Esteettömyysblogi
Koulut alkaa ja sihteeri muuttaa
1 kommentti
Päivee!
Ja vähän viileämpää päivää, mutta näyttää tuo jo nousevan normaalilukemiin. Tietenkin sen takia, kun ei ihan vielä, mutta kohta alkavat koulut. Rantakylässä muistaakseni alkaa elokuun puolivälissä. Hyh hyh opettajat että viitsittä lähteä lomilta tankkaamaan nuorten päihin usein sellaista tietoa, mitä he eivät tarvitse. Ainakin minun mielestäni. Ainakaan suurinta osaa nuoria.
En nyt viitsi ruveta luettelemaan niitä aiheita. Mutta esimerkkinä pitää sanoa pakkoruotsi. Ja monta muuta sellaista asiaa, mitä nuoret eivät välttämättä tarvitse koskaan elämässään. Tai ei nyt välttämättä koskaan, mutta hyvin harvoin kuitenkin. Varsinkin jos he menevät tai pääsevät suoraan työelämään. Minkä toteutuminen on nykyisen hallituksen aikaan yhtä vaikeaa kuin koulunkäynti.
Mutta pakkohan niiden sinne on mennä, jollei muuten niin opettajien kiusaksi. Taas alkaa isän ja äidin käskyt kotiintuloajoista. Ja sekös kenkuttaa isompien ja vähän pienempienkin nuorien mieltä. Ja sitten rellestetään viikonloppuna oikein kunnolla. Vaan älkää kuitenkaa liian kunnolla rällätkö. Siitä voi vielä poliisi antaa sakot ja silloin vanhemmat suuttuvat kun he joutuvat maksumiehiksi. Ja tiedättehän mitä siitä seuraa, jos seuraa. Jos vanhemmat ovat hidasliikkeisiä immeisiä, niin eihän siitä silloin mitään seuraa. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat antavat selkään ja sehän ei ole mukava juttu.
Että naatitaan nyt pari viikkoa vielä raahasta. Ja surraan sitten kun sen aika tulee. Siellä on nimittäin kuitenkin kuuma siellä koulussa, ja vituttaa. Et silleen.
Kiitän vanhempaa sihteeriäni hyvästä työstä, hän mokoma muuttaa Tampereelle! Sanon hänelle vain, että senkin ryökäle! (Sihteeri vastaa, että itte oot ryökäle! Ja kyllähän noita sihteerejä löytyy jatkossakin, keitä kiusata :))
————-
In english:
Offcourse, when temperature is getting higher after a cooler night, the start of school year is drawing near. Mean teachers call youth to attend classes and teach such unimportant skills as swedish. Skills that the youth will not need in their lives. Especially if they start working straight after school.
This means also that it gets wilder on the weekends. A word of warning to you all: dot’s get too wilt. Police might get interested and write a note with check, and thet won’t make your parents happy.. So let’s enjoy the summer for couple of weeks and mourne when it’s time.
A second thing, my good old secretary will quit her job after this week and move to Tampere. What a scoundrel!
Juhannukseni suihkukaivona Tikkamäellä!
1 kommentti
Päivee rakastetut lukijat, jos niitä nyt sitten on!
