Esteettömyysblogi
Sisustaja kävi kylässä
Kommentit pois päältä artikkelissa Sisustaja kävi kylässä
Tällaista täällä nyt on:
Uutta väriä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Uutta väriä!
Terve lukijani, niin ahkerat kuin laiskat! Me emme ole avustajani kanssa olleet laiskoja. Uusimme hieman asuntoni sisustusta. Kyllä siinä aikaa meni, kuin myös rahaa ja varmaan myös avustajan hermot kun kiroilua kuului vähän väliä. Verhojen ripustaminen ei olekaan niin helppoa kuin miltä se vaikuttaa. Tippuvista nipsuista kuului tasainen kilinä ja p:llä alkava sana. Aikaakin meni hommaan reilu tunti.
Katselkaa ikkunaani Yläsatamankadulla kun kuljette ohi. Nyt on punertavaa ja vihreää, lämpimiä sävyjä, jotka toivat hien avustajani otsaan. Aikaisemmin minulla oli laitosmaisen viileä sisustus. Saimme nyt myös piilotettua johtaja verhojen alle. Niitä johtoja asunnossani on kuin pienessä kaupungissa.Vaihdoimme myös päiväpeitteen valkoisesta iloisen värikkääseen afrikkalaistyyliseen peitteeseen. Kerrankin sängyssäni on naisia, tosin nyt ne ovat painettua päiväpeitteen kankaaseen, valitettavasti.
En tiedä kuinka monta vuotta tämä sisustus tulee minulla olemaan. Sisustaminen tuppaa olemaan niin kallista. Aikaisemmin syksyllä jouduin jo ostamaan uuden työpöydän ja keväällä tv-tason. Siihen kun vielä lisää muut sisustusostokset niin on turha sanoa että euro olisi halpa. Tosin onhan omaa kotia mukava kohentaa.
Homo taikka lesbo, se aivan sama on!
Kommentit pois päältä artikkelissa Homo taikka lesbo, se aivan sama on!
Heippa kaikki lukijani! Toivottavasti ei tapahdu joukkopakoa ja teitä on myös tämän kirjoituksen jälkeenkin. Mediassa on nyt paljon puhuttu seksuaalivähemmistöistä ja aion nyt laittaa omat sormeni soppaan.
Ensinnäkin haluaisin kysyä Ylen toimittajalta tietääkö hän itsekään mitä homo tai lesbo tarkoittaa, kun minullakin meni aikaa monta kymmentä vuotta ennenkuin sain selville asian oikean laidan. Ennen näistä asioista ei puhuttu ja sitä pidettiin huonona asiana ja syntinä. Homous on vain ihmiselle luontainen ominaisuus, jota ei voi lääketieteellisesti selittää ja jota jotkut eivät vain hyväksy, esimerkiksi osa kirkosta. Mielestäni on hienoa että arkkipiispa Mäkinen otti selvän kannan ja sanoi homouden olevan täysin normaalia ja että heitä ei saa syrjiä yhteiskunnassamme.
Tunnen itse monia tähän vähemmistöön kuuluvia henkilöitä ja he ovat erittäin mukavia ja iloisia ihmisiä, etenkin naispuoliset. Miehethän aina ovat hieman jäykempiä. Tämä asia ei häiritse minua ollenkaan. Haluaisinkin että seksuaalivähemmistöillä olisi samat oikeudet kuin muillakin, mennä naimisiin, kasvattaa yhteisiä lapsia ja ottaa toisen sukunimi. Heidän suuntautumistaan ei pitäisi ottaa huomioon työpaikoilla ja harrastuksissa, joissa syrjintää valitettavasti usein tapahtuu. Kysehän on vain rakkaudesta ja kunnioittamisesta. Eihän se vaikeaa ole.
Olen huomannut että Joensuussa nämä vähemmistöt esiintyvät julkisesti ja kukaan ei siihen kiinnitä pahemmin huomiota. Hienoa Joensuu ja Joensuulaiset. Olkaa rohkeasti sitä mitä ollet!
Esteetöntä elämää.
Kommentit pois päältä artikkelissa Esteetöntä elämää.
