään se asiakas!
Toinen vastaava tilanne on toisin päin, sattui muuten viimeksi eilen käydessäni katsomassa kenkiä. Siellä myyjät puhuivat minulle ja avustaja tulkkasi jos kerkisi. Tämä on erittäin tuttu kauppa ja olen seurannut heidän toimintaa aivan perustamisesta alkaen.
Tätä tesktiä voi jokainen pureskella sen 3 viikkoa, kunnes Parafest 2013 tulee. Kaupunki teki muuten tänä vuonna vammaisille yllätyksen tehdessään luiskan torilavalle. Ilmeisesti siinä ajateltiin tulevaa festaria.
Ennen festaria, tulen varmasti kuitenkin vielä soittamaan suutani.
Kommelluksia. Ilman muuta kommelluksia ja kieli esteitä.
Kommentit pois päältä artikkelissa Kommelluksia. Ilman muuta kommelluksia ja kieli esteitä.
Tässä vielä toinen juttu. Tämä on ehkä useammille, kuin yhdelle tuttu. Se käsittää kaikki ihmiskunnan kielimuurit.
Tulinpa sunnuntai-iltana kotimatkalla Merimiehenkadulle ja vastaani taaperti ikääntynyt, niin kuin minäkin, naishenkilö. Hän oli nauttinut muutakin kuin suomen ja ruotsin kansalaisluottamusta, sekä alkon tuotteita, samoin kuin ruotsin alkoa vastaavan kaupan tuotteita. Hän pysäytti minut, hjälpa mig perkele, missä oli ruotsin ja suomen sekoitus, josta ymmärsin jotakin.Ainakin perkeleen. Sitten hän alkoi puhumaan italiaa, mutta kysyi missä on Joensuun elma, niin se tuli taas ihan suomeksi. Sanoin että kaikki mitä ympärillä on on Joensuun Elmaa. Nainen sanoi älä sinä valehtele. Houkuttelet minua kotiisi niihin hommiin. Noh, oli siinä minun lisäkseni ikäiseni ukko joka istui ja nauraa hykerteli nurmikolla, kun minä kysyin häneltä osaatko mitään muuta kieltä kuin suomea? Mies vastasi että savvoo ja kovvoo. Kyllä hän vie tuon muijan kotiin. Ja niinhän se vei. Ja minä jäin taasen ilman. Hehhehe.
Montako puulajia löydät kuvasta?
Kommentit pois päältä artikkelissa Montako puulajia löydät kuvasta?
Näin kuumana päivänä voi vaikka katsoa ympärilleen. Esimerkiksi tässä on kuva apuna. Kuinka monta puulajia löydät?
Päivee, on vähän hellettä. Laitoin tähän kuvan, että voitte keskenänne kilpailla, montako puulajiketta löydättte tästä kuvasta ja voitte laittaa vaikkapa palautteena montako löysitte.
Hikoilkaa olkaa hyvä!
Kun rokki loppuu, niin Parafestin odotus alkaa
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun rokki loppuu, niin Parafestin odotus alkaa
Hyvvee päevee vaan koko rokkikansa ja muut järkevämmät ihmiset!
Ei ne tapahtumat tähän lopu, vaan tasan kuukauden päästä on Joensuussa ihan Joensuun ikiomat festarit, elikkä Parafest 2013, jonka Joensuu on ominut, luojan kiitos, itselleen ihan jatkuvasti. Vammaisten omia festareita kun ei ole samalla lailla joka puolella maata säännöllisesti.
Parafest on monelle, kuten myös minulle, tärkeä tapahtuma sillä sinne voi, jos haluaa, kaikki vammaisryhmät mennä, esittää taitojaan ja tietojaan. Ja voidaan puhua vähän paskookin, kuten tämän ohessa olevan ohjelman raumalaisetkin toivottavasti tekevät. Tässä on vaan se paha puoli, että jos he puhuvat rauman murretta, niin siitä on hyvin vaikea saada mitään selkoa – ainakaan savolaisten. Nimimerkillä Kokemusta omaava.
http://www.joensuunparafest.org/ohjelma.php
Muita kiinnostavia juttuja on taidenäyttelyt ja valokuvat, pelkään vain että Ahjo tulee olemaan liian pieni moisiin näyttelyihin. Että jompaa kumpaa on muutettava, eli Ahjoa suurennettava tai näyttelyitä karsittava. Yksi idea olisi hankkia Karjalan Prikaatilta kunnon teltta, siihen saisi tanssilavan samaan, ettei sade sataisi festivaaliyleisön niskaan – kuten viime vuonna satoi. Ettei kärryt olisi ihan kurassa ja teatterin piha möyritty pilalle. Se tulisi vähän kalliiksi kaikesta huolimatta. Ellei taideyhdistys talkoilla korjaisi pihaa.
——
Hello you rockfestival visitors and other wiser fellows!
