Esteettömyysblogi

Märkiä ja vähemmän märkiä esteitä!

22 huhtikuun, 2015
1 kommentti

Kuten edellisessä jutussani lupasin, nyt olisi vuorossa se märkä juttu.

Tapauksen taustalle voin sanoa, että talomme sisäpuhelin ei ole enää aikoihin toiminut kunnolla. Joudun aina huutamaan apua jos hätä tulee, koska en saa huoneestani hälytystä annettua. Noh, kävi tässä päivänä muutamana tälläinen hoitrajien kiinni saamisen vaikeus. Itselleni tämä on erityisen vaikeaa, kun en tämän pyörätuoli jutun takia pääse itse edes liikkumaan. Mutta kyllähän minulla ääntä riittää, vaikka toisille jakaa mutta eipä se silloin auttanut. Aiemman huutelun aloitin jo klo 16.00 ja lopetin huuteluni kusilammikkoon päätyessäni noin kello puoli kymmenen aikaan illallla. Silloin oli jo minun housunikin jo vaihdettu. Ihmettelen vain sitä, miksi talon puhelimet eivät ole moniin kuukausiin toimineet ja miksi niitä ei laiteta kuntoon? Taloyhtiöllä ei ole varaa kommenttinsa mukaan. Meilläkään ei ole varaa kusta housuumme päivästä toiseen, ei varmasti mielytä ketään, ei edes niitä päättäjiä, jotka pihtaavat rahojamme. Talomme johtaja vs johtaja, talomme johtaja meidän puolellamme. Olisi mielestäni jo korkea aika saada asiaan jotain ratkaisua, ei tämä voi näin jatkua. Se on vastaan kehitystä ja liittomme rahapula ei ole niin suuri, että tätä asiaa ei pystyisi korjaamaan, jos vain sitä tahtoa riittäisi. No se siitä märästä tarinasta. Ei se kovin hauskaa ole, kokeilkaapa itse! ja varatkaa ämpäri viereen.

Uusi päivä ja uudet kujeet! Kävimme sihteerikön kanssa taas lounaalla, piristämässä kevät päivää. Kaikien tuntemalla Jokiasemalla, kaikkien kaveri karavaanien keskuudessa. Jokiasema on toiminut jo jonkin aikaa jo, mutta ennen se toimi melkeinpä vain ulkotiloissa. Nyt saavuimme laajennettuun ja remontoituun uuteen Jokiasemaan, oikein taksi kyydillä! Kun emme viitsineet palelluttaa itseämme, alkuperäisen suunnitelman Utransaarien tuulessa. No iloksi saimme huomata että jo lukuisat pyynnöt olivat tuottaneet hieman tulosta ja rampit olivat ovien pieliin ilmestyneet. Pientä hienosäätöä olisi vielä tehtävä, sen näette alla olevista kuvista. Vielä on siis parantamisen varaa, mutta hyvään esteettömään suuntaan ollaan menossa. Ja toivottavasti se parannus syntyy tässä kevään aikana, että pääsemme nauttimaan myös Jokiaseman juomasta sekä mahtavasta ruuasta. Palvelu oli kyllä hyvää ja huonompaakin ruokaa on tullut syötyä, en vain muista missä. hehehe. Mutta Nisse suosittelee ruokailemaan Jokiasemalla! Ei ainakaan rahat heti lopu! jos ei sitten koko illaksi jää sinne nautiskelemaan märkiä aineita.

Tässä tämä pakollinen naamakuva!

Tässä tämä pakollinen naamakuva!

Oli valtava kapteeninleipä tämän laivan omistajalle! Onkohan kellään kapteenilla niin suurta suuta että menisi kerralla? en usko!

Oli valtava kapteeninleipä tämän laivan omistajalle! Onkohan kellään kapteenilla niin suurta suuta että menisi kerralla? en usko!

Palan painikkeeksi olis mennyt vaikka kaksi näitä!

Palan painikkeeksi olis mennyt vaikka kaksi näitä!

Sihteerikkö lähti tällä kertaa hieman tavallista pienemmällä annoksella mukaan :D

Sihteerikkö lähti tällä kertaa hieman tavallista pienemmällä annoksella mukaan 😀

Kuten näette vielä on hienosäätöä rampeissa

Kuten näette vielä on hienosäätöä rampeissa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

rampit olisi helpompi laittaa kulkemaan suoraa ovelta niin ei tule tiukkoja käännöksiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ps. niistä märistä jutuista puheen ollen, sihteerikkö päätti uittaa puhelimensa tiskialtaassa. 😀

Toivon että kaupunki ja mahdollinen paikanomistaja tekisivät yhteistyötä että näistäkin pikkuiloista voisivat kaikki nauttia!


Tämä ei suinkaan ole mainos, vaikka siltä se tuntuu, sillä moni ei uskoisi tätä juttua

31 joulukuun, 2013
Kommentit pois päältä artikkelissa Tämä ei suinkaan ole mainos, vaikka siltä se tuntuu, sillä moni ei uskoisi tätä juttua

Päivee ja hyvvee joulunjatkoa!

Olen taas palannut, että varokaa suunsoittoa hyvät lukijat. Tällä kertaa vain kerron mistä tulen ja minne läksin. Meinaan minkälainen paikka on mistä läksin pois, kun oli pakko. Aloitetaan, kuten vanha tapa on, että kello 7.00 tiistaiaamuna turautti Kimmo autonsa käyntiin, vaikka ei takamoottoria ollutkaan. Taisin olla itse joka turautti, eli Kimmo siis laittoi vain auton ja suuntasi keulan kohti Lahtea, Varkauden ja Mikkelin kautta, kuten varmaan jokainen tietää.

