Esteettömyysblogi
Märkiä ja vähemmän märkiä esteitä!
1 kommentti
Kuten edellisessä jutussani lupasin, nyt olisi vuorossa se märkä juttu.
Tapauksen taustalle voin sanoa, että talomme sisäpuhelin ei ole enää aikoihin toiminut kunnolla. Joudun aina huutamaan apua jos hätä tulee, koska en saa huoneestani hälytystä annettua. Noh, kävi tässä päivänä muutamana tälläinen hoitrajien kiinni saamisen vaikeus. Itselleni tämä on erityisen vaikeaa, kun en tämän pyörätuoli jutun takia pääse itse edes liikkumaan. Mutta kyllähän minulla ääntä riittää, vaikka toisille jakaa mutta eipä se silloin auttanut. Aiemman huutelun aloitin jo klo 16.00 ja lopetin huuteluni kusilammikkoon päätyessäni noin kello puoli kymmenen aikaan illallla. Silloin oli jo minun housunikin jo vaihdettu. Ihmettelen vain sitä, miksi talon puhelimet eivät ole moniin kuukausiin toimineet ja miksi niitä ei laiteta kuntoon? Taloyhtiöllä ei ole varaa kommenttinsa mukaan. Meilläkään ei ole varaa kusta housuumme päivästä toiseen, ei varmasti mielytä ketään, ei edes niitä päättäjiä, jotka pihtaavat rahojamme. Talomme johtaja vs johtaja, talomme johtaja meidän puolellamme. Olisi mielestäni jo korkea aika saada asiaan jotain ratkaisua, ei tämä voi näin jatkua. Se on vastaan kehitystä ja liittomme rahapula ei ole niin suuri, että tätä asiaa ei pystyisi korjaamaan, jos vain sitä tahtoa riittäisi. No se siitä märästä tarinasta. Ei se kovin hauskaa ole, kokeilkaapa itse! ja varatkaa ämpäri viereen.
Uusi päivä ja uudet kujeet! Kävimme sihteerikön kanssa taas lounaalla, piristämässä kevät päivää. Kaikien tuntemalla Jokiasemalla, kaikkien kaveri karavaanien keskuudessa. Jokiasema on toiminut jo jonkin aikaa jo, mutta ennen se toimi melkeinpä vain ulkotiloissa. Nyt saavuimme laajennettuun ja remontoituun uuteen Jokiasemaan, oikein taksi kyydillä! Kun emme viitsineet palelluttaa itseämme, alkuperäisen suunnitelman Utransaarien tuulessa. No iloksi saimme huomata että jo lukuisat pyynnöt olivat tuottaneet hieman tulosta ja rampit olivat ovien pieliin ilmestyneet. Pientä hienosäätöä olisi vielä tehtävä, sen näette alla olevista kuvista. Vielä on siis parantamisen varaa, mutta hyvään esteettömään suuntaan ollaan menossa. Ja toivottavasti se parannus syntyy tässä kevään aikana, että pääsemme nauttimaan myös Jokiaseman juomasta sekä mahtavasta ruuasta. Palvelu oli kyllä hyvää ja huonompaakin ruokaa on tullut syötyä, en vain muista missä. hehehe. Mutta Nisse suosittelee ruokailemaan Jokiasemalla! Ei ainakaan rahat heti lopu! jos ei sitten koko illaksi jää sinne nautiskelemaan märkiä aineita.
Tässä tämä pakollinen naamakuva!
Oli valtava kapteeninleipä tämän laivan omistajalle! Onkohan kellään kapteenilla niin suurta suuta että menisi kerralla? en usko!
Palan painikkeeksi olis mennyt vaikka kaksi näitä!
Sihteerikkö lähti tällä kertaa hieman tavallista pienemmällä annoksella mukaan 😀
Kuten näette vielä on hienosäätöä rampeissa
rampit olisi helpompi laittaa kulkemaan suoraa ovelta niin ei tule tiukkoja käännöksiä.
Ps. niistä märistä jutuista puheen ollen, sihteerikkö päätti uittaa puhelimensa tiskialtaassa. 😀
Toivon että kaupunki ja mahdollinen paikanomistaja tekisivät yhteistyötä että näistäkin pikkuiloista voisivat kaikki nauttia!
