-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Päivää hyvät lukijat! Olen saanut kuulla varmalta taholta, että ensi yönä avataan torilla jättikokoinen telttabaari, joka on koko huomisen päivän ja illan auki. Baariin saavat tulla kaikenikäiset ja kaikkia mahdollisia juomia on tarjolla. Kannunkin sieltä saa kuulemma mukaan jos on kiire. Baari aukeaa tänään 24.00 ja valitettavasti se menee kiinni jo klo 24 perjantaina eli huomenna. Menkääpä katsomaan, se on helppo nähdä sillä se on keskellä toria! Nähdään siellä!
Terve vaan, lukijani. Varoituksena perjantaipäivästä laitan vähän lainattua tekstiä päivään liittyvästä numerosta eli ykkösestä. Jo kiinalaiset käyttivät tätä, mutta eri päivänä hullutteluun ja ranskalaiset siirsivät sen lähemmäksi sitä, mitä se on nykyään.
Suomessa aprillipäivää alettiin viettää 1800-luvulla ja sanomalehdissä pilat yleistyivät 1960-luvulla. Tästä linkistä löydätte lisätietoa, josta voi olla hyötyä perjantaina:
http://virtuoosi.pkky.fi/suoma/sivut/aprillipv.htm
Varokaapa vain, kyllä minultakin saattaa löytyä joku lipsahdus! Tällä kertaa ei tämän enempää.
menkää vaikka lunta luomaan auringonpaisteeseen!
Terve taas, lukijani!
Jatketaan hieman edellistä aihetta sivuten ja syventäen. Miksi tehdään turhaa työtä ja annetaan kansalaisille turhia toiveita säätämällä hyviä lakeja, joita sitten tulkitaan miten sattuu ja hyvä tarkoitus vesittyy muutamassa vuodessa?
Vuonna 1987 säädetty ja sittemmin useampaan otteeseen täydennetty vammaispalvelulaki oli aikoinaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseksikin kuvattu laki. Sittemmin lakia on nakerrettu ja vesitetty rahapulaan vedoten, eikä parannuksia ole näkynyt niinä lihavampinakaan vuosina. Kaiken lisäksi laissa on useita pykäliä, jotka asettavat ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan, tahattomastikin.
Esimerkiksi viime vuoden syksyllä kuljetustuet siirrettiin KELAn maksettaviksi. Aiempina vuosina olen matkustanut kolmesti vuodessa Etelä-Suomeen sukuloimaan, vanhempieni haudalle ja hoitamaan asioita. Uuden tulkinnan mukaan en voi matkustaa kuin yhden kerran ja anoa loput kaksi matkaa yksi kerrallaan KELAlta. Ainakin näin olen ymmärtänyt. Entäs sitten, jos joudun jäämään paitsi jostain tärkeästä tapahtumasta siksi, että KELAn käsittely on viivästynyt, kuten se usein tekee? Entäs, jos vammaisella ei ole ketään, joka huolehtisi lomakkeiden täyttämisestä?
Kerron, näin vauhtiin päästyäni, myös toisen esimerkin. Viime vuonna tuli myös toinen uudistus, Matkojenyhdistelykeskus MYK. Aikaisemmin vaikeavammaiset saivat soittaa suoraan tutulle kuskille, joka tiesi asiakkaansa jo kenties vuosikymmenten takaa. Nykyään matkat varataan jo hyvissä ajoin, virka-aikaan MYK:sta, josta sitten lähetetään joku kuski. Siinä sitten koettavat kuski ja asiakas selvitä parhaansa mukaan. Kaiken lisäksi autot ovat usein myöhässä, eikä asiakas tiedä kuskin numeroa tai nimeä.
Toivottavasti vaalien jälkeen nähdään uudessa eduskunnan kokoonpanossa ihmisiä, jotka ymmärtävät vammaisten asioita. Ja kaikkien muidenkin tavallisten vähäosaisten tallaajien asioita.
Terve vain teille, rakkaat lukijani. Tämän jutun voisi aloittaa, kuten eräs mies, sanomalla ”vituttaa vituttaa, kuuntelen”. Nimittäin siltä minusta nyt tuntuu.
Monta vuotta olen ajanut invataksilla Joensuusta Lahteen ja Orimattilaan, ja käynyt serkkuni luona Loviisassa. Matkustaisin vähintään kolme kertaa vuodessa, mutta nyt on käynyt ilmi Kelan alettua hoitamaan matkakustannuksia, että se ei käy, vaan jokaista matkaa joudutaan hakemaan eri anomuksella. Muuten koko matkan joutuu kustantamaan itse. Invataksi maksaa 700 euroa per matka.
Yhden matkan, josta minun täytyy tehdä erillinen anomus tarkkoine päivä- ja päämäärineen. Onko tässä enää mitään järkeä? Minusta ei ole.
On selvää, että haluaisin käydä vanhempieni haudoilla, sekä edunvalvojani luona neuvottelemassa asioista. Jos teen tämän matkan näin, en pääse serkkuni luokse, joka on ainoa yhteys muihin sukulaisiini.
