Esteettömyysblogi
Joulukuun ja vuoden 2010 kunniamaininnat
Kommentit pois päältä artikkelissa Joulukuun ja vuoden 2010 kunniamaininnat
Hei kaikki lukijat! Unohdin eilen että on vuosi ja kuukausi lopuillaan. Siksi on aika antaa kuukauden ja vuoden kunniamaininta.
Joulukuun kunniamaininta menee ehdottomasti teille rakkaat lukijani! Olette jaksaneet tässäkin kuussa lukea enemmän tai vähemmän hulluja juttujani. Siispä toivotan teille erinomaista uutta vuotta!
VUODEN 2010 KUNNIAMAININTA menee erinomaiselle taksikuskilleni KIMMO TUUPASELLE, joka on jo kymmenen vuoden ajan jaksanut rahdata enemmän tai vähemmän humalaista minua ympäri pitäjää ja maata.
LENNOKASTA UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE! Toivottaa alla oleva pärstä.
Vuoden 2010 Joulu
Kommentit pois päältä artikkelissa Vuoden 2010 Joulu
Päivää taas kaikki lukijani ja hyvää vuoden viimeistä viikkoa! Olin jo monta kuukautta sitten hakenut vaikeavammaisten Joulun viettoon Lahteen. Pääsin mukaan ja reissu alkoi viime torstaina, kun Kimmon taksin nokka kääntyi kohti Lahtea kahdeksalta aamulla. Matka meni suhteellisen joutuisasti lumisateessa. Kävimme välillä tankkaamassa nestevajausta. Arvaatte varmasti minkä nesteen. Saavuimme juuri sopivasti lounaalle Lahteen, kuitenkin kävi niin, että purkaessani tavaroita aika meni niin sukkelaan etten kerennytkään lounaalle. Näin ollen jouduin korvaamaan lounaan pienellä nestetipalla, jonka henkilökunta antoi minulle huoneessani. Viiden vuorokauden aikana minulla kului pari pulloa viinaa, ei sen enempää. Siellä on sääntönä että humalassa ei saa olla yleisellä paikalla, paitsi sillon kun siellä on juhlat. Kuntoutuskeskuksella on A-oikeudet.
Jouluaatto alkoi pullan syönnillä ja puuron ylistyksellä, joka on siellä vanha tapa. Siinä kerrotaan puuron historia ja ylistetään puuroa. Kuten kuvassa näkyy Joulupäivällinen oli mahtava. 
Kaikkien erikoisempien herkkujen rinnalla oli myös perinteiset laatikot ja kinkku. Arvatkaa oliko mahamme täydet? 😀 Pukkikin vieraili, vaikka olihan meillä pukkeja ihan omasta takaakin. Pukista ei vaan tullut otettua kuvaa.
Jouluaamuna uskovaisimmat menivät kirkkoon, minä ja huonekaverini olemme niin pakanoita, ettei me jaksettu nousta, samoin kuin tyttöystäväni. Joulukirkon jälkeen tuli vielä seurakunnan kanttori meitä pakanoita herättämään, mutta ei hän siinä onnistunut. Joulupäivänä oli rauhallisempaa kuin aattona. Leikimme ja pelailimme sekä olimme hartaan näköisiä.
Tapaninpäivänä oli niin pirun kylmä, ettemme voineet mennä koko porukalla ulos kun mittari näytti – 28 astetta. Pelasimme boccia ja hyvä onninen kun olen, olin hävinneessä joukkueessa. Illalla meillä oli vielä tapanin tanssit ja baari oli auki. Alla muutama kuva.
Jätän loput kommenttini tästä reissusta ensi vuoden puolelle. Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja antoisaa Uutta Vuotta 2011!
