Esteettömyysblogi

Esteellisiä katuja ja pirun äänekäs remontti

Terve kaikki lukijat, niin hyvät kuin huonotkin!

Muistatteko kun olen useaan otteeseen kirjoittanut Joensuun ja muun maailman esteistä? Ne eivät suostu lähtemään tuolta kaduilta. En tiedä onko suunnittelijoissa vika vai tekijöissä. Luultavasti kummassakin. Niitä esteitä tulee aina vain lisää. Yksi pahimpia tällä hetkellä on Ison Myyn ja Metropolin välinen mukulakivi kävelykatu. Nykyään ajetaan esimerkiksi pyörätuolilla aika paljon ja se on hyvin hankala kohta. Yleensä siinä on vielä kaksisata autoa ja sata pyöräilijää niin kulje siinä sitten paskat housuissa (se menee väkisin kun joka puolelta tulee autoja). Se on paha paikka. En tiedä minkälaiset päästöt siitä saisi mitattua kun bensa haisee ja kaikki haisee, itsekin haisen. Eikö nyt vihdoinkin opita rakentamaan esteettömiä katuja? Hajupäästöistä emme pääse mihinkään (niitä tulee joko luonnollista tietä tai autojen pakokaasun muodossa). Tuo paikka on myös liikenteelle kauhea, kun kaikki ajavat siitä Alkoon viinanhimoissaan, itsekin ajan. Pyydän tähän yleistä vastausta niin yleisöltä kuin tekijöiltäkin.

Sitten toiseen asiaan. Meillä on alkanut täällä remontti. Se kestää ainakin kaksi kuukautta. Kuvitelkaa minkälainen ryske ja ryminä täällä käy, porat soittaa saksanpolkkaa, ainakin näin luulisin, seitsemältä aloittavat ja klo 16 lopettavat. Voitte vain kuvitella miten täällä on hermot pinnassa yhdellä jos toisella, niin meillä kuin johtajilla, kun on muuttoja edessä ja takana, onneksi minulle on luvattu, ettei tarvitse muuttaa. En tiedä kuinka sitten tarkenen. Täytyy panna kaikki vaatteet päälle. Korvalappuja tai kuulokkeita itselläni ei ole, luoja varjele.

Ei tällä kertaa sen kummempaa. PS: Serkulleni Lisbethille sellaisia terveisiä, että vaikka en ole kirjoittanut pitkään aikaan, niin kyllä minä hengissä olen. Mikäs pahan tappaisi. Kuinka se Kai voi? En tiedä, kerkeänkö käymään siellä ennen lopullista syksyä. Kyllä tekisi mieli, mutta kun rahaa ei ole, niin ei ole, perkele.

Paska reissu ja erään muijan tekosia

Terve kaikki ihmiset niin köyhät kuin rikkaatkin ja niin sairaat kuin terveetkin!

Ensin minä paskannan housuihini ja joudun käyttämään viimeiset housuni kun kaikki ovat pyykissä kusen takia. Sitten rakas sihteerikköni meinaa pyörtyä linja-autoon ja hänet viedään ambulanssilla eteenpäin (tai paremminkin taaksepäin Outokumpuun). No, eihän tämä elämä olekaan ollut muuta kuin paskaa ja kusta näiden viime viikkojen aikana. Kun tuo saamarin apuvälinekeskus ei anna mitään tietoa nurkassa huoneessani seisovasta kärristäni. Se on seisonut siinä kohta kolme viikkoa eikä mitään tapahdu, perkele! Eikö ne pirulaiset voisi tulla edes katsomaan, mokomatkin, ja viedä sitten korjattavaksi jos siinä on jotain vikaa. Minä en uskalla siinä edes istua enkä ajaa sillä tällä hetkellä. Olisin itselleni ja toisille vaarallinen jos lähden sillä ajamaan. Kyllä minä taidan nyt sanoa sinulle, edunvalvoja, että eikö ole mitään mahdollisuutta näin julkisessa keskustelussa sanoa mikä on minun rahatilanteeni. Ei 260:llä elä, kun pitää ostaa vielä housuja ja kenkiä ja jopa paitojakin. Tähän voisi saada tämän talon henkilökunnan todistuksen, jos haluat. Mutta ethän sinä kuitenkaan usko mitään, kun minäkään en usko sinua enää, mutta tulemme vielä yhteisymmärrykseen. Eikö olisi mahdollista esimerkiksi, että sinä annat minulle isomman rahan kerrallaan ja valvot tarkemmin, miten sitä käytetään, esimerkiksi 300 kuukaudessa, se olisi jo kohtuullinen. Kyllähän täällä menoja on, mutta ei ole tuloja. En ole kahteen vuoteen käynyt esimerkiksi Loviisassa vaikka Loviisan serkku pyytelee käymään, mutta hän ei pääse tänne käymään miehensä sairauden takia. Minun kuntoni on suhteellisen hyvä, piru vieköön, enkä aio kuolla kiusallanikaan ennen kuin olen täyttänyt sen 100 vuotta.