Syöntiä ja juontia! mutta ei sitä kolmatta.
Kommentit pois päältä artikkelissa Syöntiä ja juontia! mutta ei sitä kolmatta.
Hyvää Päevvee vaikka siel onkin nyt suakelin kylymä tuuli!
En tiedä mistä johtuu, että aina kun vappu lähenee niin ilma senkus kylymenee. Onkohan ne porvarit jotka nyt voitti ne vaalitkin niin järjestäny ilmankin kylymenemään, piru vieköön! Että ihmisten täytyisi hikipäässä etsiä ja tehdä enemmän ja enemmän töitä, jotta pysyvät lämpösenä. Vaikka tiedän erään allekirjoittaneen joka käy joka päivä kuumana eikä kyllä tee niitä töitä. ja muutamia muita jotka nyt vaan muuten vain käyvät kuumina.
Vaikka itsekkin käyn joka päivä kuumana, huumorimielessä vittuillen itselleni ja muille. Yksi vittuilun aiheeni on nyt ollut se viimekerrallakin mainitsemani lääkärin lausunto. Kaikki nämä minun vittuilunikin voi tästä lähin pistää tämän minun kehitysvammani piikkiin, eihän kyse voi olla persoonasta 🙂
Ja ajatelkaas! Minulla oli oikein puku päällä, vaikka se alkuun meinasikin tuottaa vaikeuksia. Ennen kaikkea housujen suhteen.
Ainiin, kävin myös lauantaina serkkutytön ja hänen miehensä (joka on täysi poika minuun verrattuna) kanssa viettämässä minun 25- vuotis synttäreitä (67) Fransmannissa, syöden ja juoden hyvin. Alkuruokana oli jotain kuhaan liittyvää, mutta en tiedä tarkasti mitä se oli, mutta hyvää se ainakin oli! ja tietenkin asiaan kuuluva alku malja, shampanja joka oli tietojen mukaan aitoa ranskalaista suli suuhun. Maistuihan se happamalle viinille, älä loukkaannu serkkutyttö! Pääruokana oli ruokailijan kauhuksi iso grillipihvi kaikkine mausteineen, sialle sikaa ja senkin kyllä söin kuten sika 😀 En muista mitä ne muut söivät kun en omalta ahertamiseltani ehtinyt katsomaan. Ja sihteerikkökin meinasi nauttia kylmää ruokaa. jotain pupunruokaa se oli, jota en olisi syöny vaikka olisi maksettu! Kun tämä serkun mies on mukana, ei tarvitse kauaa miettiä mitä ottaa jälkiruuaksi. Se on aivan varmasti Irishcoffee! Jonka ohjeen annan kuvien yhteydessä. Se on kuitenkin alle 18- vuotiailta kielletty!! Ja muutenkin viisasten juoma! Vaikka kyllä se kai tyhmillekin käy, mutta haittavaikutukset ovat sen mukaiset. (voi siis tehdä tätä jälkkäriä aikuisten kesken kotonakin, tulee muuten halvemmaksi. Jos sattuu olla viskiä ja kahvia ja kaupasta juoksee khakemaan kermavaahtoa). Seuraavassa tulee kuvat ja muut sörsselit! Suuri kiitos Fransmannin työntekijöille esimerkillisestä palvelusta!
Teille hyvät lukijat! Pikaisiin palaamisiin, kerron erittäin märkiä tarinoita joten varautukaa sadetakkein tai kumihousuin!
Kiitos tästä hetkestä serkkutyttö ja poika 😀 Vaikka ettehän te taida enää myöskään sieltä nuorimmasta päästä olla! Tack for alla!
J
Tämä on se alkuruoka! Asettelu kuin suoraa pariisista!
Tässä on se jättimäinen annos, ei kyllä niin jättimäinen kuin rosson hirvi.
Tässä se taivaallinen jälkiruoka! takana oleva vesilasi ei kuulu asiaan. 4 cl Whisky 12 cl Kahvi 2 tl Sokeri (Fariini) 2 rkl Kerma
Tags: ravinto, ravintolat, synttärit
Parafestia ja rapukestejä
1 kommentti
Päevee rakkaat ja muutki lukijat!