Paikka mihin menin on tunnettu kuntoutuskeskuksena, joka kulkee nimellä Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskus ja sopeutumisvalmennuskurssi. Paikka on perustettu ja rakennettu 80-luvun loppupuolella, mutta on erittäin esteetön. Juuri jouluksi oli valmistunut toinen uusi hissi, johon ei tarvitse itse mennä puhumaan, vaan hissi puhui meidän puolesta, että minnekkä mennään. Ja peräti kahdella kielellä! Paikan sisällä on mm. uimahalli, jollaista ei Joensuussa ole tällä hetkellä vammaisille ollenkaan, harmi. Siellä on kaikki mahdolliset kuntovälineet, kuten esimerkiksi Motomed, jota tietenkin kävin polkemassa! Eihän siellä muuta voinutkaan polkea, jokainen kai arvaa mitä tarkoitan, jos vain muistaa mitä Kusti polki. Tästä käy ilmi ne puitteet missä olin ja kuvat kertokoon puolestaan lisää.

Kuten sanoin, läksimme 7.00 aikaan kun mokoma piti olla jo puolen päivän aikaan perillä. Vastaanotto oli tyypilliseen tapaan ystävällinen. Minä joka olin jo aikaisemminkin ollut, tunsin jo kaikki talon tavat, joten siinä ei turhia aikaavieviä hommia ollutkaan. Ruokailun jälkeen klo 13.00 aloitimme toisiimme tutustumisen, meitähän oli tällä ihmissuhdekurssilla 9 kurssilaista, jopa ulkomaita myöten, mm. nuori mies itäisestä naapuristamme. Jäi mietityttämään kun hän oli jalkavammainen, että olikohan hän esimerkiksi Afganistanissa vammautunut, vai muuten vaan. En kehdannut kuitenkaan kysyä.

Kurssi sisälsi kaikkien sen kurssin ihmisten ongelmien pohtimista, joten en sovittujen sääntöjen mukaan puutu niihin ollenkaan. Kun sovittiin, että niistä ei puhuta ulkopuolisille.

No sitten se joulu. Sellaista joulua ei ole varmaan missään muuta kuin viiden tähden hotelleissa, suurinpiirtein. Joku voi olla eri mieltä, mutta valitettavasti ei enää pääse katsomaan sitä. Meidän hyvä ystävämme KELA on kilpailuttanut nämä joulupaikat niin, että tämä kuntoutuskeskus jäi pois taloudellisten tekijöiden vuoksi. Ihmettelen vaan minkä vuoksi. Kyllä rahaa kotonakin menee, ruokaan ja muuhun, eikä hoitokaan mikään ilmainen ole. Eikä meillä ole varaa esimerkiksi viiteen kalaan ja kymmeneen eri salaattiin, noin karrikoidusti sanottuna. Kaikki suomalaiset muut jouluherkut, kuten kinkku ja kalkkuna kuuluvat tähän pöytään. Ja jälkiruuat, jotka olivat kerrassaan loistavia. Siispä ihmettelen jälleen kerran, että kehtasivat lopettaa tämän kustantamisen. Sitten siellä oli sellaisia henkilöitä, jotka ensialkuun söivät kuin hevoset ja ottivat vielä toisenkin kierroksen ja meikäläiselle teki yksikin kierros tiukkaa, vaikka olin aiemmin tehnyt kaksikin kierrosta. Muistelimme erään hoitajan kanssa kuinka hankalaa minulla oli silloin kerran. Siitä tapauksesta olen tänne blogiinkin aiemmin kirjoittanut.

Tämä KELA:n juttu hämmästyttää vielä lisäksi sen takia, kun kuntoutuslaitos muutetaan samalla yksityiseksi. Vaikka pienenä vinkkinä, voisi sanoa, että siellä on sisäpiirintietoa jota en tähän blogiin vielä kirjoita, sillä muuten tästä tulee romaani, niinkuin koko blogista saisi jo monta romaania eri aiheista, joten lopetan tämän ja jatkan sitten myöhemmin jos aihetta on ja kirjoitan teille lisää hyvät lukijat.

Näihin kuviin ja tunnelmiin ja teidän näläntunteisiin kun katsotte näitä kuvia:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ja nyt kiitän lukijoitani ja toivotan heille oikein hyvää Uutta Vuotta!


Alkusyksyn tai loppukesän kukka loistoa ja väriloistoa!

21 elokuun, 2013
Kommentit pois päältä artikkelissa Alkusyksyn tai loppukesän kukka loistoa ja väriloistoa!

Päevee!

Kävimme kuvailemassa kaupungin puutarhassa, loppukesän tai alkusyksyn kuvia, siitä emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen että kumpia. Avustajallani on syntymäpäivät piakkoin ja hän aina toteaa että on syntynyt loppukesästä, mutta olen erimieltä ja siitä olikin pitkä keskustelu, koska minulla alkaa kesä jo huhtikuussa, hehheeh.

