-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Nyt eletään poliittisia ja muitakin syysmyrskyjä Suomalaisessa kansankodissa. Mutta minä yritän miettiä asioiden valoisaa puolta ja päädyn myöntämään kunniamaininnan…
yleisradiolle.
Pitkälle on tultu elokuusta, jolloin kunniamaininta lankesi valtiovallalle. Nyt en voisi moista kuvitellakaan, kun vaikuttaa siltä, että isot herrat kusettavat meitä pieniä herroja ja rouvia kilpaa. Tai kuten Vennamo aikoinaan sanoi: rötöstelevät. Mielikuva Suomesta lahjomattomattomana ja puhtaana yhteiskuntana on vedetty alas vessanpöntöstä.
Mutta onneksi neljäs valtiomahti eli media ainakin yrittää – toisinaan liiankin kanssa – tuoda rötöksiä esiin. Ehkä ylen ajankohtainen kakkonen lautakasa-Masa -juttuineen on sittenkin osoitus lehdistön riippumattomuudesta. Ainakin se on parhain tosiperäisen viihteen saralla.
Mikä sitten on totta, sitä emme varmaan koskaan saa tietää. Ja väliäkö tuolla, jos oikeus voittaa.
P.S. Olisi kyllä kiva, jos media käsittelisi myös vammaisten oloja hieman useammin.
No niin rakkaat lukijat, tämä on nyt vain minun mielipiteeni, jolla en suinkaan syytä ketään (muuta kuin byrokratiaa). Kirjoitan siis vain omasta subjektiivisesta kokemuksestani. Asia koskee nimittäin vammaisten ja vanhusten asumispalveluja.
1970-luvulla aloitettiin vammaisten palvelutalojen systemaattinen rakentaminen suurempiin kaupunkeihin ja myöhemmmin myös pieniin kuntiin. Tämä oli jo ennen vpl:n syntymää, joka sinänsä oli aikaansa edellä, mutta eipä ole enää, koska sitä on vesitetty liikaa.
Samoin on käynyt palvelutalojen kanssa. Alun perin tarkoituksena oli avustaa vammaisia kaikissa niissä asioissa, joissa vammainen tarvitsee jokapäiväistä tukea. Kuinka ollakaan, tätäkin on hieman vesitetty henkilökunnan kiireiden vuoksi.
Vuonna 1985 asuin Kuusankosken palvelutalossa. Ollessani siellä oli henkilökunnalla aikaa tulla esimerkiksi huoneeseen juttelemaan muuten vain ja kysymään, tarviaako vaikka kaupassa käydä. Silloin ei vielä henkilökohtaisen avun systeemiä tunnettu.
Nyt henkilökunnalla menee paljon aikaa kirjatessaan, kuinka kauan on ollut kenenkin luona ja mitä on siellä tehnyt. Mielestäni siis kuluu liikaa aikaa turhaan byrokraattiseen näpyttelyyn. 🙂 Tämä johtaa siihen, että palvelujen odotusaika tulee liian pitkäksi.
Käytännössä asiat tapahtuvat näin: soitan puhelimella alas palvelupisteeseen, joka yhdistää (tai jonka pitäisi yhdistää) puheluni lähimpään kännykkään. Pahimpina ruuhka-aikoina tämä ei aina onnistu ja puhelin soi, soi ja soi soimistaan aina vaan.
Avustaja tulee sisään ja huikkaa: ”No, mitäs asiaa sulla on? Tässä on nyt kova kiire.” Sitten hän tekee hommansa ja huikkaa: ”Terve vaan”, painaa nappulaa ja kuittaa käyttämänsä ajan. Kysynpä, onko mitään järkeä?
Uskallanpa epäillä, että tällainen toimintamenetelmä verottaa ihmisten välistä aitoa vuorovaikutusta ja asiakkaan kohtaamista. Tämä ei ole työntekijän eikä asiakkaankaan etu, vaan kummatkin ovat hermostuneita. En missään tapauksessa syytä avustajia, vaan kunnioitan heidän arvokasta työtään. Kuten jo mainitsin, syytän byrokratiaa ja johtajia, jotka ovat keksineet tämän menetelmän. En tiedä, mihin tämä johtaa, annas kattoo.
Tälle saa nauraa täysin vapaasti. Kysymys on valokuvien siirrosta kännykästä tietokoneeseen. Kävi tässä päivänä muutamana, että kännykän kameran muisti tuli täyteen. Niinpä rupesimme tyhjentämään sitä. Kaikki sujui aluksi aivan normaalisti, mutta kun aloimme siirtää kuvia omiin tiedostoihin, niin tapahtui ihme juttu. Kuvia ei löytynytkään mistään!
Tarkistimme puhelimen muistin: ei muuta kuin tyhjää. Tuli pieni paniikki; pelkäsin menettäneeni kaikki kesäkuvat, reissukuvine päivineen. No, menimme Palvelutalon alakertaan ihmettelemään asiaa talon työntekijöiden kanssa. Työntekijät olivat juuri menossa kahville. Yksi heistä kuitenkin huikkasi: ”Tarkistapas tietokoneen roskakori!”
Enhän minä tolvana ollut muistanut koko roskakorin olemassaoloa. Avasimme tietokoneen roskakorin ja siellähän ne kuvat killuivat! Onhan ihmisten roskakoreista löytynyt kaikkea saappaista kultakoruihin, niin miksei valokuviakin? Mitä opimme tästä: en usko, että yhtään mitään. Mutta muistakaa nyt tekin dyykata roskakorinne ja -laatikkonne. Sieltä voi löytyä mitä vaan.
