Esteettömyysblogi
Vappua ja ynnä muuta p##n puhumista
1 kommentti
Hyvvee Huomenta kansalaiset ja muut rontit!
Satuin tänään katsomaan almanakkaa, jota hyvin harvoin katson, kun se näyttää aina huonoja uutisia. Varsinkin kun nyt olen suoraan sanottuna vankina täällä neljän seinän sisässä. Arvaatteko v####taako? Huomasin että vappuhan se sieltä tulla tupsahtaa parin päivän päästä. Muistattehan käydä A-kaupassa ja ostaa muutakin kun punaisen nenän. Ja jättäkäähän rientoihin mennessä puukot ja puntarit kotiin, (etenkin te hurjat pohojalaaset). Onhan tämä ylioppilaiden ja työntekijöiden suuri juhla. En tiedä kuinka suuri se loppupeleissä sitten on.
Katselin eilen vahingossa parituntisen ohjelman Persian shaahin Suomessa käynnistä. Jonka juontaja oli Ilkka Kristian Björklund, terveiset vain hänelle jos sattuu lukemaan, Nisseltä, entiseltä tappelupukarilta. Siinä esiintyi Kaisa Korhonen Tampereen työväenteatterin johtaja, en tiedä onko enää, koska kyseessä oli kuitenkin vanhaa kuvanauhaa vuosien takaa ja tietenkin mukana hyöri ulkoministerimme Erkki Tuomioja, joka ei silloin ollut toki vielä ulkoministeri vaan joku muu ministerinhulttio. Siinä liikkui kaikki minulle entisestään tutut naamat, ilman naamaria, muutamasta oli mukana ylioppilastalon valtauksessa Helsingissä, mm. Erkki, Kaisa ja muut kumppanit. En valitettavasti silloin itse sinne päässyt, jostain kumman syystä, tietenkin tämä samperin tuoli silloinkin esti. Kun ei vielä siihen aikaan ollut hirveämmin noita invatakseja. Nythän niitä miltein löytyy pilvin pimein, mikä on positiivista.
Ja nyt tässä vähän nuoriso sitä historiaa. Silloin kun Shaahi oli Suomessa kauniin vaimonsa kanssa, Kekkonen käveli paitasillaan ja Shaahi paleli pirusti. Sitä oli mielenkiintoista seurata, kun Shaahin ympärillä oli turvamiehiä ja Kekkonen käveli välillä yleisönkin joukossa vailla huolen häivää, samaan aikaan kun todistettavasti amerikkalaiset turvamiehet kauhistuivat. Kyseessä oli siis ETYK:in avaus, eli Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokous. Shaahin vierailu oli kuitenkin erikseen ja muuttui myöhemmin yksityiseksi tilaisuudeksi. Tosiasia on että kuinka moni jo nyt kuollut poliisimies oli tällöin turvamiehenä ja kun amerikan presidentti esimerkiksi meni vessaan niin kaikki kopit tarkastettiin. Ja Kekkonen painoi samaan aikaan lehdistö vessaan.
Mutta siis siitä vapusta vielä, Niin kauan kun muistan ja uskokaa tai älkää, muistan aikasta pitkälle, niin vappuna on tullut vettä kuin esterin persiistä ja se vapun viettokin on ollut samanlaista. Suomen vappuun kuuluu iloliemen litkintä sekä ruoka ja tippaleipien ja munkkien syönti, varsinkin ne tippaleivät. Osallahan on ne munkit aina mukana, hehehe.
Mutta hyvvee vappua, eläkee ihmisiksi, jos millään kykenette! Huomisen vapputapahtuman kuvasato tulee myöhemmin, mutta tässä eilistä kevään kuvasatoa.
Ilovaarirokin kirjan julkaisu bileet! The doorsin cover biisi sai nämäkin varpaat tanssimaan.
Kevään ensimmäinen pehmis! Makua olisi saanut kyllä olla enemmän…
Yliopiston kuorokin kävi laulaa luikauttamassa laulun jos toisenkin.
perse nauraa ja mies on onnellinen!
Kommentit pois päältä artikkelissa perse nauraa ja mies on onnellinen!
Päevvee !!