Esittelen aluksi vanhan/uuden sihteerikön, joka ilmestyi naamani eteen ja enkä ollut tuntea häntä. Silloin kun oli vielä avustajan paikka auki, kun siitä oli puhetta ja vähän ajan päästä tuli puhelu että olisiko paikka vielä auki ja olisiko vielä mahdollisuus tulla töihin. Olihan se mahdollisuus. Ja siinä se istuu kuumalla pallilla, kirjoittelemassa sanelemaani tekstiä. Tiedä sitten onko se väliaikaista vai ei väliaikaista.
Tämä olikin niitä ainoita päiviä, jolloin olen ollunna ulkona. Muuten on ollut tuoli rikki tai olen ollut sairaalassa mahan takia, jopa kolme viikkoa kerrallaan, joka reiässä putki. Voi, olisi pitänyt kuva saada! Nenä reiässä oli, mutta persreiässä ei ollut.. Olisitte varmasti nauranut.
Laitan tähän blogi kirjoitukseen kuvakollaasin keväästä, kesästä ja syksyn alusta. Mutta on minulla vielä muutakin kerrottavaa.
Minä ihmettelen Suomen ulkopoliittista johtoa, joka väkisin aikoo mennä Natoliittoon. Sehän tietää sitä, että Suomesta automaattisesti tulee Venäjän sotilasraja, joka ei taidan tietää kovin hyvää. Te nuoret lukijat, lukekaapa Kekkosen ja Paasikiven kirjoituksia ja puheita ja Fagerholmin ja muiden teoksia. Saisitte aivan toisen kuvan siitä asiasta, herra Tasavallan presidentin poika, vaikka oletkin vihreä, en voi luottaa sinuun mokomaankaan. Kun olette toivon mukaan lukeneet Paasikiven tekstejä ja saaneet jonkinlaisen kuvan, siitä mitä voi tapahtua ja mitä muutama päivä sitten jo tapahtui (mm. ilmatila loukkaukset), ja kukaan ei tiedä mitä Porvoossa ja muualla Venäjän presidentin kanssa puhuttiin. Nyt me siirrymme kuvien pariin. Ei ne herrat kumminkaan meiltä kysy.
Tags: kesä
Istumista ja persereiän työntöä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Istumista ja persereiän työntöä!
Päivee ystävät ja kylänmiehet ja erityisesti naiset!
Eipä ole ollut näin kenkkumaista loppukesää miesmuistiin. Meinaan kun olen istunut viisi viikkoa kelattavassa tuolissa, enkä piru vie ole päässyt liikkeelle muuta kuin sievän sihteerikköni ollessa paikalla. Näinä hetkinä minun pitäisi saada tuoli takaisin, joko tänään tai huomenna. Mutta jos oikein veemäiseksi homma käy, niin se tulee vasta ensi viikolla. Kun siitä on joka paikka rikki, viimeksi meni vielä sähköt. Ei onneksi huoneen sähköt. Tämän sihteerikön kanssa olemme yrittäneet tehdä torttuja ja järjestäneet rapujuhlat, jotta olen pysynyt edes hieman pirteänä. Tässä kuva juhlista, jossa emme suinkaan poseeraa, sillä Sallinen otti niin monta kuvaa kerralla, yhdellä napsautuksella ukko oli ottanut vahingossa n.300 kuvaa. Taisi olla sihteerikön kameran syy.
Mutta muuten olen istunut kämpässä ja se on ollut yhtä helvettiä. kaiken lisäksi mikään ei toimi kunnolla, kun vanha ympäristön hallintolaite meni kaput. Arvatkee onko ollut peetä ja ärrää tässä huoneessa!! Ja muita ääniä, ei ainakaan salattuja eläimiä. Mikään ei toimi juuri tämän hallintolaitteen takia. Jumppari ja sihteerikkö ovat aina katkaisseet tämän tylsyyden. Ja eilen katkaisi joku muukin, mutta en kerro mikä..sen saa arvata! Ainakin ne jotka näkivät minut erään kaupan ovella maanantaina arvanevat mistä piristyksestä nyt puhun. Sen minä vaan sanon, että perseenreikä meinasi tulla samassa rytäkässä ulos, mutta sain sen vedettyä takaisin. Se siitä niin!
