Esteettömyysblogi

Hölmöilyä Rantakylän metsissä

10 toukokuun, 2011
Kommentit pois päältä artikkelissa Hölmöilyä Rantakylän metsissä

Terve taas, ja kaunista päivää lukijani, mikäli teitä vielä on? Olen ollut jo viikon hiljaa. Tällä seuraavalle jutulle, josta kerron, saa nauraa ihan vapaasti, enkä loukkaannu omalle tyhmyydelleni ollenkaan.

Ja tarina alkaa…

Lähdin eilen iltapäivällä kruisailemaan kohti Rantakylää, ja päämäärässäni olin puolen tunnin ajon jälkeen. Olin kyläilemässä noin kolmisen tuntia, ja lähdin sitten katselemaan Rantakylää, olisiko siellä nättejä pimuja. En kuitenkaan kerro, oliko. Se jääköön arvailujen varaan.

Lähdin sitten keskustaa päin, vähän niinkuin sivureittiä pitkin, ja ennen pitkää huomasin olevani melko eksyksissä. Viimein löysin itseni Lidlin kohdalta. Kuinka ollakaan, käännyin vielä siitäkin väärään suuntaan ja saavuin rakenteilla olevaan isoon liikenneympyrään. Kyllähän siellä viittoja oli, mutta jokainen näytti eri suuntaan.

Viimein löysin vanhan Joensuun sinisen tien, jota pitkin köröttelin kolme kilometriä saapuen lopulta palvelutalolle. Huvittavinta tässä oli se, että en kääntynyt heti rantakylästä vasemmalle, vaan ajoin suoraan metsään!

Ja siellähän ei viittoja ollut..

Siitä annan kaupungille pienen näpäytyksen, sillä sivuteillä opasteita on todella huonosti. Vaikka olen kymmenen vuotta asunut Joensuussa, en vieläkään muista kaikkia niitä. Samoin ulkopaikkakuntalainen eksyisi, jos joutuisi laillani hortoilemaan metsässä, ja vielä selvinpäin!

Olisi todella hyvä, jos Raatekankaan ja Siihtalan välillä olisi selvät tienviitat, joista tietäisi, minne kääntyä. Samoin muuallakin kaupungissa ei välillä tiedä minne kääntyä, vaikka itse olen semmoinen jästipää, että käännyn juuri toiseen suuntaan, kuin pitäisi. Onneksi oli lämmin ilma!

Naurakaa nyt oikein kunnolla facebookilaiset ja muut!


Huhtikuun kunniamaininta

4 toukokuun, 2011
Kommentit pois päältä artikkelissa Huhtikuun kunniamaininta

Terve taas. Olen kai nukkunut koko vapun ja sitä edeltävät päivät, kun en ole huomannut, että kuu on vaihtunut ja kunniamaininta on vielä antamatta. Oletetaan, että keväästä tulee kaunis ja lämmin. Sitä se ei ainakaan vielä ole. Pirun kylmä kuitenkin. En keksi muutakaan, kuin meidän karnevaalijuhlamme, eli VAPUN, jolle annan KUNNIAMAININNAN!

Itselläni mainittu juhla meni sisällä istuessa, kun sähköpyörätuolistani hajosi johti. Arvatkaa vaan, keljuttiko. Onneksi sitä janojuomaa oli kuitenkin tarpeeksi, ja joidenkin mielestä vähän liikaakin.

Hyvää päivän- ja keväänjatkoa!


Kategoria(t): Kiitosta, My life, Our life

About author

Nissen ajatuksia esteettömyydestä ja elämästä. Tehdään yhdessä parempi kaupunki ja maailma!

Etsi

Navigointi

Kategoriat:

Links:

Archives:

Syötteet