Johan tässä on juhannuskin mennyt ja kesä alkaa olla lopuillaan, vaikkei nyt ehkä siltä näytä. Siitä juhannuksesta puheen ollen, itse oksensin juhannuksen pellolle jo aattona. Minkä takia, sitä kun ei kerrottu tai tiedetty Tikkamäen hotellissa, kuitenkin tarina on tällainen. Olin juhannusaattoa edeltävänä päivänä ottanut viskijuomaa ja perjantaina rupesin iltapäivällä voimaan pahoin, oletin, että olotila on edellisillan viskijuomasta johtuvaa. Mutta tilanne vain huononi ja vettä tuli suusta ja nenästä kuin suihkukaivosta, tämä on sitten ihan totta. Onneksi tilanne sitten rauhoittui hetkeksi ja päätin soittaa taksin, sitten mentiinkin jo Tikkamäelle ensiapupäivystykseen. Hoitajat tulivatkin heti katsomaan ja lappuranneke lyötiin käteen ja sanottiin, että odota vähän aikaa. Pakkohan siinä oli sitten odottaa. Sitten alkoikin seuraavanlainen rumba, ei mikään tanssirumba vaan koerumba. Ensin tuli tippaiita, joka otti verikokeet ja niitä oli paljon, en edes laskenut montako purkillista otettiin, en tiedä paljonko hyvää ainetta meni viemäristä alas, mutta aika paljon. Seuraavaksi seurasi pieni tauko, jonka jälkeen lähdettiin toiseen kerrokseen, ei sentään vielä osastolle vaan röntgeniin. Röntgenin jälkeen palasin ensiapuun ja puoli kolmen aikaan aloin itse huomauttamaan, että mihin minun paperini ovat hävinneet, kun olin jo nelisen tuntia odotellut. Paperit löytyivät vihdoinkin, en vain tiedä mistä ja pääsin huoneeni ovelle ja silloin se räjähti. Ensimmäinen suihku päivällä oli vielä pieni verrattuna tähän, jonka oksensin suoraan huoneeni ovelle. Valehtelematta seuraavaan kymmeneen minuuttiin en saanut oksennussuihkulta suutani kiinni, vaikka eihän se muutenkaan pysy kiinni. Siinä vaiheessa minulla oli jo letku nenästä mahalaukkuun. Että sillä viissiin olin varmana aika hölmön näköinen juhannusilmestys, vaikka sitähän minä olen muutenkin! Vielä täytyy kiittää osasto 2G:n kirurgian henkilökuntaa, siitä että he sietivät minua näinkin kauan siellä ja lääkäri tänä aamuna lähteissään sanoi, että koitappa ottaa juhannus alusta.
Varokaa näitä ketjutartuntoja, sillä epäilen suuresti, että yläkerrassa asuva mukava kaverini tartutti ensin kauniin avustajan, joka on tällä hetkellä meillä sama, sen jälkeen avustaja toi sen minulle, SENKIN RYÖKÄLEET!
Terveiset Tikkamäen henkilökunnalle ja eräälle lääkärille, jonka nimeä en tiedä.
Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kävimpä toissapäivänä tämän ns. vanhemman sihteerini kanssa kaupassa. Ja ensimmäinen este löytyi heti tuon Metropolin sisäpuolelta. Nimittäin melkein törmäsin pöytään ja tuoliin, jotka oli aseteltu siten, että siitä on liikuntaesteisen melko vaikea liikkua. Samoin kuin heikkonäköisten.
Ihmettelin, että mitä kautta tässä nyt sitten kiertäisi. Kun joka paikassa oli ihmisiä. Voitte vain kuvitella istuvanne pyörätuolin ja ajavanne pöytien välistä varsinaiselle rampille. Joka on reilun metrin leveä. Siinä on välissä vielä rappunen. Tästä voisi antaa Metropolin omistajille vähän huomautusta.
Olisiko mahdollista joko uusia koko luiska ja siirtää sitä vähän keskemmälle, elikkä nykyisten portaiden kohdalle? Ja sulkea se seinän puoleinen vaikka kokonaan.
Sitten seuraavassa korttelissa olikin ystäväni polkupyörät. Niitä oli Metropolin ja Centrumin välissä vaikka kuinka paljon. Eikä tässä vielä kaikki. Menin erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen – kai tiedätte mikä liike – siellä oli vielä kauheampi ruuhka. Jos saisin sanoa SOK:n johtajille, niin ehdottaisin parkkihalliin omaa pyöräparkkia. Ja siinä olisi esimerkkiä muillekin. Meinasin ”vahingossa” ajaa muutaman pyörän nurin. Olivat nimittäin ihan keskellä tietä, niinkuin voitte nähdä edellisen kirjoitukseni lopussa olevasta kuvasta.
