Esteettömyysblogi
Vappua ja ynnä muuta p##n puhumista
1 kommentti
Hyvvee Huomenta kansalaiset ja muut rontit!
Satuin tänään katsomaan almanakkaa, jota hyvin harvoin katson, kun se näyttää aina huonoja uutisia. Varsinkin kun nyt olen suoraan sanottuna vankina täällä neljän seinän sisässä. Arvaatteko v####taako? Huomasin että vappuhan se sieltä tulla tupsahtaa parin päivän päästä. Muistattehan käydä A-kaupassa ja ostaa muutakin kun punaisen nenän. Ja jättäkäähän rientoihin mennessä puukot ja puntarit kotiin, (etenkin te hurjat pohojalaaset). Onhan tämä ylioppilaiden ja työntekijöiden suuri juhla. En tiedä kuinka suuri se loppupeleissä sitten on.
Katselin eilen vahingossa parituntisen ohjelman Persian shaahin Suomessa käynnistä. Jonka juontaja oli Ilkka Kristian Björklund, terveiset vain hänelle jos sattuu lukemaan, Nisseltä, entiseltä tappelupukarilta. Siinä esiintyi Kaisa Korhonen Tampereen työväenteatterin johtaja, en tiedä onko enää, koska kyseessä oli kuitenkin vanhaa kuvanauhaa vuosien takaa ja tietenkin mukana hyöri ulkoministerimme Erkki Tuomioja, joka ei silloin ollut toki vielä ulkoministeri vaan joku muu ministerinhulttio. Siinä liikkui kaikki minulle entisestään tutut naamat, ilman naamaria, muutamasta oli mukana ylioppilastalon valtauksessa Helsingissä, mm. Erkki, Kaisa ja muut kumppanit. En valitettavasti silloin itse sinne päässyt, jostain kumman syystä, tietenkin tämä samperin tuoli silloinkin esti. Kun ei vielä siihen aikaan ollut hirveämmin noita invatakseja. Nythän niitä miltein löytyy pilvin pimein, mikä on positiivista.
Ja nyt tässä vähän nuoriso sitä historiaa. Silloin kun Shaahi oli Suomessa kauniin vaimonsa kanssa, Kekkonen käveli paitasillaan ja Shaahi paleli pirusti. Sitä oli mielenkiintoista seurata, kun Shaahin ympärillä oli turvamiehiä ja Kekkonen käveli välillä yleisönkin joukossa vailla huolen häivää, samaan aikaan kun todistettavasti amerikkalaiset turvamiehet kauhistuivat. Kyseessä oli siis ETYK:in avaus, eli Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokous. Shaahin vierailu oli kuitenkin erikseen ja muuttui myöhemmin yksityiseksi tilaisuudeksi. Tosiasia on että kuinka moni jo nyt kuollut poliisimies oli tällöin turvamiehenä ja kun amerikan presidentti esimerkiksi meni vessaan niin kaikki kopit tarkastettiin. Ja Kekkonen painoi samaan aikaan lehdistö vessaan.
Mutta siis siitä vapusta vielä, Niin kauan kun muistan ja uskokaa tai älkää, muistan aikasta pitkälle, niin vappuna on tullut vettä kuin esterin persiistä ja se vapun viettokin on ollut samanlaista. Suomen vappuun kuuluu iloliemen litkintä sekä ruoka ja tippaleipien ja munkkien syönti, varsinkin ne tippaleivät. Osallahan on ne munkit aina mukana, hehehe.
Mutta hyvvee vappua, eläkee ihmisiksi, jos millään kykenette! Huomisen vapputapahtuman kuvasato tulee myöhemmin, mutta tässä eilistä kevään kuvasatoa.
Ilovaarirokin kirjan julkaisu bileet! The doorsin cover biisi sai nämäkin varpaat tanssimaan.
Kevään ensimmäinen pehmis! Makua olisi saanut kyllä olla enemmän…
Yliopiston kuorokin kävi laulaa luikauttamassa laulun jos toisenkin.
Onko tämä sittenkään esteettömyyttä?
1 kommentti
Päevvee ja onnellista uutta vuotta kansalaiset!
