-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Terve vaan rakkaat ja vähemmän rakkaat joensuulaiset.
Tein tässä pienen matkan, noin viikon kestävän, näin minulle ainakin kerrottiin. En itse muista asiasta yhtään mitään. Kehuin juuri edellisessä blogissa, että olen niin terve kuin pukki ja pukki olen vieläkin. Ja minulla on tässä uusi sihteerikkökin, joka sattuu olemaan vaalea.
Matka alkoi toiseen sairaalaan, en itse muista siitä yhtään mitään. Olen nähnyt unta ja tietynlaisia mielikuvia. Olin poissa tämän viikon kokonaan, enkä muista, että mitä on tapahtunut. Näin unta, että olin lentoveneellä. Ei tietääkseni sellaista ole kuin armeijalla. Tämän pahemmin sekaisin kuin nyt olen en ole edelleenkään, minun sihteerikköni todistaa. Serkulleni ja ystävilleni voin sanoa, että en heitä henkeäni sen enempää kuin olen jo heittänyt.
Eläkäähän ihmisiksi.
Terve! Ja kuten olette ehkä huomanneet, niin en ihan taida olla terve..
En löydä aasinsiltaa tälle vaikka olenkin itse sellainen. Noh, minulle ei ole tapahtunut yhtään mitään kummempia. Molemmat vanhat avustaja-aasit jättävät minut oman onneni nojaan, mokomat. Sain kuitenkin järjestettyä itselleni uudet avustajat. Toinen aloittaa jo ensi viikolla maanantaina, ja saa nähdä kuinka hän pärjää kanssani (avustajan huomio: tai toisin päin). Molemmat ovat vaaleaverikköjä vai ovatko, kun naisista ei aina oikein tiedä. Kun ei nykyisin enää oikein miehistäkään tiedä, mitä väriä he ovat. Paitsi tummaihoisista tietää, kuten naisistakin.
Panen erillisen sähköpostin serkulleni ja kysyn hänen asioistaan, koska en enää viitsi kertoa kaikkea yleisellä palstalla vaikka yleinenhän se sähköpostikin on, jos vaan löytää (ulkopuolinen) siihen salasanan.
Kyllä minä vielä hengissä olen enkä meinannut heti henkeäni heittääkään koirille ja kissoille (koirat ovat muuten täällä talossa tänään vierailulla) vaikka minusta ei olekaan kuulunut mitään pitkään aikaan. Yritän kirjoittaa vielä ennen äitienpäivää. Mikähän siinä on, etten saa vappua millään mielestä..Olisikohan se siinä, että täällä talossa on hirveän vähän toimintaa. Ja sekin toiminta mitä on, niin se on aina sitä samaa. No joka tapauksessa, viettäkäähän äitienpäivää rennosti mutta hillitysti, kuten taksikuskini aina sanoo että ”hillitysti, hillitysti” ja heristää sormeaan ja nauraa ilkikurisesti päälle. Eli samaa minä sanon nyt teille rakkaat ja vähemmän rakkaat ystäväni; hillitysti, hillitysti. 🙂
Esteettömyysblogi 