Näistä pienistä korjauksista, jos kaikki tekisivät ne, kauppakeskuksista tulisi ihanteellisia ihan kaikille. Tosin nuo polkupyörän omistajat varmaan kiroaisivat kun juutalaiset. Enkä ole rasisti, mutta tämä sanonta on vaan melko yleinen. Ja mitä siihen parkkien järjestelyyn utlee, esim. nuo kävelykadun pyöräparkit ovat ihan hyviä. Ainakin näin kesällä, kun ihmiset ovat lomalla ja rannoilla makoilemassa.
En viitsi enempää jaarata, kun olen puhunut siitä jo ainakin 4 vuotta. Ja mitään muutioksia ei ole tullut.
Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Terve vaan kaikki! Totesin äsken, että tulisipa jo lämmin ilma, niin ei tarvitsisi näitä takkeja päälle ja naisetkin vähentäisivät vaatetusta. Ja avustajakin voisi tulla bikineissä töihin. Hahah haaa!
Mutta siitä mistä aion puhua, on vähemmän naurettavaa asiaa. Olen tässä parina päivänä tavannut kolme naishenkilöä lapsineen, ilmeisesti maahanmuuttajia. Jostain syystä, luultavasti, olosuhteiden pakosta. Ihmettelen vain sitä, kuinka jotkut heistä opettavat lapsia suhtautumaan vammaisiin. Kuinka he voivat tehdä kun vammainen tulee näkyviin jossain, esimerkiksi Anttilan käytävällä, että he peittävät jonkun lapsen silmät. Kun taas kaksi muuta ihmistä antaa lapsen vapaasti ja suhtautuvat iloisesti ja ystävällisesti kun heille menee juttelemaan heidän kanssaan.
Onko tämä yksi, joka peittää lapsen silmät ettei hän näkisi vammaisia, saanut jonkunlaisen kokemuksen sieltä edellisestä asuinmaasta, joka stressaa häntä vieläkin kun hän näkee vammaisia? Voi olla, että hänen sukulaisissa on ehkä joku joka on saanut vamman jota ei ole voinut korjata. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Kuinka tämä vaikuttaa tähän nuorimmaiseen lapseen? Peittämällä lapsen silmät, hän vain opettaa lapselle, että tässä on jotain outoa. Kun taas nämä toiset kaksi kertovat sitä, että vammainen kuuluu luonnollisena osana yhteiskuntaan.
Minä ainakin morjenstan heitä kuten ennenkin ja ainakin kaksi näistä pienistä vekaroista ovat kuin elohopeoita. Kovia nauramaan ja iloisia. Voivatkohan nämä kaksi lasta auttaa tätä pientä lasta suhtautumaan myöhemmin sitten vammaisiin normaalisti? Ja ne kaksi muuta naista sitä yhtä täti-ihmistä? Ties vaikka olisi sukupolvijuttu? Kun naisten ikää ei kehtaa kysyä, mutta että se lapsen silmät peittänyt vaikutti vanhemmalta.
Toivotan kuitenkin heidät tervetulleiksi Suomeen elämään ja elämöimään, kuten suomalaiset. Ja toivon, että joku muukin sanoisi heille, että meitä on täällä moneen junaan, vammaisiakin. Ja kaikki tulemme toimeen keskenämme eikä ole syytä millään tavalla pelätä tai piilotella vammaisia. Muuten tämä muodostuu aikamoiseksi esteeksi, muun muassa keskinäisessä kanssakäymisessä. Koska täytyy todella sanoa, että he ovat hyvän näköisiä ja huumorintajuisia – ainakin nämä kaksi. Kolmannesta en ole vielä saanut selvää. Epäilen, kuten sanoin jo aikaisemmin, että hän on kokenut jotakin mystistä, joka on sitten jäänyt mieleen ja reaktio kaupungilla oli mikä oli.
Voisiko sosiaalitoimisto ehkä auttaa tässäkin asiassa maahanmuuttajia?
———–
This one I have to tell You also shortly English:
I had one weird moment in the town the other day. While rolling through Anttila’s corridors i met three immigrants with their children. One women saw me, and her reaction was to cover one childs eyes so that the child wouldn’t see mee. Where did that reaction come from? Has she fronted something mystic in her former homeland that the reaction was like that towards persons with disabilities? Or is it an age-gap? Woman with this reaction was a bit older than the other twos, who gladly chatted with me and were genuinely happy. I hope these two women with norman reactions could teach this ole lady how took the situation, and maybe their children can later on also teach this one child who got her eyes covered. Anyway, I welcome them all to Finland!