Tässä siis muutamia otoksia, ensi kerralla ajattelimme mennä sisäpuolelle oikein tropiikkiin kiertelemään. Silloin kumminkin sataa vettä kun sinne mennään, heh. Nauttikaa kuvista ja väriloistosta!!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kolme munakoisoa, punainen ei kelpaa syötäväksi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä puutarhan kukkameri, joita joidenkin kerrostalojen pihoilla voisi kasvaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä kolme olivat luonnossa vielä hienompia, mutta onhan se kuvanakin hieno! heh

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Katsokaa tämän kukkasen terälehtiä, ne ovat kuin kuvaajan hiukset. hehehe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Punainen kuin minun nenäni, mutta minulla on vain isompi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä olisi huumepoliisilla asiaa kaupungille… edellä mainitttu kukkanen on huumeiden alkulähde

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä en osaa sanoa yhtään mitään, enkä kuvailla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on muka vahti, mutta ei taida olla kun on makkaraa mukana. Häntä vain heilui ja silloin voi käydä vaikka omena varkaissa, eikä koira puhu mitää. hheh

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppukesän alkusyksyn kuva?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Urbaanikukkanen oli jäähallin vieressä. Kuinkas tässä näin on käynyt.

Nauttikaa loppukesästä ja käykää vielä katsomassa hienoja kukkia, ja käykää vaikka myös sisäpuolella. En ole vielä itsekkään käynyt, mutta on kuulemma hieno paikka papukaijoineen. Vaikka väitänkin että kun minulla on nämä kaksi avustajaa niin menevät papukaijoista nekin, heh heh.

Hyvää viikonloppua! ja eläkee ihmisiksi!!


Jatkoa edellisiin törmäilyihin.

4 heinäkuun, 2013
Kommentit pois päältä artikkelissa Jatkoa edellisiin törmäilyihin.

Päevee Savolaisittain.

Kerrotaan vähän eilisestä. Lähdin tuon hurjan pohjalaisen kanssa etsimään  kaupungin kasvitieteellistä puutarhaa. Ja heti alkuun käännyimme ihan väärään suuntaan, tai ei ihan mutta melkein. Käännyimme uimahallin nurkalla sinne mettään, ei kumminkaan tekemään mitään pahoja.

Menin ainakin 500 m tietä katsomatta ollenkaan minne se johtaa. Tulimme erään notkon kohdalle kun tajusimme että olemme keilahallin lähellä, eikä kauaa mennyt kun olimme sitten ihan lähellä. Olisimme muuten ajaneet ohi, muuta huomasimme skeittiradan. Siitä huomasimme että olemme oikealla tiellä.

Eteenpäin vaan kuten Suomen marsalka  Mannerheim vainaa, tai kuten eräs pienempi herra saksan puolelta, arvoltaan korpraali. Kummatkin herrat perääntyivät taaksepäin. Pääsimme vihdoinkin muutaman p-sanan jälkeen päätielle ja olimme jo mellkein Botanian nurkalla. Aikamme vain jäi hieman vähiin kun minun täytyi vielä ehtiä jumppaan. Piru vieköön Katri kun antaa tuollaisia aikoja, ei millään pahalla mutta… piip piip piip..

Menimme kuitenkin sisään koska alueelle on vapaa pääsy. En uskoltanut lähteä pienempiä teitä ajamaan, vaikka avustajani on sisukas kuin p. mutta eihän olisi varmaan saanut minua ylös jos olisin lentänyt turvalleni.

Rupesimme kuvailemaan. Kyllä siinä olikin vanha tavallinen kamera hävinnyt muille näille uusille muistikameroille. Emme ottaneet alkuvaiheessa kuvia ollenkaan, kaikki alla olevat ovat  kohdekuvia. Ja mainittakoon erikois kiitoksena yliopistolle ja Joensuun kaupungille että alue on melko esteetön.

Metsää mennää mutta menköö! Karhuja tapaamaan tuumaa Nisse

Metsää mennää mutta menköö! Karhuja tapaamaan tuumaa Nisse

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perskele ku en huomannu toto viittaa. oltiin kummatki liian lähellä! Nenän eessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onpa hyvä tenniskenttä. Menisin pelaamaan jos osaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täälä ne mettän keskellä pelaa fudista. Naisilla on parempi maali.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hurjaa maantietä. kunnollista persehierontaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkia kukkia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nissen mahahan se siinä. Pää on kuin pitkä pilli, ilman uuta. Mutta mahaan mahtuu muutakin kun sitä uuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onkohan tää puucee en saanut selvää, eikä varmaan avustajakaan, kun ei käyny sisällä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Komea maisema! Maisemat parhaimmasta päästä, en vaan muista mistä. vaikka olin selvin päin koko päivän! Huono juttu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusia kukkia ihan niinkuin avustajakin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan maailman komeimpia puita! Etelä afrikassa on vain komeampia ja jossain muualla en tiedä missä. Ei ollu aikaa käydä sisällä kysymässä, ehkä menemme lähi-aikoina sinne

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuinka on mahdollista että näin lähellä kaupunkia valmistetaan hunajaa. Siitä voisi vaikka varastaa, ainakin eräs karhu. Tiedätte kai ketä ajattelin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitähän nämäkin ovat? tietääköhän avustaja. (taisivat olla lasikukkia)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

melki sammanlaisia mutta ei ihan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

joo.. tämä on se josta Jumala Adamia ja Eevaa varoitti. Tässä se Eeva seisoo kuvan muodossa. en taida haukkua enempää..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä mentiin ihmeellisyyksiin, ihmettelin sitä kuinka lääkekasvit ja myrskykasvit olivat vierekkäin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä suurin kukka minkä olen koskaan nähnyt. Tosin ei ole ihan elävä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kilpailutehtävä, palkintoa ei ole mutta voitte keskenänne kilpailla kuka on nopein. Kuka löytää tämän kiven kyljestä hylkeen? mutta jos ei muuten löydy niin käykääpä itse katsomassa kiveä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tässä on aika suuri kastelulaitos, mienähän en juuri ymmärräkkään kuin omaa kastelulaitosta. heh

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tämä puu kiinnosti pois lähtiessämme, ja tämä kuvakin on sen mukainen. erikoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain Lisbetin, Kain ja minun ja Pohjalaisen avustajan naamat puuttuvat!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lsää kastelua tänne kuumaan suomen maahan. alkaa käymään hermoon tämä kuumuus.