Joka tapauksessa, toivon ja uskon, että ymmärrät tämän purkauksen, tosin, tämä nyt ei ole mikään purkaus kun tämä raha-asia kävi hermoille jo ennen kuin menin automaatille. Sihteerikköni näytti jo ennen automaatin painamista sormillaan kahta ja minä suutuin jo siinä vaiheessa. En sihteerilleni vaan tähän tilanteeseen. Kun en saa edes lainattua mitään millään kortilla. Muistelepa itse omia opiskeluaikojasi.

Toivon että parannamme suhteitamme molemmin puolin. Toivon että muutkin ihmiset ymmärtävät minun perkeleeni tuolla kadulla, kun oikein kiroan kaikki asiat.

No, toivotanpa kaikille hyvää viikonloppua kun minä jään yksin vankilaan. Ei kyllä paljon naurata mutta vähän kuitenkin, kun tuo sihteerikkökin hymyilee niin kauniisti.

Vähiä vaatteita ja lentoja sinne sun tänne

Terve vaan kaikki niin Facebookissa kuin muuallakin eri linjoilla!

Kesä on kohta mennyt ja se on mennyt melkein sängyssä. Ei suinkaan siinä mielessä kuin jotkut voisivat ajatella, vaan kokonaan perseongelmien vuoksi. Eihän se nyt kuitenkaan haittaa elämää kovin paljoa. Suurempi haitta on tuo samaarin pyörätuoli, kun se on aina rikki. En tiedä onko mikään pyörätuoli niin rikki kuin tämä ja tämä on vasta noin kuuden kuukauden ikäinen. Kuvitelkaa autoa samassa iässä ja sitä pyhää lehmää, niin kuin Intiassa pidetään autoa pyhänä lehmänä. On kamalaa kuumana kesäpäivänä olla sisällä varsinkin kun ei ole naista bikineissä tai ilman lähellä. Jos siinä mielessä ajattelee, niin se olisi aika mukavaa. Jos nämä ohjaajatytötkin kulkisivat bikineissä, se olisi aika piristävää. Tosin osa näistä muistuttaa enemmän autoa siinä mielessä kuin Intialaiset ajattelevat autosta. Ei vaan tule niitä kuumia ilmoja. Minä olen koko ajan toivonut oikein lämmintä, että tuo sihteerikköni olisi vähän vähemmissä vaatteissa, kun se on muutenkin mukavan näköinen (sihteerikön huomautus: toivotaan ensi kesästä lämpimämpää). Kyllähän lämmintä talvellakin on kun panee ikkunat kiinni. Älkää katsoko ikkunoihin, siellä saatta näkyä jotain mielenkiintoista. Mutta nyt alkaa paskan puhuminen loppua. Koitan keksiä jonkun tärkeämmän aiheen.

Olen joutunut kulkemaan niin sanotulla kelattavalla tuolilla. Olen kyllästynyt siihen kilinään ja kolinaan mitä nämä kelattavat tuolit pitävät varsinkin katujen kynnyksillä. Ja niitä täytyy vetää takaperin välillä ja se on aika vittumaista suomeksi sanottua ja kaikilla muillakin Euroopan kielillä varmaan. Ja vielä kun muun muuassa autot pukkaavat eteen erilaisissa risteyksissä ja ihmiset painavat nappuloita liikennevaloissa niin kuin haitarinsoittajat konsanaan – sillä ei ole mitään merkitystä. Ne valot on kytketty siten, että ne toimivat yhtäaikaisesti. Sillä napin painamisella ei ole kerta kaikkiaan mitään merkitystä. On tyhmää, että liikenneinsinöörit ovat kytkeneet ne yhtenäisesti. Niinhän sitä sanotaankin, ettei mikään ole niin tyhmää kuin insinööri. Tämä hankaloittaa muun muuassa minun kulkemistani. En aio vielä kuolla, ainakaan liikennevaloihin, joten tehkää järkevämmät suunnitelmat, jos sitä järkeä nyt yleensä on. Niin kuin Marjalassa noin 15 vuotta sitten eräs työmies sanoi työmaasta, että me tehdään se niin kuin se on ennenkin tehty, mutta insinööri muutti sen uudenlaiseksi.

Nyt saa tämä paskan puhuminen loppua, vaikkei tuo äsköinen ollut sen enempää paskaa kuin edellinenkään, vaan aivan totta. Voisin mainita useita esimerkkejä suunnittelusta, kuten Tikkamäellä tyttö joutui pyörätuolilla ambulanssin alle korkean kynnyksen takia. Nuo kynnykset ovat hirmu vaarallisia.

Mutta nyt loppuu tämä paskan puhuminen kokonaisuudessaan vähäksi aikaa, mutta ei kovin kauaksi aikaa. Olen vain niin kyllästynyt näihin niin sanottuihin suunnitteluihin, kaupoissakin ovat sisäovet päin helvettiä.

Näkemiin taas vähäksi aikaa, varsinkin vähävaatteelliset kullanmurut!