Esteettömyysblogi
Maakunta matkailua Joensuussa puolelta toiselle!
1 kommentti
Päevvee ja erityisesti sateista päevvee!
On ollut pirun pitkä tauko, tämän blogin tai lokin, jokainen sanokoon miten haluaa mutta minelle tämä on blogi, kirjoittamisessa. Kirjoittelen yleensä silloin kun kerkeän, noin kerran viikkoon, mutta nyt täytyy todeta että ei ole kerinnyt, koska nämä viikot on mennyt vähän hui hai. Elikkä on ollut kaikenlaista menoa. mutta harvemmin kyllä sitä tuloa. Olen tässä nyt vähän harrastellut mm. maakuntamatkailua, matkailukohteina on ollut erilaiset sairaalat, Tuupovaaralta Siilaisiin. Onhan siinä maakuntaa kerrakseen. Vai onko?
Kaikki alkoi kun perseeni aukesi sanan mukaisesti jälleenkerran. Mutta ei kuitenkaan siinä mielessä kuten yleensä ajatellaan, vaan ihan että ihan verta tuli kun iho oli niin rikki. Perseessäni oli noin viisisenttiä syvähaava, kun olin istunut liian paljon samalla kankulla, eikä edes ollut tyttöjä sillä toisella kankulla tasottamassa 😀 Vaikka tosissaan, tämä tilanne ei silloin kyllä naurattanut varsinkaan siinä loppuvaiheessa. Kuvitelkaapa itse!
Minut lähetettiin Tuupovaaraan, ns. sinne jumalan selän taakse alkuhoitoon, kun muualla ei ollut paikkoja, olikahan muillakin perse auki? Uskoisin näin kirjaimellisesti tai vähintäänkin niin sanotusti. Mutta siis vakavissaan. Tuupovaarassa olikin erittäin mukavaa, vaikka V:tuilen aina yhdelle kaverille hänen kotipaikastaan jumalan selän takana, mutta olihan se paikka kiva ja varsinkin tytöt. Huumori auttoi jaksamaan sitä lepäilyä siellä, kiitos siis niille huumoritytöille.
Sitten siirryinkin privaatti kyydilläni Siilaisille. Josta voisi sanoa, että voihan p….rle. Samoin siitä keittäjästä, jonka pravuuri ruoka taisi olla perunamuusi, ainakin keittiön, eikä pidä unohtaa sitä porkkanaa ja kaikkia muita vihanneksia joita niin rakastan, varsinkin muusattuna. Kun tulin eilen illalla kotiin, oli tuo kultainen sihteerikköni laittanut ruokaa valmiiksi, josta aamulla totesin että muusirumba jatkuu. Sen kunniaksi nyt sitten väsäsimme kunnon pihvit ja lankkuperunat, ilman sitä muusia! Mutta totta puhuen, hoitotyö siellä oli hyvää! Vaikka sairaalan lääkäri totesikin minua kehitysvammaiseksi, samaa voisin kyllä todeta hänestä, joka ei tiedä cp- vammasta yhtään mitään. Vaikkakin totta puhuen, etten liiottele kaikkea, arkkiatri Arvo Ylppö on sanonut että kaikki cp-vammaiset ovat joillain tavoin kehitysvammaisia, joten taidanpa siis olla minäkin. Mutta kun en suostu olemaan, en vaikka maksettaisiin! Kovapäinen kun olen.
Kun olin siellä vähän aikaa istumassa ja katselin niitä vanhuksia ja kuinka heitä kohdeltiin, tuli ihan tippa linssiin. Vai olikohan tuo jotain muuta vettä. Esimerkiksi se miten näin kuinka erästä ulkomaalaistaustaista mummoa kohdeltiin tai miten hänelle puhuttiin, nosti karvani pystyyn ja teki mieleni sanoa pari valittua sanaa avustajalle. mutta muistin sitten oman talomme ja kireän tilanteen täällä ja päätin pitää turpani kiinni. Se jäi kyllä vähän harmittamaan. Parasta oli eilen illalla, kun avustaja tuli näyttämään lähetekirjettä. Jonka oli saanut mukaan sairaalasta. Heti ensimmäisenä oli suunnaton virhe, jolla nauroimme koko illan ja on se ollut tämänkin päivän vitsi. Lääkäri oli kirjoittanut, että sairaalassa on ollut potilaana kehitysvammainen mies. Kyllä minulla munat on, mutta en suostu olemaan kehitysvammainen.