Summer festivals don’t end after this weekend, no. After one month there will be Joensuus own Parafest in town. This invalides own festival gathers all of us in the same place to show our skils and knowledge. Above there’s the schedule and this year we have also foreign visitors, like the ”kupletti”-singers from Rauma. Hahaa! But there’s plenty of space for other foreigners to come and perform here in Joensuu. Welcome you all!
Below some pictures from last years show.
——
Muutamia kuvia tähän loppuun viime vuodelta. Ja teretulemast yhtä runsaslukuisina kuin Ilosaarirockiin! Se olisi kaupungille mannaa.
Tässä on vähän isomman kaliiberin nappeja. En kyllä tiedä mitä niillä tekee, kunhan ovat siinä.
Tässä on meidän oman talon näyttely ja tarina. Jokaisen osallistujan käteen laitettiin hansikas, sitten laitettiin päälle kipsiä, annettiin vähän kuivua, otettiin käsi pois ja kuivatettiin työt loppuun. Tietääkseni yhtään kipsikättä ei ole hajonnut, oikeista käsistä en tiedä vaikka olisikin hajonnut, heh heh!
Tässä minun ja Karin yhteistyössä tekemä nyrkki.
Käsien tarina. Jos haluatte, niin klikkaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi ja tekstin pystyy lukemaan. Alkuperäinen teksti on kovin pieni, vaikka kädet ovatkin isoja.
Joensuussa tapahtuu vielä tämänkin jälkeen
Kommentit pois päältä artikkelissa Joensuussa tapahtuu vielä tämänkin jälkeen
Päevee vaan kaikki rokkikansalaiset ynnä muut poppikset!
Viihtykäähän täällä meillä Joensuussa, ei tarvitse jäädä ovensuuhun. Vaikka me joensuulaiset kyllä, ainakin monet meistä, häivymme muualle ja vuokraamme asuntomme pop-vuokralaisille. Ainakin muina vuosina on ollut näin. Syynä on kai se hirveän kauhean kamala meteli, mikä tulee tahtoen tai tahtomatta niistä esiintyjistä.
Kyllä Joensuun kaupungin sietäisi tarjota kaupunkilaisilleen maailman suurimman täytekakun kahvin ja teen kera, ja miksei myös jonkun muun, sillä uskon vahvasti, että nämä erilaiset tilaisuudet, alkaen katsomon avajaisista ja jatkuen viestijuoksukisojen kautta popkadulle ja rockfestivaaleihin, tuovat niin paljon euroja Joensuuhun, että talouselämä elää ainakin jo pelkästään näillä euroilla ainakin vuoden. Sitten alkaakin jo uusi ympyrä.
Samaan hengenvetoon on kyllä kiitettävä kaupunkia Parafestin (joka on jo kuukauden päästä!) ottamisesta omakseen. Niiden järjestelyihin menee jonkin verran rahaa, mutta myös tulee rahaa. Hotellihuoneiden järjestelyistä ynnä muista. Jo se, että Joensuun kaupunki on ominut tämän kokonaan itselleen ja Pippurin Artohan siinä on järjestelemässä ja huulta heittämässä. Olen sitä mieltä, että kaupunki ansaitsee kiitoksen tästä ideasta.
Palaampa vielä ajassa taakse päin. Tässä on nyt teille muutamia makupaloja tämänpäiväisestä toriohjelmasta, nimittäin Diabolon SM-kisojen näytöksestä Torilavalta. Huomenna onkin sitten jo Rytmihäiriköitä lavalla ja tunnetusti ne kyllä häiritsevät varmasti! Teretulemast kaikki katsomaan!
Ja eläkee ihmisiksi, kuten viime vuonnakin! Vaikka poliisi toisin väittääkin välillä, mutta se kuuluukin heidän mokomien tapoihinsa.
Tässä yksi mestaruuskilpailujen osallistujista.
Osallistuja tämäkin, kokeili lavalla ensimmäistä kertaa edellispäivänä keksittyä temppua. Kyllähän sitä yrittää sopii, mutta kun ei meinaa onnistua millään..
.. tässä se temppu sitten onnistuu. Avustajakin niin innoissaan että kädet tärisee ja kuva on epäselvä.
Tässä on Suomen Mestari itse! Videotakin olisi, mutta tekniikka ei anna myöten liittää blogiin. Koittakee löytää netistä.
Tässä rantakylän tytöt ovat tulleet oikeen joukolla rokkaamaan, saa nähdä jäävätkö puoleksi viikoksi seisomaan tähän. heh heh! Arvaatte kai miksi.
Polttaa kesäkatu kuuma, niinkuin Danny lauloi ja laulaa muuten vieläkin.
Kukas tämä pirun vanha ukkeli on, joka kuvassa irvistelee? Heh heh!
Vituttaa vituttaa, mutta kun kävi vieraita niin vituttaa vähemmän
Kommentit pois päältä artikkelissa Vituttaa vituttaa, mutta kun kävi vieraita niin vituttaa vähemmän
Tässä sitä istutaan Irish coffeella ja avustaja ikuistaa.