Jouluisia 50- luvun muistoja
Kommentit pois päältä artikkelissa Jouluisia 50- luvun muistoja
Heippa immeiset! Lupasin jouluista jutustelua, mutta en nyt keksi oikein mitään. Mieleeni kuitenkin tuli lapsuuteni joulut. Silloin minulla oli käytönnössä kaksi joulua. Tämä selittyy sillä, että olin aina puoli vuotta sairaalassa lastenlinnassa kerrallaan, ja pääsin sieltä aina pois joulun ja uudenvuoden välillä. Lastenlinnassa oli oma joulunsa ja äiti aina lähetti pehmeitä paketteja, joista olin aina vihainen. Toinen joulu minulla oli kotona. Silloin äiti ja isä antoi minulle kovia kovia paketteja, joista olin taas hyvin tyytyväinen.
Lapsuudessani joulut olivat olosuhteisiin nähden hienoja. Meillä oli sairaalassa iso kuusi, jossa oli elävät kynttilät. Nykyään noita eläviä kynttilöitä ei enää paljon näe. Lastenlinnan hoitajat olivat pukeutuneet tontuiksi, ei sen puoleen, he kyllä olivat aikamoisia tonttuja muutenkin. Ruoka oli hyvää, kuten suomalaisella jouluruoalla on tapana olla. Kukaan meistä lapsista ei pitänyt lanttulaatikosta, joten se korvattiin makaroonilaatikolla, joka oli kinkun kanssa erittäin hyvää. Joka kerta kun sain paljon makeisia ja hedelmiä, syntyi minun pussini eteen melkoinen jono. En kuitenkaan kaikkia herkkuja muille jakanut, nuuka kun olin. Sitten kun sain kahvia, niin hoitajat pyysivät minua heti kylään, siinä toivossa että hekin saisivat tulijaisina kahvia. Siihen aikaan kahvi oli salakuljetettua tavaraa. Meninhän minä hoitajien luokse kylään, tosin sen takia että olin siihen aikaan omasta mielestäni Casanova.
Kotonani joulu oli niin normaali kuin kotijoulu voi olla. Kotona koiramme aina nuoli naamani niin märäksi kuin voi vain nuolla ja makasi vieressäni.
Tällä kertaa en höpötä enää enempää. Lähden huomenna Lahteen Invalidiliiton kuntoutuskeskukseen vaikeavammaisten joulun viettoon. Rauhallista joulua ja eläkäähän ihmisiksi! Tulen taas tiistaina häiriköimään teitä!
Pilkka sattui omaan nilkkaan.
Kommentit pois päältä artikkelissa Pilkka sattui omaan nilkkaan.
Hei kaikki rakkaat, ja vähemmän rakkaat lukijani! Kuten muistatte viime kirjoituksessani naljailin Kuopiolaisille ja yleensäkin savolaisille. Eipä olisi kannattanut. Sain rangaistuksen heti seuraavana päivänä. Jouduin nimittäin sairaalaan. Minulla oli suoli tukossa ja sen takia minun vatsani pullotti kuin lehmän utare. Vietin sairaalassa useamman päivän ja nyt olen lääkekuurilla. Silti olen edelleen sitä mieltä, että Kuopio tulisi vähintään räjäyttää. 😀
Tutkimusten aikana, paras tapahtuma oli tähystysoperaatio. Kun lamppu tavoitti tukoksen, pääsi minulta mojova pieru ja kaiken lisäksi muutakin. Tämä tapahtui vielä toisen kerran. Voi sitä lääkäri raukkaa. Mutta itsepähän on ammattinsa valinnut. Sairaanhoitajatkin naureskelivat tapahtumalle vaikka joutuivat siivoamaan. Onneksi kaikki tämä on yleistä kyseisen operaation kohdalla. Operaatio ei tosin ole maailman mukavin.
Joulu tulla jolkottaa ja huomenna jouluisia ajatuksia tai ajattelemattomuuksia. Jos vaan tältä joulukiireeltä ennätän 😀
Räjäytetään Kuopio!
Kommentit pois päältä artikkelissa Räjäytetään Kuopio!
Heippa taas, lukijat!
Tämä voi kuulostaa hölmölle, mutta olen tällä hetkellä hieman sairaana ja siksi sekaisin. Ajatus lähti Tukholman kauheasta pommi-iskusta.
