Esteettömyysblogi
Alkoholista jälleen kerran Nissen hölpötyksiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Alkoholista jälleen kerran Nissen hölpötyksiä
Terve vaan kaikki koulunsa keskeyttäneet immeiset ja muutkin immeiset.
Kun tässä kävin äsken kaupassa, havaitsin, että koulut ovat loppuneet, ainakin tällä viikolta. Saattaapi olla, että loppuneet jo kokonaan tältä vuodelta. En ole varma, koska se riippuu paljon koulusta. Ja jopa kaupungin osasta. Esimerkiksi rantakylä aloitti jo pari viikkoa aikaisemmin, kun täällä muualla Joensuussa. Mutta sehän on Rantakylä se.
Alkossa muun muassa oli melkoinen ruuhka. Lähinnä siinä edessä. Kun naapurin likat kattelivat, kuka mahtaisi käydä asioilla puolesta. He itse taisivat olla jopa ilman henkkareita. Tai henkkareiden numerot ovat liian pieniä. Vaikka naiset olivat kyllä isoja ja hyvän näköisiä.
Tässä muuten sanoisin sen verran, että käydessäni Saksassa, silloisessa Itä- Saksassa, joka on nyt yhdistetty puoli pakolla saksalaisten toimesta. Vaikka iso naapuri, vähän niinkuin esteli. Kun siellä tiedettiin, että se merkitsee koko järjestelmän murenemista. Tähän liittyi paljon esteitä, joita en nyt ala luettelemaan. Mutta asioiden ydin liittyy juuri alkomahooliin. Siellä oli paljon vapaampaa kuin Suomessa.
Kävin paikallisessa nuorisokahvilassa ja hämmästyin suunnattomasti, kun menimme takakautta. Koska siellä oli vähemmän esteitä, vaikkakin suunnattomasti enemmän pulloja. Kun olin suuri suinen, kuten myös isäni, niin rupesimme kyselemään, niin mistä moinen vapautuminen johtui. Siitä paikallinen oppaamme ja nuoriso prikaatin johtaja, kertoi, että heillä oli lopussa aika tiukat säännöt. Esimerkiksi alle 10- v saivat vaan limpsaa. Mutta 10 eteen päin, saivat juoda niin sanottua keski – kaljaa, joka oli aivan hirveää. Täytettyyän 16 -vuotta he joivat jo kaikkia aineita. Kun täällä on vastaavasti 18 – 20. Siellä humalaisia ei näkynyt yhtään. Tai ei ulkomaisia turisteja kännissä kyllä näkyi. Kuten meikäläinen.
Olisiko tässä nuorille ja vähän vanhemmillekin opittavaa? Tarkoitan nimen omaan alkoholin käytössä. Ja päättäjille, olisiko tässä ajatuksen aihetta, siitä että jos alkoholi on tiukasti valvottua, se myös kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Ja miks ei meitä vanhempiakin hulttioita.
Mainittakoon, että lähen tässä parin viikon päästa lomille. En kuitenkaan Saksaan, vaan Lahteen. Siellä saan sitten uusia ideoita. En kuitenkaan lopeta ennen lähtöä, tänne kirjoittamista- Pitää teidän saada jouluterveiset!
Nissen kommentit ja kommellukset Joulun vietosta
Kommentit pois päältä artikkelissa Nissen kommentit ja kommellukset Joulun vietosta
Terve kaikille jouluintoilijoille, jotka yrittävät luoda joulumieltä.
Kuten esimerkiksi kauppias, jotka tunkevat joulutavaraa, ja enemmän tai vähemmän kalliita joululahjatarjouksia. Useimmat ovat kyllä kalliita. Ja useimmat myyjät ovat aika kauniita. Niitä ei vaan saa, nimittäin myyjiä, eikä oikein mitään muutakaan yli kympin maksavaa, muutakun eräästä nimeltämainitsemattomasta liikkeestä.
Palataanpa nyt asiaan. Joulunha pitäisi olla rauhan juhla. Välillä tuntuu, että se on pikemminkin rahan juhla. Kun menen kauppaan, siellä on erinäkösiä ja kokosia ihmisiä, enemmän tai vähemmän pahalla päällä, kun ei tiedä mitä ostaisi, ja mitä naapuri ostaa heille. Huvittavaa on vielä se, että joulun jälkeen vaihtoalennusmyynneistä saa jopa puolet alennusta alkuperäisestä hinnasta.
