Hyvää maanantaipäivää kaikille! Onkohan monellakin pää kipiä näin viikonlopun jälkeen? Itselläni ei ihme kyllä ole. Tiedä häntä sitten ensi maanantaina.
No, olihan minulla tietenkin asiaakin, ainakin asian tynkää. Katselin eilen formulakilpailuja New Delhin aivan uudelta radalta, joka on tähän mennessä kaikkein nykyaikaisin. Tuli mieleeni, että siinäkin on tavallaan eräänlainen este. Nimittäin vaikka Intia on iso maa, siellä on miljoonia köyhiä ja vammaisia, jotka tuskin koskaan näkevät edes formula-autoa, saati sitten kilpailuja. Kuitenkin tämä rata on maksanut usean miljardin rupian verran, enkä tarkoita nyt isorokkoa, joka sekin on aika paha vaiva. Tällä rahalla uskoisin, että olisi saatu monia sairaaloita ja ennenkaikkea ruokaa vähäosaisille. Näin olisi helpotettu heidän elämäänsä. Kun vielä laskee autojen miljoonakulut, kun ne ajavat päin seinää, kuten eräille kuskeille kävi tässäkin kilpailussa. Ja autojen kuljetuskustannukset kilpailupaikalle ja muut pienemmät kulut, niin summa on huomattava, etten sanoisi jättimäinen verrattuna esimerkiksi SPR:n avustuksiin ja Suomen valtion antamaan kehitysapuun.
Heräsi kysymys, onko mitään järkeä antaa kehitysapua, kun siitä välistä lähetee usein vielä korruptio, siellä päin on tapana vetää välistä. Kyllähän minä kannatan kehitysapua, mutta pistää vaan miettimään, että onko siitä mitään hyötyä näille miljoonille ihmisille. Esimerkkinä vaikeastivammaiset, jotka joutuvat kulkemaan rullalaudoilla että pääsisivät eteenpäin kerjäämään toiseen paikkaan kun poliisi tulee ja ajaa pois. Ja näitä esimerkkejä erilaisista ihmisryhmistä riittää.
Miettikääpä tätä noin iltapalan aikoihin. Siinä on hyvä alkupala. Heh heh hee!
Terve vaan kaikki lukijani!
Jatkoa edelliseen. Nämä uohtui edellisestä. Valkosipuli ja sipuli sopivat loistavasti pizzaan. Myös oliivit. Ynnä muut, ym ym. Mutta jälkiruoka unohtui. Samalla kun käyt pizza ainekset ostamassa, niin käy hedelmä tiskillä. Varsinkin jos olet nuori ja kaunis tyttö/nainen. Tämä sopii aivan erinomaisesti jälkiruuaksi pizzan kanssa ja on edullista. Osta vaikka appelsiineja, omenoita tai päärynäpurkki, persikoita ja banaani. Banaania voi käyttää , myös muuhun tarkoitukseen. En kehtaa vain kertoa mihin. Kyllä sinä sen kuitenkin tiedät 😉 Myös viinirypäleet sopivat hyvin. Kaiken kruunaa kuitenkin, joko hyvä viini pizzan kanssa tai kermavaahto hedelmäsalaatin kanssa. Epäilen että viinin jälkeen, unohtuu hedelmäsalaatti ja kermavaahto käytetään johonkin muuhun.
Terve vaan kaikki lukijani ja pizzojen ystävät.
Tein tänään avustajan kanssa parit pizzat.
Ja tässä annan teille viikonlopun herkkuvinkit. Käykää vaikka Metropolissa, osta sieltä neljän tai useamman pizzapohjan pakkaus ja jos haluat jauhelihaa ja kinkkua suikaleina, juustoraastetta, tomaattipyrettä, pari tomaattia, mikäli pidät tomaatista, valkosipulia ja tavallista sipulia ja valkosipulijauhekkin käy. Pane nämä aineet pizzapohjan päälle ja juustoa maun mukaan. Pane kuumaan uuniin ja muista, älä polta sormiasi! Muitakin raaka-aineita voit käyttää, ihan mitä mieleen tulee tai mitä jääkaapista löytyy, ei sentään karamelliä. Ei muuta kuin pizzan tekoon ja hyvää viikonloppua kaikille! PS. tämä tulee paljon halvemmaksi kuin pizzerian pizza.