Minulla pitäisi olla oikeus pitempään matkaan lain mukaan. Kela on tulkinnut asiaa vähän väärin päin. Onko joku, joka tietäisi mitä tehdä?
Tämähän minua v-tuttaa, sillä olen sidottuna tänne Pohjois-Karjalaan todennäköisesti loppuiäkseni, jollen käytä junaa, jonka juuri ja juuri pystyn maksamaan Lahteen. En tiedä, saanko junamatkoista matkatukea.
Aamulla on lisäksi se haittapuoli, että joudun nousemaan aikaisin ylös, ja olen saamarin aamu-uninen! Sitten tarvitsen vielä avustajan, joka avittaa minua syömäasioissa ynnä muissa vastaavissa. Hänellä on 17 tunnin palkallinen työpäivä, jonka kaupunki joutuu maksamaan.
Hyvät Kelan virkailijat, älkää olko noin nuijia vaan toivon teidän olevan inhimillisempiä. Suomessa pitäisi olla matkustusvapaus.
Aurinkoista päivää hyvät, ja vähemmän hyvät lukijani. Kävin tänään eräässä tietyssä nimeltämainitsemattomassa kaupassa.
Luin samalla iltapäivälehtien lööppejä, joista silmiini sattui eräs siivoojaa koskeva otsikko. En ollut uskoa silmiäni, ja kehoitin avustajaanikin katsomaan.
Lehden mukaan siivooja oli vienyt potilaiden verikokeita ja sydänfilmejä, ja aloinkin ihmettelemään, onko laboranttien määrä nykyään niin vähäinen, että he joutuvat turvautumaan siivoojien apuun työssään?
Tällaiset asiat voivat tulla yleisiksi puheenaiheiksi, koska Suomi on niin pieni maa, eikä täällä tapahdu edes mainittavia maanjäristyksiä, joista keltainen lehdistö voisi repiä lööppejä.
Tuntuu huvittavalta ajatella potilaiden asemaa sairaaloissa, joissa hoitajilla ja siivoojilla on samanlaiset työasut. Toivon mukaan nämä verinäytteet eivät ole menneet asianomaisen varkaan verilettuihin! Vakavasti ottaen tämä on suuri vaara potilasturvallisuudelle, kun potilas ei voi tietää, puhuuko hän asioistaan hoitajalle tai siivoojalle. He voivat kuitenkin olla yhtä viisaita, tai tyhmiä.
Hyvät lukijat, ellette usko tätä tarinaa, niin lukekaa lööpit, ja toivokaa että terveysviranomaiset puuttuvat asiaan ja äkkiä!
Hyvää viikonloppua kaikille; oksentamisen voi välttää olemalla syömättä verilettuja. Muuten tämä tarina on melkein tosi ottaen huomioon keltaisen lehdistön sairaan mielikuvituksen.
Pitää ilmoja, hyvät lukijani. Olen seurannut Japanin viime päivien tapahtumia, ja muistanut samalla Phuketissa menehtynyttä serkkuani. Olen miettinyt, tuleeko Suomeen säteilyvaara tuulen mukana, kun Venäjältä puhaltaa itätuuli länteen päin. En oikein usko, että Suomessa on tarpeen lisätä ydinvoimaa nykyisestään, vaikkakin sitä lisätään koko ajan. En oikein tiedä energian kasvun tarpeellisuudesta meillä, vaikka asiantuntijat sanovat sen kasvavan edelleen. Mitä nämä asiantuntijat sitten ovat; he ovat energiayhtiöiden edustajia, jotka saavat palkkansa puolustaessaan ydinvoimaa. Olen kyllä kuullut sukulaiseltani, joka asuu aivan voimalan kupeessa, että se on turvallinen paikka asua. Tiedä häntä.
Ihmiset, jotka joutuivat aallon alle ovat niitä, jotka ovat menettäneet sukulaisensa ja kaiken omaisuutensa. He ovat kuitenkin niin rauhallisia, kuin japanilaiset voivat vain olla. Japanilaisella kulttuurilla on osuutta asiaan, samoin kuin luonteella. Muualla olisi kauheita mellakoita, kuten esimerkiksi Lähi-idässä ja Euroopassa. Entä sitten, millä pääsemme eteenpäin, kun Japani on suhteellisen varakas maa. Siitä on suuri apu, että ulkovallat tulevat auttamaan ensihätään myös jälleenrakennuksessa. Silloin myös Japanin teollisuus voi alkaa toimimaan normaalisti, mikäli ei tule uusia tsunameja. Kun katselen rakennuksia, ne ovat länsimaiseen rakennustyyliin verrattuna heikkorakenteisempia. Nehän ovatkin vähän heikommin tehtyjä. Tähän voisi olla suomalaista insinöörityötä ja tietotaitoa tarjolla. Toivotaan parasta.
Heippa vaan, lukijat!
