-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Terve taas vaihteeksi, eipä olla pitkään aikaan suuta soitettu näin netin merkeissä. Jo on aika yrittää, etten kokonaan unohtuisi. Ettei sihteerikköni jäisi työttömäksi.
On tällä välillä kaikenlaista tapahtunut. Ensinnäkin vanha sähkäri on paskana kokonaan, en tiedä onko samanlainen paska kun äijäkin vai vielä pahempi. Siellä se apuvälinekeskuksessa loikoilee eläkepäiviään niin kauan ennenkuin tulee moukari ja lyö sen lyttyyn. Uusi sähkäri on parasta aikaa allani. Samasta kaupasta tuli myös uusi kelattava tuoli ja nosturi. Noin 50 tuhannen euron hinta elikkä pienen auton ehkäpä vähän suuremmankin hintaiset tavarat. Kyllä siinä kestikin ennen kuin sain ne, viime talvesta tähän asti. Välillä meinasi hermot männä, ainakin viikonloppuna kun ei ole sihteerikköjä paikalla, eikä viinaakaan..
Sihteeriköt ovat kyllä tärkeitä meille vammaisille ja miksi ei myös vanhuksille. Ainakin nämä kaksi sihteerikköä ovat hyviä sapuskan tekijöitä joten ainakaan laihtumaan ei pääse. Ja yhdestä asiasta en viitti mainita ainakaan enempää, sihteerikkö voipi lyödä kuonoon. Jää kuitenkin se pusuhomma kiusaamatta. Sihteerikkö ” Ei voi kun nauraa.” Ja PAM! Paistinpannulla! Nisse ”Voi hitto, se huomasi sen kuitenkin! Nyt on kuhmu otsassa :D”
On muutakin asiaa. Olen nyt ajanut sisäajoa enimäkseen madellut eteenpäin. Olen huomannut että pyörät eivät pääse millään ylitse katukivetyksen. Joka on suuri este näin isolle miehelle, vaikka sen itse sanonkin. Kyllä sitä ovat muutkin haukkuneet meinaan miestä sekä katukivetyksiä. Eiköhän se siitä parane kun tästä jauhetaan, meinaan kuluvathan ne katukivetykset kun niistä oikein jauhaa. Muistaako kukaan sellaista kuin juhannus? Meinaan vaan kun poliisit puhuvat kauheista pidätyksistä. Meinaan vaan että en meinannut uskoa kun oli niin perkeleen kylmä ilma. Vettä tuli kuin esterin perseestä, ainakin täällä päin.
Olkaa ihmisiksi tämä viikonloppu!
Päivee!
Ompa mennyt aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut, on ollut kaikenlaista säpinää. Olen muunmuassa ollut ainakin viisi viikkoa sairaalassa jalkani takia ja harrastanut maakuntamatkailua ja ollut muunmuassa tuupovaarassa ainakin parisen viikkoa. Siellä olin sen verran kunnes kyllästyivät turpaani, vai oliko se jalka?
Sitten kotiuduin yksinäni rakkaiden avustajien hoiviin. Muuten olen vain yksin, harminpaikka. Ei meinaa tulla mitään kun on hoitajia liian paljon. En pärjäisi ilman näitä avustaja-ihmisiä. Muunmuassa molemmilla avustajilla on erittäinhyvät P ja T. Laitan kuvaa jos saan tytöiltä luvan (en minä kuitenkaan lupaa kysy).
Toinen aika vittumainen juttu on kun tuoli on levis-merkkiä ja nyt on ollut ainakin neljä kuukautta haussa. Istun vankina huoneessa. Ompa käynyt niinkin että on unohdettu ruoka-ajalta kun ei ole puhelinta. On mennyt pitkän aikaa odotellessa uutta tuolia ja perse hajoaa ympäri hallintalaitteita. Toivon että pääsisin tietenkin tyttöjä kiusaamaan ja katselemaan heidän alapuolen takapuolia kun tällä nykysellä siihteeriköllä on hyvä etu- ja takapuoli.
Panee ihmettelemään sitä korruptiota mitä yksinvallitsen, eipä tässä sen kummempaa kirjotettavaa, kirjotampa vaikka piruuttaan.
Esteettömyysblogi 