      

Ai niin kuten jo aikaisemmin mainitsin, että kävimme tuolla eilen. Lisää jatkoa siitä edellisestä kaupunki lomasta. Viikonloppuna toivottavasti on lämmintä. Ei kuitenkaan näin lämmintä, kuinka minulla on täällä.

Käykääpä itse paikan päällä, naamaanne näyttämässä ja punainen nenä on hyvä olla mukana. Sopii paidan väriin kuten äsken mainitsin.

Hyvät viikonloput kaikille! Blogi huijari iski jälleen, palaillaan jälleen ensi viikolla. Hehheh.


Lisää ”pohdiskelua” urheilusta

5 maaliskuun, 2013
Kommentit pois päältä artikkelissa Lisää ”pohdiskelua” urheilusta

Hei vaan kaikki urheilevat ja urheilemattomat, elikkä penkkiurheilijat!

Jo loppui se kärsimysten viikko. Aina hehkutetaan, että nyt tulee, muttei sitten tulekaan. Eikö toimittajat ymmärrä lopettaa sitä turhanpäiväistä hehkutusta, kun kuitenkin tietävät jo etukäteen, ettei siitä mitään tule. Ja urheilujohtajat samaten.

Mutta mennäämpä asiassa vähän taaksepäin, että mistä kaikki tämä johtuu? Ensinnäkin on paljon mahdollista, että se riippuu valmentajista, seuroista ja liitoista, sekä itsestään urheilijoista, joista muutaman mainitsin edellisessä kirjoituksessa.

Kun ajattelee, että vuonna 1930 oli yhtä huono tulos kuin nyt, niin täytyy ruveta miettimään mistä tämä oikein johtuu tämä suoranainen kaaos. Vuonna 1930 ja sitä ennen ja sen jälkeen oli kaksi liittoa: SVUL ja TUL, jotka kumpikin olivat enemmän tai vähemmän riidoissa, poliittisissa sellaisissa. Ensimmäistä sanottiin kansan keskuudessa lahtariseuraksi ja toinen taas oli työväenseura, joka ei miellyttänyt ns. porvareita ollenkaan. Tästä alkoi se ikuinen kiista, joka nyt on jo vähän vähentynyt ja on sellainen kuin Suomen Urheiluliitto, jonka muistaakseni iänkaikkinen presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen laittoi alulle, jotta olisi saatu parempaa aikaan. Sillä hänhän oli maailmanluokan pituushyppääjä siihen aikaan kun vielä hypättiin vauhdittomasti. Nykyiset suomalaiset eivät pääse vauhdinkaan kanssa sellaisiin tuloksiin kuin Kekkonen aikoinaan.

Niin se vaan on poijjaat ja tyttäret, vaikka valmennusmenetelmät ovat kehittyneet, niin jostain kuitenkin täytyy riidellä suomalaiseen tapaan. En vain tiedä mistä. Onko se politiikkaa? Sitäkin se voi olla. Vai onko se rahapolitiikkaa? Kun ulkomailla yksityisesti urheilijat tekevät huimia tuloksia erilaisissa cupeissa (tosin ei tällä hetkellä), mutta sitten kun tulee ns. rahattomat kisat, kuten MM ja olympialaiset, niin tuloksia ei synny millään. Hyvänä esimerkkinä on Evilä, joka nytkin oli yleisurheilun EM-kisoissa ulkona palkintopallilta, jäi 2cm päähän sitä palkintopallista (teki kuitenkin oman ennätyksensä, sekin on jo paljon sellaisissa kisoissa).

Olen sitä mieltä, että urheilujohtajien ja pankinjohtajien pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja suosia sekä ammattiurheilua (sitähän kaikki huippu-urheilu jo on), että tulevia ammattiurheilijoita, joille voisi antaa pieniä ja vähän suurempiakin palkkioita, jotka nostaisivat tuloksia ja tasoa. Ja urheilijoitten pitäisi luoda kunnollinen joukkuehenki, eikä aina haukkua. Samoin median pitäisi antaa urheilijoiden tehdä työnsä rauhassa, eikä hehkuttaa liikaa ennen kilpailua, mikä nyt on tapana.

Jopa 11-vuotias Janne Ahosen poika olisi kelvannut Suomen mäkihyppymaajoukkueeseen, hypättyään 100m Lahden isossa mäessä. On varmaan tullut isäänsä.

Olen havainnut, että vammaisurheilijat ponnistukseensa nähden tekevät parempia saavutuksia kuin koko Suomen hiihtomaajoukkue ja yleensä maajoukkueet yhteensä. Katsokaapa vaikka tuloksia netistä.

 

Kai muistatte tuon pitkän hujopin tuolla ringin keskellä, joka on meidän entinen pelaajamme Jyri Lehtonen, joka yrittää selittää Kouvoille kuinka koripalloa pelataan.