Terve vaan kaikki lukijani! Kirjoitin viime kerralla mitä Kela tekee kun vammainen jää eläkkeelle, tai kun ihmiset muuten vaan vanhenevat. Eikä se jää pelkästään Kelan tekosiin piruvieköön, vaan sitten on vielä valtio, joka säädöksillään aiheuttaa kaikenlaista harmia ja esteellistyyttä. Esimerkiksi pienestäkin eläkkeestä joutuu vielä maksamaan veroa, niin hullua kuin se onkin.
Viimeksi valtio katsoi, että valtion virkamiesten täytyy saada lisää palkkaa. Ja kun ei ole muuta paikkaa mistä ottaa, niin sitten otetaan tietenkin vähempiosaisilta. Isot porhot kun eivät luovu omastaan.. Esimerkiksi presidentin eläke on muistaakseni satoja tuhansia euroja vuodessa. Että kyllä presidentiksi kannattaa alkaa yrittää, varsinkin kun eläkeikä alkaa lähestyä. Heh heh heh!
Lisäksi on lääkärinkuluja ja muita sairaalakuluja, joita kumpikaan, ei valtio eikä Kela maksa. Ne on pulitettava omasta pienestä kukkarosta. Elä siinä sitten ihmisiksi, kun syödäkin tarvitsisi. Olen tavannut ihmisiä, nimenomaan vanhuksia, jotka ostavat koiranruokaa. Ajatelkaa! Ihminen asetetaan koiran asemaan. Ja monta kertaa koiralla on vielä paremmat oltavat. Tiedän yhden avustajan koirat, jotka ovat paremmalla ruualla kuin moni vanhus ja vammainen. Tosin niiden koirien herkkuruuat tulee kyllä täältä minun jääkaapistani.. Niin siitä pitikin sanoa, että itselläni tällä hetkellä ei ole suurempaa hätää. Mutta mistäs sitä koskaan tietää. Koittakaa kuitenkin ajatella kun panette kaakkua naamanne.
Koululaiset nirsoilevat kouluruuista ja käyvät pizzapaikassa välitunnilla. Tietenkin on hyvä, että käyvät, nimittäin yrittäjän kannalta. Se tietää roposia kaupungin aina tyhjään kukkaroon. En ole vielä ikäni aikana kuullut, että valtion ja kuntien kukkarot olisivat täynnä. Eikä ihme kun kuuntelee tämän päivän uutisia?
Kuvamuisto kesältä, jolloin Joensuun kaupunki teki historiaa Arto Pippurin avustuksella ja järjesti vammaistapahtuman, huom. verorahoilla 🙂 Toivonkin, että Arto vielä ensi vuonna jaksaisi olla mukana näillä festareilla. Ilmaistapahtumia kun ei ole koskaan liikaa.
Hei vaan kaikki ikinuoret ja muut nuoret!
Huomasin, kun katselin kalenterin mokomaa, että minähän kuulun niihin suuriin ikäluokkiin – tiedä häntä mitä silläkin tarkoitetaan. Mutta kela ja lainlaatijat, jotka itsekin kuuluvat suuriin ikäluokkiin, ovat suurimmaksi osaksi lähinnä pulliaisia kuin itsekin. Mitä tästä nyt sitten seuraa, joku ihmettelee? No, siitä seuraa, että esimerkiksi tukeni jumppaan loppuu sinä päivänä kun täytän 65-vuotta. En kuitenkaan sano päivää, ettei kela pääse jo valmistelemaan, vaikka kyllä se taitaa kuitenkin sen tietää..
Minua vain ihmetyttää, että kun ihminen vanhenee ja hänen toimintakykynsä laskee, niin esimerkiksi kuntoutus lopetetaan ja asiakas joutuu itse maksamaan yli 15 kerran yli menevät jumpat itse. Entäs sitten kun ei ole rahaa? Istu nyt sitten siinä ja katsele, että mitäs teet. Voihan sitä tietysti sosiaaliapua hakea jumppiin ja muuhun kuntoutukseen, tarkoitan lähinnä sosiaaliseen kuntoutukseen, joka myös on erittäin tärkeää niin nuorille kuin vanhoillekin.
Mitenkähän on, tulisikohan valtiolle ja kunnille halvemmaksi auttaa muulla tavoin kuin poistamalla jo saavutettuja etuja rakentamalla sellainen järjestelmä, joka olisi meille kaikille, myös tuleville vanhoille nuorille eduksi? Eikä tehdä vanhainkoteja ja muita sellaisia laitoksia kun koulutus on tällähetkellä sellainen, että koulutetaan vaikkapa lähihoitajia pilvinpimein, jotka kuitenkin lähtevät esimerkiksi Norjaan paremman palkan toivossa.
