Päevee rakkaat ja muutki lukijat!
Esittelen aluksi vanhan/uuden sihteerikön, joka ilmestyi naamani eteen ja enkä ollut tuntea häntä. Silloin kun oli vielä avustajan paikka auki, kun siitä oli puhetta ja vähän ajan päästä tuli puhelu että olisiko paikka vielä auki ja olisiko vielä mahdollisuus tulla töihin. Olihan se mahdollisuus. Ja siinä se istuu kuumalla pallilla, kirjoittelemassa sanelemaani tekstiä. Tiedä sitten onko se väliaikaista vai ei väliaikaista.
Tämä olikin niitä ainoita päiviä, jolloin olen ollunna ulkona. Muuten on ollut tuoli rikki tai olen ollut sairaalassa mahan takia, jopa kolme viikkoa kerrallaan, joka reiässä putki. Voi, olisi pitänyt kuva saada! Nenä reiässä oli, mutta persreiässä ei ollut.. Olisitte varmasti nauranut.
Laitan tähän blogi kirjoitukseen kuvakollaasin keväästä, kesästä ja syksyn alusta. Mutta on minulla vielä muutakin kerrottavaa.
Minä ihmettelen Suomen ulkopoliittista johtoa, joka väkisin aikoo mennä Natoliittoon. Sehän tietää sitä, että Suomesta automaattisesti tulee Venäjän sotilasraja, joka ei taidan tietää kovin hyvää. Te nuoret lukijat, lukekaapa Kekkosen ja Paasikiven kirjoituksia ja puheita ja Fagerholmin ja muiden teoksia. Saisitte aivan toisen kuvan siitä asiasta, herra Tasavallan presidentin poika, vaikka oletkin vihreä, en voi luottaa sinuun mokomaankaan. Kun olette toivon mukaan lukeneet Paasikiven tekstejä ja saaneet jonkinlaisen kuvan, siitä mitä voi tapahtua ja mitä muutama päivä sitten jo tapahtui (mm. ilmatila loukkaukset), ja kukaan ei tiedä mitä Porvoossa ja muualla Venäjän presidentin kanssa puhuttiin. Nyt me siirrymme kuvien pariin. Ei ne herrat kumminkaan meiltä kysy.
Päivee ystävät ja kylänmiehet ja erityisesti naiset!
Eipä ole ollut näin kenkkumaista loppukesää miesmuistiin. Meinaan kun olen istunut viisi viikkoa kelattavassa tuolissa, enkä piru vie ole päässyt liikkeelle muuta kuin sievän sihteerikköni ollessa paikalla. Näinä hetkinä minun pitäisi saada tuoli takaisin, joko tänään tai huomenna. Mutta jos oikein veemäiseksi homma käy, niin se tulee vasta ensi viikolla. Kun siitä on joka paikka rikki, viimeksi meni vielä sähköt. Ei onneksi huoneen sähköt. Tämän sihteerikön kanssa olemme yrittäneet tehdä torttuja ja järjestäneet rapujuhlat, jotta olen pysynyt edes hieman pirteänä. Tässä kuva juhlista, jossa emme suinkaan poseeraa, sillä Sallinen otti niin monta kuvaa kerralla, yhdellä napsautuksella ukko oli ottanut vahingossa n.300 kuvaa. Taisi olla sihteerikön kameran syy.
Mutta muuten olen istunut kämpässä ja se on ollut yhtä helvettiä. kaiken lisäksi mikään ei toimi kunnolla, kun vanha ympäristön hallintolaite meni kaput. Arvatkee onko ollut peetä ja ärrää tässä huoneessa!! Ja muita ääniä, ei ainakaan salattuja eläimiä. Mikään ei toimi juuri tämän hallintolaitteen takia. Jumppari ja sihteerikkö ovat aina katkaisseet tämän tylsyyden. Ja eilen katkaisi joku muukin, mutta en kerro mikä..sen saa arvata! Ainakin ne jotka näkivät minut erään kaupan ovella maanantaina arvanevat mistä piristyksestä nyt puhun. Sen minä vaan sanon, että perseenreikä meinasi tulla samassa rytäkässä ulos, mutta sain sen vedettyä takaisin. Se siitä niin!