Tässä joukkuehengen luontia koripallojoukkueen malliin.


Puuhun törmäilyä, Ilosaarirockia ynnä muuta

10 heinäkuun, 2012
Kommentit pois päältä artikkelissa Puuhun törmäilyä, Ilosaarirockia ynnä muuta

Heippa tyypit ja typykät, niin vanhat kuin nuoretkin!

Heti alkuun täytyy kiittää amerikkalaista blogitiimiä ja antaa pieni selitys heille, kun ne hieman vinoilivat edellistä kirjoitusta.  Sen verran vaan, että olihan heilläkin samana päivänä juhlat, ne valtiolliset itsenäisyysjuhlat. Etteikö vammaiset saa juhlia muuten vaan samana päivänä. Heh heh he!

No, juhlista tulikin mieleeni nämä meidän suurimmat ja melukkaimmat (ei mehukkaimmat) juhlat, nimittäin Ilosaarirock, joka alkaa jo ensi viikolla Vekararockilla ja Ilovaarirockilla. Huipentuen sitten lopulta noin viikon mekastukseen Popkadulla ja lopulta Ilosaarirockilla rockalueella – jossa muuten kävin jo törmäämässä puuhun. Ensimmäisenä vieraana, joka oli kutsumatta. (Ja vink vink! Lippuja on kuulemma vielä myytävänä!) En kyllä tiedä kuinka sinne jouduin, mutta jostain aidanraosta tämä kapine sinne kuitenkin meni. Kun tulin sitä mäkeä alaspäin, niin kuinka ollakaan huiomasin, että puu oli vastassa ja kärryt sammuneena. Huom. mies ei ollut sammunut. Tälle saa ihan vapaasti nauraa. Olisi taas ollut kuvan aihe paikallaan.

Ilosaarirockin toimitsijatytöt olivat hyvin iloisia ja auttavaisia, mutta kuitenkin jälleen tarvittiin apua kun virtaa kärryssä oli, mutta silti se ei liikahtanut mihinkään. Se olikin pieni este sitten. Tällainenkin este voi olla edessä, kuten huomaatte, elikkä lehmus, johonka törmäsin. Vieläkin on sormi kipeä. Onneksi minulla on oma hovikuski, mutta ei piru vieköön ollut puhelinta mukana joten jouduimme soittamaan heidän puhelimellaan ja he tietenkin soittivat hätäkeskukseen ja sieltä neuvottiin poliisille ja poliiseja oli yksi koko kaupungissa – kaikki muut olivat Kontiolahdella (en tiedä miksi). No, ei siitä olisi kuitenkaan ollut mitään apua. Onneksi kuitenkin oli hovikuskini Kimmo, joka tuli sitten laillisesti aitojen raosta.

Kimmo työnsi löystyneen johdon paikalleen ja taas mentiin, tosin Kimmon autolla turvallisuussyistä – en olisi kuitenkaan löytänyt tietä pois siltä aidatulta alueelta.

Satuimpa siinä istuessani kuuntelemaan läheisen leirintäalueen ihmisten keskustelua ja kimpaannuin kuin leijona, kun siellä yksi mamma huuteli, että mitä tuokin pyörätuolipotilas tuolla on!? En tiedä oliko hän sairaanhoitaja vai ei. Luultavasti ei, koska oli niin kiukkuinen. Tässä sanonkin samalla, että Hyvät Vanhemmat, älkää käyttäkö nuorten kuullen mainitunlaista kieltä, sillä se vaikeuttaa nuorten ja vammaisten kirjoittamatonta sopua. Olen myös lasten kuullut sanovan, että pyörätuolipotilas. En minä ainakaan ole potilas, muuta kuin silloin kun olen sairaana. Päästä saatan olla kyllä vähän pipi – heh he heee!

Toivotan taas kaikille hyvää kesää ja hyvää Ilosaarirockia, johon en itse mene muuta kuin vahingossa. Ja vielä mainittakoon tässä yhteydessä, että Vinkerille on tullut uusi hieno luiska. Sitä pitää mennä joku päivä kokeilemaan, se nimittäin kulkee laivan mukana ja on aika tyylikäs. Varsinkin jos he maalaavat sen laivan väriehin sopivaksi. Tämä pieneksi muistutukseksi kapteeneille.

 

Bumbing in to a Tree, about Ilosaarirock Festival and Something Else

 

Hello fellos and fellas, young and old!

The first thing I would like to do is to thank the American blog team and give an explanation, because I got a little feedback from my last blog. All I want to say is that, yes, they had a party the same day, that governmental independence day party. And disabled can’t have a party just for the heck of it on the same day. Ha ha ha ha!

Oh well, it just occurred to me that this biggest and the noisiest party of ours, called Ilosaarirock, begins the next week already with Vekararock and Ilosaarirock at the rock area. It culminates in a week’s making rackets at the Pop Street and finally with Ilosaarirock at the rock area. Where, by the way, I already bumped into a tree. I was the first guest who was not invited (hint: there are still tickets left unsold!) Well, I don’t know how I got in there, but from some little hole this thing squeezed in there. So when I was coming down a hill, I noticed that the power is not on in my wheel chair and a tree was right in front of me. Notice: I still had my power on! You can laugh at this, no hard feelings. It would have become a good picture.