Ensi alkuun sihteerikkö iski polvensa pöytään, ja itki ja nauroi tietokoneen päällä. Eipä tässä siis itsekkään auta kuin nauraa ja sekin vielä nostattaa hymyä huuliin kun sain tänään uuden tyynyn persuksen alle. Tyyny on vähän pehmeämpi kuin entinen tiiliskivi ja ah, nyt takamus kiittää!
Tämä oli nyt se kuuluisa aasinsilta, jonka aasi tällä kertaa keksi, vahingossa. Ensin ajattelin että, suomella ei ole tällä hetkellä yhtään mitallia, jos ei nyt ole tullut, kun en ole ehtinyt tänään seurata. Juuri tulleen tiedon mukaan ( tv:n välityksellä) naiset toivat viestijoukkueena pronssia, jota minä vähän odottelinkin. Mielestäni meidän ei pitäisi vetää hernettä nenään, vaikka niitä mitalleja ei tulisikkaan, sillä he tekevät kuitenkin suurentyön ja yrittävät parhaansa. Ja sitten kun se tulee, niin sitten tulee niitä kaksinaamaisia kehujia ja olalle taputtelijoita, jotka viis veisaa koko urheilusta. Jotka vaan haluavat olla näyttävästi paikalla ollakseen julkkiksia, samoin kuin Englannissa julkkikset ovat seurakilpailuissa tai kuten Dubaissa. Ei se ole kunnon urheilun seuraamista tai kannattamista.
Eläkää ihmisiksi nyt täällä Joensuussakin, kun alkaa Kontiolahden kisat alkaa. Siellähän saattaa tapahtua vaikka mitä! Vaikka ratketa maailmanmestaruus, johon en kuitenkaan itse ihan vielä usko.
Hyvvee viikonloppua! Kirjoittelen taas jos en ole sairaalassa, tai jossain muualla.
Ps. Ohessa uuden perstyynyn juhlistamis kuvia.
Nisse cowboykin ratsasti auringon laskuun tyytyväisenä
Tämä ei ole perse vaan tyytyväisen miehen naama 🙂
vaikka naamastakin reikä löytyy, joka täyttyy kohta ruualla
…. ja ruokaahan riitti! aina ähkyyn asti 😀
Vammaisen päivä
Kommentit pois päältä artikkelissa Vammaisen päivä
Nisse-setä täällä Päevee!!
Ja vieläpä oikeen kylymee päevee. Tällä säällä joutuu jo laittamaan itsekukin muutakin kun vain alushousut jalkaan, heh heh.
Tästä sainkin aasin sillan ja aasin itsekkin seuraavaan aiheeseen. Usein ihmetellään kun vammaiset ovat kärttyisiä ukkoja ja akkoja, mutta se ehkä johtuu siitä, että meidän päivämme on jokseenkin samanlaisia päivästä päivään. Kerrompa nyt, kun olen istunut tässä työnnettävässä perkeleen rakkineessa jo puoli vuotta, niin millainen ohjelma minulla on yleensä päivisin.
No aamulla herään siinä seitsemän aikoihin, ellen ole nauttinut mitään miestä väkevämpää, jolloin yleensä nukun koko seuraavan päivän. Joka tapauksessa, ohjelmani on jokseenkin päivästä päivään sama. Kun aamulla herään, kun en ole vielä kuollut ( mustaa huumoria), minulle puetaan päälle nimittäin vaatteet. Sitten on aamupalan vuoro, ellei ole se erikoispäivä jonka jo edellä mainitsin.
Noh, aamupalalta palaaminen joko kämpille viikonloppuisin tai päivätoimintaan arkisin, mutta kun ei ole sitä päivätoimintaakaan viikonloppuisin, niin rupean tuijottamaan televisiota tai tietokoneen ruutua, jossa eksyn tietyille sivuille, tietenkin. Olenhan mies minäkin.
Jos oikein hyvin käy, urheilua tulee koko viikonloppu ja se auttaa jopa hereillä pysymiseen. Muuten nukun jopa koko päivän. Ja kinaan hoitajien kanssa onko aamu vai ilta ja joskus jopa siitä mikä päivä on. Useinmiten häviten taistelun. Iltaisin käyn syömässä ja mahdollisesti koripallo-otteluissa jos niitä on. Onneksi Kataja antaa meidän vammaisten tulla otteluihin ilmaiseksi. Kiitos siitä, jälleen kerran.