Entä sitten se niin sanottu henkinen puoli? Itse en usko tähän joulun päähenkilöön. Enemmän kun pukkiinkaan. Sillä olen itse niin kova pukki, jos vaan pääsen pukille. Vielä 50- ja 60- luvulla oli tämä henkinen puoli hyvinkin esillä mediassa. Radiosta ei tullut jouluaattona, kuin hoosiannaa. Me pidimme kotona aina radion kiinni ja pelasimme korttia. Sen verran kunnioitimme, että emme pelanneet ihan rahasta. Eipä niistä oli ollut paljon pelattavaakaan. Eno, sekä mummo ja vaari kävivät syömässä. Siinä se aika vierähtikin tietyn kaupan aineita napsiessa. Mutta yleisesti ottaen joulu ei ollut niin kaupallinen kun nyt. Kun jo lokakussa aletaan markkinoimaan joulua.
Näin 50- 60- luvulla vietin joulun suurimmaksi osaksi arkkiatri Arvo Ylpön klinikalla. Siellä oli siihen aikaa nähden hyvät ja perinteiset jouluruuat. Myös joulupukki kävi tuomassa lahjoja. Vaikka kaikkihan me sen pukin tunsimme.
Mutta yksi joulu on kyllä jäänyt mieleen. Vietin tämän joulun Lahden invaliidiliiton kuntoutuslaitoksessa. Silloin sopeutumisvalmennuksessa ja muistan kyllä varmaan ikäni sen jouluaattoillan. Ensinnäkin aamupalalla oli riisipuuroa. Kolmen tunnin tauko ja alkoi joulu päivällinen. Avuksi minulle tuli vanha ystävä, joka ei vieläkään ole vanha, nimeltä Tiia. Kun syötiin, hän kuljetti minua ympäri joulupöytää , joka oli varsin mahtava. Minä kun en muistanut, kuinka ahneelle käy, otin kaikkea vähän. Kuinka ollakkaan siitä tulikin melkoinen annos. Söin urhoollisesti kaikki. Arvaatte varmaankin minkälainen ähky minulla sananmukaisesti oli. En kuitenkaan poksahtanut, onneksi. Onneksi siihen aikaan talolla oli tapana tarjota illalla juomia, kuten viskiä. Voi luoja mikä helpotus oli! Ette varmaan usko, mutta se oli suuri helpotus kun ruoka alkoi menemään alaspäin mahassa viskin voimalla. Sillä viskihän on ruuansulatus aine. Arvaatte varmaan kuka nauroi vierellä. Tietysti tämä Tiia likka! Siitäkään en voinut suuttua, vaikka hän nauroikin aika p-naurua, sillä hän oli niin nätti.
Olen taas anonut sinne samaan paikkaan. Saa nähdä miten tällä kerralla käy. Viimeksi kävi nimittäin erittäin hyvin, sillä otin varuksi oman pullon mukaan. Toivottavasti talo ei ole muuttanut meininkiään. Mutta kuten viime kerrallakin, ajattelin myös tällä kertaa varautua samoin, kaiken varalta oma pullo. Sillä nykyään siellä maksaa, vaikka edullisia drinkkejä ovatkin
.Saa nähdä miten äijän käy! Onkohan ahneella taas paskanen loppu! Heh heh.
Vaaratilanteita ja seksiä (saimpahan ainakin huomionne!)
Kommentit pois päältä artikkelissa Vaaratilanteita ja seksiä (saimpahan ainakin huomionne!)
Päevee vielä kerran lukijat!
Pienen herkkuhetken jälkeen tuli mieleen kauppareissu, joka on aiheuttanut muulloinkin sydämmentykytyksiä. Ainakin avustajalle ja ehkä myös hieman minullekin. Nimittäin kun tulemme risteykseen jossa on liikennettä joskus enemmän, joskus vähemmän, niin joukossa on aina sellaisiakin autoilijoita, jotka pysähtyvät suojatien eteen ja näyttävät antavan tilaa mennä yli. Samaan aikaan kuitenkin tulee juuri tämän edessä olevan auton takaa renkaat ulvoen, voi sanoa näin, joka iso porshe tai muu menevämpi auto ja menee tämän tilaa antaneen auton ohi ja painaa vielä torvea mennessään. Siinä tulee mieleen, että tämmöinen auto, jolla pääsee jo muutenkin kovaa, että mihin niillä oikein on kiire? Ei sunkaan vain hautausmaalle?
