Esteettömyysblogi
Tämä ei suinkaan ole mainos, vaikka siltä se tuntuu, sillä moni ei uskoisi tätä juttua
Kommentit pois päältä artikkelissa Tämä ei suinkaan ole mainos, vaikka siltä se tuntuu, sillä moni ei uskoisi tätä juttua
Päivee ja hyvvee joulunjatkoa!
Olen taas palannut, että varokaa suunsoittoa hyvät lukijat. Tällä kertaa vain kerron mistä tulen ja minne läksin. Meinaan minkälainen paikka on mistä läksin pois, kun oli pakko. Aloitetaan, kuten vanha tapa on, että kello 7.00 tiistaiaamuna turautti Kimmo autonsa käyntiin, vaikka ei takamoottoria ollutkaan. Taisin olla itse joka turautti, eli Kimmo siis laittoi vain auton ja suuntasi keulan kohti Lahtea, Varkauden ja Mikkelin kautta, kuten varmaan jokainen tietää.
Paikka mihin menin on tunnettu kuntoutuskeskuksena, joka kulkee nimellä Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskus ja sopeutumisvalmennuskurssi. Paikka on perustettu ja rakennettu 80-luvun loppupuolella, mutta on erittäin esteetön. Juuri jouluksi oli valmistunut toinen uusi hissi, johon ei tarvitse itse mennä puhumaan, vaan hissi puhui meidän puolesta, että minnekkä mennään. Ja peräti kahdella kielellä! Paikan sisällä on mm. uimahalli, jollaista ei Joensuussa ole tällä hetkellä vammaisille ollenkaan, harmi. Siellä on kaikki mahdolliset kuntovälineet, kuten esimerkiksi Motomed, jota tietenkin kävin polkemassa! Eihän siellä muuta voinutkaan polkea, jokainen kai arvaa mitä tarkoitan, jos vain muistaa mitä Kusti polki. Tästä käy ilmi ne puitteet missä olin ja kuvat kertokoon puolestaan lisää.
Kuten sanoin, läksimme 7.00 aikaan kun mokoma piti olla jo puolen päivän aikaan perillä. Vastaanotto oli tyypilliseen tapaan ystävällinen. Minä joka olin jo aikaisemminkin ollut, tunsin jo kaikki talon tavat, joten siinä ei turhia aikaavieviä hommia ollutkaan. Ruokailun jälkeen klo 13.00 aloitimme toisiimme tutustumisen, meitähän oli tällä ihmissuhdekurssilla 9 kurssilaista, jopa ulkomaita myöten, mm. nuori mies itäisestä naapuristamme. Jäi mietityttämään kun hän oli jalkavammainen, että olikohan hän esimerkiksi Afganistanissa vammautunut, vai muuten vaan. En kehdannut kuitenkaan kysyä.
Kurssi sisälsi kaikkien sen kurssin ihmisten ongelmien pohtimista, joten en sovittujen sääntöjen mukaan puutu niihin ollenkaan. Kun sovittiin, että niistä ei puhuta ulkopuolisille.
No sitten se joulu. Sellaista joulua ei ole varmaan missään muuta kuin viiden tähden hotelleissa, suurinpiirtein. Joku voi olla eri mieltä, mutta valitettavasti ei enää pääse katsomaan sitä. Meidän hyvä ystävämme KELA on kilpailuttanut nämä joulupaikat niin, että tämä kuntoutuskeskus jäi pois taloudellisten tekijöiden vuoksi. Ihmettelen vaan minkä vuoksi. Kyllä rahaa kotonakin menee, ruokaan ja muuhun, eikä hoitokaan mikään ilmainen ole. Eikä meillä ole varaa esimerkiksi viiteen kalaan ja kymmeneen eri salaattiin, noin karrikoidusti sanottuna. Kaikki suomalaiset muut jouluherkut, kuten kinkku ja kalkkuna kuuluvat tähän pöytään. Ja jälkiruuat, jotka olivat kerrassaan loistavia. Siispä ihmettelen jälleen kerran, että kehtasivat lopettaa tämän kustantamisen. Sitten siellä oli sellaisia henkilöitä, jotka ensialkuun söivät kuin hevoset ja ottivat vielä toisenkin kierroksen ja meikäläiselle teki yksikin kierros tiukkaa, vaikka olin aiemmin tehnyt kaksikin kierrosta. Muistelimme erään hoitajan kanssa kuinka hankalaa minulla oli silloin kerran. Siitä tapauksesta olen tänne blogiinkin aiemmin kirjoittanut.