Ei ole muuten muusia. Aamupäivän kohokohtana, RUOKA!
´Kiitos sairaaloille hyvästä ja välillä vähemmän hyvästä hoidosta! En ole koskaan nauttinut palvelutaloon tulosta yhtä paljon kuin eilen. Ja tämän aamun huippu kohta kun näin rakkaan avustajani ja sihteerikköni ja valonsäteeni ja pääsin ulos! Välttäkäähän perseitänne piikeiltä ja eläkeehän oiken ihmisiksi, muuten se perse repeää ja sen muuten tuntee!
ja jälkkäri PULLA!
Matka Malagaan ja takaisin!
Kommentit pois päältä artikkelissa Matka Malagaan ja takaisin!
Päevvee!
Terveisiä täältä Malagan aurinkorannoilta, lähden sinne takaisin Suomeen kunhan nuo ampumahiiihdon ”ämmän” kisat alkaa ja varsinkin, kun tuo Mäkäräinen aloittaa urakkansa. Sitä täällä innokkaana odotellaan!
Nousimme aamulla, sen jälkeen kun olimme tarpeeksi tuolla rännässä räpiköineet, niin mielikuvituksemme finnair 10, taksfree ostosten kautta aurinkorantojen lämpöön. Tosin emme käyneet kuin K- ja S-marketissa ja siellä eräässä nimeltä mainitsemattomassa marketissa.
Noh, lensimme n. 4-6 h (taisi oikeastaan mennä vain tunti) , kunnes saavuimme Malagan rannoille, tunnelmallisen musiikin ja trooppisen ruuan kera. Seuraavassa näettekin kuva satoa ja ottakaahan opiksenne että kun oikein alkaa vituttaa, niin mielikuvituksella saa aikaan ihmeitä. ….ja jopa hyvää apetta!
Lähdenkin tästä nauttimaan etelän hetelmistä! Muistakaa, arkikin voi olla juhlaa, kun sen vain ottaa juhlana.
En kyllä tarkalleen tiedä mitä söin, mutta hyvää oli!
Jotain nuudelia, kasviksia ja lihaahan tuossa näyttäisi olevan ja oli samperin tulista! mutta ei niin tulista kuin kokin kertomuksen mukaan olisi saattanut olla 😀
ja jälkkäriksi niitä etelän hetelmiä!
Niillä lämpöasteilla tarvittiin virvoketta, näillä räntäsateilla se ei paljon auta…
Nisse ala vesku tai pikemminkin turhapuro! Filmi oli parempi kuin tämä sijaisnäyttelijä…
ja nyt alkaa ihan kohta ne kisat!! Toivottavasti Kaisa pärjää!!
Tags: Malaga, mielikuvitus, ravinto, sää
Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni tiedoitus säästä ja esteellisyys kuvaus, ulkopuolisena seuraajana
Jos ette ole sattuneet katsomaan telvisiota ja sää ennustajia, niin ottakaa pihalle mentäessä viikonloppuna saappaat mukaan. Muuten jalkanne kastuvat ja jollei ole lääkepulloa mukana niin tulee pian snuva. Silloin on vaikeaa olla toisten ihmisten seurassa. Ihme ettei tuo minun sihteerikköni pode sitä, sen jälkeen kun on saanut lapiollisen jäävettä saappaaseensa. En kyllä ymmärrä sitä heitto tarkuutta. heh.
Taas pieni kuvaus esteellisyydestä; Olimme ylittämässä lumista ja vaikea kulkuista suojatietä, kun sivusta alkoivat samaan aikaan ylittämään kolme henkilöä tietä. Yksi oli nuori sähköpyörätuolilla kulkeva henkilö, jonka en usko kauaa vempeleellä ajelleen, varovaisuudestaan päätellen. Samaiselta puolelta lähti rouvashenkilö ylittämään katua, yhtäkkiä tuikaten tämän nuorenherran eteen joka oli keskittynyt tien ylipääsyyn, huomattava vauhti kärryssä, tilanteeseen nähden. Kolmantena tuli mies polkupyörän kanssa. Tilanne kehkeytyi siten, että poika vahingossa osui naiseen ja pyöräilijä melkein poikaan. Rouvan kielenkäyttöä en kehtaa edes kuvailla, ja saratellen hän poistuikin paikalta jättäen nuorenherran tappelemaan kärrynsä kanssa. Onneksi tilanteessa mukana ollut pyöräilijä ja vastaantullut kävelijä, avustajani avulla saivat pojan turvallisesti yli autotien. Jos minulla olisi ollut oma kärry olisin lähtenyt seuraamaan pojan kulkua. Oli se sen verran harrastajan näköistä touhua. Ja voin sanoa, että ei meikäläinenkään mikään mestari ajaja ole.