Minulle itselleni on kotipaikkakunnalla käynyt juuri tällä tavalla, että jouduin juuri mainittuun tilanteeseen. Ja meinasin juuri joutua tähän paikkaan jonka äsken mainitsin. Mutta pahan sisuinen olen vieläkin täällä vaikka tuoli olikin kahdeksikkona tien toisella puolella yhdessä minun kanssani. Ja kaikkein ihmeellisintä on se, että en rikkonut yhtään luuta, enkä edes päätäni. Siinä oli kyllä ruohikko vastapuolella ojaa.
Nämä tilanteet saisivat jäädä suomalaisesta liikenteestä kokonaan pois ja varsinkin nyt on pakko jälleen mainita Yläsamankadun ja Koulukadun risteys, joka on pitkä suora, jossa pitäisi olla näkyvyyttä, että nämä kiireiset herrat ja rouvat voisivat vähän tarkistella, että mistäpäin tulee ja minnepäin menee, ja tietysti harjoittaa sopivaa tilannenopeutta eikä vain seksiä.
Nisse kokkaa lisää
Kommentit pois päältä artikkelissa Nisse kokkaa lisää
- Ja naattikaa, kuten herrasmies kuvassa tekee! Tai en tiedä herrasta, mutta mies kuitenkin.
Nisse on jälleen kokannut
Kommentit pois päältä artikkelissa Nisse on jälleen kokannut
Kuten huomaatte, niin Nisse on kokannut jälleen. Ja lisäkuvia tulee vielä.
Ette arvaa hatuttaako vaiko eikö nämä esteelliset lainpykälät?
Kommentit pois päältä artikkelissa Ette arvaa hatuttaako vaiko eikö nämä esteelliset lainpykälät?
Hyvvee päivee ja pimiää päivee! Nythän ei käy kuin tupatyöt tällaisella pimeydellä ja sateella. Vai mitä mieltä olette? Meinaan niistä tupatöistä?
Minulla onkin ollut jo viikon ajan pelkkiä tupatöitä, meinaan että olen istunut paikallani kuin H. Moilanen. Kun se riivatun pyörätuoli on taas korjattavana ja tämä kelattavakin meinaa hajota käsiin. En tiedä mitä tässä tekisi, pitäisikö alkaa jo konttaamaan. Tulee pian lapsuus mieleen.
Näistä minä ajattelin kirjoittaa muutenkin. Nimittäin jos saan joskus uuden tuolin vuonna 3001, niin joudun antamaan vanhan tuolin takaisin. Enkä saa pitää sitä varatuolina. Ruotsissa tapana on, että käyttäjä saa pitää vanhan tuolin varatuolina. Lisäksi Ruotsissa harrastuksiin saa jokaiseen harrastukseen käyvän tuolin kerran kahdessa vuodessa. Toisin on meillä Suomessa. Meillä Suomen lain mukaan tuolin käyttöiän pitää olla vähintään 5 vuotta ennenkuin voi edes haaveilla uudesta. Eikä harrastuksiin saa omaa tuolia muuten kuin maksamalla itse 6000-10000 euroa, joka on erikoistuolien hinta. Kuten esimerkiksi Leo-Pekka Tähdellä on, joka uskoakseni on jo tienannut sen hinnan takaisinkin, hänellä kun on noita sponsoreita enemmän tai vähemmän, onhan hän ammattiurheilija. Samoin kuin eräät maajoukkuetason koripalloilijat.
Eikö valtiolle ja kunnille tulisi halvemmaksi korjata kerran vanhat tuolit täydelliseen kuntoon ja antaa sen rinnalle toinen aivan uusi tuoli? Talonmies voisi korjailla pikkuvikoja, mikäli talonmies vaan löytyy. Tässä olisi ratkaisu, jossa kenelläkään ei menisi hermot riekaleiksi, kun vanhan tuolin korjaaminen kestää jopa viikkoja tai ehkä kuukausia. Riippuen korjaajista ja erilaisista osista.
Tämä istuminen on nimittäin hitonmoinen este, kun ei pääse liikkumaan mihinkään. Saati sitten kun niskatukikin on jo murtunut..