On ehkä viisaampi, että jokainen meistä suurten ikäluokkien kansalaisista katsoo esimerkiksi kelan sivuilta, tai käy kelan toimistossa tai sosiaalivastaavan luona kysymässä miten toimia kun ei ole mitään tekemistä. Tämähän nimittäin aiheuttaa ilman muuta niin sanottua eriytymistä. Olisikohan lakia syytä muuttaa meille vanhoille nuorille sopivammaksi???????
Terve vaan pitkästä aikaa kaverit ja lukijani!
Olenpa ollut hiljaa vähän aikaa. Nyt kun sää on tuollainen mikä se on, eli kamala. Ellette ole katsoneet ikkunasta tai laittaneet nenäänne ovesta ulos, niin ette taida aivan tietää kuinka kylmä siellä on. Edessäni oleva mittari näyttää +3,6 astetta, vaikka töllötin lupasi +9 astetta.
Tässä onkin aasinsilta todelliseen aiheeseen. Sääennuste lupasi kaunista ilmaa ja melko lämmintä, mutta tuolla ulkona ylhäällä onkin ukolla varmaan huono päivä. Samaa melkein voisi sanoa virkailijoista ja palvelualan työntekijöistä. Kävin nimittäin hiljattain postissa hakemassa pakettia avustajan kanssa, siitä epämiellyttävästä palvelukokemuksesta kerroinkin jo aikaisemmassa blogitekstissä.
Kun asuin Orimattilassa, niin kävin sosiaalitoimistossa ja tämä vammaispalvelulaki oli juuri astunut voimaan. Pyysin siellä erästä asiaa, en muista mitä, ja vetosin tähän VPL:n. Virkailijana oli sellainen hyvän näköinen mimmi, ihan oikea blondi ja sen kyllä huomasi. Hän sanoi suoralta kädeltä, ettei sellaista lakia ole olemassakaan (Ja tämä on totinen tosi!). Noh, hän meni hakemaan jotain paperia ja minulle jäi aikaa selata hänen kirjahyllyään. Huomasin siellä tutun kirjan, juuri tämän VPL:n opuksen. Minua rupesi naurattamaan ja kun hän tuli takaisin minä pääsin heti sanomaan, että viitsitkö lukea tuon sinisen kirjan, sieltä löytyy kyllä tietoa. Hän muuttui lievästi sanoen paloauton väriseksi ja sain asiani toimitettua. Hänellä oli niin sanottu puolihuonopäivä ja sen jälkeen meillä oli, ja on vieläkin hyvät suhteet.
Ja vielä yksi esimerkki.. En voi kuin ihmetellä, että vaikka junat on nopeita nykyään, ne ovat aina myöhässä. Melkein kuin lentokoneetkin, kummassakin on vähintään puolen tunnin varoitusaika. Lentokone vain lentää nopeammin ja saa aikaa paremmin kiinni. Junat joutuvat kulkemaan nopeusrajoitusten mukaan tai paremmikin ratojen kunnon mukaan, eikä se kunto ole Suomessa kovinkaan hyvä. Lentoliikenteen puolella asiakaspalveluhenkilökunta on myös huomattavasti ystävällisempää. Kun taas rautateillä virkailijat ovat jo niin leipääntyneitä, etteivät he viitsi paljon kuunnella asiakkaita ja tokaisevat mitä sattuu. Ja nyt tämä VR:n lipunmyyntiuudistus on räjäyttänyt tilanteen aivan kamalaksi. Ihmisiä heitelllään junasta pellolle koska heillä ei ole lippua, jota he eivät ole pystyneet lunastamaan VR:n omien myyntisysteemien jumiutumisten vuoksi.
Tässä vaiheessa ei ollut vielä lipunmyyntiskandaalia ja junathan itsessään ovat hyviä verrattuna 60-luvun konnarivaunukokemuksiin.
Kauppoja en viitsi aina moittia, mutta kyllä sieltäkin aina löytyy. Mutta nämä edellä olevat ovat niin kamalia esimerkkejä, että tekisi mieli lähettää liikenneministerille pieni muistutus, vaikka tuskin se mitään auttaa, porvari kun on (kyllä vasemmistoliittolaistakin voi nykyään sanoa porvariksi, niinkuin demareitakin). Ja ajelee hienolla autolla.
Eivätkö virkamiehet ja palveluhenkilökunta voisi jättää hatutuksen kotiin ja hattuilla äijälle tai muijalle. Se auttaisi kai jonkin verran, ehkä?