Helteisiä hajatelmia
Kommentit pois päältä artikkelissa Helteisiä hajatelmia
Päivää kaikki kuumuudesta kärsivät ja hikoilevat immeiset ja lukijat!
Ei sen puoleen, ei taida kirjoittaminenkaan olla kovin helppoa kummallekaan meistä. Järki juoksee vain klimppeinä. Ja sihteerillä on niin kuuma, että on vähän väliä vesilasi kourassa. Minun tekisi mieli kyllä jotain muuta nestettä, mutta kun ei ole, niin täytyy tyytyä siihen veteen. Ja kaakkuun! Joka on vielä valitettavasti uunissa.
Siitä puheenollen, kannattaa muuten itse tehdä kaakkuja. Ne ovat huomattavasti halvempia kuin ostetut. Lisäksi ne ovat parempia. Ja usein kaapista löytyy aineetkin valmiina. Siinä on muuten näin kuumina päivinä mukava askarrella, kun ulkona on liian kuuma ja minä nyt en voi olla siellä muutenkaan kun tuo kärry meni rikki. Ja siitä tuolista ei taida olla tietoakaan tällä viikolla. Perskele!
Jollette te ole sitten muutakaan keksineet, niin huomenna voi mennä rannalle tyttöjä katsomaan. Ja tytöt tietysti poikia. Sitähän ne kuitenkin tekevät, molemminpuolin. Hehe heh hee! Heh!
Ainiin, huomenna on kyllä muutakin katsottavaa, kuin vain tyttöjä ja poikia ja naisia ja miehiä. Tai niitähän sitä sielläkin on, nimittäin Eliittikisoissa. Jotka alkavat huomenna klo 18.00. Mukana ei valitettavasti ole Pitkänmäkeä, kun hän säästelee itseään Euroopanmestaruuskisoihin. Jossa hän aikoo heittää 90m vähintään, mitä en kyllä usko ennenkuin näen. Nimittäin nämä suurmiehet puhuvat niin paljon potaskaa, että sitä ei kukaan usko. Eiväthän he itsekään usko. Mutta onhan sitten selittämisen varaa, että ”olkapää oli niin kipeä..” ja ”tuuli oli sinne ja tänne…” ja mitä kaikkia kummallisuuksia radassa oli. Että he selittävät niinpoispäin.
Ja mainittakoon myös, että tämä saattaa olla vähänaikaa vaiti tämä ukko joka blogissa paasailee. Kun tämä mokoma sihteeri häipyy ensi viikon jälkeen. Tai voi olla, että tämä blogi muuttuu kakku- ja pihviblogiksi, et silleen.
Menkää nyt lämmittelemään, siellä on niin mukavan lämmintä suorassa auringonpaisteessa, jos kerran varjossakin on jo +30 astetta. Voitte ottaa vaikka kaljapullon siihen mukaan, niin ei tule nestehukkaa. Ja vielä tyttökaverikin, niin on ehkä jotain tekemistä. Heh heh hee!
Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Huhhuh ja lämmintä päevee!
Täällä puhuu vankina oleva mies, nimittäin pyörätuolin vankina. Ja vähän muutenkin tuntuu siltä, että näitä rajoituksia alkaa olemaan jo liikaa. Kela rajoittaa kyytejä ja muita asioita ja rahantuloa. Hallitus sentään antoi hyvän lainmuutoksen, jos se nyt kauan kestää se lainmuutos. Niillä kun on kummallinen tapa muuttua heti. Esimerkiksi ne ovat muun muassa muuttaneet invalidilakia, joka oli alunperin maailman kehittynein laki. Vaan eipä ole enää. Kaikki muka riippuu rahasta. Riippuuhan se, kun rahatuokkoja riiputetaan nenän edessä mutta ei anneta siitä.
Esimerkiksi meitä on paljon edunvalvonnan piirissä. Vaikka välillä tuntuu, että se on haitanvalvonta. Kuten eräs vanha avustaja aina vitsaili, että haitanvalvoja. En tiedä muistaako hän itse enää sitä juttua. Hän oli ensimmäinen avustajani Joensuussa.