Tässä sitä kökötetään ja avustajat juoksee pää kolmantena jalkana!
Eihän tässä ole tehty muuta kuin kokattu. Huomenna laitan ehkä kuvia sitä että mitä on tullut kokattua avustajaparan kanssa.
Viruksia ja jälkivaikutuksia
Kommentit pois päältä artikkelissa Viruksia ja jälkivaikutuksia
Päevee hyvät roska ystävät ja muutkin oikeat immeiset.
Olen ollut vähä aikaa hilijoo. Ei sen takia, että olisi kielletty puhumasta, enkä senkään takia, että olisi sensuroitu juttujani. Ainakaan vielä. Mutta tämä perhanan maha on sensuroinu, niin että olin ihan kuin märkä rätti. Ei suinkaan yhtä märkä kuin se rätti, vaan yhtä vetelä. Ja kun aukaisin suuni sieltä nousi jotain epämääräistä, yrjö nimistä ainetta.
Meninpähän sitten lääkäriin. Kun se perhana ei meinannu loppua millään. Se alkoi käydä esteelliseksi. Lääkäri tuumasi, että se on virus, ei kuitenkaan tietokonevirus, onneksi. Tietokone virukset on vaikeampi hoitaa pois. Tämä oikeia virus, voi mennä vaikka vodkalla, sanoi taksikuskini. Olipahan pirun hyvän näköinen lääkäri. Ei mikään äijän köllykkä, vaan varsin simpsakka likan lurtti. Minä oikein mielikseni kattelin tätä mainittua oliota. Vahinko vain, että en muistanut kysyä, kengän numeroa ja niin pois päin. Kai tiedätte, mitä muuta kokoa tarkoitan. Kun läksin, lupasin irvistellä kun tavataan. Hoitoavustaja meinasi kuolla nauruun. Lääkärin ilmettä en katsonutm kun olin menossa jo ovella.
Toinen kenkkumainen juttu on, että olen taas sisällä. En pääse teitä tyttöjä kiusaamaan. Senhän kuitenkin hoitavat pojat. Eihän siinä minua tarvitse muuten kun avustajana. Että saavat likat oikein nauramaan ja semmoiseen fiilinkiin, kun tänään kävelykadulla oli yksi pariskunta. Paha vaan kun en muistanu ottaa kuvaa. Se olisi ollut mainio kuva. He olivat niin syventyneet toisiinsa, että he eivät nähneet muuta kuin joitakin tähtiä, siellä takin alla. En tietenkään voi herrasmiehenä sanoa mitä, kuin en varmaan nähnyt takin alle, mutta aavistan mitä tulee tapahtumaan.
Joka tapauksessa minua ei nyt näy. Ainakaan ennen perjantai iltaa kaupungilla. Luultavasti. Ja syy on kokonaan tämän pirun viruksen. Kun en päässyt kunnolla nukkumaan kahteen yöhön. Joten hauskaa viikonloppua kuitenkin kaikille. Varokaa kaikkia viruksia! Etenkin sellaisia jotka saattava aiheuttaa ties mitä. Meinaan niinkuin jälkivaikutuksia. Heh heh!
Ei kantaen vaan pyörätuolilla ajaen kokouksiin
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei kantaen vaan pyörätuolilla ajaen kokouksiin
Päevee vaan pitkästä aikaa tutut ja tuntemattomat! En minä vielä ole tullut niin ylpeäksi, että pitäisin suuni kiinni, vaikka onkin 25 000 tullut täyteen blogin kävijämäärissä. Seuraava kohde onkin sitten 50 000, tietysti. Ja siitä saankin heti aiheen, nimittäin Kymen Sanomissa on hyvä juttu esteellisyydestä muualla Suomessa. Tässä linkki juttuun. Kannattaa lukea!
Kuvan tilanne on melko tuttu myös meikäläiselle ja erityisesti ulkomailla näitä tilanteita tulee paljon. Moni on varmaan käynyt siellä entisessä Leningradissa, nykyisessä Pietarissa ja sitten tuolla Espanjassa Las Palmasissa, jossa nämä tilanteet ovat hyvinkin yleisiä, johtuen tietenkin siitä, että talot ovat melko vanhoja, pahimmillaan 200-300 vuotta vanhoja. Ja uudetkaan rakentajat eivät ole muuttaneet tyyliä, ei sen puoleen eitvät ne muuta täällä Suomessakaan.
