Esteettömyysblogi

Valituskerho kokoontuu..

Päevee yleensä ensiksi, pirun kylmää päivää!

Kun katsoo mittariin, joka näyttää 23,5 astetta ei oikein huvita lähteä ulos kun kusikin jäätyy, sanovat vanhat ukot ja akat. Minä ainakin uskon, että lumeen tulee keltainen reikä, kun on kova pakkanen. Pakkasesta sain aasin sillan päivän aiheeseen. Taitaakin olla ainoa silta tällä hetkellä, mikä minulla on koska itsekin olen aasi vai mitä tuo sihteerikkö meinaa. – ”No aasi, mikä aasi”. No sitähän minäkin.

En tiedä, miten tämän jutun kirjoittaisin. Joudun likaamaan omaa pesääni. Tätä ei kaikki taida ymmärtää, minkä takia joudun tämän tekemään. Se kai selviää tämän jutun aikana.

Kun viisitoista vuotta sitten tulin taloon oli muitakin tämän kaltaisia taloja, ja niistä en löytänyt samanlaisia piirteitä kuin täällä. Se selvisi minulle sitten vasta kun talo yksityistettiin ja Invalidiliitto perusti Validia-yksikön taloilleen. Validia-yksikkö on eräänlainen rahankerääjä, joka on tavallaan täysin riippumaton Invalidiliitosta. Validia-yksikkö joutui tilittämään rahaa Invalidiliiton kassaan. Eihän siinä muuta olekaan kuin raha-automaattiyhdistyksen pettämistä, koska liitto ei olisi saanut lisärahoitusta. En vain tiedä mihin, kun se ei oikein näy meille asukkaille ja muille liiton jäsenille.

Kun vain tietäisin, mihin nämä rahat (jotka RAY yleensä antaa) toimitetaan, voisimme paremmin ymmärtää miksi liitto yleensä pettää. Nyt on asiat niin hullusti, että vanhoja työntekijöitä poistetaan käytöstä muka koulutukseen ja opiskelijoita ja täysin ummikkoja on otettu töihin, ja väkeä on aivan liian vähän.

Kerronpa omakohtaisen kokemuksen. Olinpa tässä muutama päivä erittäin jännittyneessä tilassa eli spastisessa tilassa (jokainen voi halutessaan googlata, mitä se tarkoittaa). Kun tulin ruokailun jälkeen huoneeseeni, ja koska uusi p-tuolini ei ole vieläkään kunnossa, istuin kelattavassa,  meinasin television laittaa päälle. Yhtäkkiä toinen käsi irtosi tukinauhasta ja putosi p-tuolin käsinojan reunan yli ja pääni, joka muuten on tyhjä kuin saapas, repsahti mukana reunan yli enkä voinut tehdä mitään vaikka olisinkin halunnut.

Tiesin että henkilökuntaa oli vähän töissä ruoka-aikana. Ja omana ruoka-aikana he eivät tee muuta kuin syövät ja juoruavat. Olin siinä asennossa klo 18-19 asti (ruoka-aika on klo 16-17 aikoihin). Nukahdinkin välillä väsymyksestä eli ilman alkoholia tai mitään muutakaan lääkettä. Havaitsin, että talossa on todella äänieristetyt seinät, kun koitin huutaa apua aina kun kuulin koneen rapinaa seinän takaa, se ei kuitenkaan auttanut.

Olin tässä asennossa ainakin kymmeneen (klo 22) asti kunnes yökkö tuli ja hän oli kai pessyt korvansa. Hän oli hyvin ystävällinen eikä mennytkään ensin naapuriin samaan kerrokseen vaan auttoi ensin minut pystyyn ja sen jälkeen sängylle makuulle. Tästä opin, että tämä juttu oli ainakin liian pitkä, mutta aivan varmasti totuuden mukainen. Kysynkin liitolta, missä ne kuuluisat rahat luuraavat? Vai ovatko ne herrojen taskussa tai pankkitileillä? Kun liitolla on ainakin kymmenen taloa tai vaikka kuinka paljon, niin eikö tällöin palvelua voisi hieman parantaa?

Mainittakoon, että minulla ei mitään soittokelloa. Siinä kaikki tällä kertaa, eläkäähän ihmisiksi! Ja tähän pienenä lisäyksenä, torstai-iltana minä en ole ihmisiksi!

Kiire, kiire ja kiire!

Hyvää päivää ja hyvää uutta vuotta tietenkin kaikille!

Uusi vuosi on taas alkanut ja vanha vuosi heitetty romukoppaan, enemmän tai vähemmän kostea sellainen. Aloitan tämän kirjoittamisen rauhallisesti, kuten aina, heh heh heh.. Kirjoitan tämän kiireistä, esimerkiksi hoitajien kiireistä ja muista kauppojen kiireistä ja ihmisten omista kiireistä.

Kiire on kyllä merkillinen asia. Se näkyy joka paikassa, välillä näkyy jopa hautajaisissa häistä puhumattakaan. Hautajaisista voisi sanoa, että papilla on kiire koko ajan lähinnä kahville. Ja häissä morsiusparilla on kiire, tiedätte varmaan minne. Nämä ovat ehkä huonoja rinnastuksia, mutta en parempaakaan keksinyt. Tämä saa kelvata.

Kun kauppojen joulukiire loppui, alkoi heti uusi talviale ja muut sellaiset kiireet. En tiedä onko tämä kapitalistinen yhteiskunta syy siihen, että näitä kiireitä on. Kun aina täytyy mennä ostamaan sitä sen tätä, jopa ihan turhaakin asiaa vaikka sellaista ei tarvitsisikaan. Mutta kun naapurillakin on, esimerkiksi auto, niin minulla pitää olla komeampi auto. Vaikka eihän minulla edes ole ajokorttiakaan, näin ajattelen.

Sitten niistä hoitokiireistä. On paljon laitoksissa asuvia, joiden elämä on hoitajien kiireistä kiinni. Kun hoitajat käyvät potilaan luona, he kerkiävät korkeintaan sanomaan päivää, kun he työntävät lääkkeitä potilaalle joko persuuksiin tai suuhun. Vaikka potilaalla olisi asiaa, he ovat jo menneet, oven napsahdus vain kuuluu. Heillä on useimmin kiire kahville kahvihuoneeseen. Useasti on sellainenkin tilanne, että hoitajat siirtävät tehtäviä toisille hoitajille, jos tehtävät eivät miellytä heitä.

Nyt on se kuuluisa kiire. Kun on ruoka-aika ja meidänkin talossa on siinä seitsemän kieppeillä syötettäviä henkilöitä, tämä on luonnollinen kiire, mutta onko se välttämätön kiire. Tietääkseni Joensuussa on aika paljon hoitajia työttömänä, ja yleensäkin loma-aikaan on hoitajia paljon liikkeellä. Kysynkin talojemme johtajilta, eikö ihminen ole enää mitään rahan hankinnassa? Rahanhankintaan käytetään vaikka minkälaisia konsteja, kuten esimerkiksi henkilökunnan vähennyksiä, joka ei ole välttämätöntä vaan päinvastoin.

En tällä kertaa enempää jaarittele. Toivotan hyvää vuoden jatkoa! Tapaamisiin jonain päivänä, silloin kun minullakaan ei ole kiirettä.