Päivää taas kaikki julkkikset! Päätin taas pitkästä aikaa palata alkuperäiseen teemaani eli esteettömyyteen. Olen ajellut ja katsellut ympäri kaupunkia ja ihmettelen kun mitään muutosta parempaan ei ole tapahtunut. Päin vastoin, muutos on ollut välillä jopa huonompaan.
Herää kysymys. Onko esteettömyys jäänyt vain juhlapuheisiin ja esteettömyysyhdistyksen kokouksiin? Eivätkö kaupungin päättäjät voisi antaa suunnittelijoille ja rakentajille tarkat ohjeet esteettömyydestä ja sen tarpeellisuudesta. Tietävätkö he itsekään mitä esteettömyydellä tarkoitetaan? Onko suunnittelijat ja rakentajat niin itsepäisiä, että kaikki täytyy tehdä vanhan tai niin sanotun hyväksi nähdyn mallin mukaan.
Tiedämme sen että sokeille täytyy olla matala kynnys, mutta 5-10 sentin korkuinen on hankala myös muille apuvälineitä käyttäville. Mielestäni olisi viisasta ajatella että kadun kulmiin ja vaarallisiin paikkoihin laitettaisiin huomiovärit tai äänimerkit heikkonäköisille. Talojen rakentamisessa on palattu jälleen hissittömyyteen, joka ei ole millään tavoin mielekästä. Ajatellaan esimerkiksi lapsiperheitä, kannettavaa riittää useampaan edestakaiseen porrasjuoksuun. Vanhuksille ja liikuntavammaisille ei ole minkäänlaista mahdollisuutta asua näissä uusissa taloissa. Heille kyllä rakennetaan omia asuintaloja, mutta eikö heilläkin olisi oikeus valita itse asuintalonsa ja ympäristönsä, niin kuin muillakin ihmisillä.
Ei meitä saa syrjiä, kuin ei myöskään homoja ja lesboja. Meillä kaikilla on oikeus tasa-arvoiseen ja esteettömään elämään.
Syrjäydymmekö? Emme jos emme sitä halua.
Kommentit pois päältä artikkelissa Syrjäydymmekö? Emme jos emme sitä halua.
Heippa vaan kaikki syylomalaiset ja ahkerat työssäkävijät! Sain viime viikolla sähköpostia kehitysvammaliitolta. Sitä postia oli mahdoton lukea, sillä teksti oli aivan liian pientä. Sen verran sain kuitenkin selville että, se koski vammaisen sopeutumista yhteiskuntaan.
Päätin että kerron omista kokemuksistani vammaisena. Kuten tiedätte, vammani on syntynyt synnytyksessä ja vanhenpani eivät koskaan piilottaneet minua mihinkään nurkkaan, niinkuin joskus olen kuullut tehtävän. Tämä oli 50- luvulla ja varmasti sitä vielä joissakin paikoissa on yhä tänä päivänä.
En ole kokenut minkäänlaista syrjäytymistä vaan olen elänyt suht normaalia elämää. Tunnen juuri vammautuneita ihmisiä, jotka ovat hyvinkin hankalia ja syrjäänpäin vetäytyviä tyyppejä ja jotka ovat pullonkorkin päälle astuneet vammautumisen jälkeen. Täytyy sanoa että itsekin silloin tällöin astun korkin päälle, ei sen puoleen.
Mitä tehdään vastavammautuneiden kanssa? Olisiko syytä vetää heidät mukaan erilaisiin toimintoihin ja tapahtumiin ja näin ehkäistä syrjäytymistä. Toisinaan se on vaikeaa. Muutamien kohdalla olemme yrittäneet tehdä sitä ja olemm kokeneet sen lähes mahdottomaksi. Kannattaa kuitenkin aina yrittää. Koska heillä ei näytä itse olevan motiivia.
Nisse esittää: Opettavaisia tarinoita 1.
1 kommentti
Rakkaat lukijani.
Viikonlopun koittaessa haluan jakaa kanssanne muutaman opettavaisen tarinan alkoholin ihmeellisestä maailmasta.Älkää tehkö perässä.
