Esteettömyysblogi

Taas niistä lumiesteistä

Päevee kadun miehet ja naiset! Ja tällä tarkoitan tietenkin ulkotyöntekijöitä, jotka pyörivät traktorilla risteyksessä. Tänäänkään se ei onnistunut oikein kunnolla. Ymmärrän kyllä, jos lunta tulee oikein hirveästi. Mutta sitä en ymmärrä että sitä lumen määrää, mikä nyt on, ei saada pois. Uudistan jälleen ehdotukseni, minkä olen jo tehnyt ainakin kymmenen kertaa vuosien mittaan enkä käsitä millään sitä, että kaupungin rahavarat olisivat niin pienet että muutama työntekijä olisi palkattu traktorin tai kuorma-auton mukaan luomaan lumen jäännöksiä.

Olisi paljon helpompaa vammaisen ja muidenkin liikkua kompuroimatta, jos risteykset olisivat paremmin auki. Ja olisihan se kaupungillekin halvempaa, kun ei tarvitsisi maksaa erinäisiä kuluja, esimerkiksi pään ja kinttujen katkojille, jotka lumisia katuja tallaavat. Sen sijaan tulee halvemmaksi ottaa verotuloja näiltä jo edellä mainittujen palkoista. Tämä ei varmasti tunnu pahalta lumityöntekijöiden rahapussissa. Jos minä olisin terve muualtakin kuin päästäni, niin maksaisin mielelläni sen muutaman euron mitä verotuksessa menisi katujen hoitoon. Ja voisin tehdä ihan konkreettista työtä, esimerkiksi katujen kunnossapitoon, enkä vaan sitä pullohommaa.

Eivät kaikki pitkäaikaistyöttömät tee pullohommia, muuta kuin ajankulukseen. Kyllä he varmasti mielellään lähtisivät aamu kuudelta traktorin kyytiin ja laittaisivat lapiot heilumaan, kun kaupunki ei asioita voi muuten hoitaa mukamas rahapulan vuoksi. Ja sitähän ei nyt usko Eskon veljenpoikakaan. Toivotaan vaan, että asiat kehittyisivät parempaan suuntaan. Ja että kaikilla ihmisillä olisi helpompi olla.

Katastrofaalinen kaupassa käynti

Päevee rakkaat sekä vähemmän rakkaat lukijat!

Tällä kertaa kirjoitan esteellisyydestä ja esteettömyydestä. Tällä kertaa en tarvitse aasinsiltaa, kun sehän minä olen muutenkin ilman siltaa. No, joka tapauksessa lähdimme tänään sen hirveän lumimyräkän jälkeen kaupungille ostoksille, ja tietenkin pottukauppaan, jota täällä ei tunneta sillä nimellä. Meillä etelässä aikoinaan puhuttiin tästä kaupasta eli Alkosta nimellä pottukauppa. Noh, kun alkoi vielä satamaan lunta, kaaos oli aivan selvä. Eihän K-kaupan puolella kaaos ollut vielä kovin paha, onneksi, mutta kun pääsimme SOK:n kauppaan ja siihen kuuluisaan pottukauppaan, oli kaaos kehittynyt jo siihen malliin että jouduimme kiertämään toista kautta. Eikä siinä vielä kaikki, jouduimme ruuhka-aikaan, ja ihmisiä sekä autoja oli lievästi sanottuna paljon. Ja lumikinoksetkin olivat aivan mahdottomat.

Tässä herää kysymys, miten tämä on mahdollista keskellä päivää. Kello oli sentään kaksi päivällä. Selvisimme jotenkin pujotellen sisälle sokokselle ja rupesin ihmettelemään sen väenpaljoutta suhteessa ulkona olevaan väenpaljouteen sekä IsoMyyn väenpaljouteen. Alkossa ei kuitenkaan ollut niin paljoa väkeä. Onko arkkitehdillä ollut liian suuri kynä eikä ole tehnyt oikeita ratkaisuja, esimerkiksi autokatoksen suunnittelussa, joka selvästi häiritsee muuta liikennettä. Esimerkiksi kun autot tulevat parkkihallista keskelle katua ja tunkevat autonsa toisen eteen. Mietin, miksi autopaikkaa ei olisi voitu tehdä toiseen paikkaan. Tässä on huomaamatta ollut kyllä liian paksu kynä, koska liikennejärjestelyt ovat aivan mahdottomat.

Älkää hyvät toverit, invalidit, lähtekö ainakaan iltapäivällä kauppaan. Ne ovat puolitäysiä. Ja varmasti joku siinä vielä kupsahtaa lopullisesti. Itsekin melkein kupsahdin sihteerikköni puolesta ja itsellänihän ei ole niin väliä (Sihteerikkö on otettu). Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka huomaavat ja älyävät tulla kysymään viisaasti, että tarvitaanko apua. Eikä niin kuin eräät kansalaiset, jotka istuvat eteisissä ja hörppivät, tiedätte kyllä mitä, lientä. He vain tokaisevat, että tulisimme kyllä auttamaan, mutta emme nyt kerkiä. Onko siis pakko rakentaa niin kapealle paikalle niin leveä tila, koska katastrofi on sekä kesällä että talvella samanlainen. Kesällä on korkeat kynnykset ja talvella on vielä korkeammat lumipenkat, joita ei aurata. Olisi kiva, jos niin tehtäisiin, niin kaikilla meillä olisi mukavempaa. Kyllä siinä meinasi fiilis mennä. Lopetan tällä kertaa näihin sanoihin.