Kuulumattomat juhlat ja jouluntoivotus!
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuulumattomat juhlat ja jouluntoivotus!
Päivee! Ja lumista päivee! Kyllä isäukko nyt antaa lunta kun sitä niin pyydettiin. Kun ei antaisi liikaa, ei sen niin paljon väliksi ole. Hyvä kun maailmancup-hiihdot päästään suorittamaan. Suomikin alkaa juhlimaan menestyksillä. Heh heh! Menestyksillä…. Toinen ja kolmas sija.
Kuten muistatte viime keskiviikolta, sähkeuutisissa oli maininta talomme merkkipäivästä, 40-vee. Ei kuitenkaan SE vee, vaan vuosimäärä. Oli ne kyllä melkoiset pippalot, olihan siellä ihan kunnon kuohuvaakin. Oli vaan turhan vähän. Onkohan kaksi lasia kymmenen vuoden päästä? Sen näkee ken näkee. Olihan siellä kaikenmoisia kronikoita ja juhlapuheita, joista ei kuulunut oikein kunnolla mitään kun ei ollut noita äänentoistolaitteita. En tiedä onko talo niin köyhä, vaiko Kuva ja ääni niin ylpiä ja rikastunut urheiluhallin laitteista, ettei voi antaa edes kahden tunnin ajaksi laitteita käyttöömme. Silloin olisi ollut helpompi kuunnella mitä kukin puhuu näistä Validia-talon johtajista ja Invalidiliiton entisten työntekijöiden muisteluksista.
En ole varma kuulinko oikein hallituksen suunnitelmista vähentää edelleen vammaisten oikeuksia, vaikka kaikki EU:t ja YK:t ja muut tahot ovat allekirjoittaneet sopimuksen, niin Suomi ei ole vielä ratifioinut ainuttakaan. Kuulemma tällainenkin ihme saattaisi olla tulossa tänä keväänä, jolloin se sitoisi Suomea paremmin kuin pelkkä allekirjoitus.
En nyt kuitenkaan rupea pohtimaan sitä enempää tällä kertaa. Kun en siellä tungoksessa kuullut oikeastaan kunnolla mitään. Kiitin vain kun pääsin pois. Vaikenen tällä kertaa ainakin kahdeksi viikoksi ja aloitan ensi vuonna uudelleen samat marinat kuin aina ennenkin. Tai ehkä jotain uusia. Kehuja ja marinoita. Mutta ehkä vähän toisella äänensävyllä kumpiakin. Varokaa vain kaupungin ja valtion herrat ja rouvat ja miksei myös neidit, onhan siellä neitejäkin tietääkseni. Voivat kyllä olla vaikka vanhoja piikoja. Empä tiedä.
Toivotan kaikille lukijoille ja muillekin ihmisille Hyvää Joulua ja luonnikasta Uutta Vuotta. Ja lapsille vielä terveisiä, että tontut ovat jo liikkeellä, että olkaahan kilttejä. Hah hah haa!
4 vuodenaikaa esteettömyyden kannalta
Kommentit pois päältä artikkelissa 4 vuodenaikaa esteettömyyden kannalta
Päevee!
Kuten kaikki ovat huomanneet, Suomessa on neljä vuodenaikaa. Jotka joskus ovat melkein samankaltaisia: kylmiä ja sateisia. Joskus taas pirun kuumia ja vähemmän sateisia. Tälläkertaa on sen viileämmän puolella, sitten tuleekin se hyinen talvi. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
En viitsi kaivaa koko repertuaariani kuvien suhteen, vaan tyydyn näihin syyskuviin. Koska ne ovat ehkäpä kauneimpia heti alkukevään jälkeen. Alkukeväthän on aivan upeaa. Kun lehdet alkaa ilmestymään ja kukat.