Sitten onkin taas maate menon aika. Sanottakoon kuitenkin, että nämä avustaja/sihteeriköt auttavat huomattavasti siinä toiminnassa ja hereillä pysymisessä ja joskus myös kehittävät vaihtoehtoista toimintaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sellaista toimintaa, vaikka minulta ei yritystä puutu, heh.
Noh, voitte kuvitella miten yksitoikkoista tämä vammaisten elämä on, varsinkin näin talvella ja välillä myös kesän sade kausina. Siispä kysykääpä vaikka vammaiskavereiltanne miten asiat voisivat olla paremmin? Tämä on nimittäin varsin subjektiivinen kuvaus. Joka tapauksessa, tämä oli tämän viikon saarna. Eläkee ihmisiksi ja palelkaa niin pirusti!! heheh
Minäkin luultavasti huomenna palelen alennus myynneissä, en tiedä siitä sitten enempää. Hyvää viikonloppua kaikille! Ikään, sukupuoleen ja niin edespäin katsomatta.
Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Kommentit pois päältä artikkelissa Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Päevaa tai oikein hyvvee päevee kansalaiset tai lyhennettynä kansan naiset, heh.
Olen tässä miettinyt viikonloppuna esimerkiksi, kun tuota sähkäriä ei saa millään korjaukseen ja tämä entinenkään ei meinaa toimia millään. Sen lisäksi kylkikin on haavoilla ja televisio ei kunnolla toimi yms, piru vieköön. Toisilla on sitä parempaa tuuria, allekirjoittaneella ei ole ollut kun uutuuria.
Istun varmaan ensiviikollakin yksin pulloni kanssa ja ihmettelen tätä maailman menoa, sitä on monenlaista. Eu:n, Japanin ja Amerikkalaisten johtajat kiskovat shampanjaa kokouksissaan ja kehuvat toisiaan, vaikka ei olisi niin syytäkään. Samoin tekee Niinistö, mokoma on siellä mukana samoin kun hyvä ystäväni ulkoministeri. Tulee vaan mieleen koska hän muistaa ihania nuoruus aikoja kun kiskoimme punkkua ja koskenkorvaa ja paransimme maailmaa kokonaan toisenlaiseksi kun se nyt on.
Ihmettelen vieläkin koska saan pyörätuolini kuntoon, kun kaupungit (Joensuu ja Lahti) tappelevat sen korjauksesta, eihän sen pitäisi olla niin vaikea asia. Tuntuupa vain olevan näin loppu vuodesta, näin ainakin kaupungit väittävät, kun sinne soittaa ja kysyy mikä on tilanne. Ei suinkaan ole yksin tässä jamassa, vaan meillä monella on vikaa pyörätuoleissamme. Tulisivat itse kokeilemaan, kelattavaa tuolia loskassa tai niin kuin olen kirjoittanut mm. mutakylvyssä, niin kuin itse olen ollut, lukekaa blogia niin sieltä tarinan löydätte. Onhan joissain kaupungeissa, kaupungin järjestämiä tilaisuuksia, missä saa kokeilla mutta eipä kuulemma ole ollut paljon osan ottajia, kaupungin johdon taholta. Siinähän menee kiiltonahka kengät ja housunpuntit pilalle. En viitsi enempää marinoida, vaan odotan että jompi kumpi kaupunki alkaisi tekemään jotain ja PIAN!
Hyvää viikon alkua ja tulevaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!
Ja tältä katukuva näytti muutama viikko sitten….
Tältä näytti tänä iltana Joensuun hautausmaalla
Kuumien aivojen sekoilua
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuumien aivojen sekoilua
Terve vaan kaikki kuumuudesta kärsivät! Tämä alkaa olla jo yhtä helvettiä. Mutta kun ajattelee, että talvella on kylmä ja sitten sanotaa, että voi helvetti kun on kylmä, niin alkaa naurattamaan. Ihmisellä ei ole koskaan hyvin asiat. Aina on joko kylmä tai kuuma tai rahat on loppu ynnä muuta.. Minulla ne muuten on aina loppu, se ei ole minulle mitenkään uutta. Ja loput tyhjenevät kauppareissulla melkeimpä kokonaan. Minä kun olen sellainen hulivili. Että sihteerin pitää pitää kympireunasta kiinni, että edes se jäisi. (Sihteeri sanoo: Kerrankin mies puhuu asiaa!) En minä kyllä tiedä onko se asiaa vai asian vierestä, mutta näin se vaan on.
