Esteettömyysblogi

Lumiauto.

25 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Lumiauto.

Heippa hei kaikki lumen ystävät! Minä en sen ystävä välttämättä ole, mutta kyllähän se tekee kaikenlaisia mukavia jekkuja.

Esimerkiksi tänään kun läksimme kauppaan tuli vastaani lumiauto, muttei aura-auto.  Se oli pysäköity tien viereen ja se oli aika veikeän näköinen kun siitä ei näkynyt kuin pieni vihreä täplä ja hieman ikkuinoita. Valitettavasti ei ollu kameraa mukana että tämän hauskan näyn olisi voinut ikuistaa.

Tämä haudattu auto todistaa auraajien pienet hölmöilyt, eikä niin pienetkään hölmöilyt, sillä itse meinasin tänään taas juuttua IsoMyyn edessä penkkaan.  Se joka tunnistaa tämän auton ja lukee tämän kirjoituksen, niin käy äkkiä kaivamassa autosi hangesta ennenkuin sen katto romahtaa ja siitä tulee avoauto,  sillä tulossa on lämmintä sekä pölisevää lumisadetta.  Jos saan ensi viikolla kuvan  tapauksesta panen sen tähän!

Onko tämä? a) auto b) sähköpyörätuoli vai c) lumiukko?

Tässä tämän viikon pölinät,  ensi viikolla uudet jekut ja uudet marinat!


Kategoria(t): Hajatelmia

Uutta, vanhaa ja kuvan kanssa.

24 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Uutta, vanhaa ja kuvan kanssa.

Kaunista päivää hyvät immeiset! Oletteko kahlanneet ”niitä” myöten lumessa? Olen monesti aiemmin puhunut lumesta ja hemmetin huonoista pysäköinneistä.  Läksimpä tässä muutama päivä sitten kaupungille avustajan kanssa ja totesin että molemmat ovat yhtä pahoja, lumi ja pysäköinnit.

Varsinkin nämä katujen kynnykset ovat aika usein sellaisia hyppyreitä, että ukko hyppää 20 senttiä tuolista ylös kun takapyörät putoavat maahan.  Esimerkiksi Siltakadulla on sellainen jyrkkä nousu että jo sitä katsoessaan tietää että tuoli heittää selälleen,  jos ei aja lievästi vinoon.  Olisi hyvä jos joskus nämä ns. ”hyppyrit” lanattaisiin sileiksi.

Kun menimme yliopistokatua pitkin apteekkiin sattui kuinka ollakaan,  kuorma-auto olemaan keskellä jalkakäytävää ja äijät maalailivat  tai mitä ikinä tekivätkään,  mutta eivät ainakaan siirtäneet autoa.   Toisella puolen autoa oli lumipenkka ja toisella puolella liikkeiden rappuset ja tiiliseinä. Ei auttunut muuta kuin kääntyä ja mennä toiselle puolen autotietä.

pysäköinti hölmöilyä!

Mainittakoon että, kun otimme valokuvaa niin toinen äijistä huuteli vähän epäsovinnaisesti kuvauksesta,  mutta me emme olleet edes kuulevinamme.

Toinen avustaja oli kertonut edellisenä päivänä että kävelykatu oli kauhea ja niin se oli vieläkin.  Ihmettelimme missä kaupunki säästää kun kalliiksi käynyt lämmitetty kävelykatu piti olla kaikille sopiva,  mutta eihän se ole kellekään sopiva sillä se on liian jäinen, jopa liukkaampi kuin pyörätiet.

Kyllähän se tietysti energiaa ja kaupungin rahoja säästää mutta onkohan se järkevä paikka säästölle kun kaatuilevat mummot joutuvat sairaalaan ja pyörätuolilaiset luistelevat ihmisten päälle.

Enpä viitsi enempää marista tällä kertaa. Ymmärrän nämä vaikeudet, mutta ihmettelen miksi niitä ei korjata vaikka niistä miten usein sanoisi?


Kategoria(t): Artikkelit

Lisää edellisestä kirjoituksesta.

18 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Lisää edellisestä kirjoituksesta.

Hei taas! En malta vieläkään olla puuttumatta tähän elefanttikouluun. Olen keskustellut usean alan ammattilaisen kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä,  että se on huono investointi ihmisen kannalta.