Moi vaan kaikki kännykän ja muiden puhelinten omistajat!
Tyhjensin juuri kännykkääni ja siellä oli iso kasa vanhoja viestejä, joita en itse pysty millään lukemaan, koska en voi painella näppylöitä. Kyllä minä joitan näppylöitä voin painella, mutta en puhelimen.
Tällainen viestien lähettäminen on monessa tapauksessa jopa turhaa. Kun kuitenkin itse tulee perässä ja puhuu saman asian. Niinkuin eräs Aino 😉
Sen sijaan kuulovammaiset tarvitsevat ehdottomasti tätä viestihommaa, sillä heistä monikaan ei kuule edes kännykän soittoa, tuntevat vain sen tärinän.
Mainostajille sanoisin, että älkää turhaan täyttäkö minun puhelintani turhilla tarjouksillanne, sillä sanon kuitenkin, että ”ei käy”. Kun ei sitä rahaakaan liiemmälti ole, niin teidän on turha minulle viestittää, ellette sitten halua tarjota rahaa suoraan käteeni.
Esimerkiksi itse olen aamupäiväisin kotona ja kaupungilla ollessani minulla on kuuloke korvassa. Puhelimeen on asennettu automaattivastaus ja minut siis tavoittaa puhelimitse. Ellen sitten sattumalta unohda jostain syystä kuuloketta pois, tai koko puhelinta – niinkin aina silloin tällöin käy. Että tällä varauksella soittakaa minulle ja puhukaa asianne. Vastaan mielelläni.
Hyvää ja kylmää viikonloppua, niinkuin tuo pahuksen melutoosa lupaa.
Terveisiä metsäreissulta!
Kävin nimittäin avustajan koiria pissittelemässä, elikkä kusettamassa. No juu, siitä tulikin mieleeni, että koirakin on apuväline. Esimerkiksi sokeilla on opaskoira. Sitten taas moni ei ehkä tiedä, että invalideillakin voi olla avustajakoira, niitä on alle 60 Suomessa.
Avustajakoirat tekevät mitä ihmeellisimpiä hommia, kuten esimerkiksi riisuvat, tukevat pyörätuolia ja jos jotain putoaa (esim. kynä tai kasetti), niin koirat nostavat tavaroita. Ne ovat koulutettuja siihen, kuten monet avustajatkin. Nämä ovat siitä hyviä, että ne jopa oma-aloitteisesti antavat kynän tai jonkun muun esineen, eivätkä ne erehdy syömään tavaroita.
Tässä yksi esimerkki mitä avustakoira voi tehdä. Nämä eivät tosin ole muuta kuin malleja, joille omistansa on moisen tempun opettanut.
Avustajakoiran koulutus tapahtuu Kemiössä, Turun lähellä. Se alkaa koiran ollessa pieni pentu. Ne ovat yleensä labradorinnoutajia, mutta poikkeuksena muutama muunkin rotuinen koira joukosta löytyy. Koirilla on tiettyjä luonnevaatimuksia, pitää olla sosiaalinen ja hyvän hermorakenteen omaava koira. Koira ei saa olla agressiivinen, eikä liian terävä tai puollustushaluinen, lisäksi sen pitää olla laukausvarma.
Yllättäen huomasin, että koirat ovat meille ilmaisia, mutta jos ne ovat kovia syömään, niin kyllä siitä kuluja kertyy. Koiran ylläpitokustannukset nimittäin ovat haltijan vastuulla. Olen aiemmin saanut tietoa, että koirat maksavat, mutta näinhän ei olekaan.
Tässä yksi esitys esteitä poistavasta toiminnasta. Kiinnostuneille lisätietoa avustajakoirista ja opaskoirista löytyy seuraavista linkestä:
Olen joskus täällä talolla nauranut, että opetan koiran sellaiseksi, että se aina haukkuu jo valmiiksi kun avustaja tulee ovesta sisää. En vain ole vielä hankkinut sitä koiraa, että ei pelkoa asiasta.
Tässä oli hiljattain oli eduskuntavaalit, niinkuin varmaan kaikki muistavat. Ja kaikki lupasivat kolmea kaunista ja neljää hyvää.
