Esteettömyysblogi
Juhannukseni suihkukaivona Tikkamäellä!
1 kommentti
Päivee rakastetut lukijat, jos niitä nyt sitten on!
Johan tässä on juhannuskin mennyt ja kesä alkaa olla lopuillaan, vaikkei nyt ehkä siltä näytä. Siitä juhannuksesta puheen ollen, itse oksensin juhannuksen pellolle jo aattona. Minkä takia, sitä kun ei kerrottu tai tiedetty Tikkamäen hotellissa, kuitenkin tarina on tällainen. Olin juhannusaattoa edeltävänä päivänä ottanut viskijuomaa ja perjantaina rupesin iltapäivällä voimaan pahoin, oletin, että olotila on edellisillan viskijuomasta johtuvaa. Mutta tilanne vain huononi ja vettä tuli suusta ja nenästä kuin suihkukaivosta, tämä on sitten ihan totta. Onneksi tilanne sitten rauhoittui hetkeksi ja päätin soittaa taksin, sitten mentiinkin jo Tikkamäelle ensiapupäivystykseen. Hoitajat tulivatkin heti katsomaan ja lappuranneke lyötiin käteen ja sanottiin, että odota vähän aikaa. Pakkohan siinä oli sitten odottaa. Sitten alkoikin seuraavanlainen rumba, ei mikään tanssirumba vaan koerumba. Ensin tuli tippaiita, joka otti verikokeet ja niitä oli paljon, en edes laskenut montako purkillista otettiin, en tiedä paljonko hyvää ainetta meni viemäristä alas, mutta aika paljon. Seuraavaksi seurasi pieni tauko, jonka jälkeen lähdettiin toiseen kerrokseen, ei sentään vielä osastolle vaan röntgeniin. Röntgenin jälkeen palasin ensiapuun ja puoli kolmen aikaan aloin itse huomauttamaan, että mihin minun paperini ovat hävinneet, kun olin jo nelisen tuntia odotellut. Paperit löytyivät vihdoinkin, en vain tiedä mistä ja pääsin huoneeni ovelle ja silloin se räjähti. Ensimmäinen suihku päivällä oli vielä pieni verrattuna tähän, jonka oksensin suoraan huoneeni ovelle. Valehtelematta seuraavaan kymmeneen minuuttiin en saanut oksennussuihkulta suutani kiinni, vaikka eihän se muutenkaan pysy kiinni. Siinä vaiheessa minulla oli jo letku nenästä mahalaukkuun. Että sillä viissiin olin varmana aika hölmön näköinen juhannusilmestys, vaikka sitähän minä olen muutenkin! Vielä täytyy kiittää osasto 2G:n kirurgian henkilökuntaa, siitä että he sietivät minua näinkin kauan siellä ja lääkäri tänä aamuna lähteissään sanoi, että koitappa ottaa juhannus alusta.
Varokaa näitä ketjutartuntoja, sillä epäilen suuresti, että yläkerrassa asuva mukava kaverini tartutti ensin kauniin avustajan, joka on tällä hetkellä meillä sama, sen jälkeen avustaja toi sen minulle, SENKIN RYÖKÄLEET!
Terveiset Tikkamäen henkilökunnalle ja eräälle lääkärille, jonka nimeä en tiedä.
Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kävimpä toissapäivänä tämän ns. vanhemman sihteerini kanssa kaupassa. Ja ensimmäinen este löytyi heti tuon Metropolin sisäpuolelta. Nimittäin melkein törmäsin pöytään ja tuoliin, jotka oli aseteltu siten, että siitä on liikuntaesteisen melko vaikea liikkua. Samoin kuin heikkonäköisten.
Ihmettelin, että mitä kautta tässä nyt sitten kiertäisi. Kun joka paikassa oli ihmisiä. Voitte vain kuvitella istuvanne pyörätuolin ja ajavanne pöytien välistä varsinaiselle rampille. Joka on reilun metrin leveä. Siinä on välissä vielä rappunen. Tästä voisi antaa Metropolin omistajille vähän huomautusta.
Olisiko mahdollista joko uusia koko luiska ja siirtää sitä vähän keskemmälle, elikkä nykyisten portaiden kohdalle? Ja sulkea se seinän puoleinen vaikka kokonaan.
Sitten seuraavassa korttelissa olikin ystäväni polkupyörät. Niitä oli Metropolin ja Centrumin välissä vaikka kuinka paljon. Eikä tässä vielä kaikki. Menin erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen – kai tiedätte mikä liike – siellä oli vielä kauheampi ruuhka. Jos saisin sanoa SOK:n johtajille, niin ehdottaisin parkkihalliin omaa pyöräparkkia. Ja siinä olisi esimerkkiä muillekin. Meinasin ”vahingossa” ajaa muutaman pyörän nurin. Olivat nimittäin ihan keskellä tietä, niinkuin voitte nähdä edellisen kirjoitukseni lopussa olevasta kuvasta.
Näistä pienistä korjauksista, jos kaikki tekisivät ne, kauppakeskuksista tulisi ihanteellisia ihan kaikille. Tosin nuo polkupyörän omistajat varmaan kiroaisivat kun juutalaiset. Enkä ole rasisti, mutta tämä sanonta on vaan melko yleinen. Ja mitä siihen parkkien järjestelyyn utlee, esim. nuo kävelykadun pyöräparkit ovat ihan hyviä. Ainakin näin kesällä, kun ihmiset ovat lomalla ja rannoilla makoilemassa.
En viitsi enempää jaarata, kun olen puhunut siitä jo ainakin 4 vuotta. Ja mitään muutioksia ei ole tullut.
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
Esteettömyysblogi 