Olen miettinyt paljon sitä asiaa, kuinka suurelta osin olemme yhteiskunnan valvonnan piirissä. On Kelaa, on sosiaalitoimistoa, on lääkintähuoltoa, joista ei ota pirukaan selvää. Vaikka olenkin kova selvää ottamaan. Ainakin selvinpäin, ainakin tällä kertaa. Mutta ei se paljon auta. Kun niistä ei ota millään tolkkua, pykälät todellakin kaataa toisen lain. Ja sitten seuraava pykälä taas toisen.
Toivon kuitenkin että ainakin henkilökohtaisen avustajan mahdollistava laki pysyisi mahdollisimman kauan ja sellaisena kuin se nyt on. Että sitä ei ruvettaisi rukkaamaan ainakaan huonompaan suuntaan. Olen nimittäin huomannut, että aina kun jotain saneerataan, niin rakennuksia kuin lakeja, niin se tehdään aina huonompaan suuntaan. Tai sanotaan, että melkein aina.
Mutta en nyt viitsi näin kuumalla ilmalla jaaritella tästä enempää. Toivon vaan, että herrat ja narrit alkaisivat järkiintymään. Narriahan ei kyllä saa järkiinsä millään, mutta herrat voisivat ehkä järkiintyäkin. Etteivät rupeaisi leikkimään, vaan söisivät tämän kuvassa olevan suunnattoman hyvän kakun. Vaikka onkin mutakakku nimeltään. Kyllä sen kanssa konjakkikin maistuisi, mitä nyt herrat yleensä juovat.
Eläkee ihmisiksi, ainakin vähän aikaa! Palaan sitten uusin aihein kun olen itse syönyt mainittua kakkua.
Rokkia ynnä muuta sitä sun tätä
Kommentit pois päältä artikkelissa Rokkia ynnä muuta sitä sun tätä
Päevee lukijat ja muut maan asukkaat, jotka helteestä kärsivät! Tulipa samalla aasinsilta aasille. Elikkä minulle. Kun tuo rokki tulla jollottaa, niin siitä on kyllä monta hyötypuoltakin. Niinkuin kaikista täällä olleista tapahtumista, jotka tuovat ulkokuntalaisia ja muita ulkomaalaisia, muun muassa savolaisia. Nämä tuovat meille rahaa ja sehän on aina hyvä asia. Varsinkin kun sitä ei ole, ainakaan meikäläisellä.
Sitten ennenkaikkea konserteissa ulkona on varmasti paljasta pintaa ja paljon! Ilman rajoja ja rajojen kanssa. Ei sen puoleen on siinä yksi vaarakin, se tuo erinäisiä rikoksia, nimittäin niitä s-rikoksia. Ne aiheuttavat sitten poliisille ja muille viranomaisille hommia. Eipä silti, eihän poliisilla muuten olisi mitään tekemistäkään. Täytyyhän niiden mokomien palkkansa saada. Meikäläinen vaan ihailee sitä ”Pielisen paljasta pintoo…..eikä ruppee rienoomaan…eikä lähde kihloja tienoomaan”, kuten laulussa sanotaa. Ja onhan niitä mukava katsella.
Meikäläiselle on tapahtunut jos jonkinlaista ennen ja jälkeen juhannuksen. Kävin oksentamassa yhden sairaalan osaston juhannusaattona ja piru vieköön selvin päin. Lääkäri vain totesi maanantai-aamuna, että ota uusiksi tämä juhannus, kun näin huonosti kävi. Ja minähän tottelin hänen määräystään. Kiitos vielä kerran 2G-osastolle ja henkilökunnalle. Sitten on mennyt kärrystä jalkoja poikki vähän väliä. Että ei tämä niin herkullista ole ollut tämä elämänkulku.
Itse en meinaa mennä rokkialueelle, koska se mökä kuuluu kyllä tänne Merimehenkadullekin asti. Ja kun torillakin on tapahtumia, että ei tarvitse mennä lähemmäs. Ilovaarikin kuuluu ihan kotikulmille asti, eikä tarvita edes radiota.
Eläkee ihmisiksi, kuten viime vuonnakin. Minäkin yritän, mutta epäilen, että se epäonnistuu. Varsinkin jos on näin kuuma. Tulee varmaan hankittua jotain juomia. Nimittäin ei-limonaadi-juomia. Alla esitys avustajan lomallelähtökahveista. Maistuis varmaan teillekin!