Tässä näemme, kuinka esteellisyys ja esteettömyys kohtaavat toisensa arkipäivässä. En nyt enempää näin viikonlopun alussa viitsi saarnata, mutta toivon ettei tällaiset tilanteet enää toistuisi. Otetaan siis kaikki huomioon liikenteessä, esimerkiksi se tosiasia ettei näitä kulkupelejä niin vain jarruteta. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille, liikenteessä ja muualla oleville! Ja eläkää ihmisiksi.
Lähdenkin tästä seuraamaan kisoja, joita onkin paljon tulossa viikonloppuna. Olkaa siis hyvät ja seuratkaa! Kannustaen suomalaiset voittoon!
Muisto käynnillä, lumessa kahlaamassa.
ja lissee sapuskaa…
Sapuskaa
Suomifilmin huumaa, joka on joskus myöskin kuumaa 😀
Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Oli pilkkopimeä ja myrskyinen ilta, kun lähdimme seikkailulle, josta kehkeytyikin aikamoinen ,mutaseikkailu.
Suuntasimme käsikäyttöisen mutaläjän päähautausmaalle, ilman valoja, kun meillä ei ollut niitä. Huomioikaa, että pyörän koko on aikasta kapea ja etupyörät ovat minikokoa.
Pääsimme päähautausmaan kohdalle ja siinä ei vielä ongelmia ollutkaan. Ongelmat alkoivat siitä,kun avasimme hautausmaan portit. Ensimmäinen ongelma oli suuri vesilammikko, joka oli suuri kuin järvi. Ihmeteltiin siinä miten tuosta voi päästä yli, varsinkin kun takanakin oli vain pelkkää mutaa. Siitä tuli kyllä mieleen mutakakku, negatiivisessa mielessä. No me hullut suomalaiset lähdimme vain menemään siitä yli. Ensin käännyimme vasemmalle vaikka oikea reitti olisi vienyt oikealle ja onnistuimme kuluttamaan etsimisessä tunnin. Kiersimme meilkein jo muhamettilaistenkin hautojen lähellä. Melki koko hautausmaa koluttiin. vasta mudasta poistuessamme huomasimme oikean muistomerkin.
kaiken kukkuraksi vettä tuli kun esterin siitä niin, kai tiedätte mistä aukosta. Tähän väliin voisinkin kommentoida hautausmaata, olen nähnyt parempiakin vaikka en olekaan kuollut, niin on tullut monissa vierailtua. Siellä oli ainakin yksi suuri vika. Siellä voisi olla esimerkiksi arkipäivisin parempi valaistus, jotta näkisi kulkea ja etsiä mummujen ja vaarien nimiä ja siitä sitten johdatella suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Melkein törmäsimme oikeaan paikkaan eli muualle haudattujen muistomerkille, kun pyöräni jäi kiinni siihen mutavelliin joka oli jalkojemme alla kuin puuroa. Emme kuitenkaan alkaneet syömään vaikka nälkäkin alkoi jo olla. Laitoimme kynttilät ja luultavasti ne siellä vieläkin palaa, se olisi nimittäin kohtalon ivaa,jos ne olisi sammuneet nyt jo. Niin märkä en ole ollut vuosikymmeniin, kun vihdoin pääsimme talolle. Sihteerikkökin notkui vettä ja hankasi päästäni jotain epämääräistä mutaa. Joka ei tietääkseni ainakaan sitä itseään ollut, en minä niin täynnä sitä ole. Sihteerikkökin istui ja nauroi ainakin viisi minuuttia koko episodille ja nauraa nytkin. No eipä tällä kertaa nyt muuta. Menkää itsekkin muistamaan vainajia, mutta varautukaa säähän!