Eli lapset tulevaisuudessa tulevat eristäytymään kun opettajalla ei ole aikaa heille,  kun luokat ovat suuria ja opetussuunnitelma on todella kiireinen ja kireä,  kuten myös yliopistoillakin.  Lisäksi niin sanotut koulupinnaajat pääsevät hyvin helposti pois koulusta kun opettajilla ei ole aikaa seurata heidän toimiaan.

Onko siis oikein,  että tämä elefantti talloo nuoret jo heti alkumetreillä järjestelmän syövereihin kuten eräät yliopistolaiset  ovat kertoneet kokemuksistaan ja erityisesti yliopiston yksinäisyydestä.  Tämä aiheuttaa vain hermostuneita ja kiukkuisia aikuisia ja seuraava sukupolvi tulee siitä kärsimään.  Ajatelkaapa vain hyvät päättäjät ja rakkaat lukijani!


Elefanttilukio Joensuuhun?

17 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Elefanttilukio Joensuuhun?

Hei taas, hölmöilevät lukijani ja muutkin lukijani!

Eilen aamulla herätessäni oli radio tuttuun tapaan auki. Hetken luulin näkeväni unta, kun kuulin että Joensuun lukiot aiotaan yhdistää tuhannen oppilaan massalukioksi. Olin aivan äimänkäkenä (vaikka en ollutkaan käkenä).

Nyt ihmettelen, koska olen kuullut, että tämä aiheuttaisi säästöä. Epäilen kyllä, että siinä käy tasan päinvastoin! Esimerkiksi jos Niinivaaran lukio lopetetaan, niin rakennus jää kuitenkin olemaan, ja siitä koituu ylläpitomaksuja joka tapauksessa.

Kestäkö oppilaiden henkinen kantti näin suurta yksikköä? Epäilen, ettei ainakaan osa kestä opiskelua suuressa yksikössä. Koulukiusaaminen ja syrjäytyminen tulee lisääntymään, kun opettajien silmä ei ennätä joka paikkaan. Onko Joensuun päättäjistä tullut suuruudenhulluja? Siltä ainakin näyttää, vahvasti.

Pitäkää nuoret ja nuorten vanhemmat puolianne, ettei tällaista elefanttikoulua Joensuuhun tule! Hyvä, että olette lähteneet mielenosoituksen tielle. Se ainakin näkyy ja kuuluu ja kenties panee päättäjät miettimän uudelleen hölmön päätöksensä mielekkyyttä. Mikäli heillä aivoja on.


”Mitaleita, mitaleita!”, huutaa kansa

15 helmikuun, 2010
2 kommenttia

Terve taas, urheiluhullut lukijani.

Itsekin olen urheiluhullu. Heti aluksi esittäisin toivomuksen kaupungin liikelaitoksille, että myöhentäisitte aukioloaikojanne niin, että penkkiurheilija saisi ruokaa vielä aamuyöstä, ennenkuin käy nukkumaan olympialaisia katsottuaan.

En kyllä takaa, kannattaako se, sillä alkumenestys olympialaisissa on ollut surkea. Jopa meidän viiden hengen paralympia-joukkue tulee tuomaan suhteellisesti enemmän mitaleita. Siitä ei tosin  seuraa kuin kolmenkymmenen sekunnin uutisia ja sivuhuomautuksia,  jos sitäkään.  Lyödäänkö vetoa, että olen oikeassa.

Suomen virallinen tavoite on 12 mitalia Vancouverista. Tavoite taitaa olla mahdoton täyttää. Sen on pari ensimmäistä päivää jo osoittanut. Yksi hyvä asia sentään löytyy: palkintopalleille ja tulosluetteloon on saatu uusia kasvoja ja nimiä. Esimerkiksi ampumahiihdossa tulosluettelo kääntyi päälaelleen. Suomalaiset vain pysysivät normaalilla paikallaan neljännnenkymmenennen sijan huonommalla puolella. Kehtaavatkin vielä sanoa olevansa tyytyväisiä.