Päivää taas rakkaat (ja vähemmän rakkaat) lukijani! 🙂 Olen tässä viime aikoina pohtinut euron vaikutusta hintoihin ja tänään sen koin varsin konkreettisesti, ja vieläpä valtion laitoksen taholta.
Menin itse avustajani kanssa viemään pakettia postiin lähteväksi, ja se maksoi 9,70 euroa. Ennen vanhaan, mummon ja vaarin markoissa tämä paketti olisi maksanut noin 10mk. Saman homman voi havaita kauppojen tiskeiltä. Jos vielä eläisimme markka-aikaa, niin kuka raaskisi lähettää tuon paketin (saati käydä kahvilla hienostokuppilassa)? En minä, eikä avustajani ainakaan, mutta nyt oli pakko.
Miten hintojen korotus vaikuttaa vammaisten, vanhusten ja muiden vähävaraisten elämään? Moni asia ja matka jää tekemättä, moni konsertti käymättä ja elokuva katsomatt, koska euroja ei ole! Ihmettelen niitä henkilöitä ja puolueita jotka kannattivat euroon siirtymistä. Hallitus, joka vielä valitettavasti oli vasemmistolainen suorastaan valehteli meille kansalaisille,HÄVETKÖÖN!!!! Sillä kaikki hinnat vain nousevat ja elämä senkun kallistuu kunhan ei vaan kaadu kumoon!
Päivää taas pitkästä aikaa! Olen vähän aikaa pitänyt suutani kiinni, kun on ollut muita järjestelyjä. Eilisen jälkeen en malta enää olla hiljaa. Kysymys on taas palaverista, jossa piti antaa palautetta Kyytikeskuksen toiminnasta. Monet asiakkaat antoivat negatiivista kritiikkiä liittyen huonoon palveluun ja syystäkin.
Olen seurannut jo muutamia vuosia tämän niin sanotun Eu-hankkeen kehittymistä ja missään muualla se ei ole menestynyt. Eikä se menesty täälläkään, vaikka Joensuun kaupungin sosiaaliviranomaiset niin väittävätkin. Kokemukseni syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kokouksessa oli kuin seinille olisi puhunut. Mitään ei ymmärretty, eikä mitään myönnetty, vaikka jopa Vammaisneuvoston puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä monet muut vammaisjärjestöjen edustajat ja yksityiset asiakkaat kertoivat huonoista kokemuksistaan.
Esimerkiksi eräs tilaaja ei saanut taksia, vaikka oli tilannut kyydin kolme päivää aiemmin. Lisäksi puhelinvastaaja ei toimi viikonloppuisin kunnolla. Itse olen nähnyt tämän talon asukkaiden saavan niin pienen taksin, ettei asiakas sovi kyytiin ollenkaan, vaikka on itsekin pienikokoinen.
Niin sanotut päättäjät hokivat:” Katsotaan nyt, katsotaan nyt, kyllä se siitä paranee.” Kotipaikkani on Länsi-Suomessa, Luojan kiitos, sillä siellä yksikään tämän tyyppinen hanke ei ole onnistunut, vaan se on kaatunut sekä asiakkaiden että autoilijoiden vastustukseen. Mikä kumma se sellainen Eu-direktiivi on, jonka mukaan näitä hankkeita tehdään? Kyllähän se Saksassa, Belgiassa, Hollannissa ja muissa Eu-maissa käy, kun siellä ei ole inva-takseja muutenkaan. Siitä minulla on muuten kokemusta itsellänikin, Espanjassa.
Ottakaa hyvät joensuulaiset päätöksentekijät järki käteenne (jos teillä sitä yleensä on) ja katsokaa peiliinne: Miettikäähän uudestaan koko homma! Ja Lehikoisen Paulalle ja Sepolle sanoisin: eikö nyt ole jo aika ottaa se isompi kirves käteen niin kuin silloin aikanaan puhuttiin (jos muistatte)?
En viitsi enempää kiusata, vaan jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä tuleman pitää. Tässäpä tämä valitusvirsi tällä kertaa.
Kiitosmaininta tulee tällä kertaa – ja tämä on minulta harvinaista…
valtiovallalle.
No, minkä takia? Mitä hyvää se on muka saanut aikaan? Ainakin kuljetustuen ja vammaispalvelulain, jotka tekevät vammaisen olon edes hieman helpommaksi. Tietenkin molemmissa on parannettavaa, mutta hyvä näinkin.
Aloitetaan kuljetustuista. Nykyisin se tarkoittaa 18 tuettua matkaa kuukaudessa vammaista kohden. Tämä tarkoittaa yhdeksää edestakaista taksireissua lähialueella. Sen lisäksi Kela tukee kyytejä kuntoutukseen. Kyllä sillä perusasiat hoitaa, kun ei ole muuta tapaa liikkua.
Vammaispalvelulaki taasen takaa jokaiselle sitä tarvitsevalle henkilökohtaisen avun ja pyrkii kohtelemaan kaikkia samanarvoisesti vamman vakavuuden ja avun tarpeen (kuten työ, opiskelu) mukaisesti. Minimituntimäärä on 10 tuntia kuukaudessa, mutta toivottavasti se nousee lähivuosina. Tosin uusien apua toivovien on itse anottava avustajatunteja ja hankittava sopiva avustaja.
Eli onnea valtio! Toivottavasti lupaukset pitävät ja uusia hyviä avauksia tulee vielä joskus.
Esteettömyysblogi 