Päähautausmaalle pääsee kuivemminkin ja helpommin, kun laitetaan seurakunnan traktorit töihin. Kiittäen pyörätuolivammainen.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life, terveisiä seurakunnalle
Varokaa tällaisia tilanteita!
Kommentit pois päältä artikkelissa Varokaa tällaisia tilanteita!
Terve kaikki lukijat!
Eipä ole montaa tonnia vettä juotuna Kymenlaaksoon,kun olen taas täällä viiden tähden hotellissa Tikkamäellä. Tällä kertaa en itse soittanut autoa, vaan talolta soitettiin apua ja mikä ihmeellisintä, ambulanssi saapui hetkessä. Sitten otettiinkin muutama tippa verta ja edelleen muutama tippa ja sama rumba on jatkunut lauantaista tähän päivään saakka. Verikokeita verikokeiden perään. Kaikista huvittavinta on, että kaikki kokeet näyttävät terveen miehen merkkejä, mutta ainakin tuo sihteerikkö näyttää epäilevän näitä tuloksia ;). En tiedä mistä johtuu! Sihteerikkö kyllä oli jo maanantaina tullessaan sitä mieltä, että ukko kotiin vaan, kun jutut lentävät jo vanhaan malliin. Mutta eihän täältä voisi edes kotiin päästä, kun kaikki pyörätuolit ovat ajokelvottomia, sängyn vankina siis olen. Olisi varmasti huvittava näky kun ajaisin sängyllä ympäri kyliä, pääsisin varmaan Guinnesin ennätyskirjaan sillä tempauksella.
Vakavasti puheen ollen, vaikken kovin vakava yleensä olekaan, niin sydän ja keuhko antoivat tietynlaisia varoituksia, että nyt on mentävä tai tulee noutaja, vaikka noutajahan kyllä tulikin ja nopeasti.
Olen kiertänyt tämän talon melkein kokonaan, vaikka en ole liikkunut itse tippaakaan.
Älkää leikkikö terveydellänne, kun alkaa tuntua pahalta!
Parafestia ja rapukestejä
1 kommentti
Päevee rakkaat ja muutki lukijat!
Esittelen aluksi vanhan/uuden sihteerikön, joka ilmestyi naamani eteen ja enkä ollut tuntea häntä. Silloin kun oli vielä avustajan paikka auki, kun siitä oli puhetta ja vähän ajan päästä tuli puhelu että olisiko paikka vielä auki ja olisiko vielä mahdollisuus tulla töihin. Olihan se mahdollisuus. Ja siinä se istuu kuumalla pallilla, kirjoittelemassa sanelemaani tekstiä. Tiedä sitten onko se väliaikaista vai ei väliaikaista.
Tämä olikin niitä ainoita päiviä, jolloin olen ollunna ulkona. Muuten on ollut tuoli rikki tai olen ollut sairaalassa mahan takia, jopa kolme viikkoa kerrallaan, joka reiässä putki. Voi, olisi pitänyt kuva saada! Nenä reiässä oli, mutta persreiässä ei ollut.. Olisitte varmasti nauranut.
Laitan tähän blogi kirjoitukseen kuvakollaasin keväästä, kesästä ja syksyn alusta. Mutta on minulla vielä muutakin kerrottavaa.
Minä ihmettelen Suomen ulkopoliittista johtoa, joka väkisin aikoo mennä Natoliittoon. Sehän tietää sitä, että Suomesta automaattisesti tulee Venäjän sotilasraja, joka ei taidan tietää kovin hyvää. Te nuoret lukijat, lukekaapa Kekkosen ja Paasikiven kirjoituksia ja puheita ja Fagerholmin ja muiden teoksia. Saisitte aivan toisen kuvan siitä asiasta, herra Tasavallan presidentin poika, vaikka oletkin vihreä, en voi luottaa sinuun mokomaankaan. Kun olette toivon mukaan lukeneet Paasikiven tekstejä ja saaneet jonkinlaisen kuvan, siitä mitä voi tapahtua ja mitä muutama päivä sitten jo tapahtui (mm. ilmatila loukkaukset), ja kukaan ei tiedä mitä Porvoossa ja muualla Venäjän presidentin kanssa puhuttiin. Nyt me siirrymme kuvien pariin. Ei ne herrat kumminkaan meiltä kysy.