Tämä KELA:n juttu hämmästyttää vielä lisäksi sen takia, kun kuntoutuslaitos muutetaan samalla yksityiseksi. Vaikka pienenä vinkkinä, voisi sanoa, että siellä on sisäpiirintietoa jota en tähän blogiin vielä kirjoita, sillä muuten tästä tulee romaani, niinkuin koko blogista saisi jo monta romaania eri aiheista, joten lopetan tämän ja jatkan sitten myöhemmin jos aihetta on ja kirjoitan teille lisää hyvät lukijat.
Näihin kuviin ja tunnelmiin ja teidän näläntunteisiin kun katsotte näitä kuvia:
Ja nyt kiitän lukijoitani ja toivotan heille oikein hyvää Uutta Vuotta!
Viinaa,huumeita, valehteluja ja mielipide-eroja
Kommentit pois päältä artikkelissa Viinaa,huumeita, valehteluja ja mielipide-eroja
Päevee vaan edelleen!
Äskeinen juttu oli vähän hurlumhei, mutta se oli tosijuttu kumminkin. Kun lähdin sunnuntai-illalla ajelemaan, lähdin kiertämään toria ja katsomaan samalla onko siellä naisia, koska nehän aina on mielessä, hehehe.
Törmäsin mainokseen, joka sai minut enemmän kuin ihmettelemään. Mietin että joko taas, mikähän tämä yhdistys lienee? Joka tällaisia törkeyksiä julkaisee. En usko että lapset valehtelevat yhtään enempää kuin isät ja äidit. Kun he haluavat olla ulkona pidempään, sitähän en mene sanomaan, onko mukan alkoholi vai vielä pahemmat huumeet. Nämä viimeksi mainitut ovat huomattavasti vaarallisempia. Niihin jää enemmän kiinni ja siitä seuraa sitten rikoskierre, huumekauppiaat nostavat hintoja sitä mukaan kun käyttäjät kiinnostuvat. Alkoholista pääsee kyllä eroon ja sehän on melkein jo nykyään janojuoma.
Vanhemmat puolestaan valehtelevat toisillleen ja sitä myöten myös lapsille joissain tapauksissa. Esimerkiksi kun he käyttävät omia tai toisten lapsia hyväkseen ja näitä usein tapahtuu, ja lapset eivät uskalla kertoa opettajalle tai muulle aikuiselle koska pelkäävät saavansa selkään. Numerot heikkenevät ja lapset eristäytyvät muista lapsista, tämä pitäisi olla opettajalle tai muulle aikuiselle hälytysmerkkinä että jotain on vialla. Lisäksi vanhemmat valehtelevat toisilleen esimerkiksi kun he ”pikkujouluissa” lähtevätkin muualle niin sanottuihin jatkoille. Näin he välttävät pientä kähinää, mutta se tulee kuitenkin ilmi, jossain vaiheessa ja silloin yleensä onkin ero edessä, kun rakkaus loppuu. Sanoo vanha sanontakin.
Mielestäni kyseisen yhdistyksen pitäisi ensinnäkin muistella omaa nuoruuttaan, että mitä tuli silloin tehtyä. Vai onko siellä jotain niin pahaa ettei sitä edes halua muistaa, kysynpähän vain. Ei millään pahalla mutta ei millään hyvälläkään.
Minun mielestäni nämä mainokset ovat niin törkeitä, että ne pitäisi lailla kieltää. Tai ainakin julkisensanan neuvoston tutkittavaksi. No katsotaan siis millainen on seuraava mainos. Arvatkaa tuleeko vastaus?
Talo nuorenee vaikka vanhenee
Kommentit pois päältä artikkelissa Talo nuorenee vaikka vanhenee
Päevee rakkaat ja ei-rakkaat lukijat, niitä rakkaita tuntuu olevan enemmän.
Talollamme on tänä vuonna juhlavuosi, se täyttää jo 40-vuotta. Vanhentumista ei huomaa, vaan talo paremminkin nuorentuu vuosi vuodelta. Nyt olemme saaneet olohuoneen (jossa ei enää toivottavasti käy varkaita) ja sitä on kaikin puolin yritetty varjella kaikenlaisin salaisin suunnitelmin, joista en kerro sen enempää. Asukkaat voivat käyttää tilaa mm. avustajien kanssa, vierailuihin (ei kuitenkaan niitä ei-toivottuja vieraita), kahvitteluun ja jopa pullien paistoon, että vieraat saavat tuoreita pullia. Voimme myös katsella televisiota, kuunnella levyjä ja radiota. Tila on kaikin puolin tosi viihtyisä, kuten kohta kuvista huomaatte. Toivomme, että kaikki asukkaat käyttäytyvät esimerkiksi vieraiden kanssa tilassa asiallisesti. Ja vaikka pikkuisen heh heh heh! Kai ymmärrätte mitä tarkoitan.