Kun olin nuori ja hullu, 60-luvulla, isäni toimi usein kuskinani kokousmatkoillani. Koska kyse oli poliittisista kokouksista, joihin ei ulkopuolisia päästetty, isäni lähti sitten usein viihteelle kaupungille. Isään ja isän ajokuntoon ei aina paluumatkalla ollut luottamista, joten myös enoni oli usein mukana. Tosin enokin oli vähän happo, eikä hänenkään ajokuntoonsa ollut niin luottamista.
Kerran sitten kokouksen jälkeen paluumatkalla minua alkoi vessattaa. Pysähdyimme erään parkkipaikan laitaan. Emme huomanneet, että samassa paikassa oli poliisiratsia. Olimme ajaneet niin sanotusti rysään. Onni onnettomuudessa oli, että isä oli ollut aikoinaan liikkuvassa poliisiss. Isä meni jututtamaan ratsiaa pitävää poliisia, joka taas pyysi enolta ajokorttia ja rekisteriotetta. Eno, joka oli siis kännissä, koetti viivytellä ja etsi papereita viivytellen. Ties kuinka olisi käynyt, mutta isä sattui mainitsemaan entisen esimiehensä ja vanhan työtoverinsa komisario Salon, joka oli vastottain kuollut. Tämä näytti riittävän ratsiaa pitäville pitäville poliiseille ja pääsimme lähtemään, ilman puhallutuksia.
Eno tosin säikähti jutusta sen verran, ettei enää koko matkan aikana juonut mitään, vaikka etupenkillä oli täysi kaljakori. Tyhjensimme sen isän kanssa.
Mikä on jutun opetus? Hankkikaa hyvät ihmiset varmasti luotettava kuski, kun lähdette viihteelle.
Hyvää viikonloppua!Ikuisuusongelma: nuorisotilat alle 18-vuotiaille
1 kommentti
Terve taas, lukijani.
Nisse-setähän on tunnettu nuorison ystävä, vaikka mitä nyt vähän aina välillä soittaakin heille suutaan kaupungilla ja nauraa päälle. Niinpä viime aikoina olen taas ajatellut niinsanotun keskustan nuorisotilojen puutetta. Alle 18-vuotiaille ei käytännössä katsoen ole juuri muuta lämmintä jutustelu- ja hengailutilaa kuin kauppakeskukset. En tarkoita hengailua kaljan kanssa, vaan ihan muuten vaan, vaikka korttia ja muita pelejä pelaillen ja muuta sellaista. Viikonloppuna iltaa voisi jatkaa myöhemminkin kuin ilta kuuteen tai kahdeksaan, sillä nuoriso on joka tapauksessa liikkeellä myöhemmin.
Olisiko kaupungilla mahdollisuutta vaikka varata tai vuokrata jokin tyhjillään oleva liiketila nimenomaan tätä nuorinta nuorisoa varten? Talvella ei ole torin esiintymislavaakaan, jossa istuksia. Eikä se talvipakkasilla paljoa lämmittäisikään. Tämä helpottaisi myös poliisin toimintaa, kun ei tarvitse paimentaa kaupungilla parveilevia ja juopottelevia nuoria. Jostain kumman syystä alkoholia saavia nuoria löytyy kaupungilta pitkin viikkoa.
Huomautan taas kerran vanhemmille, että kun te itse olette lähdössä perjantaisin ravintolaan iltaa istumaan ja työnnätte setelin lapsenne kouraan, seuraa ongelmia. Siinä ei paljon enää Saapas-rekat ja seurakunnan teetarjoilut auta, kun nuorison illanvietto on lähtökohtaisesti kaljan kittaamista kaupungilla kylmissään.
PS. Muuten, olen kyllä huomannut, että äskettäin 18 vuotta täyttäneet ovat niitä, jotka nostelevat ravintolasta palatessaan liikennemerkkejä ja muita kylttejä paikoiltaan.
Köyhyys lähellämme
Kommentit pois päältä artikkelissa Köyhyys lähellämme
Heippa! Täällä tämä köyhä marisija jälleen. Ilonanne.