Tags: kesä
Helteisiä hajatelmia
Kommentit pois päältä artikkelissa Helteisiä hajatelmia
Päivää kaikki kuumuudesta kärsivät ja hikoilevat immeiset ja lukijat!
Ei sen puoleen, ei taida kirjoittaminenkaan olla kovin helppoa kummallekaan meistä. Järki juoksee vain klimppeinä. Ja sihteerillä on niin kuuma, että on vähän väliä vesilasi kourassa. Minun tekisi mieli kyllä jotain muuta nestettä, mutta kun ei ole, niin täytyy tyytyä siihen veteen. Ja kaakkuun! Joka on vielä valitettavasti uunissa.
Siitä puheenollen, kannattaa muuten itse tehdä kaakkuja. Ne ovat huomattavasti halvempia kuin ostetut. Lisäksi ne ovat parempia. Ja usein kaapista löytyy aineetkin valmiina. Siinä on muuten näin kuumina päivinä mukava askarrella, kun ulkona on liian kuuma ja minä nyt en voi olla siellä muutenkaan kun tuo kärry meni rikki. Ja siitä tuolista ei taida olla tietoakaan tällä viikolla. Perskele!
Jollette te ole sitten muutakaan keksineet, niin huomenna voi mennä rannalle tyttöjä katsomaan. Ja tytöt tietysti poikia. Sitähän ne kuitenkin tekevät, molemminpuolin. Hehe heh hee! Heh!
Ainiin, huomenna on kyllä muutakin katsottavaa, kuin vain tyttöjä ja poikia ja naisia ja miehiä. Tai niitähän sitä sielläkin on, nimittäin Eliittikisoissa. Jotka alkavat huomenna klo 18.00. Mukana ei valitettavasti ole Pitkänmäkeä, kun hän säästelee itseään Euroopanmestaruuskisoihin. Jossa hän aikoo heittää 90m vähintään, mitä en kyllä usko ennenkuin näen. Nimittäin nämä suurmiehet puhuvat niin paljon potaskaa, että sitä ei kukaan usko. Eiväthän he itsekään usko. Mutta onhan sitten selittämisen varaa, että ”olkapää oli niin kipeä..” ja ”tuuli oli sinne ja tänne…” ja mitä kaikkia kummallisuuksia radassa oli. Että he selittävät niinpoispäin.
Ja mainittakoon myös, että tämä saattaa olla vähänaikaa vaiti tämä ukko joka blogissa paasailee. Kun tämä mokoma sihteeri häipyy ensi viikon jälkeen. Tai voi olla, että tämä blogi muuttuu kakku- ja pihviblogiksi, et silleen.
Menkää nyt lämmittelemään, siellä on niin mukavan lämmintä suorassa auringonpaisteessa, jos kerran varjossakin on jo +30 astetta. Voitte ottaa vaikka kaljapullon siihen mukaan, niin ei tule nestehukkaa. Ja vielä tyttökaverikin, niin on ehkä jotain tekemistä. Heh heh hee!
Rokkia ynnä muuta sitä sun tätä
Kommentit pois päältä artikkelissa Rokkia ynnä muuta sitä sun tätä
Päevee lukijat ja muut maan asukkaat, jotka helteestä kärsivät! Tulipa samalla aasinsilta aasille. Elikkä minulle. Kun tuo rokki tulla jollottaa, niin siitä on kyllä monta hyötypuoltakin. Niinkuin kaikista täällä olleista tapahtumista, jotka tuovat ulkokuntalaisia ja muita ulkomaalaisia, muun muassa savolaisia. Nämä tuovat meille rahaa ja sehän on aina hyvä asia. Varsinkin kun sitä ei ole, ainakaan meikäläisellä.
Sitten ennenkaikkea konserteissa ulkona on varmasti paljasta pintaa ja paljon! Ilman rajoja ja rajojen kanssa. Ei sen puoleen on siinä yksi vaarakin, se tuo erinäisiä rikoksia, nimittäin niitä s-rikoksia. Ne aiheuttavat sitten poliisille ja muille viranomaisille hommia. Eipä silti, eihän poliisilla muuten olisi mitään tekemistäkään. Täytyyhän niiden mokomien palkkansa saada. Meikäläinen vaan ihailee sitä ”Pielisen paljasta pintoo…..eikä ruppee rienoomaan…eikä lähde kihloja tienoomaan”, kuten laulussa sanotaa. Ja onhan niitä mukava katsella.