Katsoin muuten juuri sään ja eihän se miksikään muutu, vaikka eilen illalla lupasivat, että alkaisi satelemaan. Se mokoma vaan sädehtii.
Tapasin lauantaina entisen avustajan, joka muuten on Säde nimeltään. Tulin siinä kahvikupin (eikä minkään muun kupin!) äärellä jutellessa muisteltua entisiä aikoja, eikä siitäkään nyt niin kovin kauaa ole. Vähän hölistiinkin niille ajoille. Toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin! Varsinkin kun tuo vanhempi sihteeri lopettaa hommat, ainakin uhkaa niin, vaikken kyllä usko. Palaa vielä maitojunalla takaisin! Tai mikä juna sitten lieneekään. (toim. tuom. Katsotaan! Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.) Minä veikkaan, että tulevassa paikassa on niin paljon naisia, että hänen avoukkonsa lähtee vielä toisen naisen matkaan. Hyh hyh! 🙂
Noh, en viitsi enempää paskaa jauhaa, muuta kuin kirjoitin nopeasti uutiset. Ainiin, yksi uutinen unohtui, sain vihdoin rakkaan sähkärini takaisin! Se on kyllä melkein samanlainen kuin ennenkin. Että se tainnut saada kuin valohoitoa. Siis, kuten sanoin, en viitsi enepää jauhaa, kun sitä ei nyt ole tulossa. Tiedä häntä, mikä on tilanne huomenna aamulla.
Eläkee ihmisiksi! Varsinkin naiset. Heh heh hee!
Helteisiä hajatelmia
Kommentit pois päältä artikkelissa Helteisiä hajatelmia
Päivää kaikki kuumuudesta kärsivät ja hikoilevat immeiset ja lukijat!
Ei sen puoleen, ei taida kirjoittaminenkaan olla kovin helppoa kummallekaan meistä. Järki juoksee vain klimppeinä. Ja sihteerillä on niin kuuma, että on vähän väliä vesilasi kourassa. Minun tekisi mieli kyllä jotain muuta nestettä, mutta kun ei ole, niin täytyy tyytyä siihen veteen. Ja kaakkuun! Joka on vielä valitettavasti uunissa.
Siitä puheenollen, kannattaa muuten itse tehdä kaakkuja. Ne ovat huomattavasti halvempia kuin ostetut. Lisäksi ne ovat parempia. Ja usein kaapista löytyy aineetkin valmiina. Siinä on muuten näin kuumina päivinä mukava askarrella, kun ulkona on liian kuuma ja minä nyt en voi olla siellä muutenkaan kun tuo kärry meni rikki. Ja siitä tuolista ei taida olla tietoakaan tällä viikolla. Perskele!
Jollette te ole sitten muutakaan keksineet, niin huomenna voi mennä rannalle tyttöjä katsomaan. Ja tytöt tietysti poikia. Sitähän ne kuitenkin tekevät, molemminpuolin. Hehe heh hee! Heh!
Ainiin, huomenna on kyllä muutakin katsottavaa, kuin vain tyttöjä ja poikia ja naisia ja miehiä. Tai niitähän sitä sielläkin on, nimittäin Eliittikisoissa. Jotka alkavat huomenna klo 18.00. Mukana ei valitettavasti ole Pitkänmäkeä, kun hän säästelee itseään Euroopanmestaruuskisoihin. Jossa hän aikoo heittää 90m vähintään, mitä en kyllä usko ennenkuin näen. Nimittäin nämä suurmiehet puhuvat niin paljon potaskaa, että sitä ei kukaan usko. Eiväthän he itsekään usko. Mutta onhan sitten selittämisen varaa, että ”olkapää oli niin kipeä..” ja ”tuuli oli sinne ja tänne…” ja mitä kaikkia kummallisuuksia radassa oli. Että he selittävät niinpoispäin.
Ja mainittakoon myös, että tämä saattaa olla vähänaikaa vaiti tämä ukko joka blogissa paasailee. Kun tämä mokoma sihteeri häipyy ensi viikon jälkeen. Tai voi olla, että tämä blogi muuttuu kakku- ja pihviblogiksi, et silleen.