Vaikkei sitä aina uskoisi, olen kyllä käynyt koulua. Kuten muutkin. Siinä olikin urakkaa…
Kun tulin kouluikään, äitini rupesi hakemaan minulle koulupaikkaa. Hän meni sosiaalitoimistoon ja pyysi virkailijaa järjestämään asian. Paikalla kuitenkin sattui olemaan eläkkeellä oleva KELAn asiamies, joka tokaisi: ”Eiväthän tuollaiset mitään koulua tarvitse! Heillähän on vapautus oppivelvollisuudesta!” Arvatkaapa, meinasiko äitini lyödä…
Vielä nytkin, yli 50 vuotta myöhemmin, kaikki eivät Suomessakaan pääse kouluun vammaisuutensa takia. Tiedän useampiakin tapauksia, joissa älykkäät, mutta muilla tavoin poikkeavat nuoret eivät pääse kouluun. Suomalaista koulutusjärjestelmää ihaillaan ympäri maailmaa ja mallia viedään ja sovelletaan muualle. Kuinkahan ihailun ja arvostuksen kävisi, jos tiedettäisiin, että omassa maassa jopa osa peruskouluikäistä jää koulutuksen ulkopuolelle?
Olisipa mukava tietää, mistä tällainen oikeasti johtuu. Tiedättekö ennakkotapauksia, jossa nuorelle on lopulta saatu koulupaikka, taistelun jälkeen? (Omatkin vanhempani joutuivat taistelemaan koulutukseni puolesta vuosikausia.)
Eipä tässä tällä erää muuta. Hangille siitä, hyvät ihmiset! Kevättalvi on kauneimmillaan…
Terve taas, kaikki urheiluhullut ja muutkin hullut.
Helmikuun kunniamainintaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Urheiluhulluna haluan myöntää kunniamaininnan eräälle joensuulaiselle, penkkiurheilijoiden talven pelastaneelle kaunottarelle. Kuten arvannettekin, tarkoitan Kaisa Mäkäräistä.
Kaisa Mäkäräisen tänä talvena saavuttamat maailmanmestaruusmitalit ja maailmancupin johto ovat suuria saavutuksia, joista moni meistä tuntee ylpeyttä hänen puolestaan. On myös ilo seurata Kaisan iloista, hymyilevää olemusta.
Onnea ja kiitos!
Heippa taas, lukijani.
Nyt se sitten alkaa. Vaalisesonki, varsinaiset karkelot… Tänäänkin oli ministerisnainen kävelykadulla jakamassa hymyjä ja vaalilupauksia kansalle. Jotta kansa välttyisi lankeamasta vääriin lupauksiin tai kärsimästä turnausväsymyksestä ennen aikojaan, Nisse-setä jakaa teille ystävällisesti ohjeitaan Sen Oikean Ehdokkaan löytämiseksi.
Ensinnäkin, älkää menkö halpaan eli populistiin. Jos edustaja tai puolue lupaa vallankumouksen seuraavalla vaalikaudella, kannattaa miettiä kahteen kertaan. Toki turhaumustaan voi purkaa myös äänestyskopissa ja äänestää vaikka millaisten utopioiden puolesta, mutta ei kannata pettyä, jos mitään ei vaalien jälkeen tapahdukaan.
Toisekseen, kannattaa lukea puolueen vaaliohjelma läpi ja verrata sitä huolellisesti mikä tahansa diktatuurin lakeihin. Jos puolue lupaa sulkea Suomen rajat ja puhdistaa kansan mielet ulkomaisista vaikutteista, hälytyskellojen luulisi soivan.
Äänestäjänä minua kiinnostavat myös edustajaehdokkaan ja puolueen kytkökset. On vähintäänkin reilua saada tietää, millaisilta puljuilta rahaa tulee ja mihin se loppujen lopuksi menee.
Kysykää ehdokkaaltanne mahdollisimman paljon. Vaalikoneita kannattaa käyttää!
Terve rakkaat lukijat. Olen ollut vähän aikaa hiljaa, koska on ollut pirunmoisesti puuhaa. Olen ryhtynyt jälleen puutarhuriksi, ruusunkasvattajaksi. En kyllä mielelläni tee sitä, mutta takapuoleni on niin piikkejä täynnä, että se tuntuu ”hirveälle.” Kävin maanantaina terveyskeskuksessa kutisemassa. Lääkärillä on melkoiset rohdot jotka täytyy pistää molempiin kankkusiin, ainakin lauantaisin. Ja sitten saa nähdä miten jatketaan. Ainiin, minulla on ihan uusi varatoimitussihteeri, joka on jälleen kerran yliopistomiehiä, joka yrittää kirjoittaa gradua opiskelujen päätöstyönään. En tiedä, onnistuuko (-Tulee onnistumaan t. VTS).
Se siitä ruususta, mutta kävin äsken rahanhaussa. Eihän siellä paljoa olekaan, mutta enemmänkin voisi olla. Kun aurinko on alkanut paistamaan, tiet ovat alkaneet pettämään pyörien alla. Siksi jälleen kerran pyydän kaupunkia lanaamaan kaikki jalkakäytävät niin puhtaaksi kuin mahdollista, jolloin kaikilla on mukavampi kulkea ja pääsemme kaikki ”hankien” läpi helpommin ja esteettömämmin.
Hyvää viikonloppua ja eläkee ihmisiksi!
Esteettömyysblogi 