Jokaisella on kuitenkin myös esteensä ja esteettömyytensä. Ja näitä pyrin pohtimaan, jottei asia kokonaan unohtuisi.
Ensin annan kuvien puhua puolestaan. Ja huomatkaa, että kuvissa on mukana myös se eräs seurakuntasali, jonka rakentumista olen seurannut. En ole vielä päässyt selville kuinka esteellinen siitä tulee.
Hyvää loppuviikkoa! Tässä ne kuvat:
Rakennuskommelluksia Marjalassa ja ulkomailla (Kuopiossa)
Kommentit pois päältä artikkelissa Rakennuskommelluksia Marjalassa ja ulkomailla (Kuopiossa)
Hyvvee päevee tuas!
Eipä ole tullut soitettua pitkään aikaan suuta. Sen on huomannut blogin numeroista. En minä silti niiden numeroiden takia kirjoita, vaan ihan muista syistä. Esimerkiksi siksi että tekin saisitte nauraa hölmöilyilleni ja muidenkin hölmöilyille. Ja joskus siinä sivussa jonkun tiedonmurusen jaan teillekin.
Nyt ajattelin pohtia mikä on kun jälleen esteettömyydestä puhutaan liian vähän. Enimmäkseen juhlapuheissa ja kaikenlaisissa kissanristiäisissä. Vaikka siitä pitäisi puhua paljon enemmän ja sen eteen pitäisi tehdä enemmän. Yksi syy varmaan on se, että rakennuttajat ja rakentajat luulevat, että se on kallista hommaa. Näinhän ei välttämättä tarvitse olla, sillä esimerkiksi ovien leventäminen ja automaattiset aukaisujärjestelmät ovat hyvin helposti tehtävissä jo rakentaessa. Eikä sitten vasta kun talo on jo valmis ja huomataan, että ainiin, tämäkin jäi tekemättä. Ja kaikki pitää parin vuoden päästä tehdä alusta… Kuten eräissä taloissa on tehty. Joudutaan ensin purkamaan vanhat pois ja laittamaan uudet systeemit tilalle.
Muistelen tässä Marjalan asuntomessuja, jolloin en ollut vielä Joensuussa vaan muutin tänne samoihin aikoihin. Kävimme ryhmämme kanssa Marjalassa katsomassa. Silloinen johtava rakennusinsinööri, en muista nimeä, kertoi että katukäytävää tehdessä rakennusmiehet tekivät aluksi, aivan kuin olivat tehneet ennekin, katukäytävän ilman luiskia. Kun mainittu insinööri meni näyttämään heille piirrustuksia, niin rakennusmiehet sanoivat, että eihän niitä ennekään ole tehty noin. Että siinä jo huomasi asenteellisen esteellisyyden. Että näin ne rakennusmiehet väittivät insinöörille, vaikka kyllä siinä paperissa oli selvät piirrokset luiskista.
Samoin kun menimme nuorisotalolle, siellä oli oven aukaisu vastakkain ja isompi kynnys. En ole pitkään aikaan käynyt Marjalassa, joten en tiedä onko se korjattu. Mutta kyllä luvattiin korjata.
Ja sitten vielä Kuopion asuntomessuilla on montakin merkillisyyttä. Jalkakäytävä oli niin kapea, että siellä ei kunnolla päässyt ohittamaan. Ja eräs talo oli kyllä ulkoapäin hyvä, mutta kuinka ollakaan, mennessämme sisään, sinne piti mennä rappuja pitkin alas ennenkuin pääsi keskitilaan. Kuvitelkaapa millaista on mennä rollaattorilla rappuja alas, tai entäpä ylös? Onko siinä mitään järkeä? Tai pyörätuolilla?
Muihin taloihin ei päässyt edes sisään. Tätä kyllä rakentajatkin ihmettelivät. Ja kun kokonaisuuteen lisää vielä liikennejärjestelyt, niin tuli mieleen kirves ja mitä sillä voisi saada aikaan!
Ajatuksia ja vanhoja kuvia paria viikkoa ennen Parafestiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia ja vanhoja kuvia paria viikkoa ennen Parafestiä
Terve kaikki lukijani!