Menkää nyt lämmittelemään, siellä on niin mukavan lämmintä suorassa auringonpaisteessa, jos kerran varjossakin on jo +30 astetta. Voitte ottaa vaikka kaljapullon siihen mukaan, niin ei tule nestehukkaa. Ja vielä tyttökaverikin, niin on ehkä jotain tekemistä. Heh heh hee!
Sairastelua ja törmäilyä
Kommentit pois päältä artikkelissa Sairastelua ja törmäilyä
Päivee vaan taas, kaunista mutta kylmää päivää. Toivoisin, että nämä olisi vapun ilmoja ja ehkä myös pääsiäisen.
Olempas joutunut pitämään suutani kiinni, tai paremminkin auki, nimittäin yskimisen takia. Olin tässä viikon verran kuumeessa ja p-taudissa yhtäaikaa molemmissa. Tikkamäellä tietenkin. Kaiken lisäksi turpailin sormeni oven väliin Metropolissa ja kävin jälleen Tikkamäen ensiavussa, tai mikä apu se nyt sitten onkaan. Oli muuten mukavaa, mutta ne pistelivät niin että tunsin olevani melkein narkomaani. Ja kun näytän käteni, niin poliisit varmaan luulevat että olenkin narkomaani, vaikken sitä ole muuten kuin nesteen puolesta. Meinaan sen a-kaupan tavaran. Kyllä sitä varmaan täytyy loppuviikolla nestettä hakea, ei tässä muuten varmaan selviä viikonlopun yli.
Tässä täytyy jo alkaa kohta suunnittelemaan kekkereitä, kun tulee se pirun yksi lisävuosi täyteen taas tuohon mittariin. Vaikka en minä sitä tunnusta, että niin vanha olen. En piru vieköön tunnusta! Perkele nääs.
Kuten huomaatte, kävin sen nuoremman avustajan kanssa kuvailemassa. Ja kyllä on kirveellä töitä. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset 300 miljoonaa, jota pannaan muutamaan hulluun siltaan, joita ei tarvitse ollenkaan, eihän niitä ole ennenkään tarvinnut. Sen sijaan tarvetta olisi rakentaa vammaisille ja vanhuksille vielä parempia asuntoja. Tämäkin asunto on sanonko mä mikä. Kun ovesta tulee, niin pöytä tulee heti vastaan ja tietokone meinaa lentää ikkunasta pellolle. No ei nyt sentään, pieni liioittelu sallittakoon. Mutta pieniä nämä kämpät ovat. Jos olisi vähän isompia, ei tulisi tällaisia naarmuja ym. kolhuja sen enempää tuoliin kuin seiniinkään. Pitäisi olla vähintään kaksi huonetta jokaisella ennenkuin täällä voisi kunnolla asua ja toimia.
No, miksei se toimi? Kyllä se hankalalta vaikuttaa välillä varsinkin silloin kun henkilökohtaiset avustajat eivät ole paikalla tai lähettyvilläkään. Joskus en ymmärrä mitä nuo talon avustajat tekevät kun heillä on aina kiire. Kuitenkin olen tavannut tai saanut heidät kiinni kahvilta, kun olen pahuuttani lähtenyt perään, kun olen niin pirullinen. Tietysti tarvitsevathan hekin taukoja, mutta kunkatselin yöhoitajia siellä sairaalassa, he tekivät neljään henkeen ison osaston työt. Vielä ottivat siinä sivussa verikokeita ym. aamuksi labralle. Ei lepralle, niinkuin eräs lääkäri heitti. Kun saivat minusta infulenssaviruksen kiinni, lääkäri sanoi minulle kun kysyin mikä minua vaivaa, ”no lepra!” Joka on kokonaan toinen asia. Ja nauroi paskaisen naurun päälle.
Pahus kun en saa kuvia tänne, kun sairaalassa ei saa ottaa kuvia. Olisi taas niin nättien tyttöjen kuvia. En kehtaa kertoa missä asussa ja minkä ikäisiä tytöt olivat, mutta nauttikaa ja eläkää ihmisiksi! Koittakaa välttää suu auki olevia ihmisiä.
Kultaa sekä kunniaaaaa, lauloi aikanaan eräs suomalainen pappi – entäs nyt sitten? Mitähän se nyt veisaa?