Rahattoman paskatautinen vappu
1 kommentti
Hyvää vapun jälkeistä olotilaa! Itselläni sellaista vielä ei ole, mutta voi tulla vielä tälle illalle, nimittäin sain vasta tänään vappurahaa.
Eihän se töllöily minultakaan jäänyt tekemättä. Joka minut tuntee, niin tietää sen varmasti. Ensinnäkin kävimme kaupassa vappuaattona, tai joskus silloin, hakemassa kermamunkkia Heinosen leipomosta kun kahvio ei ollut auki. Noh, kuten kaikki varmaan tietää tuon PT-talon keskellä sellainen kulma josta pääsee sisään vain mainitun leipomon toiseen kahvioon. Ja kuinka ollakkaan yritin epätoivoisesti kääntää pyörätuoliani oven suuntaan ja yhtäkkiä kuului vain PAM! Ja siinä seisoin enkä muuta voinut.
Onneksi oli puhelin ja avustaja mukana, tässä tapauksessa se puhelin oli tärkeä ja avustaja sitäkin tärkeämpi. Soitimme taksin, joka saapui melkolailla heti ja purskahti nauramaan, sanoen ”voi perkele sun kanssas!”. Käänsi lautaa sen verran, että sai sen jotenkuten ajokuntoon.
Noh, kun tulimme takaisin talolle munkkien kanssa ja meidän talon Mattimmekin oli paikalla ja hän taas teki ihmeen ja korjasi homman ainakin väliaikaisesti, noin 5 minuutissa. Mainittakoon että erään toisen firman korjaajalta menisi samaan puolisentuntia. En viitsi sanoa mikä firma on kyseessä, koska joudun asioimaan lähiaikoina heidän kanssaan. Ainakin jokainen vammainen sen tietää.
Sitten alkoikin varsinainen show, suoraan sanottuna paskashow! Kolme päivää tuli vettä, jonka jälkeen helpottui ja hain imodiumia. Ja vasta nyt se on sopiva. Aina ei kerinnyt edes pytylle. Housuni ovat siis melkein loppu. Onneksi äsken tuli puhdasta pyykkiä. Mutta pyykkikorissa on jo valmiiksi uusia. Että olen nyt varmasti pyykkikoneen suurkuluttaja. Mainittakoon, että tietyillä aineilla ei ole osuutta asiaan, vaikka niin luulisi.
Sitten vielä vapunaattona kävimme automaatilla ja kuinka ollakaan, eihän siellä mitään rahaa ollutkaan, vaikka niin toivoin. Se kun sitten harmitti, kun ei saanut vappusimaa, nimittäin kovennettua sellaista. Harmitti kyllä melkoisesti. Mutta sitten rupesin nauramaan teidän törttöilyjänne ja nauroin itseni kuralle. Olisikohan se kuratauti johtunut siitä? Heh heh he!
Syntymäpäiviä ja muuta hölmöilyä
Kommentit pois päältä artikkelissa Syntymäpäiviä ja muuta hölmöilyä
Hyvvee päevee!
Olen suu auki taas kun olen pitänyt suutani vähän aikaa kiinni. Vaikka enhän minä sitä kiinni malta pitää. Ja kun on tullut muutenkin hölmöiltyä. Ja vielä vanhennuttuakin taas vuodella – piru vieköön.
Se vanheneminen ei ole onneksi minun syyni, vaan vanhempieni jotka tekivät minut vähän liian aikaisin. Vai onko niin päin, että minä tulin liian aikaisin? Ja tosiasiassa tulinkin. Ja osittain sen takia istun nyt pyörätuolissa. Mutta haitanneko tuo mittään? Tuleehan hölmöiltyä vielä enemmän.
Muun muassa viime viikon torstaina ajoin vakituista oikotietäni Anttilaan ja takaisin. Ja takaisintullessa katselin nuorempaa avustajaani, kunnes rysähti. Ajoin täysillä päin tiiliseinän kulmaa. Avustajani kiljaisi ”Herranjumala!” vaan eipä vaan Herra Jumala auttanut, vaan piti soittaa Kimmolle ja Jannehan sitten väliaikaisesti laittoi tuolin kuntoon. Myöhästyneellä kyydillä tosin.