Tulin juuri äsken kaupasta, enkä ostanut kuin hedelmiä, leipää ja juustoa. Siihen meni noin viisi euroa ja niistäkin puolet olivat maitotaloustuotteita. Kummallista, että kun euro tuli, niin vaikka luvattiin, että hinnat ei nouse, niin ovat ne kuitenkin nousseet – tekisi mieli sanoa, että taivaisiin. Esimerkiksi juusto on kolmen-neljän euron tienoilla, siis halvimmillaan.
Tässä tulen siihen asiaan, että miten vammaiset ja vanhukset, jotka niin sanotusti ”nauttivat” eläkettä (samaan ryhmään kuuluvat myös opiskelijat ja työttömät) tulevat toimeen sillä rahalla minkä saavat. Sillä ei paljon huvituksiin laiteta rahaa, ei totta vieköön.
Itse olen 100% invalidi ja niin sanotun edunvalvonnan alaisena, koska en pysty itse kirjoittamaan nimeäni. Saan alle 300 euroa kuukaudessa rahaa ja sillä pitää muun muassa korjauttaa vaatteita, ostaa ruokatarvikkeita, varautua yllättäviin kuluihin jne. Siinä ei voi enää ajatella esimerkiksi huomista keilausta (joka sekin vain 3,5 euroa) tai muuta talon päivätoiminnan järjestämää ohjelmaa, koska ne maksaa yli sen mitä minulla on budjetoitu.
On vain käytävä kirjastossa hakemassa ilmaisia elokuvia, koska nehän eivät maksa, jollei myöhästy palautuspäivästä.
Kuten huomaatte, tämäkin tuo esteitä elämäämme, sellaisia joita ei ihan vaan liuskoilla korjata.
Hallitus kyllä lupasi järjestää rahaa eläkkeisiin ja työttämyyskorvauksiin, mutta toisin näyttää käyvän. He maksavat mielummin EU-tukia Kreikalle ja muille etelän laiskoille manjana-miehille. Joka päivä kuitenkin Kreikka ilmoittaa, että vaje kasvaa heidän budjetissaan.
En tiedä mitä tässä olisi tehtävä, olisiko otettava kirves esiin ja marssittava eduskuntatalolle hakkaamaan muutama kivi pylväistöstä, kun alkaa jo potuttamaan liikaa. Tai koittakaapa miettiä joku parempi keino, kun niin sanottu kansan valuutta on joko unohtunut tai sitä ei ole ollenkaan.
En ole perussuomalainen, vaan ihan tavallinen suomalainen.
Heippa vaan kaikki märän ystävät ja myös kuivan – en sano minkä kuivan. Siitä puheenollen tänne on taas ilmestynytuusi kahvila, huomasin kun kävin torstaina hakemassa Elisan viihdepaketin, sisältää muuten myös sitä aikuisversiota.
Kun menin sisään Centrumiin huomasin, että kahvio oli jo auki ja avajaiskahvit tarjolla. Samalla huomasin jotain kummallista siinä niin sanotulla terassilla, jotain johon kiinnitin heti silmäni.
Nimittäin niinkuin kuvista tulette huomaamaan, pöydät ja tuolit olivat hiukan kulkureitin tiellä. Satuimme kuitenkin avustajani kanssa näkemään kahvion ja konditorion omistajan, jolle sanoimme asiasta ystävällisesti. Tämä luopasi korjata asian seuraavana aamuna.
Tässä huomaatte mikä oli vikana. Ihmiset eivät päässeet kulkemaan kassien, eikä pyörien tai rattaiden kanssa. Kiinnitin tähän heti huomiota.
Äsken kun kävin jälleen vakituista reittiäni kulkien Centrumissa, niin huomasin pöytien olevan loistavasti sijoitettuna. Tästä kiitän mainitun kahvion omistajaa. Piipahtakaapa kahvilla Heinosella!
Ps. Jouduimme avustajan (joka muuten sattui olemaan uusi) kanssa käymään kaksi kertaa postissa. Postin virkailijalla oli huono päivä ja avustajallani ei ollut henkkareita mukana, joten jouduimme käymään kämpillä hakemassa todistuksia, koska en pysty itse allekirjoittamaan papereita. Ihmettelen vaan, kun siellä oli sitten toinen virkailija, eikä hän edes kysynyt henkilöllisyystodistuksia ja jouduimme tekemään ihan turhaan toisen reissun. Postin virkailija saisi mennä itseensä ja kuvitella minun tilannettani. Ei millään pahalla, harmi vaan kun ei ollut silloin kameraa mukana. Tai oli mukana, mutta oli pussissa.
Tulen vielä kirjoittamaan toisenkin, ehkä pidemmän jutun Postin toiminnasta.