The volunteers of the festival were very nice and helpful, but somehow help was needed again, because even though I had power left in my wheel chair, it still didn’t move. So I had a little problem. Such a problem can occur also in the form of a lime tree which I hit. My finger still hurts. Luckily I had my own royal assistant with me, but I wasn’t carrying my bloody damn phone with me so the volunteers had to call the emergency centre and they redirected to the police and there was only one police, everyone else were in Kontiolahti (I don’t know why). Still, it was of no help so my royal assistant Kimmo legally climbed over the fence.

He connected the wire that was loose and we were back on the track, this time for security reasons, by Kimmo’s car. I wouldn’t have found the way out anyways.

Sitting there I happened to listen to the conversation of the people near me, and I really lost my temper when some woman was making a comment: “ What’s that wheelchair patient doing there?!” I don’t know if she was a nurse or not. Probably not, because she was so angry. So I would like to say now that dear parents, don’t use such language near youngsters, because it brakes the unspoken peace of youngsters and disabled. I have heard also children say ”wheelchair patient”. I am not a patient, unless I’m sick. Perhaps sick only from my head. Ha ha ha haa!

 

So I’m wishing everyone a nice summer and good Ilosaarirock festival, where I will not go unless accidentally. And whilst I am at it, Vinker has a cool new slope. I will have to try it out, because it also transfers with a boat and it’s quite stylish. Especially, if it’s painted to match the colours of the ship. This is just a little reminder for captains.


Vielä kolme päivää sirkushuveja. Mennäänpä kattomaan

27 kesäkuun, 2012
Kommentit pois päältä artikkelissa Vielä kolme päivää sirkushuveja. Mennäänpä kattomaan

Hei vaan, niin isot, kuin pienetkin lukijat. Meinaan, sekä kooltaan, että iältään. Olette varmaan kaikki huomanneet, että sirkus on tullut kaupunkiin. Tämähän on vanha klisee. Tunnen tämän sirkuksen väen hyvin jo vuosien takaa. Että minun on vähän vaikea arvostella, mutta yritän olla puolueeton. Ja tämä ei ole mikään mainos.

Ensinnäkin tämän sirkuksen ilmapiiri on hyvinkin ystävällinen ja ennen kaikkea esteetön kaikille kävijöille. Telttaan mennessä on luiska ja penkkien välinen tila on riittävän leveä uloskin mentäessä. Jopa tälläiselle panssarivaunulle. Ja sitten siihen ohjelmaan. Ohjelma on rakennettu taitavasti. Siten että jokaiselle on jotakin. On Klovnia, ranskalaista akrobatiaa juuri sirkuskoulusta päässeen tytön muodossa ja siinä on kyllä muotoja. Katsella voi siellä muutakin kuin tämän tytön esityksiä. Sillä tämä on melkoisen soma tyttö. Klovnit olivat melkoisen hulvattomia, myös kielellisesti. Vaikka osa heistä on Saksalaisia ja muun maalaisia. Justiinsa saksalainen klovni istuu tässä ja on juuri samanlainen kuin nämä. Muun muassa kiinalainen akrobaatti pari, oli erittäin hieno ja tunteita herättävä.Sitten oli tanko ryhmä, jonka perusteena oli poikien hartioilla kannattama tanko ja tytöt tekivät erilaisia temppuja. Ei kuitenkaan sellaisia temppuja mitä luulette. Vaan jopa kolme voltin hyppyjä muun muassa. Mutta kaiken huippu oli the Diorios, joka ajoi surmanajoa neljälllä moottoripyörällä pallon sisällä. Metelikin oli kyllä sen mukainen. En suosittele alle viisi vuotiaille.

Ohjelma oli tasapainoisesti rakennettu. Olen aina ihmetellyt, teltta henkilökunnan nopeaa toimintaa. Muun muassa kun nämä lähtevät paikkakunnalta, niin jo yleisön poistuessa, ollaan telttaa purkamassa. Ja kun yleisö on poissa, on telttakin maassa. Se on kyllä melkoinen ihme. Silti he kerkiävät heittämään siinä sivussa huulta. Palveleva henkilökunta on erittäin ystävällistä. Muun muassa vanha johtaja. Eli tirehtööri, on aina yhtä hyvän tuulinen, joten sinne menee aina kun kotiinsa. Tervetuloa uudelleen Sirkus Finlandia tänne. Kuitenkin olen sitä mieltä jo, että Kontiolahden varuskunta on säilytettävä.

 

Three More Days of Circus Fun. Lets Go and See.

 

Hello, little ones and big ones. I mean from size and age. You all have probably noticed that the circus has entered the city. This is an old cliché. I know the circus people well back from many years. So it’s a little bit difficult to give a review, but I’ll try to be unbiased. And this is not an advert.

First of all, the atmosphere of the circus is very friendly and before all, unrestricted to all visitors. There is a slope when entering the tent, and the space between the rows is wide enough also when exiting. Even for such tanks as mine. And then to the program. It is constructed skillfully. So that there’s something for everyone. There are clowns, French acrobatics in the form of just graduated girl from circus school, and that girl has some figure. For this is quite a pretty girl. Clowns were pretty hilarious, verbally as well. Even, when some of them are from Germany and elsewhere. A German clown is sitting here and he is just like me. A Chinese acrobatics couple was here too and they were great and emotional. Then there was a group of pole people, and its base was the boys who were carrying the pole on their shoulders and on it girls were doing different sorts of stunts. But not the kind of stunts you’re thinking of. But triple somersaults. The climax of the circus performance was ‘The Diorios’, who were riding loops inside a ball by four motorcycles. And you could hear it too. I’m not recommending it to children under five years.