Ja anteeksi tämä pitkä tauko, kun tuo vakiosihteeri ole ollut paikalla vaan oli Hämmeessä. Tuli tässä mieleen kun Parafest lähestyy uhkaavasti, koota pieni yhteenveto edellisten vuosien kirjoituksista, eli mitä esteettömyys on ja mitä se ei saa olla.
Ihan ensimmäinen artikkelini kategoriassa esteettömyyskuvat kertoi Joensuun kävelykadusta ja sen hyvistä myöhemmin huonoistakin puolista, sillä niitäkin löytyy. Mainittakoon tässä nyt esimerkiksi tällä kertaa ne kuuluisat terassit ja pyörät, joista löytyy kuviakin monen vuoden ajalta. Samaa olen toistellut iät ja ajat, eikä mitään ole tapahtunut, pyörät lojuvat edelleen missä sattuu.
Esteettömyyskierroksilla kaupungilla on ollut jotain hyötyä. Esimerkkinä Vinkerin luiska. Alkuperäinen laivan luiska oli pieni ja erittäin jyrkkä, sinne ei meinannut päästä millään tavalla. Kun olin hieman hullunrohkea, kävin juttelemassa laivan kapteenin ja omistajan kanssa asiasta ja hän rupesi miettimään liuskan parantamista ja kävi sattumalta joissain muissa asioissa autotallissaan ja huomasi siellä tämän nykyisen sillan alkupohjan. Sitten alkoi myös miehistö suunnittelemaan uutta luiskaa. Niin he saivat ensin tuommoisen kaiteettoman version ja minä olin ensimmäinen joka joutui sitä kokeilemaan. Hieman hirvitti! Silloinen avustajani laittoi silmät kiinni ajaessani luiskaa, varsinkin alasmenomatkalla. Mutta hyvähän siitä silloin tuli, kaiteet tulivat pikkuhiljaa ja nyt koko luiska kulkee laivan mukana, joka helpottaa kaikkiin satamiin pääsyä. Tästä suuri kiitos Vinkerin kapteenille!
Joissain paikoissa esteettömyyttä on kyllä ajateltu, mutta toteutus on sitten pielessä. Esimerkiksi kotipaikkakunnallani Orimattilassa on kyllä eräs luiska, mutta se on laitettu väärin päin oveen nähden. Eli kun luiskaa kiipeää ylös, niin lopulta ei pääsekään sisälle, koska ovi avautuu päin näköä ja estää kulkemisen. Joensuussa on myös eräs samanlainen mahdoton luiska, josta kuva alla. Kaikki varmaan ymmärtää jo kuvasta, että lusikasta on mahdotonta kulkea sähköpyörätuolin kanssa. Kyseessä on Joensuun Ellin talon luiska.
Ja siinä kaikkein tuorein esteettömyyskuva tältä kesältä. Ikuiset vastustajani mainostaulut. Puuttuu vain, että rykmentti polkupyöriä olisi seuraavaksi. Mutta näiden kanssa on pakko elää, kun kaupat eivät sitä huomaa, että ihmisten ja varsinkin vaikeiasti liikkuvien on hankala kulkea tässä viidakossa.
Esteettömyys ja esteellisyys ovat paljon muutakin kuin näitä konkreettisia luiskia, portaita, katukiveyksiä ynnä muuta. Se on myös ihmisten välistä kanssakäymistä. Esimerkkinä palvelutilanteet. Esimerkiksi kun menen johonkin vieraaseen kauppaan, jossa harvemmin käyn, niin siellä usein myyjä puhuu avustajalle, eikä itse asiakkaalle, eli minulle. Ellen heti ota kiinni sitä tilannetta, niin jään koko tilanteesta ulkopuoliseksi, vaikka olenhan sintään se asiakas!
Toinen vastaava tilanne on toisin päin, sattui muuten viimeksi eilen käydessäni katsomassa kenkiä. Siellä myyjät puhuivat minulle ja avustaja tulkkasi jos kerkisi. Tämä on erittäin tuttu kauppa ja olen seurannut heidän toimintaa aivan perustamisesta alkaen.