Seuraavat kuvat ovat siitä huoneesta ja parvekkeelta. Ottakaa itse selvää mistä päin nämä kuvat ovat.
Juhannuksen lähtölaskenta ja siihen liittyvät varoitukset
Kommentit pois päältä artikkelissa Juhannuksen lähtölaskenta ja siihen liittyvät varoitukset
Vähän kylmempää päivää tällä kertaa hyvät immeiset!
Joko on juhannussuunnitelmat valmiina ja ennenkaikkea juhannusjuomat suunniteltu valmiiksi, eihän niitä vielä kannata ostaa. Ainakin minut tuntien nehän menisi jo samana päivänä ja juhannukseksi ei jäisi mitään. Ja kun tuo Alkokin on vielä kiinni, että entäs sitten? Pitäisi turvautua pimeään pulloon. En ole kyllä vielä nähnyt pimeää pulloa, kaikki ovat olleet enimmäkseen kirkkaita. Heh heh!
Juhannus onkin suomalaisten kirkastusjuhla. Mutta tällä kirkkaudella on monta puolta. Ajattelen tällä lähinnä veneilijöitä ja autoilijoita. Toivoisin, että pitäisitte, ainakin veneilijät, niin sanotun nollarajauksen, kuten poliisi toivoo. Ja minäkin toivon sitä. En viitsi lukea lehdestä tai netistä kuinka monta on hukkununna.
Ja sitten erikoisesti pojat! Vaikka teillä onkin kova pää, kuten minullakin, niin se ei estä hyppäämästä tuntemattomaan veteen ja osumasta esimerkiksi vaikka uppotukkiin tai kiviin, joita ei ole näkynyt sitten viime vuoden. Tiedän monia tapauksia, jotka ovat päättyneet uimaretkeltä pyörätuoliin tai vielä pahempaa, jota en viitsi sanoa. Muistakaa siis maltti. Nimittäin niitä esteitä on muutenkin tarpeeksi. Meidän Invalidiliittomme lieneekin ainoa liitto, joka ei halua lisää jäseniä. Kai ymmärrätte mitä tarkoitan. Muuten kyllä voitte polskia, kunhan ette hukuta tyttöjä ties mihin. Heh. Arvaatte varmaan mitä ajattelin.
Ja tytöt! Muistakaa pitää itsenne naisena ja pitäkää ainakin kymmenen erilaista ehkäisyvälinettä mukananne. Vaikka ei sen puoleen, Suomen kansa on kyllä vähentynyt. Mutta ei varmaankaan teillekään ole hauskaa saada niitä ei-toivottuja kansalaisia. Eikä ainakaan teidän vanhemmille. Ja kun ei edes muista, että kuka se niistä kymmenestä pojasta oli.
Joo joo. Taidan kulkea ahon laitaa ihan ilman paitaa, niinkuin se eräs likkakin paitaa. Mutta hän taisikin kulkea ilman housuja. Meinaan tämä Carola, joka nyt on jo valitettavasti edesmennyt. No, se siitä.
Sitten nämä pahuksen palomiehet, elikkä kokonpolttajat, jotka tuppaavat polttamaan vielä naapurin saunankin. Jollei naapuri sitä itse ehdi polttaa. Näin saattaa käydä joskus. Siitä ei tule muuta kuin pirun iso lasku. Ja tuhopoltosta vankilareissu. Joka ei ole niitä kaikkein mukavimpia juhannuksen loppuja.
Jokatapauksessa. Eläkee riemullinen juhannus niin ukot ja akat kuin mummot ja vaarit! Ja vähän nuoremmatkin. mutta kuitenkin elää immeisiksi! Ei se nyt ihan välttämätöntä ole, kun juhannus on se kirkastusviikonvaihde vapun lisäksi. Muutenhan me suomalaiset olemmekin sellaisia pirun jörriköitä, me miehet emme puhu emmekä pussaa, vaan käymme heti asiaan.
Hyvvee juhannusta kaikille!
Toivoo tämän blogin pitäjä Nisse ja näppiksen näpyttelijä avustaja Kaisa
Toivotaan, että tämä pirulainen postuu meidän päältämme juhannukseksi. Ja aarinko paestaa.
Kiirettä, molemmin puolista hermostumista ja työtä löytyy!