Meikäläiselle on tapahtunut jos jonkinlaista ennen ja jälkeen juhannuksen. Kävin oksentamassa yhden sairaalan osaston juhannusaattona ja piru vieköön selvin päin. Lääkäri vain totesi maanantai-aamuna, että ota uusiksi tämä juhannus, kun näin huonosti kävi. Ja minähän tottelin hänen määräystään. Kiitos vielä kerran 2G-osastolle ja henkilökunnalle. Sitten on mennyt kärrystä jalkoja poikki vähän väliä. Että ei tämä niin herkullista ole ollut tämä elämänkulku.
Itse en meinaa mennä rokkialueelle, koska se mökä kuuluu kyllä tänne Merimehenkadullekin asti. Ja kun torillakin on tapahtumia, että ei tarvitse mennä lähemmäs. Ilovaarikin kuuluu ihan kotikulmille asti, eikä tarvita edes radiota.
Eläkee ihmisiksi, kuten viime vuonnakin. Minäkin yritän, mutta epäilen, että se epäonnistuu. Varsinkin jos on näin kuuma. Tulee varmaan hankittua jotain juomia. Nimittäin ei-limonaadi-juomia. Alla esitys avustajan lomallelähtökahveista. Maistuis varmaan teillekin!
Helvetillinen samettiviikonloppu! Avainsana: p**ka.
1 kommentti
Hyvvee iltapäivää ja lämmintä sellaista!
Olen nyt ollut vähän laiskalla tuulella joten se näkyy varmaan blogissakin. Tässä on ollut kaikenlaista menoa ja tuloa ja varsinkin menoa. Ja viimeksi nyt meinasin lentää niin sanotusti turvalleni, ja ihan omaa tyhmyyttäni, ja naisten takia! No eihän siinä mitään, mutta se oli vasta loppua koko kuukauden kestäneelle hankaluuksien ajalle. Tässä välillä on tullut oksennettua, paskannettua ja muuta. Että tätä voi sanoa siis paskatarinaksi. Mutta joka tapauksessa palaan siihen lauantaihin, kun oikein hölmöilin ja vielä SELVINPÄIN!
Täytyy ensin kertoa se, että olin ollut pari päivää edellisellä viikolla ns. vankina, kun en päässyt kunnolla liikkumaan muuta kuin kolmella jalalla. En tarkoita sitä jalkaa, kolmea pyörää. Vai olisiko se sitten viidellä jalalla? No, viime lauantaina läksin kaupungille, kiersin kaikki Vapaudenpuistot ym. Kaikki kai tietää missä ne sijaitsee. Elikkä kaupungintalon edessä. Siellä oli nuorisoa ja vähän vanhempaakin väkeä. Enemmän tai vähemmän kännissä. Itse tosiaan olin ihan selvinpäin ja sekös minua harmitti.
Olin kyllä torstain ja perjantain välisenä yönä niin sika kuin sika voi vaan olla. Olin oksentanut, en kuitenkaan lattialle, joka olisi merkinnyt viittäkymppiä, vaan pesuvatiin, joka ei sitten maksanut minulle mitään. Iltapäivällä olin jo kunnossa ja lauantaina vielä paremmassa. Mutta ne naiset ne naiset.. Jälleen naiset. Läksin paria pimua seuraamaan ja he kiemurtelivat ympäri sivuteitä, niimpä tulin umpikujaan. En kerro mihin, mutta löysin kuitenkin portin ja luulin että tästähän pääsee. Pääsihän sieltä, mutta noin puolen metrin pudotuksen ja ison rysäyksen jälkeen huomasin, että molemmat jalat oli poikki. Ei omat, vaan kärryn jalat, tai paremminkin jalkalaudan kannattimet. Arvatkaa kirosinko ja vituttiko minua? Ei kai tarvitse sanoa, että vitutti. Onneksi siihen tuli ilmeisesti lantrattua viinaa kantava poika, joka soitti poliisit apuun. Ihme kyllä uskalsi sen tehdä. Poliisit eivät edes osanneet tehdä mitään. Poliisin kuuluisi opetella pyörätuolin käyttö samoin kuin lähihoitajien ja ensihoitajien.