Hyvää ja kuumaa kesäpäivää rakkaat lukijat!Meitä on jo melkein 29 tuhatta jotka lukevat tätä juttua enemmän tai vähemmän.Jaksammekohan puurtaa tätä blogia sataan tuhanteen kävijään asti, toivon mukaan.
Siitä tulikin mieleeni, että minullakin on yksi toive tällä hetkellä. Että saisin tuon perhanan kärryn jälleen ajokuntoon. Jos olisi ollut kamera, olisi varmaan ollut hauskaa olla kärpäsenä katossa kun menin kolme kertaa akselini ympäri ja katkaisin jalkalaudan putken. Minua ei tietenkään naurattanut siinä vaiheessa.
Aloitetaampa tilanteen kuvausta alusta. Kello oli noin 01.45, en tarkkan katsonut, vaikka olinkin selvinpäin. Tästä alkoi tilanne kehittyä, avustaja joka oli keskikokoinen mies, tuli kysymään mitä tarvitsen. Sanoin että pitäisi päästä muaate. Tämä ukkeli sanoi että kyllähän se järjestyy ja rupesi järjestelemään petiä yökuntoon. Sen jälkeen tapahtumat alkoivat mennä kuin siivillä. Ensin otimme nosuturin että pääsisin siihen. Noh useammat tietävät että minulla kun olen cp-vammainen on pakkoliikkeitä, muutakin kun niitä ei pakollisia liikkeitä, kai tiedätte mitä tarkoitan.
Kun avustajani yritti ottaa kättäni irti niin se lensi vahingossa kuin leppä keihäs ohjaimeen ja tämän jälkeen pyörinkin piiri pieni pyörii. Pyörin kolme kertaa akselini ympäri. Siinä rytäkässä meni jalkalautani putki poikki. Siitä huolimatta ei voinu muutakin nauraa, olise niin huvittava näky, ulkopuolisena katsomana. Harmi kun ei tullut kuvaa. Avustaja juoksi minua karkuun kun yritimme ottaa kättäni pois ohjaimelta. Viimein saimme virrat pois ja tuolin vapaalle. En tiedä tai enb muista missä järjestyksessä, kaikki tapahtui niin nopeasti. Tämän jälkeen tekikin jo mieli viskiä. Mutta kun ei ollut. Enkä viitsinyt taksillekaan 2.00 aikaan soittaa, eikä oikeastaan tullut mieleenkään. Että turha ihmetellä jos ei muutamaan päivään tai viikkoon näy. Muuta kuin avustajan kanssa. Niihihion kyllä kiinnittää huomiota.
Aamulla vitutti niin perhanasti, vaikka osaksi naurattikin. Onneksi sain tänään yhteyden oikeisiin ihmisiin ja he hakevat tuolini korjaukseen ja toivottavasti pian. Toivossa on hyvä elää, sanoi täi kun puraisi Toivoa korvan juuresta.
Sitten vähän mukavampaan tarinaan. Minulla on peräti yksi ympäri maata liikkuva sukulainen ja hänen miehensä. He asuvat komeassa talossa Loviisassa. He liikuvat asuntovaunulla pitkin maata ja maailmaa. Tämä serkkutyttö, vai voiko vähän yli seitsemän kymmentä vuotiasta kutsua enää tytöksi, vaikka onkin erittäin elämän iloinen ja eläväinen, vitsikäs ja erittäin huumoripitoinen immeinen. Joka vuosi he pyrkivät käymään täälä Joensuussakin ja kutsuvat sitä piruuttaan suomen lapiksi ja minä kutsun Loviisaa Malorcaksi, vaikka se onkin kaukana siitä. Me olemme kyllä enemmän lappia, otetaan vain sekin kunnia lappalaisilta pois.
Joka tapauksessa he eilen pöllähtivät tuohon kadun varteen autollaan. He pelkäsivät joutuvansa Ilosaarirokkiin joten tulivatkin jo nyt, kun minäkin pelkään sinne joutuvani. Tälläkin hetkellä on täällä kämpässä 28.7 astetta lämmintä, joten viihdyimme täällä hyvin hyvin pienen hetken ajan ja poistuimme kaupungille, että varmaan arvaa mitä tekemään. Tillkanen tietenkin kahvijuomaa joka oli erittäin hyvää irish coffeeta ja sain tryffeleitä ja muuta mukavaa kahisevaa joka on para-aikaa menossa naamaani. Että kiitoksia vain käynnistä ja kuten puhuimme koitan tulla käymään, vaikka puhuimmehan me muutakin.
Älkää vaan hyvät immeiset pyörikö akselinne ympäri, siitä ei seuraa hyviä seurauksia. Siitä tulee vaan enemmän tai vähemmän hyviä seurauksia tai onnettomuuksia. Ajelkaa mielummin suoraa, varsinkin te mopokuskit, joita en taas näe pitkään aikaan. Hyvää viikon alkua! Muistakaa varoitukseni. Vielä lisätäkseni ja pitääkää huoli sukulaisistanne, se kannattaa.
Esteettömyysblogi 