Tosiaan ajoimme tänne kämpälle ja korjasimme vielä hieman tuolia ja se meni viikonlopun yli niillä korjauksilla.
Mutta palataampa niihin syntymäpäiviin. Menimme tuohon naapurihotelliin, eli Aadaan, joka on neljän kadunkulman päässä (ei seinänkulman) ja tilasimme komeasti pihvit. Ja otimme samppkaljaa aluksi. Ja sitten lonkeroa. Ja muussia ja vihanneksia, joista vihannekset jäi minulta syömättä, ihan periaatteesta. Pihvi kyllä oli makoisa ja söin sen ihan perusteellisesti soosia myöten. Lisäksi luultavasti satuimme jonkun rakennusliikkeen harjakaisiin kun sinne ilmestyi työpukuisia miehiä (eikä yhtään naisia, valitettavasti) ja hanuristi. Kaikkia muita ristiä siellä olikin, niinkuin minäkin
Ja juhlan kruununa oli ainakin Kajlla ja minulla Irish Coffee. Totesimme sen hieman liian voimakkaaksi, ei viskin suhteen, vaan kahvi oli liian vahvaa. Mutta emme viitsineet keittiömestarille huomauttaa koska se oli joka tapauksessa hyvää. Ja Lisbeth joka joutui ajamaan puoleenväliin, katseli vesi kielellä samoin kuin avustajani, joka ei periaatteesta ottanut kun oli töissä. Niinkuin se olisi vaikuttanut mitään. Taikka tiedä häntä. Ainakin täällä talolla se olisi herättänyt hilpeyttä, jos olisimme tulleet niin sanotusti hiukasti horjuen, kuten laulussa sanotaan.
Se oli kyllä vaikeaa valikoida oikea ravintola. Sillä toiset olivat liian kalliita (ainakin minun pussilleni, mutta minähän en onneksi maksanut, sen sain tosin tietää vasta myöhemmin) ja joihinkin ei päässyt kun pöydät olivat liian lähekkäin. Joten päädyimme keskihintaiseen Aadaan. Mainittakoon, että Anttilan puolella on vain raput, joten sitä kautta ei kannata yrittääkään vaan pitää kiertää kulman kautta oikealle. Ja siitä sitten Aadan pääsisäänkäynnistä sisälle. Ja nythän siihen tulee terassi, johon pääsee ihme kyllä jopa pyörätuolilla. Jos pääsee. Sitä en vielä kyllä usko. Sitten voimmekin käydä vuorotellen JetSetissä ja Aadassa kaljalla, kun oikein janottaa.
Tämä onkin ainoa kulmaus, missä pääsee esteettömästi liikkumaan. Että jotain olen sentään saanut aikaan nalkuttamalla. Mutta keskikaupungilla ei ole yhtään paikkaa minne pääsisi. Mutta onhan tietysti teatteriravintola, mutta siellä taas hinnat ovat taivaissa. Ja kauempana on Kuunari Elina ja Romeo. Eis entään ole Juuliaa. Olisi sopinut paremmin. Niihin pääsee kohtalaisen hyvin. Ja sitten on se sininen pubi Matkustajasatamassa, sinne pääsee hyvin.
Jos haluaa katsoa kauniita maisemia, niin tämä niemen kärjessä oleva Jokiasema olisi mukava paikka. Sinne vaan ei vieläkään ole päässyt kaatumatta. Nimittäin jos ajaa pikkuisenkin sivuun, niin lentää keskelle käytäviä. Joko ei turvalleen tai turvalleen. Siitä on pyydetty monta kertaa jo tämän talonkin puolesta korjausta, kun se on vammaisten suosikkipaikka, mutta kun se ei ole vielä mennyt vielä paikan omistajan päähän että se olisi myös rahatienestin paikka omistajalle.
Huomaankin, että tämähän on romaani. Joten lopetan tämän höpötyksen tähän ja laitan muutaman kuvan sinne piristämään tekstiä, joka on jo yli 500 sanaa.