Kommentit pois päältä artikkelissa Kultaa sekä kunniaaaaa, lauloi aikanaan eräs suomalainen pappi – entäs nyt sitten? Mitähän se nyt veisaa?
Kaunista päivää!
Ei meinaa tottua kun televisiosta ei tulekaan urheilua 24h vuorokaudessa, noin suurin piirtein. On niinkuin olisi tyhjiö. Onneksi nyt viikonvaihteessa on Lahden Salpausselän kisat, World Cup -kisat, joissa muuten tällä kertaa on kaikki maailman parhaat urheilijat. Joten kannattaa kyllä mennä oikein paikan päälle. Mutta arvatkaa mitä se maksaa.. Invataksikyyti jonkun tuhannen euroa, hotellimajoitus (jotka on jo täytetty) satasia, ja ruokailut siihen vielä päälle kymppejä, ynnä muut juomatarvikkeet, joita saa jopa stadionin kahviosta, myös ns. pimeinä versioina kadulla. Ellei itsellä satu olemaan.
Joten ei kannata ajatellakaan muuta kuin katsella teeveeruutua vaan. ja toivoa parasta. Nyt kun Suomen miehetkin ovat innostuneet hiihtämään vaihteeksi. Kun uhkaavat lopettaa. Ja kun sen lisäksi norjalaisia ja ruotsalaisia ketuttaa kun suomalaisilla ei ole mitään hammastahnoja, joita ei saisi käyttää. Niin kuin eräällä ruotsalaisella kiekkoilijalla, joka jäi sen takia kisojen loppuottelusta pois, kun huomattiin, että on sellaista hammastahnaa, jossa on sitä pirun efedriiniä. Ja suomalaisilla sitä ei vielä olla havaittu. Ainakaan hiihtovuorolla.
Kun viime kerralla ruotsalaiset polttivat suomalaiset, niin onkohan nyt päinvastoin, että suomalaiset polttivat ruotsalaiset? Ja norjalaiset. Tiedä häntä. Nostaako häntää vai laskeeko häntää. Ja niin pois päin.
Nuorista täytyy sanoa, että he pärjäsivät yli kaikkien odotusten. Halfpipe ym. lajeissa. Myöskin pujottelussa ja muissa hiihtolajeissa. Eihän Niskanenkaan kovin vanha vielä ole. Että kyllä se siitä vielä nousee, sanoi että juu.
En tiedä kuinka sitten World Cup menee eteenpäin, kun Marit Björgen uhkaa nyt lopettaa näiden kisojen jälkeen. Toivotaan nyt suomalaisille kaikkea parasta World Cupin suhteen. Ei yksi kulta vielä meille suomalaisille kuitenkaan riitä. Pitää saada vielä kristallia ja sehän on Mäkäräisen ja Saarisen tehtävä tuoda ne. Ettäs sen tiedätte hyvät neidit, vai rouviako jo olette.
No eletään nyt näiden kultiemme kanssa ihmisiksi! Katsotaan mitä Lahdesta saamme kun on kotikenttäetu.
Hyviä avustajia liikkeellä ja yksi jo varattuna
Kommentit pois päältä artikkelissa Hyviä avustajia liikkeellä ja yksi jo varattuna
Päivee taas, vaikka onkin tiistai ja luulin että on perjantai. Mutta se kai johtuu siitä, että että eilen minulle löytyi toinen avustaja ja voi pojat minkälainen avustaja löytyikin! Hakemuksia tuli muutenkin tosi mukavasti ja hyviä sellaisia. Olen kyllä tässä nauranut, että kun aikoinaan oli sellainen ohjelmasarja kuin Charlien enkelit, niin nyt minulta puuttuu enää yksi enkeli siitä ryhmästä, joka ratkoo rikoksia. Jos muistatte nämä Charlien kolmoset. Sillä kaikki olivat pirun hyvän näköisiä ynnä älykkäitä ym ym ym.