Kommentit pois päältä artikkelissa Kiirettä, molemmin puolista hermostumista ja työtä löytyy!
Päevee rakkaat lukijat!
Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi pälpätellyt eli hienosti sanottuna kirjoittanut. Taitaa olla melkein viikko tai kaksi viime kerrasta. Joka tapauksessa tulipas tuossa mieleen sellainen asia, että kuinka vammaisten reaktioihin vaikuttaa esteellisesti sellainen asia kuin esimerkiksi vakituinen avustaja. Sairaalassa hoitajat näyttävät kiireisiltä. Ainakin itse tunnen heti, jos aamulla täällä tulee joku kiireinen avustaja vetämään minulle kuteita päälle.
Tämä aiheuttaa sen, että rupean jännittämään ja vaikka olisin kuinka hyvällä tuulella herätetty niin en ole enää sen jälkeen vaatteet päällä istun tuolissani. Tämä on kait koettu jokaisen vammaisen kohdalla ja tämä ilmiö hidastaa työntekoa molemmin puolin ja jännitystä sen mukaan, miten aikaa kuluu.
En tarkoita sitä, että kaikki avustajat olisivat tällaisia hätähousuja, mutta itselläni on välillä hätä housuissa. En kuitenkaan tarkoita konkreettisesti tätä. Itse alan hyvin helposti hermostumaan. Äsken kävi kaksi avustajaa antamassa joka kuukautisen piikin, ettei persukseen ala ruusua kasvamaan. Heidän ja rauhallinen ja huumorintajuinen käyttäytymisensä oli hyvin helpottavaa ja piikki meni kuin siima sinne kankkuun.
Mutta mitenkähän sellaisia kiireisiä tilanteita voisi välttää? Siinä onkin miettimistä ja sitä on mietitty monessa paikkaa. On myös sellaisia avustajia, jotka ottavat kotihuolensa mukaan töihin ja purkavat ne avustettaviin, enemmän tai vähemmän hermostuneesti. Siinä me avustettavat teemme saman asian ja hermostumme itse yhä edemmän ja jännityksemme kasvaa ja kiukun purkaukset lisääntyvät. Tämä ei suinkaan ole hyvä asia kummallekaan puolelle.
Olisi hyvä, jos molemmin puolin katsottaisiin kummalla jalalla kukin on noussut ylös ja toimittaisiin sen mukaan. Näin voitaisiin välttää sellaiset ikävät tilanteet. Tämä olisi yksi tapa selvittää asioita. Tai sitten molemmat voisivat ilmoittaa reilusti, että ”minua vähän vituttaa nyt, älä välitä. Nyt on vähän kiirettä ja meitä on aika vähän töissä”, niin kuin usein onkin.
Tässä yhteydessä laitan tähän mukaan uuden väliaikaisen avustajan hakemuksen, koska ukko, joka tätä blogia naputtaa, lähtee kesäksi sairaalaan kiukuttelemaan, kun ei uskalla minulle kiukutella.
Tässäpä se hakemus:
”Olen nuorekas kuusikymppinen vaikeavammainen ukonköriläs. Hurjastelen sähköpyörätuolilla ja tarvitsen puhevammani takia tulkkausapua kaupungilla liikuttaessa. Etsin huumorintajuista avustajaa avustamaan minua kesän ajaksi muutamana päivänä viikossa, muun muassa arkisissa hommissa kuten kaupassa, kirjastossa ja mahdollisesti ruokailussa. Lisäksi vessassa avustaminen. Myös matkoja saattaa liittyä hommaan,matkat liittyvät työhön ja muuhun huvitukseen. Lähihoitajan koulutus on plussaa, mutta pelkkä opiskelijakin käy hyvin tehtävään työhön. Toivon avustajani olevan positiivinen ja ennakkoluuloton. Kokemus hoidollisista tehtävistä suotavaa. Myös kirjoitustaito ja atk-osaaminen ovat eduksi.
Harrastuksiani ovat mm. urheilun seuraaminen, elokuvat, musiikki ja kirjoittaminen (mm. blogini osoitteessa https://esteeton.wordpress.com).
Työaika on noin 10-30 tuntia kuukaudessa,työsuhde on näillä näkymin kolme kuukautta, eli 10.6- 8.9.
Yhteydenotot mahdollisimman pikaisesti. ”
Kuten huomaatte, työtä kyllä löytyy!
Lukekaa ja eläkää inhimillisesti! Vastailkaa myös hakemukseen, tämä ei ollut leikkihakemus 🙂
Nisse
Esteettömyysblogi 