Olen sitä mieltä että poliisien autot ovat liian pienet samoin kuin ensiavun. Valitettavasti. Poliisit hoitivat taksin, joka oli niin sanottu kirppu, siis niitä autoja sanotaan kirpuiksi. Joissa on vain yksi paikka sekä vähän tilaa avustajalle ja kuskille. Pyysin tilaamaan normaalin invataksin, en sano nimeä kun sen jokainen kuitenkin tietää. Koolla se alkaa ja oohon se loppuu, oikein lupsakka äijä. Hän sattui onneksi olemaan talolla paikalla kun tuon kirpun kanssa tultiin pihaan. Ja Kimmo otti ohjat käsiin ja tiesi mitä tehdä.
Tässä nyt sitten kökötän ja pikkuisen mökötän, en kuitenkaan avustajille, vaan itselleni. Onneksi kaapista löytyy toisen avustajan tekemää unelmatorttua ja kaupasta löytyi vielä ”mustaa samettia”, vaikka tämä elämä ei muuten tällä hetkellä ole samettia.
Hauskaa päivänjatkoa tämän paskajutun parissa!
Rahattoman paskatautinen vappu
1 kommentti
Hyvää vapun jälkeistä olotilaa! Itselläni sellaista vielä ei ole, mutta voi tulla vielä tälle illalle, nimittäin sain vasta tänään vappurahaa.
Eihän se töllöily minultakaan jäänyt tekemättä. Joka minut tuntee, niin tietää sen varmasti. Ensinnäkin kävimme kaupassa vappuaattona, tai joskus silloin, hakemassa kermamunkkia Heinosen leipomosta kun kahvio ei ollut auki. Noh, kuten kaikki varmaan tietää tuon PT-talon keskellä sellainen kulma josta pääsee sisään vain mainitun leipomon toiseen kahvioon. Ja kuinka ollakkaan yritin epätoivoisesti kääntää pyörätuoliani oven suuntaan ja yhtäkkiä kuului vain PAM! Ja siinä seisoin enkä muuta voinut.
Onneksi oli puhelin ja avustaja mukana, tässä tapauksessa se puhelin oli tärkeä ja avustaja sitäkin tärkeämpi. Soitimme taksin, joka saapui melkolailla heti ja purskahti nauramaan, sanoen ”voi perkele sun kanssas!”. Käänsi lautaa sen verran, että sai sen jotenkuten ajokuntoon.
Noh, kun tulimme takaisin talolle munkkien kanssa ja meidän talon Mattimmekin oli paikalla ja hän taas teki ihmeen ja korjasi homman ainakin väliaikaisesti, noin 5 minuutissa. Mainittakoon että erään toisen firman korjaajalta menisi samaan puolisentuntia. En viitsi sanoa mikä firma on kyseessä, koska joudun asioimaan lähiaikoina heidän kanssaan. Ainakin jokainen vammainen sen tietää.
Sitten alkoikin varsinainen show, suoraan sanottuna paskashow! Kolme päivää tuli vettä, jonka jälkeen helpottui ja hain imodiumia. Ja vasta nyt se on sopiva. Aina ei kerinnyt edes pytylle. Housuni ovat siis melkein loppu. Onneksi äsken tuli puhdasta pyykkiä. Mutta pyykkikorissa on jo valmiiksi uusia. Että olen nyt varmasti pyykkikoneen suurkuluttaja. Mainittakoon, että tietyillä aineilla ei ole osuutta asiaan, vaikka niin luulisi.
Sitten vielä vapunaattona kävimme automaatilla ja kuinka ollakaan, eihän siellä mitään rahaa ollutkaan, vaikka niin toivoin. Se kun sitten harmitti, kun ei saanut vappusimaa, nimittäin kovennettua sellaista. Harmitti kyllä melkoisesti. Mutta sitten rupesin nauramaan teidän törttöilyjänne ja nauroin itseni kuralle. Olisikohan se kuratauti johtunut siitä? Heh heh he!
Esteettömyysblogi 