Usein väitetään, että henk.koht. avustajia ei saa. No, minäkin olen sen kokenut viime syksynä, ei meinannut millään löytyä avustajaa. Keväisin on helpompaa, opiskelijat ovat saaneet opiskelunsa sellaiseen tilaan, että he pystyvät tekemään ohessa muutakin, kuten tienaamaan vappumunkkirahaa ym. Kun sekin pahus tulee kohta, reilun 2 kuukauden päästä. Pitäisi kai itsekin kerätä vähän rahaa, mutta kun sitä on muutenkin niin vähän, ettei onnistu sen kerääminen. Vaikka ei sitä rahanmenoa koskaan voi ennustaa etukäteen. Ainakaan meikäläinen, joka on muutenkin hulttio siinä suhteessa. Ollut jo vuosikymmeniä. Olen kai tullut siinä isääni, tiedä häntä. Mutta aina se menee mikä tuleekin, tai tulee mikä meneekin.
Kun pankissa eivät ole vielä keksineet sellaista lompakkoa, mikä pitäisi rahat sisällään, eikä antaisi niitä ulos. Mutta kun kassakoneet ym. perintätoimistot vievät sieltä kaikki, niin minkäs voit. Jollei anna, niin sakko tulee. Ja turpiinkin saattaa tulla. Ja erilaisia sanktioita vielä päälle. Että se siitä sitten. Enhän minä mutta ne muut, voi sanoa tästäkin asiasta.
Joten katsellaan kaupunkia, sanoi Kupiainen Keravata.
Paska- (ja oksennus) juttuja jälleen!
Kommentit pois päältä artikkelissa Paska- (ja oksennus) juttuja jälleen!
Hyvää iltaa!
Ja terveihdys kaikille Tikkamäen tytöille. No ei nyt ihan kaikille, kun en vielä kaikkia tunne. Mutta siellä päin asuville. Niin siitä saankin jälleen sen aasinsillan.
Kun kävin melkein viikon hotellilomalla mainitussa hotellissa vaikka ei se kyllä mikään loma ollut, kun ensin kotona oksensin kuin suihkukaivo ja pirun mustaa mönjää, joka ei haissut miltään mutta maistui ihan p:lle. No sitten viimein pyysin Kimmoa hakemaan minut lääkäriin, Tikkamäelle kun muita paikkoja ei ollut auki enää siihen aikaan (puoli kahdeksalta). No niin, aamulla huomasin olevani viidestä reiästä letkuissa, elikkä melkein kaikki reiät joita miehillä on käytössä. Naisillahan niitä on kuusi tai seitsemän. No ensimmäisenä päivänä minä vain yritin nukkua verikokeiden jäljiltä kun oli jopa kahden tunnin välein, ja röntgenkuvia oli seuraavana päivänä useita. En kyllä muista kuinka paljon. Olisi vaan ollut kiva nähdä ne kuvat. Vaikka kaikki tiesimme mikä oli vikana, piti kuitenkin varmistaa ettei vaiva pahene. Saisin varmaan jo röntgenkuva-arkiston paskan kulkemisesta.
Erikoiset kiitokset annan miellyttäville ja sympaattisille lääkäreille ja ensiavun väelle, jotka ottivat minut heti käsittelyyn ja olin siellä 2-3 asti aamulla. Joten vietin aikaa sielläkin. Ja aamulla 8.00 aikaan aloitettiin uudelleen. Joten siihen ei sitä nukkumisvaraa jäänyt siihenkään. Illalla otettiin verikoe ja tippoja laitettiin. Mutta se ei ollut ongelma, katselin vaan kun kaunis tyttö laittoi tipan roikkumaan. Toivoin vaan, että oliskos tyttö tullut itse roikkumaan minun niskaani. Sitten se elämä rupesi kuitenkin valkenemaan, niin kuin sanotaan että elämä voittaa. Ja minun kohdallani pitää sikäli paikkansa, että piru ei pidä kiirettä ja jumala ei huoli. Ja sitten kummallakin puolella on tuttuja.
Pääsin sitten lauantaina kotiin. Ja kiitokset vielä kerran koko hoitohenkilökunnan tiimille hyvästä ja asiallisesta hoidosta! Ja kehoituksesta tulla seuraavan kerran soittamalla. En vielä vielä pysty kertomaan syystä minkä takia lähdin, mutta kyllä minä vielä sen kerron, ehkä tämän viikon aikana.
Ja ruvetaampa katselemaan ammuskelijoita. Vaikka ne ei ammukaan meitä. Onneksi!
Esteettömyysblogi 