Esteettömyysblogi

Haitanvalvontaa ja muita esteitä

Päivee päivee! Ulkona taitaa vähän sataa. Jos huomenna sataa, niin sitten onkin kaksi sataa vaikka minua ei ole. Tämä oli aasinsilta, mistä päästään varsinaiseen aiheeseen. Mikä siitä sitten tuleekaan. Minä olen vähän kenkkuuntunut, kun tuota rahaa ei meinaa olla edes syömiseen tai sitten virvokkeisiin. Kuten niin moni tietää, että olen siinä mielessä tyhmä, että en pysty kirjoittamaan itse edes pankkikuittia. Tämä aiheuttaa sen, että minulla on niin sanottu edunvalvoja. Välillä kyllä tuntuu, että se on enemmänkin haitanvalvoja. Anteeksi vain edunvalvoja, joka muuten olet ihan mukava. Ja sitä paitsi siitähän sinulle maksetaan, että valvot niitä pirun haittoja. Rahaa ei oo, eikä sitä aina edes tuu eikä tule. Ja vaatteitakin pitäsi saada enemmän ja parempia eikä vain ”lumppuja”.

Ja sitten on toinenkin juttu, mikä kenkuttaa. Edelleen on esteitä ja näin tulee varmaan aina olemaankin. Marjalassa oli asuntonäyttely ja sitä rakennettaessa tuli insinööri, joka oli hieman nuorempi kuin tämä varsinainen työntekijä. Tämä työntekijä ei ollut katsonut ollenkaan piirrustuksia, jotka oli annettu hänelle käteen. Ne oli suunniteltu esteettömäksi, mutta kuinka ollakaan nämä miehet eivät olleet ollenkaan kiinnostuneita esteettömyydestä vain painelivat menemään siitä, mistä aita on matalin. Tämä insinööri puuttui keskusteluun ja sanoi, ettei tämä näin pitäsi mennä, että tästä tulee esteellinen. Ukko katsoi vähän ihmeellisenä ja murahti, että näin se on ennenkin tehty. Se paikka tehtiin sitten niin kuin aina ennenkin ja siitä tuli esteellinen, ja se jouduttiin korjaamaan välittömästi. Kyseessä oli jalkakäytävä, kuten yleensä on. Kurssin aikana kävimme useassa paikassa katsomassa, miten yleensä kaikki olivat esteellisiä. Tavallisesti talonyhtiöiden mielipiteet ovat hyvin huomioitu ja ovat edelleen. Mutta kuitenkaan mitään ei ole tapahtunut. Kyllä varmaan useimmiten ainakin sanotaan syynä olevan rahan puute vaikka käsittääkseni monessa paikkaa rahaa riittäisi luomaan sementtiä siihen esteen kohdalla ja silittämään se niin, että se on esteetön.

Mutta kaikkein paskamaisin, ainakin kesällä, on terassi jonne vammainenkin menisi, mutta kun ei pääse niin ei pääse. Vahtimestari vain hymyilee ystävällisesti. Voisin luetella useita paikkoja, mutta mainitsen vain muutaman liikkeen ja ravitsemuspaikan. Ensimmäisenä tulee mieleen Gloria ja sitten tulee mieleen parturiliike Mäkinen (nyk. Paananen), jossa käyn jatkuvasti samoin vieressä oleva pizzeria, Pizza Express, joka on mukavien ulkomaalaispoikien omistama. Näissä kaikissa on sama perusvika, ovet ovat liian kapeita. Kun olin kelattavassa tuolissa, huomasin monta muutakin paikkaa. Samoin julkisia liikennevälineitä, kuten linja-autoja, ei voi vammainen ja huonojalkainen käyttää ollenkaan tai kunnolla. Junalla voi suhteellisen hyvin kulkea, mutta kun olen aamu-uninen niin ei ole muuta kuin invataksi.