On huvittavaa, että suomalaiset valmentajat tekevät hyvää työtä ulkomailla, mutta Suomen omat valmentajat eivät ole tuntuneet saavan aikaan muuta kuin suuria puheita. Suurista puheista syytän myös mediaa. Pitäisi ottaa järki käteen ja uskoa, ettei Suomen kaltainen pieni kansakunta voi tuottaa jatkuvasti huippu-urheilijoita. Viittaan vain siihen, että ennen Suomessa hiihdettiin käveltiin tai  kouluun, mutta nykyään useampi istuu kaljan ääressä tai autossa. Ennen vanhaan koulun ja kodin yhteistyö oli saumattomampaa. Vanhemmat, älkää antako pankkikortteja nuorille liian aikaisin. Siitä ei seuraa muuta kuin ostarilla maleksimista ja siten mitalisateen loppuminen. Opetusministeriö voisi antaa liikunnalle enemmän tilaa opetuksessa. Amerikan malliin.

Entä paljonko niitä mitaleita nyt tulee? Ei ainakaan kahtatoista. Kahdeksan, korkeintaan. Kommentoikaa ja veikatkaapa tekin montako mitalia Suomi tulee saamaan (tällä ”terveellä” joukkueella)!


Kategoria(t): Urheilumietelmiä

Liukuovet ja torvelokuski.

11 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Liukuovet ja torvelokuski.

Heipä hei taas! Täällä huutelee  se otsikossa mainittu torvelo. Kaikki alkoi kun läksin eilen ilman avustajaa  korjauttamaan silmälasejani tuonne Instrumentaariumiin.

Siellä kaikki meni hyvin ja matkanikin sinne meni hyvin lukuunottamatta erään p- paikan takapuolihierontaahierontaa kun tie oli niin muhkurainen. Koettakaapa itse ajaa pyärätuolilla juuri auratulla tiellä!

Instrumentaariumissa meni korkeintaan viisi minuuttia ja sain lasini jonkinmoiseen kuntoon. Mutta sitten alkoikin tapahtua. Pääsin Siltakadulle ja oli varsin hirveä tuuli ja palelin niin  keleesti. Päätin ajaa Myyn kautta että olisin saanut vähän lämmitellä.  No Torvelo kun olen niin ajoin juuri sulkeutuvaa ovea päin ja pyörätuolin ohjaustanko hajosi.

Ei tässä vielä edes kaikki.  Nyt jälkeenpäin huvittaa,  ellei tule laskua perässä se, että se ovi johon en edes koskenutkaan  putosi irti paikoiltaan niin että kumpikaan ovi ei liikkunut minnekään. Onneksi onnettomuuspaikalle sattui kaksi nuorta ja hyvännäköistä neitokaista ja yksi vanhempi mies,  joka ymmärsi jonkinverran pyörätuoleista kuin myös nämä tytötkin.

Kun pääsin eroon siitä ovesta soitimme taksin joka oli paikalla viidessä minuutissa.  Oli muuten oma hovikuskini.  Harmiksi minulla ei ollut edes omaa puhelinta mukanani.

Lisäksi tämä kuljettaja laittoi ohjaustangon väliaikaisesti kiinni ja pystyin olemaan illan niinkuin normaalistikin olisin.  Aamulla sitten talonmies Matti korjasi hieman pidemmälle ja tilasi uusia osia.

Minua on ruvennut ihmetyttämään,  että kun siitä ovesta kulkee yleensäkin paljon ihmisiä,  niin miksi tämä ovi ei meinaa toimia ja  miksi se ei aukea niinkuin normaalisti.  Herää kysymys,  kumpi torvelompi, minä vai ovi vai olemmeko molemmat yhtä torveloita?


Kategoria(t): Hajatelmia

Nopea lääkärissä käynti.

10 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Nopea lääkärissä käynti.

Terve taas hyvät lukijat!  Kuten varmaan muistatte  kirjoitin aiemmin,  että olen ruvennut viljelemään sieniä,  mutta eihän siitä mitään tullut kun ne pirut menivät jalkaan ja enkä viitsi sanoa minne muuallekin? 😀

Kun eilen sitten aloin soittamaan lääkärille Siilaisen terveysasemalle  kuului puhelimesta  ensin,  että ”Tämä on Siilaisen terveysasema,  ajanvarauksen voi tehdä klo 9-12 ja 13-15, paina numeroa 1″. Painoin numeroa 1 ja sieltä kuului taas automaattiviesti joka sanoi ” henkilö jota tavoittelette puhuu juuri nyt toista puhelua.” Ja niin edelleen ja niin edelleen sekä ”yhdistämme mahdollisimman pian”.