Tätä tesktiä voi jokainen pureskella sen 3 viikkoa, kunnes Parafest 2013 tulee. Kaupunki teki muuten tänä vuonna vammaisille yllätyksen tehdessään luiskan torilavalle. Ilmeisesti siinä ajateltiin tulevaa festaria.
Ennen festaria, tulen varmasti kuitenkin vielä soittamaan suutani.
Juhannuksen lähtölaskenta ja siihen liittyvät varoitukset
Kommentit pois päältä artikkelissa Juhannuksen lähtölaskenta ja siihen liittyvät varoitukset
Vähän kylmempää päivää tällä kertaa hyvät immeiset!
Joko on juhannussuunnitelmat valmiina ja ennenkaikkea juhannusjuomat suunniteltu valmiiksi, eihän niitä vielä kannata ostaa. Ainakin minut tuntien nehän menisi jo samana päivänä ja juhannukseksi ei jäisi mitään. Ja kun tuo Alkokin on vielä kiinni, että entäs sitten? Pitäisi turvautua pimeään pulloon. En ole kyllä vielä nähnyt pimeää pulloa, kaikki ovat olleet enimmäkseen kirkkaita. Heh heh!
Juhannus onkin suomalaisten kirkastusjuhla. Mutta tällä kirkkaudella on monta puolta. Ajattelen tällä lähinnä veneilijöitä ja autoilijoita. Toivoisin, että pitäisitte, ainakin veneilijät, niin sanotun nollarajauksen, kuten poliisi toivoo. Ja minäkin toivon sitä. En viitsi lukea lehdestä tai netistä kuinka monta on hukkununna.
Ja sitten erikoisesti pojat! Vaikka teillä onkin kova pää, kuten minullakin, niin se ei estä hyppäämästä tuntemattomaan veteen ja osumasta esimerkiksi vaikka uppotukkiin tai kiviin, joita ei ole näkynyt sitten viime vuoden. Tiedän monia tapauksia, jotka ovat päättyneet uimaretkeltä pyörätuoliin tai vielä pahempaa, jota en viitsi sanoa. Muistakaa siis maltti. Nimittäin niitä esteitä on muutenkin tarpeeksi. Meidän Invalidiliittomme lieneekin ainoa liitto, joka ei halua lisää jäseniä. Kai ymmärrätte mitä tarkoitan. Muuten kyllä voitte polskia, kunhan ette hukuta tyttöjä ties mihin. Heh. Arvaatte varmaan mitä ajattelin.
Ja tytöt! Muistakaa pitää itsenne naisena ja pitäkää ainakin kymmenen erilaista ehkäisyvälinettä mukananne. Vaikka ei sen puoleen, Suomen kansa on kyllä vähentynyt. Mutta ei varmaankaan teillekään ole hauskaa saada niitä ei-toivottuja kansalaisia. Eikä ainakaan teidän vanhemmille. Ja kun ei edes muista, että kuka se niistä kymmenestä pojasta oli.
Joo joo. Taidan kulkea ahon laitaa ihan ilman paitaa, niinkuin se eräs likkakin paitaa. Mutta hän taisikin kulkea ilman housuja. Meinaan tämä Carola, joka nyt on jo valitettavasti edesmennyt. No, se siitä.
Sitten nämä pahuksen palomiehet, elikkä kokonpolttajat, jotka tuppaavat polttamaan vielä naapurin saunankin. Jollei naapuri sitä itse ehdi polttaa. Näin saattaa käydä joskus. Siitä ei tule muuta kuin pirun iso lasku. Ja tuhopoltosta vankilareissu. Joka ei ole niitä kaikkein mukavimpia juhannuksen loppuja.
Jokatapauksessa. Eläkee riemullinen juhannus niin ukot ja akat kuin mummot ja vaarit! Ja vähän nuoremmatkin. mutta kuitenkin elää immeisiksi! Ei se nyt ihan välttämätöntä ole, kun juhannus on se kirkastusviikonvaihde vapun lisäksi. Muutenhan me suomalaiset olemmekin sellaisia pirun jörriköitä, me miehet emme puhu emmekä pussaa, vaan käymme heti asiaan.