Seurakuntaa ja päppänöitä
Kommentit pois päältä artikkelissa Seurakuntaa ja päppänöitä
Heippa kaikki blogini ystävät ja viholliset!
Tämän viikon viikonlopuksi pitää tehdä muutama huomio ja antaa herkkuresepti. Olen kuunnellut ohimennessäni kun ev.lut.seurakuntakeskus uusitaan, ja olen kauhunsekaisin tuntein katsellut nimenomaan portaita. Ja kysynkin suoraan seurakunnan johtajilta, että aikovatko he tehdä kunnollisen pääsyn muillekin kuin terveille, vai polkea Jeesuksen sanomaa siinä, että sairaat ja vanhukset tulkoon luokseni. Jos taivaan valtakunnan portaat ovat yhtä hankalat kuin nyt näyttää olevan seurakuntakeskuksella, niin kyllä sinne jää menemättä melkeimpä keneltä hyvänsä. Ei millään pahalla.
Sitten vähän kevyempiin asioihin. Nyt on EuroSport ja muutkin maksulliset kanavat alkaneet lähettämään urheilua oikein roppakaupalla viikonloppuisin. Ja parin viikon päästähän alkaa olympiakisatkin Sotsissa. Tänäkin viikonloppuna on kymmeniä lähetyksiä mm. Australiasta ja Keski-Euroopasta ja Amerikasta. Eri Eurocuppeja ja snookerin MM-kilpailuja ym. Joten siinä tulee nälkä. Annampa tässä pienen vinkin siihen, ettei mainittu olio tule vieraaksi. Tämä on vähän samanlainen kuin pizza, mutta vielä helpommin tehtävissä. Katsoin kellosta aikaa, niin eihän siinä mennyt tuntiakaan, tosin kaapissani oli kyllä valmistusaineita valmiina.
Tässä kuvassa taaimmaisena on juuri leivottuja Nissen Äidin Päppänöitä. Huomatkaa nimi päppänä, se on äitini omakeksimä nimi, ilmeisesti jonkinlainen murresana. Sitä en koskaan kerinnyt kysymään. Välissä on tuttuja joulutorttuja, joiden reseptiä ei varmaankaan tarvitse käydä läpi. Etummaisena on hedelmäsalaatti, joka tälläkertaa koostuu luumusta, viinirypäleistä, appelsiinista, baanaanista ja säilykehedelmäcoctailista. Jäätelöpurkin kokoinen annos tulee maksamaan noin 2,5euroa, että ei ole hinnalla pilattu. Sitten ne päppänät, tälläkertaa niinkuin minä ne tänään tein. Paketillinen voi- tai torttutaikinaa, jaetaan levyt puoliksi ja voidellaan kananmunalla. Päälle tuli hirven säilykelihaa ja osaan meetwurstia ja kebablihaa. Kaikkiin vielä raakaa sipulisippua, tomaatinsiivu ja runsaasti emmentalraastetta. Ja jos on vielä valkosipulia, niin sitäkin voi laittaa. Avustajani unohti sen tänään kokonaan. Ja jokainen voi katsoa vaikka kaappiinsa jos siellä on vanhoja tai kohta vanhentuvia aineksia jotka sopisi täytteeksi. Siis jos ne eivät vielä kävele vastaan. 10 päppänän hinnaksi tuli noin 5 euroa, mutta ilman kallimpaa hirvenlihaa hinta on vieläkin vähemmän.
Näillä eväillä pitäisi jaksaa katsella urheilukilpailuja ym. kilpailuja ja käydä vielä hiihtämässäkin, mikäli kerkiää. Jos haluaa vielä herkutella enemmän, niin suosittelen jotakin hyvää juotavaa, kuten esim. puna- tai valkoviiniä tai limonaatia, nimenomaan lapsille. Se lapsikäsitys on vaan vähän niin ja näin täällä Suomessa.
Mutta eläkee ihmisiksi! Ja nauttikaa 🙂 Ja hyviä kisoja kaikille! Ja muistakaa tulevat olympiakisat, silloin niitä päppänöitä menee enemmänkin, että kannattaa tehdä pakasteeseen.
Vaikenen taas vähäksi aikaa, muuten minä taas auon päätäni, kuten ennenkin.
Esteettömyysblogi 