Tämä jatkui ainakin tunnin verran kunnes kyllästyin ja avustajanikin kullästyi moiseen jaaritukseen.  Niinpä soitin hovikuskilleni ja pyysin häntä viemään minut Tikkamäen päivystyspoliklinikalle, onneksi hän oli vapaa.  Menin sinne ja siellä oli tietenkin odotusnumero,  että pääsisi edes vastaanottotiskille.  Sehän tosin onkin oikeudenmukaista.  Siinä pisteessä kun ei ollut onneksi  kuin neljä henkilöä ennen minua. Seuraava vaihe olikin viiden tunnin mittainen. Siellä me vain istua nökötimme ja katselimme ihmeissämme kun toisia vietiin ohi.  Itse lääkärissä käynti kesti vain noin seitseman minuuttia,  kun ne tatit olivat niin hirveät.

Seuraava vaihe olikin sitten apteekkiin meno ja taksikuskin odottaminen.  Siinä meni yhteensä noin tunnin verran ja sitten vasta olin kotona.

Mitä opimme tästä?  Ehkä ainakin sen,  että järjestelmässä on jotakin vikaa.  Kun kysyin lääkäriltä miksi Siilaiselle ei pääse,  hän sanoi suoraan,  että siksi kun lääkäreitä on niin kirotun vähän.  Mitä tälle asialle voisi sitten tehdä?  Mielestäni viimeistä vuotta opiskelevat lääkärit  työskentelisivät  ainakin osapäiväisesti terveyskeskuksissa ja saisivat näin kokemusta. Toinen on,  että valtio velvottaisi nuoret lääkärit ja miksei myös vanhatkin pysymään opiskelu tai kotipaikkakunnallaan.  Tällä hetkellähän on selvästi havaittavissa että Itä- ja pohjois- Suomessa on lääkäreitä aivan liian vähän samoin kuin Helsingin isoissa sairaaloissa.

Tämä on vain eräs malli.  Mitä sitten tehdä jonotuslistoille? Ainakin joensuussa jonot ovat pirun pitkät.  Päivystykseen voisi hankkia numerojärjestelmän,  joka olisi sama kuin ilmottautumisnumero. Tässä on kyllä yksi paha puoli.  Kun tulee kiireellinen tapaus täytyy se tietenkin hoitaa ensimmäisenä.  Onhan Joensussa ainakin kaksi yksityistä lääkäriasemaa. ITE ja Suinuu, mutta ne eivät taida olla meikäläista varten eikä montaa muutakin vähävaraista varten,  joten näihin yksityisiinkin firmoihin voisi valtio ja kunnat  puuttua, esimerkiksi velvoittamalla yksityisten lääkäriasemien henkilökunnan ottamaan vastaan kuntien maksusitoumuksia.  En jaksa uskoa että kukaan turhaan lääkäriin menee,  en minä ainakaan.


Kategoria(t): Artikkelit

Kauppojen käytävät ja hieman ikääntyneet henkilöt

4 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Kauppojen käytävät ja hieman ikääntyneet henkilöt

Hei taas arvoisat lukijani!

En tiedä kuinka tämän aloittaisin,  koska olen kummastakin asiasta kirjoittanut jo aikaisemmin.  Kun käytiin tänään kaupassa,  en kuitenkaan sano ruokakaupan nimeä sillä se ilmenee aikaisemmisssa kirjoituksissa,  niin satuin yhtäaikaa useammalle käytävälle muiden ostajien  kanssa katselemaan tavaroita.

Kuinka ollakaan käytävät ovat hieman liian kapeita,  ja käytävillä sattuu olemaan vielä muitakin ihmisiä, jotka ovat yleensä  hieman ikääntyneitä tai keski- ikäisiä. Vaikka itsekin olen aika vanha torvelo niin minua jäi jurppimaan se,  että nämä henkilöt eivät ensinnäkään tiedä mille käytävälle he ovat menossa ja siitä johtuen joudun itse veivaamaan kärryäni edestakaisin.  Kun he vihdoinkin päättävät mille käytävälle he menevät ja pääsen eteenpäin minua vastaan tulee kaksi henkilöä jotka keskustelevat innokkaasti keskenään,  eivätkä vahingossakaan huomaa että olen tulossa.  Jos olisin ajanut kovaa, olisi saattanut käydä niin että olisin ajanut heidät kumoon.