Minua on jo pidemmän aikaa, aina välillä, ärsyttänyt Kuopio. Aina, kun jokin taho järjestää vaikkapa mielenkiintoisen luento- tai tapahtumakiertueen, se vierailee kyllä Kuopiossa, muttei Joensuussa. Vastikään yhdistynyt Itä-Suomen yliopisto tuntuu näivettävän Joensuun kampusta Kuopion hyväksi. Torso uudistus. Kuopio on Savon pääkaupunki ja Savo kummallisine murteineen ulkomaat Suomen sisällä. Ja mikäs olisi sen epäilyttävämpää kuin ulkomaalaiset? Lie savolaisilla jokin oma pakanallinen vääräuskontonsakin. Kylläpä vaan ärsyttää niin kauheasti se Kuopio.
Minusta tässä ei ole nyt tehtävissä muuta, kuin että Kuopio on räjäytettävä. Sen jälkeen keksin paljon muutakin räjäytettävä, jos jihadistien kerran linjalle lähdetään.
…Olkaa rauhassa vaan kuopiolaiset. Vitsihän tämä. Koetin tässä vaan samaistua itsemurhaterroristien ajatusmaailmaan. Ei oikein onnistunut.
Taiteilijan haudalla
Kommentit pois päältä artikkelissa Taiteilijan haudalla
Heippa taas, lukijani!
Erään viihdetaitelijan poismenon johdosta olen miettinyt median suhdetta kuolemaan. Se nyt tiedetään, että taiteilijana on raskasta. Myyntiartikkelina on oma persoona, omat ajatukset, oma naama. Pitkiä juhlia ja selkääntaputtelijoita riittää. Useimmat viihdetaiteilijat käyttävät sitä kuuluisaa kuningasta. Media vahtaa selän takana silloinkin, jos elämä kääntyy alamäkeen. Onko riemukkaampaa raportoitavaa kuin se, että taiteilija N.N. eksyikin baariin, eikä onnistunut kömpimään enää keikkalavalle?
Sitten kun nämä henkilöt poistuvat keskuudestamme, on hyvä leikkiä surevaa ja unohtaa, kuinka ilkeä ihmiselle on tullut oltua ihan vain lehden levikin edistämisen nimissä. Sama koskee meitä tavallisia musiikin kuuntelijoita ja juorujen seuraajia. Vai mitä mieltä olette?
Hyvää viikonloppua.
Oopperalaulajan tissit! (katso kuvat)
Kommentit pois päältä artikkelissa Oopperalaulajan tissit! (katso kuvat)
Terve taas, lukijani! Tänään puhutaan sitten samasta aiheesta kuin muukin itseään kunnioittava media: Linnan juhlista, niistä Tarjan kutsuista, siis.
Ensinnäkin oli mukava huomata, että kutsuvieraissa oli koko joukko vammaisia, muun muassa vammaisurheilijoita ja järjestöjen edustajia, esimerkiksi Lihastautiliiton puheenjohtaja Liisa Rautanen. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka pyörätuolilla pujotellaan siinä ihmistungoksessa! Kertokaapa, jos joku oli paikan päällä!
Mietin myös, onko kutsuvieraslistaa laadittaessa haluttu nostaa esille sukupuolivähemmistöt, sillä tänä vuonna parketilla pyörähteli useampikin mies- ja naispari.
Sitten siihen kaikkein mielenkiintoisimpaan asiaan: onko kangas tosiaan loppumassa maailmasta? Ukkojen piti pukeutua työpukuunsa (poliisit univormuun) ja naisten puvuissa pääntiet hipoivat parhaillaan liki napaa. Helmaan kangasta oli onneksi riittänyt. Ainakin erään oopperalaulajan keuhkojen tilavuus oli varsin vapaasti koko kansan arvioitavana ja huomion kohteena. Presidenttikin katsoi häntä hieman hitaasti kättelyssä. http://www.iltalehti.fi/linnanjuhlat/2010120612818424_lj.shtml
Mutta ehkä tuollaiset kaula-aukot ovat nykyisin muotia. Muutama vuosi sitten saatiin jännittää, koska matalavyötäröiset farkut pullauttavat muotitietoisen neitosen pakarat kaiken kansan nähtäviksi. Miksei siis matalakaula-aukkoisia puseroitakin?