Jatkan viimeksi aloittamastani aiheesta. Köyhyyteen yleensä liittyy monia erilaisia sivuilmiöitä. Alkoholismi, mielenterveys- ja terveysongelmat, sosiaalinen eristäytyminen ja syrjäytyminen, asunnottomuus, pitkäaikaistyöttömyys, suoranainen aliravitsemus ja epäterveet elämäntavat kytkeytyvät usein köyhyyteen. Typerryttävää.
Kun ongelmat liittyvät toisiinsa, kuten alkoholismi liittyy työttömyyteen ja mielenterveysongelmat alkoholismiin ja tästä seuraa perheongelmia, yhtälö on melko vaikea ratkaista. Minulla on tästä itsellänikin omakohtaisia kokemuksia, sillä isäni oli aikoinaan melkoinen happo. Äitini ajatteli jo eroa, mutta perinteisen kasvatuksen saaneena ”vanhan kansan ihmisenä” ei kuitenkaan eronnut. Elimme yhden kesän lähes pelkällä mustikkasopalla ja ranskanleivällä. Toisinaan äiti järjesti voita. Minä en pienenä poikana ymmärtänyt, mistä oli kysymys, ennen kuin äiti vähän myöhemmin kertoi. Asuinolotkin olivat heikolla pohjalla: välillä kolmen kuukauden vuokrat olivat maksamatta.
Myöhemmin mummo-vainaa tarjosi kerran mustikkasoppaa tervetuliaisiksi. Sekä äitiäni että minua alkoi oksettaa ja naurattaa samaan aikaan…
Onneksi isä siitä vähitellen järkiintyi, kun muutimme takaisin kotiseudulleni, eikä perheemme tarvinnut kärsiä mielenterveysongelmistakaan. Myöhemmin isä toimi henkilökohtaisena avustajanani niin kauan kuin pystyi – ja ilman palkkaa, sillä siihen aikaan avustajajärjestelmää ei tunnettu. (Vaan eipä silti, kyllä nykyäänkin omaishoitajuus on tie taloudelliseen kituuttamiseen.)
Miettikääpä tahollanne, toteutuuko köyhyyden kierre omassa lähipiirissänne samalla tavalla. Kommentoidakin saa!
Köyhät, metsät vaiko molemmat?
Kommentit pois päältä artikkelissa Köyhät, metsät vaiko molemmat?
Päivää! On taas aika palata siihen todellisuuteen että nämäkin alla olevien kuvien lehdet muuttuvat mullaksi ja minä saan palata todelliseen harmaaseen arkeeni.
Katselin muutama päivä sitten uutisia ja huomasin haastattelun jossa yksinhuoltajaäiti puhui köyhyydestään. Tämä haastattelu liittyi tänä vuonna käynnissä olevaan köyhyys teemavuoteen. Rupesin miettimään, ties millä, että mistä mahtaa johtua tämä köyhyysongelma?
Tiedämme että valtiolla on rahaa turhuuksiinkin kuten eduskunnan palkankorotuksiin, vaikka he eivät siellä edes mitään tee. Olisi hauska nähdä lähtisikö kukaan ehdolle seuraavissa vaaleissa jos palkka laskettaisiin vaikka rakennustyöläisen tasolle- joka on vielä suhteellisen hyvä.
Nämä yksinhuoltajaäidit ja -isät eivät aina saa sitäkään, ja heillä menee suuri osa palkasta lasten- ja kodinhoito kustannuksiin. Osa heistä joutuu käymään sosiaalitoimistossa ja osa jopa vanhempien rahapussilla. Aika nöyryyttävää ihmiselle joka käy rehellisessä päivätyössä ja hoitaa perhettään siinä sivussa.
Jotainhän tälle asialle on tehtävä? Valtio tekee säästöohjelmia ja leikkauksia koko ajan? Nyt puhutaan suuresti että valtion tuki metsähallitukselle pienennettäisiin ja esimerkiksi kansallispuistoihin tulisi käyntimaksu. Ja menisikö tämä metsähallituksentuki köyhille? Tuskin.
Hyvää syksyä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvää syksyä!
Esteettömyysblogi 