Hyvvee juhannusta kaikille!
Toivoo tämän blogin pitäjä Nisse ja näppiksen näpyttelijä avustaja Kaisa
Toivotaan, että tämä pirulainen postuu meidän päältämme juhannukseksi. Ja aarinko paestaa.
En tiedä onko tämä este vai ei, kas siinä kysymys sanoi Shakespeare
Kommentit pois päältä artikkelissa En tiedä onko tämä este vai ei, kas siinä kysymys sanoi Shakespeare
Kuumaa kesäpäivää kaikille! Lämmitelkää nyt niin kauan kuin tätä lämpöä kestää, pari kuukautta, jos kestää. Sitten tuleekin ne kylmät pakkaset, jolloin kirjoitetaan, että hyi kun on kylmää. Nyt sanotaan, että huh kun on kuumaa.
Siitä puheenollen kerron erään tositapahtuman. Nyt talostamme lähtee eläkkeelle eräs hoitaja, oikein kiva ihminen ja hän sanoi aina kun hän tuli johonkin huoneeseen, pyyhki kainaloita ja otsaa, että ”huh huh kun on kuuma”. Siitä tuli sitten lentävä lause ja hän nauroi itselleen aina sanoessaan nuo sanat.
Minullakin on ehkä hieman kuumaa asiaa, jollekin ammattikouluille ja ammattikorkeakouluille sekä ehkä myös yliopistoille. Nyt parasta aikaa haen väliaikaista avustajaa, kun se äijänköriläs lähtee mokoma tuonne pohjoiseen kesäksi sairaalahommiin. Niin tuli mieleen, että kun meillä on noita lähihoitajia koulutettu pilvinpimein vähintäänkin tarpeeksi, niin he lähevät ulkomaille, Ruoksiin ja Norjaan (mikäli niitä voi ulkomaiksi sanoa), Sveitsiin (jonka jo voi sanoa ulkomaaksikin), ynnä muualle Eurooppaan. Ja tänne tulee ulkomaalaisvaihdon kautta Suomen valtion kustannettavaksi opiskelijoita muualta.
Tarkoitan tällä sitä, että Suomen valtio sitoutuu kouluttamaan, mikä sinänsä on hyvä asia, ulkomaalaisia nuoria ammattiin joka heitä kiinnostaa. Mutta ihmettelen niitä suomalaisia nuoria jotka koulutuksen saatuaan lähtevät muille maille vierahille suuren rahantarpeen vuoksi. Olisiko tässä nyt sellainen mahdollisuus, että nämä nuoret lähtijät joutuisivat maksamaan välittömästi nämä koulutuskulunsa ja jäisivät muutamaksi vuodeksi Suomeen töihin, jolloinka tämä kompensoituisi sillä, että Suomen valtio eli me (kuten Caesar sanoi) säästyisimme maksuilta ja nämä ulkolaiset opiskelijat voisivat opiskella rauhassa, koska heillä tuskin on varaa maksaa opiskelukulujaan. Voihan olla, että joillakin on, mutta vasta maahanmuuttaneilla ei sitä ole.
Sen kyllä hyväksyn mielelläni, että ulkomaisia ihmisiä tänne saadaan töihin. Sehän on nimenomaan kulttuurivaihtoa samalla. ja näin oppisimme täällä pohjoisessa myös kansainvälistymään. Emmekä olisi täällä nurkassa, josta kukaan ei tiedä mitään. Näinhän esim. Yhdysvalloissa on, että Suomea ei tunneta ollenkaan. Me kyllä tunnemme Yhdysvallat.
Mutta se siitä tällä kertaa, en viitsi jaanata tämän enempää kun on niin kuuma. Kämpän mittari näyttää +25,3 astetta, joten varmasti ilmestyn sinne kaupungille pian tuulettumaan ja vähän muutakin, varmaan arvaatte mitä katsomaan? 😉
Esteettömyysblogi 