The program was nicely balanced. I have always wondered the quick acting of the tent crew. For example, when the crowd is leaving, they are already pulling down the tent. And when the crowd is gone, so is the tent. That’s quite a miracle. And even while doing it, they still have time to crack jokes. The staff serves well and they are friendly. The old director of the circus, he’s always in good spirits, so when going there it always feels like home. Circus Finlandia, welcome back in here! I still think that the garrison of Kontiolahti must be maintained.


Hölmöilyä, hölmöilyä ja taas hölmöilyä

18 kesäkuun, 2012
Kommentit pois päältä artikkelissa Hölmöilyä, hölmöilyä ja taas hölmöilyä

Heippa vaan lukijani! Joko olette toipuneet edellisistä vatsanväänteistä? Sillä lisää hölmöilyä on tulossa. Heh heh.

No joo, siitä vaan sitten alkaa tarina. Kun olin päässyt pariksi päiväksi koivun kanssa sovintoon, eikä se pudottanut enää lehtiä, niin erään liikkeen hissi teki minulle tepposet. Juuri kun olin ajamassa tuulikaappiin, niin liukuovet  rämähtivät minun jalkalautaani sillä seurauksella, että toinen puoli jalkalaudasta hyppäsi pois paikoiltaan ja samalla kuului iso PAM ja suustani pääsi sellainen sana, jota en viitsi tässä mainita. Kai tiedätte, se P:llä alkava. Käännyin tietenkin ovesta takaisin pyytämään apua.

Olin jo aikaisemmin törmännyt torikahvion tarjoilupöytään ja ohjain oli ihan vinossa, että en olisi päässyt millään ilveellä pois tuolista. Onneksi vartijat olivat sen verran älykkäitä, että käänsivät sen suunnilleen oikeaan asentoon. Kiitän muutenkin heidän palveluaan! Pari mieshenkilöä seisoi takanani ja yritin pyytä heiltä ulkona apua, mutta he eivät valitettavasti ymmärtäneet alkuunkaan kuinka se oikaistaan. Nämä nuoret vartijat tajusivat heti, mikä oli minulle suuri helpotus. Valitettavasti kuitenkin jouduin omaa tyhmyyttäi heidän loukkuunsa, jota tämä tuulikaapin ovi edusti.

Nämä liukuovet ja muut hissin ovet ovat tosi ärhäköitä sulkeutumaan. En tiedä onko kysymys siitä, että asiakkaat eivät pääsisi näin pois kaupasta, mutta kyllä se on melkoinen este. Varsinkin kun vehkeet menevät rikki, en kuitenkaan tarkoita Kalle Kustaan vehkeitä, vaan juuri näitä. Että eikö niitä voisi saada hieman pidmemäksi aikaa auki? Jolloin heikosti kävelevät ja muut vammaiset pääsisivät paremmin sinne kauppaan ja menisivät uudestaankin.

Tämä liukuoviajatus on sinänsä hyvä, jos se vaan saataisiin toimimaan, sillä kaikki ovet eivät ole hyviä. Vaan niissä on erilaisia vikoja. Ja sitten olisi hyvä, jos kaupan kiinnimenon jälkeen, jolloin ovet suljetaan, laitettaisiin merkkivalo tai joku muu merkintä että ovi on kiinni ja pysyy.

Eipä sitten kummempia, tässä tämän viikon ensimmäiset hölmöilyt, naurakaa ihan vapaasti vaan. Jatkan kuitenkin tällä viikolla jonkinmoista hölmöilyä kuten luonteelleni kuuluu. Heh heh he! Onneksi tuo Kaisa on rauhoittava tekijä. Siispä en toivota vielä hyvää juhannusta, vaan sanon sen kuuluisan sanan: Kontiolahden varuskunta on säilytettävä!

 

 

Fooling around a lot

Hello my dear readers! Have you been cured from previous stomach ache? There will be more of foolish stuff here. Hah, hah.

 

Well, that line just opened my story. As I told you before, I had the birch tree accident but I cured from it. By the way, the birch tree did not lose too many leafs. However, one elevator did me a trick in a store. Just when I was driving to a hallway the doors closed suddenly and they hit my legs. Consequently, the elevator doors broke my wheelchair’s support for my legs and I lost my temper shortly. However, I needed help and I asked it from the store.

 

Before this accident, I was hit a cafe table at a market. After that accident, my wheelchair’s control panel was aslant. However, helpful guards straightened my control panel. I have to send them here many thanks. Before the guards came, I asked help from a couple of pedestrians but they didn’t have any idea how to straighten my wheelchair’s control panel. However, young guards got it right immediately which was a great relief. However, I got trap in the hall as I mentioned before. And it was totally my own blame.

 

These sliding doors and elevator’s doors are fast to close. I don’t know is the reason for the fast doors that customers would stay inside stores longer time. Especially, when the doors get broken anyone would get out. Could the doors close a bit slower when people who walk slow or are disabled would get in and out better?

 

The sliding doors are good idea but only when those work well because there are many problem doors too. The doors have always many problems. And it would be nice if the stores would install a signal light which would show when the doors are closed and when open.

 

Well it was pretty much everything this time. No more foolish stuff from this week. Please laugh freely there. I’m sure that something silly happens in next week too. Hah, hah. I’m happy that my assistant Kaisa calms me down. I will wish you later great midsummer fest but now I have to say my famous slogan again: Kontiolahti garrison have to stay!


