Esteettömyysblogi

Istuttiin puolitoista tuntia puhumassa paskasta

Hyvää päivää ja märkää, elikä sateista päivää.

Kuinka on viikko mennyt? Itselläni ei kovin hyvin. Olin paskataudissa puolisen viikkoa eikä se ole vieläkään ihan kokonaan parantunut. Takapuolestani kuului vähän väliä prrrrrrt ja haju oli aivan kamala. Toinen avustajani kauhisteli paskan tuoksua, joka ei ollut mitenkään kaunista. Toinen avustajani, tämä nuorempi rakkaani, joutuu vielä haistelemaan vähän aikaa.

Itse asiaan. Kävimme apteekissa hakemassa lääkkeitä muuhunkin kuin paskaan ja voi taivas sentään siinä meni aikaa. En ole koskaan ollut niin vaikeissa neuvotteluissa, vaikka kyse oli kaikesta muusta paitsi paskasta, muun muuassa ihonhoidosta, nimittäin ihottumaa löytyy perseestä. Voitte vain kuvitella millainen kutina siellä kankussa on. Raaputa siinä sitten itse, kun kätesi on kiinni. Ja öisin sama juttu. On aivan mahdoton nukkua ilman lääkkeitä ja viinaa, mutta lääkkeet ensin ja sitten vasta viina, kun ei enää muu auta. Yksikään hoitaja ei ymmärrä täysin, vaan jos olen selvinpäin, he panevat minut sänkyyn puolipakolla ja kutina alkaa heti, kun pyllyyn tulee viileää ilmaa. Viileä ilma vaikuttaa juuri päinvastoin kuin sen pitäisi vaikuttaa: rauhoittavasti. Koita itse istua perse paljaana ja kutittaa kankkuasi vaikka höyhenellä, niin ettet voi raapia: voit koittaa kotona omaan tai kaverin pyllyyn.

Mutta taidan lopettaa jaarittelun perseestä tähän. Ei se mitään auta vaikka kuinka jaarittelisi. Perse kutisee niin kauan kunnes se oikea lääkäri löytyy, samoin kunnes oikea lääke löytyy. Kun ne lääkärit eivät tunnu ymmärtävän löysää vatsaa, vaan määräävät aina samaa kolmea lääkettä vuorotellen. Ottakoon näytteen perseestä ja määrätköön sitten vasta hoitoja.

Kiitos jaaritteluhetkestä. Se helpottaa kun saa puhua. Lääkäreitähän tämä ei muuta miksikään, vaan heillä on oma ammattiylpeytensä. Mutta siitä huolimatta hyvää jatkoa kaikille! En puhu paskasta vähään aikaan, mutta paskaa voin silti puhua useinkin.

Hölmöilyjä ja muita kommelluksia

Päivvee, päivvee, päivvee rakkaat ystävät, ja vähemmän rakkaat ystävät ja kylän miehet, ja tietenkin naiset!

Sen jälkeen kun kirjoitin on tapahtunut paljon, omia ja toisten hölmöyksiä. En tiedä kummasta päästä lähden, mutta lähden kumminkin, en kuitenkaan kylille, koska en yksin sinne pääse. Tuoli hajosi melkein kappaleiksi, ei ihan sananmukaisesti, mutta melkein. Toinen puoli tuolia putosi, niinkuin levis-merkkinen auto. Se johtui varmaan siitä, kun törmäilin Anttilan ulkorappuja alas – tömps, tömps, tömps. En kuitenkaan kaatunut.

Seuraava typeryys oli täällä kotona kun emme olleet kiristäneet ja katsoneet ruuveja, muuta kuin päästä, joka oli vielä kireällä. Toinen käsinoja putosi sivusta tuolin päälle sihteerikköni viereen. Olisin minäkin sinne mennyt mieluummin kuin käsinoja. Se jäi sitten aamuun kun siirrettiin istumaan kelattavaan tuoliin, kun en uskaltanut mennä mokomaan rakkineeseen.

Puhelinnumeroista ei ole vieläkään ollut apua. Eikä taida ollakaan ennen ensi viikkoa, voi sihteerikkö parat kun kuulevat mäkätykseni.

Aamulla kävin normaalisti suihkussa ja pesin nimeltä mainitsemattomat osat, jotka ainakin kaikki miehet tuntevat. Kyllähän naisetkin ovat toisinaan kiinnostuneita niistä, en tiedä miksi. Itsekin olen naisten vastaavista kiinnostunut. Laitoin normaalisti päälleni kunnes sihteerikköni tuli, enhän minä sille aina niitä näyttele. Lähdettiin ostoskierrokselle, joka oli varsinainen kierros. Ensin Siilaisille, siinä onkin typeryys numero kaksi kun hoitotarvikejakelun piti olla auki, mutta eipä ollutkaan piru vieköön! Läksimme ajamaan apteekkiin, siellä alkoi homma vähän valjeta kun eräs vanhempi farmaseutti tuli apuun. Siellä oli nuori tytönhupakko, joka ei oikein tajunnut mistä oli kysymys, valitettavasti, anteeksi lause. Saimme tarvittavat tavarat oikeassa järjestyksessä, ettei tarvitse uudestaan mennä hakemaan samoja tarvikkeita.

Sitten kävin neljän kirjaimen kaupassa kun ei rahaa muuhun löytynyt ja kaappi oli suhteellisen täynnä. Tämän voi ehkä laskea typeryyksien joukkoon, koska ostin vain alko-tuotteen enkä alkutuotteita. Muuten, en ymmärrä kun ostaa alkon tuotteita, siellä lukee pullonpohjassa alko, ainakin kotimaisissa, eikä suinkaan loppu, mikä olisi paljon järkevämpää. Katsokaahan itse! Miten tämä tarina loppuu, sitä ei tiedä kukaan – ei itse pirukaan.

Niinkuin amerikkalainen tv-juontaja sanoo: pysykää kanavalla ja pitäkää mukava viikonloppu, ja varokaa tytöt ettette ota liikaa poikien tarjouksia, ettei käy niin, ettei muista enää keneltä on ottanut ja mitä. Ja pojat, sama juttu toisinpäin.

Koeta itse väistää kynnyksiä

Eilen olin liikenteessä yksin tyttöjen kanssa, oli siinä poikiakin mukana. Torvi kun olen sattui pieni kommellus – tämä kommellus ei ole ensimmäinen – en osaa ajaa oikein tietyssä paikassa. Tämä sattuu vähintään kerran kesässä. Joka kerta millilleen samassa paikkaa, Anttilan ulkorappusten kohdalla. Onneksi ne eivät ole liian korkeat ja vauhti oli oikea. Yli rappusten pääkadulle ja sanoin muutaman ruman sanan, jotka alkoivat peellä. Samalla näin nättejä tyttöjä, jotka hymyilivät hyvin ilkikurisesti.

Muistatteko hyvät ystävät ja kylän miehet, mitä kirjoitin edellisessä blogissa eilen? Kirjoitin tästä asiasta, tämä todistaa väitteen oikeaksi: paljon helpompaa olisi, jos ei olisi katukiveyksiä ja muita esteitä. Onneksi ei silloin vielä tullut paskat housuun vaan myöhemmin.

Tämä tällä kertaa. Muistakaa koettaa itse ajaa ne housuissa ja haista oikein kunnolla, ei ole mikään mukava tunne!

P.S. Varsinkin kuumassa autossa.