Juhlissa näytti olevan letkeä meininki. Tunnelma on vuosi vuodelta hilpeämpi. Kyllä mullekin kelpais.
Marraskuun kunniamaininta
Kommentit pois päältä artikkelissa Marraskuun kunniamaininta
Terve vaan, kaikki lukijat! Joudun vielä kerran puuttumaan köyhyys-teemaan, mutta tällä kertaa kehujen muodossa. On marraskuun kunniamaininnan aika. Annan sen ehkä vähemmän tunnetulle järjestölle, sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL:lle. Järjestö toimii myös kansainvälisellä tasolla. Tällä hetkellä on menossa Tasavallan presidentin suojelema köyhyys-tapahtumien sarja, jossa myös EU on mukana. STKL:llä on oma toimipiste myös Joensuussa ja se pitää yllä mm. Soroppia. Sieltä saa tietoa ja apua sosiaaliasiossa.
Esteettömyysblogi toivottaa onnea tärkeälle työlle!
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL on valtakunnallinen sosiaali- ja terveystiedon yhteistoimintajärjestö, joka toimii hyvinvoinnin kehittämiseksi, erityisesti perusturvan ja peruspalvelujen kehittämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sosiaalisen vastuun lisäämiseksi.
Kaikki maailman köyhät…
Kommentit pois päältä artikkelissa Kaikki maailman köyhät…
Terve taas!
Viikon aiheella jatketaan.
Olette ehkä lukeneet aikaisempia, köyhyyteen liittyviä kirjoituksiani. Helsingin seminaarissa kävi ilmi, että köyhyys ei ole yksityisen ihmisen köyhyyttä, se koskee siis kaikkia. Yksinhuoltajia, vammaisia, alkoholisteja, asunnottomia, opiskelijoita, maahanmuuttajia, työllisiä ja työttömiä… Yhdessä meistä kertyy melkoinen joukko.
Suhteellisen köyhyysrajan alapuolella on Suomessakin yli puoli miljoonaa ihmistä, aina pikkulapsista vanhuksiin. En jaksa uskoa, että kaikki ovat vielä tässä, vaan osa ihmisistä ei joko kehtaa tai uskalla mennä niin sanotusti luukulle. Syynä voi olla paitsi jaksamisen, myös tiedon puute, mikä on myös yksi köyhyyden muodoista. En tiedä itsekään kaikkia sosiaaliturvan koukeroita.
Köyhyyttä löytyy myös työtätekevien ihmisten keskuudesta. Kovin pienipalkkaista, pätkittyä ja epävarmaa työtä tekevät ihmiset eivät voi luottaa toimeentuloonsa, vaan joutuvat tekemään useita töitä selviytyäkseen. Köyhyyttä sekin, jos ihminen joutuu tekemään ympäripyöreitä päiviä huonoilla työehdoilla normaalin toimeentulon eteen. Siinä vaiheessa laulua ”Mä joka päivä töitä teen” kuulostaa katkeralta ivalta.
Kun kuuntelin kansanedstajien kauniita sanoja, niin minua kieltämättä rupesi naurattamaan, sillä tiedän takuulla, ettei niitä tulla käytännössä lunastamaan. Siispä kaikki köyhyydestä kärsivät, menkää sinne sosiaalitoimistoon ottamaan selvää asioista. Ja jos sieltä ei haluta kertoa totuutta, verkostoituminen toisten köyhien kanssa kannattaa aina. Parhaat vinkin kulkevat epävirallisia teitä.
Tämän aiheen käsittely loppuu nyt tältä erää tähän.
Esteettömyysblogi 