Kesäistä asiaa kalapaikalta

28 toukokuun, 2012
Kommentit pois päältä artikkelissa Kesäistä asiaa kalapaikalta

Kesäistä maanantaipäivää kaikille lukijoilleni!

Ensin pieni huomio koululaisille. Eikö ole ikävää kun koululoppuu?! Kun joutuu maleskelemaan pitkin joensuun ja muidenkin taajamien kaduilla. Varsinkin kun naiset ovat kadonneet äitiensä mukana puolipakosta siivoamaan kesämökkejä. Huh huh mikä homma! Ja varokaa muuten ötököitä, nekun menevät PIIIIP paikkaan, niin ne kutittavat mukavasti. Ja sillon on lähettävä ehottomasti kylälle, raaputtajaa hakemaan. En tiiä sitten millä ne raaputtaa. Tyhmä maalaispoika kun olen. Heh heh!

Mennäänpä välillä asiaankin, niin ei mene ihän lörpöttelyksi, vaikka tuppaa kuitenkin menemään siihen?

Kävin perjantaina Outokummun Erä ja Luontokeskuksessa. Siellä oli vammasille ja huonokuntosille hyvät liikuntamahollisuudet. Suosittelen tätä paljon nuorille, siellä voi kalastaa ja siellä on paljon muitakin. Esim naapurin tyttöjä. Hih hih! Joilla on kesärinnassa. Ja minulla on myös sellanen kuten huomaatte. Lisäksi se on ilmainen. Kalojakin myyvät, jotka eivät millään meinaa syödä. Kulkevat vain ylpeästi ohi. Paikalla on hyvä nukkua. Siellä useampia laavuja, joihin sopii useampi poika ja tyttö. Meinaan että hymmm, arvaatte kai mitä tarkotan. Tämä on K18 juttu. Paskanen nauru päälle.

Mutta asiaa jälleen. Paikka tosiaan vammasille hyvä kulkea. Toisin sanoen, olen itse ollut suunnittelemassa kulkuväyliä. En kuitenkaan ihan vielä ole tyytyväinen. Toivosin eräkeskuksen korjaavan muutamia paikkoja. Esimerkiksi, kun parkkipaikalle tulee autolla ja lähtee oikealle. On siellä vaarallinen kiviröykkiä. Tämän voisi hävittää, jotta olisi vähemmän vaarallista. Tehtäisiin puusta laiturille johtava silta. Lisäksi toivon että muutamaa laituria korjattaisiin vähemmän vaaralliseksi. Olen joka vuosi käynyt Erä ja Luontokeskuksessa vähintään kaksi kertaa. Ja toivoisin että ensikertaan mennessä olisi jotain tehty. Ainakin yritetty. Yritystähän järjestäjillä on. Toivon vielä että kalalautta toimisi sähköllä. Jotta vammaiset, lapset, sekä uus avuttomat nuoret (niillähän on muutakin tekemistä) voisivat onkia lähes ilman apua. Sähkömoottorilla nämäkin pääsisivät eteen päin, eikä ole pelkoa kaatumisesta, taikka putoamisesta veteen, ellei ole liian pierussa. KuvaKuva

Ei tässä sitten kummempaa, Iloista jatkoa kesän avajaisille. Ja tytöt varsinkin, eläkää ihmisiks! Pojathan aina elävät ihmisiksi. No jaa! Hmmm!

——————————-

Summer talk from the fishing place

Summery Monday for all the readers!

First a small notice for the pupils. Don’t you feel is awful when the school ends?! Is it boring to hang around on the streets of Joensuu and other towns? Especially for women whose mothers have forced them to help clean the summer houses for the beginning summer. And that’s a massive job! Remember to avoid all the bugs because they can be tickling in the special places. And then you really must go to the city to scratch. I don’t know what women use for scratching because I’m just a plain peasant. Hah, hah!

However, let’s talk about the serious topics too, but I’m sure that I will be chatty later again.

I went to Outokumpu town to visit ‘Erä and Luonto- Centre’, which is outdoor centre. There were good facilities for disabled and physically impaired people. I really can recommend it for youth. There are good fishing places and there is also plenty of stuff to do. Like nice girls. Hah, hah! Girls there have summer mind, and I have also summer mind too. And good mood is also free. However, back to the ‘Erä and Luonto-Centre’, they also sell fishes if you can’t catch any. Also, you can stay over there. Also, you can sleep there outdoors and have romantic night too.

Okay, back to the topic. The outdoor centre has good facilities for disabled people. In fact, I have been there planning routes. However, I’m not pleased with everything. I wish that the outdoor centre would fix some things there. For example, on the side of the route to the parking place are a lot of rocks. They should get rid of the rocks because they can be dangerous. I recommend building wooden bridge there. Also, I wish that they would improve couple of quays. In addition, I have visited at least twice a year in the outdoor centre in Outokumpu, and I really wish that they have finished some of the improvements for the next time. At least, I hope they try to fix things there. Also, I wish that electric fish board would be there too. It would be really useful for a disabled people and children and also for a namby-pamby youth. Also, boats should work with engine, it would be great help for the visitors, and then sober boaters wouldn’t have a danger of falling to the lake there.

Well, that was pretty much everything today. I hope you get a good start for summer. And, especially girls, be good there! Boys are always good. Well, I don’t know about that. Hmm.


About author

Nissen ajatuksia esteettömyydestä ja elämästä. Tehdään yhdessä parempi kaupunki ja maailma!

Etsi

Navigointi

Kategoriat:

Links:

Archives:

Syötteet