On otettava huomioon,  että minulla on se verran vauhtia että tätä tuolia on verrattu tappokoneeseen ja että kun ohjaan tuoliani jalalla ja kun joku on edessä niin minulla  on kaksi vaihtoaehtoa. Joko ajaa päälle tai kaataa hylly.  Vahingot ovat yhtä kalliita minulle,  sen voi kokemuksen rintaäänellä todeta.

Voisitteko hyvät ihmiset väistää kaikkia pyörätuoleja?  Toisilla on pilli jota he eivät käytä,  minä  huudan PIIIP tai pyydän anteeksi.  Mutta kun sitäkään ei aina kuulla.

Kiitän kaupungimme nuorisoa jotka huomiovat vammaiset ja liikuntaesteiset,  vaikka he välillä vinoilevatkin. Mutta se onkin hyväntahtoista vinoilua ja minä vinoilen heille takaisin.  Eipä muuta tällä kertaa.


Kategoria(t): Artikkelit

Tammikuun myöhästynyt kunniamaininta

3 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Tammikuun myöhästynyt kunniamaininta

Heippa vaan kaikki lukijani!  Joko olette kyllästyneet minuun ja  minun marmatuksiini?  Mutta siitä huolimatta jatkan edelleen kaikilla linjoilla niin marmatus kuin muillakin.  Nyt jatkan kunniamaininta linjaa antamalla tammikuun myöhästyneen kunniamaininnan.

Tällä kertaa  sen saa hyvän palvelun liikkeet kuten Dressman,  K- market Metropol ja meidän kaikkien tuntema Alko.

Näissä liikkeissä muun muassa puhutaan asiakkaalle suoraan eikä avustajalle kuten eräissä liikkeissä.  En viitsi mainita erästä liikettä jossa puhuttiin vain avustajani kautta.  On erittäin tärkeää,  että myyjät keskustelevat ja antavat neuvoja tuotteiden laadusta ja muusta sellaisesta.  Kun ei aina tiedä mitä kulloinkin ostaisi tai tarvitsee niin myyjien neuvot ovat kullan arvoisia välillä kaikissa liikkeissä.  Tämä ei ole mainos vaikka siltä se tuntuu,  siispä lukekaa rauhassa.


Kategoria(t): Kiitosta

Lunta, lunta, lunta (vain näenkö unta)!

2 helmikuun, 2010
Kommentit pois päältä artikkelissa Lunta, lunta, lunta (vain näenkö unta)!

Hei taas, te rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat!

Tulipahan taas käytyä testaamassa talvisen kaupungin aurauksia. Tilanne oli vielä suhteellisen hyvä verrattu tähän päivään, jolloin lunta 0n taas enemmän. Kuitenkin eräässäkin kohdassa kirjaston edessä meinasin lentää niin sanotusti turvalleni, ainakin siltä tuntui.

Olin ylittämässä Yliopistonkatua, enkä huomannut, että jos olisin kiertänyt, vieressä olisi ollut parempi ylityspaikka. Syyttävä sormeni osoittaa jälleen teknisen viraston tiehoidon osastoa. Miksi juuri suojatien kohdalle on jätettya auratessa jäinen kynnys, josta ei pääse yli lentämättä nenälleen. Takaisinpäin tieltä jalkakäytävälle on suorastaan mahdoton päästä, sillä äkkijyrkkää nousua on jopa vajaat puoli metriä!

Olisiko se niin vaikeaa pitää aurauskaluston mukana kahta miestä, joista toinen ajaa, toinen siistii kynnykset pois pyörätuolin käyttäjien, lastenvaunujen, pyöräilijöiden, rollaattorien ja muiden tieltä. Sehän voisi jopa olla työllistävää toimintaa. En jaksa millään uskoa, että kaupungin talous on niin kuralla. Vaikka se joidenkin mielestä kuralla onkin. Eikö tätä voisi näin hoitaa? Terveisiä vaan, Meriläinen.


About author

Nissen ajatuksia esteettömyydestä ja elämästä. Tehdään yhdessä parempi kaupunki ja maailma!

Etsi

Navigointi

Kategoriat:

Links:

Archives:

Syötteet