Olen seurannut mielenkiinnolla minkälaisia pytinkejä tulee nyt muista taloista, jotka meillä ovat taas Joensuussa rakenteilla. Onko kolme vai neljä porrasta ennekuin pääsee sisään, vai onko perästi portaikkoja ilman hissiä, joka on tietysti kaikkein kauhein tilanne. Varsinkin olen huomannut, että vaikka onkin esteettömyysyhdistys, niin sen vaikutusmahdollisuudet ovat lähinnä paperilla. Annetaan lausuntoja sinne sun tänne, ministereille ja hallituksille, jotka pyyhkivät niillä sanonko mä mitä.. Heh heh!
Esteettömyydestä puhutaan paljon, etenkin vammaisten viikolla, mutta mitään ei kuitenkaan tehdä – perkeles vieköön! Ensitänkin tässä Merville ehdotuksen, että seuraavassa vuosikokouksessa muutetaan yhdistyksen sääntöjä ja nimeä siten, että paikallisille yhdistyksille tulisi enemmän valtaa käydä kiinni näihin esteettömyysasioihin. Ja nimenä olisi Suomen Esteettömyysliitto, joka toimisi korkeimpana elimenä esteettömyyttä ajettaessa. Mielestäni tällöin ihmiset kokisivat yhdistyksen enemmän omanaan ja liitto toimisi ohjaavana elimenä.
Siinä olisi myös se etu, että liiton pitäessä kokoustaan sinne ei pääse täältä etäämmältä kun matkat ovat niin kalliita, jolloin yhdistys voisi aina lähettää liittokokoukseen oman edustajansa puhumaan paikallistason asioista. Miettikääpä asiaa, ettei tämä tärkeä asia unohtuisi juhlapuheiden varaan.
lapsia vaiko eikö, herra varapuheenjohtaja?
Kommentit pois päältä artikkelissa lapsia vaiko eikö, herra varapuheenjohtaja?
Terve rakkaat lukijani ja vähemmän rakkaat. Eiväthän kaikki voi olla yhtä rakkaita.
Siitä tulikin mieleeni kokoomus nuortenliiton varapuheenjohtajan lausunnot. Ihmettelin sitä lähinnä monenko promillen kännissä, tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena, hän on ollut. Kun hän on puhunut tälläisiä juttuja. Hän nimittäin sanoi, että lapsilisät olisi poistettava kokonaan, jotta heikompi aines vähenisi. Onneksi kokoomuksen naiset ovat näyttäneet nousseen takajaloilleen. Kyllähän se lievästi sanoen omituiselle kuulostaa. Sen olisi ymmärtänyt 30-luvulla, kun oikeisto myllersi. Ja joku natzi johtaja puhui suurin piirtein samaan tyyliin. Mutta ei enää nykyaikana. Edes ” hyvä ystäväni” Soini, ei ole puhunut näin törkeästi. Onkohan tämä tyyppi hävittänyt vähäisenkin järjen mitä hänellä on, jos on?
Joka tapauksessa, minä en sitä ymmärrä vaikka kuinka ajattelen. Sillä lapsilisät turvaavat muun muassa lasten koulutuksen. Ja mitä siihen heikompi ainekseen tulee, onhan sitä heikompaa ainesta porvareillakin ja sitten vielä invaliidit ja muut. Onko hänellä ollut tarkoituksena poistaa vanhukset ja invaliidit. Joista kummatkaan eivät saa tuotettua uutta heikompaa ainesta. On muuten kyllä aika harvinaista, että 80-vee enää tekisi penskoja, vaikka halut niillä olisi. Itse olen 65, jolla haluja löytyy, mutta ei vasta paria. Alan jo epäilemään seisooko enää.
Kuten huomaatte, tämä on melkoinen teksti. Sillä tämä on pikkusen kiukkusena kirjoitettu. Niinkun varmaan kokoomuksen naisetkin ovat kiukkuisia. Sillä heillehän tulee taas kolmen vuoden päästä vaalit. Kysympähän vielä kerran. Onko näillä tyypeillä edes ”niitä”? Sillä eihän ne ole tärkeä mutta se on tärkeä niissä hommissa. heh heh. Joka tapauksessa naisia ei pidä suututtaa, tai muuten jää kokonaan ilman.
Esteettömyysblogi 