Muistatte varmaan viimekertaisesta kirjoituksesta, vaikka siitä pitkä aika onkin, toki voi olla että joku on unohtanutkin kyseessä olevan asian. Kysymyshän oli ja edelleen on muka talon palvelujen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet jne jne. Mutta me asukkaat ja suurin osa työntekijöistäkin jaksavat epäillä tätä. Nimittäin, jos väkeä sanotaan irti tai pannaan pakkolomalle, niin ei voi ainakaan sitä sanoa parannukseksi. Mm. Talonmiehemme on virallisesti vuorotteluvapaalla toistaiseksi, mutta saattaa olla niin ettei häntä sen koommin enää nähdä, onhan hän jo eläkeikää lähestyvä. Ja se on suuri menetys talolle ja meille asukkaille. Hän on etevä korjaaja melkein missä vaan ja hänestä on ollut suuri apu meille. Siinä kohtaa palvelu kyllä heikkenee.
Toinen palvelujen heikkeneminen on ruoka. Kun keittiöstä varmojen tietojen mukaan lähtee kaksi työntekijää ja nämä näiden henkilöiden työt siirtyvät avustajille ja hoitajille. Ihmettelen vain sitäkin, kuinka yökkö kerkiää laittamaan aamupalaa, jos on kymmenenkin kutsua yöllä.
Sitä yhäkin ihmettelen ja olen aina ihmetellyt, yhden yökön järjestelmää. Ajatelkaapa naiset ja herrat, kuinka käy jos se yökkö esimerkiksi kompastuu yöllä rappusissa, eikä pääse puhelimeen, vaikka onkin puhelin mukana. En tiedä minkälainen katastrofi siitä tulisi, mutta voin vain kuvitella.
Yleisesti ottaen olisi kohtuullinen järjestelmä katsottava uudelleen ja otettava järkikäteen. Olemme asukkaiden kanssa sanoneet hoitajille, että olemme valmiit neuvottelemaan vuokranantajamme/työnantajan kanssa, mikäli siitä on hyötyä. Vastaus on minun lukemani vastauksen mukaan, ei käy. Vielä siitä hoitajien työpaineesta, kun illalla on parikymmentä kutsua, enemmän tai vähemmän vaikeavammaisilta asukkailta ja työntekijöitä on enintään viisi kappaletta, niin sanokaapa mihin he kerkiävät? Kun on pissahätiä ja kakahätiä ja muita hätiä, niin ei siinä oikein muuta ehdi kun juoksemaan ja kun asukkaat hermostuvat ja avustajat hermostuvat on soppa selvä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä teemme? Tämä ei nimittäin ole yksin tämän talon ongelma, vaan kaikkien Validia talojen ongelma. Minä sanon, että tämä ei ainakaan voi turvallisesti loppua. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä mutta tällainen tunne minula ainakin on. Katsellaan kaupunkia, kun ei tässä oikein muutakaan voi.
Kohta siirrytään, vaan en tiedä mihin…
Kommentit pois päältä artikkelissa Kohta siirrytään, vaan en tiedä mihin…
No Terve vaan!
Täällä Siilaisten sairaalan osastolla ollaan ja pian kuulemma pääsen johonkin uuteen paikkaan ja uusiin tiloihin, en vaan tiedä mihin. Eivät taida hoitajatkaan vielä tietää. Enkä tiedä vielä koska pääsen kotiin, koska sähkäritkään eivät ole vielä kunnossa.
Lääkärikin keksi paino-ongelman, joka minulla on ollut vuosikausia. Eihän se minua haittaa, piru vieköön mokomat hongan kolistajat, jotka menevät puun taakse piiloon ja ei näy muutakuin korvat. Hauska tilanne syntyi kun, sitä painoa piti mitata. Sitäkun ei ole vuosituhansiin mitattu. Nyt sitten kokeiltiin iänikuista painonosturia ja enhän minä siihen sopinut ja niin hoitajat luovuttivat. Sitten kääntyi sihteeri seinään päin ja alkoi hihittää. Olkapäiden liikkeestä näki. Ei sen puoleen muitakin alkoi naurattaa, minua kaikkein eniten.
Suihkussa käynti on mitä mielyttävin kokemus, mutta nyt on jo hiki.
Terveisiä teille sinne Tikkamäelle 4 G /4, eläkeehän ihmisiksi te hoitajat. Vitsi, vitsi.
Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Päevee vaan! Hiki tulee kun istuu tässä liian pienessä jakkarassa ja jolla ei pääse mihinkään. Kuten Utran lapsetkaan kunnolla liikkumaan, väittää Karjalainen. Tässä linkki uutiseen: Utrassa ansa lapsille
Tällaisia ansoja on keskemmälläkin kaupunkia. Samanlaisia ansoja ilman huomiovaloja. Tarkoitan Yläsatamankadun ja Koulukadun välistä risteystä, jossa on muutenkin nyt sekava tilanne, kun asennetaan lämpöputkia. Utrassa on suhteessa sama määrä lapsia, kuin miellä päin pyörätuoleja.
Ehkä olisi aika katsoa koko alue läpi, nimittäin esimerkiksi meille laittaa liikennevalot, jotka ohjaisivat liikennettä paremmin. Olen tästä kirjoittanut jo tuhansia kertoja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Jos nyt lasten avulla saisi tämänkin asian kuntoon. Vaikka eihän mitään kuitenkaan tapahdu, ennenkuin jotain todella dramaattista tapahtuu. En tarkoita millään pahalla, mutta kun olen jonkinlainen realisti, niin odotan kauhulla sitä hetkeä kun joku jää alle jossain nimeämättömässä paikassa. Ja sitten vasta alkaa tutkimus, että miten se on mahdollista.
Esimerkiksi Yläsatamankadun ja Koulukadun risteyksessä on usein kolareita. Mutta onneksi niissä on vielä selvitty pelkillä muovi- tai peltivaurioilla. En kuitenkaan viitsi nyt jatkaa enempää, kun on niin pirun kuuma! Katselkaa ympärillenne ja lähettäkää vaikka Karjalaiseen juttuja näistä vaaranpaikoista. Ja olkaa itsekin varovaisia. Ja myös te pienet lapset, isoja ei kannata varoittaa ne kuitenkin vaan menevät – vähän sama juttu pyörätuolilla ajavien kanssa.
Hyvät autoilijat, jos teitä on lukijoina, älkää enää lisätkö vaaraa painamalla kaasua yhtään reippaammin. Kyllä te sen verran kerkiätte odottamaan ja pääsette varmasti perille. Eikä jää ketään taakse romukasana. Eikä tarvitse odottaa pikavoittoa saati sitten päävoittoa.
No hyvää, kirkasta ja kaunista päevee. Eläkee ihmisiksi! Minunkin on pakko yrittää elää ihmisiksi, paitsi ehkä huomenna en elä ihmisiksi serkkuni kanssa, ja avustajan kanssa (avustajan huomautus: yritän kyllä parhaani mukaan pitää miehen kaidalla tiellä!). Hyvvee päevän jatkoo!
————————-
Shortly in english:
Joensuus local newspaper Karjalainen wrote about an important issue, report in finnish here: Utrassa ansa lapsille
Report tells about a road workfield in Utra, where protecting fence disables drivers to see children crossing road in time. We have same problem in the citycentrum, without fences though. I have written about Yläsatamankatu’s and Koulukatu’s crossing several times, and nothing ever happens. And i get more and more scared when something dramatic finally happens.
I hope this news about Utras children could open decision-makers eyes. Traffic lights are needed in many places around the city. Finally all drivers this is to you: Please be carefull when driving. There is no such hurry that can be solved by pressuing more the throttle. You will get there in time and it’s not worth to leave a pile of scrap behind. Or get extra notice from the authorities. Nice and safe day to all of you!
Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Huhhuh ja lämmintä päevee!
Täällä puhuu vankina oleva mies, nimittäin pyörätuolin vankina. Ja vähän muutenkin tuntuu siltä, että näitä rajoituksia alkaa olemaan jo liikaa. Kela rajoittaa kyytejä ja muita asioita ja rahantuloa. Hallitus sentään antoi hyvän lainmuutoksen, jos se nyt kauan kestää se lainmuutos. Niillä kun on kummallinen tapa muuttua heti. Esimerkiksi ne ovat muun muassa muuttaneet invalidilakia, joka oli alunperin maailman kehittynein laki. Vaan eipä ole enää. Kaikki muka riippuu rahasta. Riippuuhan se, kun rahatuokkoja riiputetaan nenän edessä mutta ei anneta siitä.
Esimerkiksi meitä on paljon edunvalvonnan piirissä. Vaikka välillä tuntuu, että se on haitanvalvonta. Kuten eräs vanha avustaja aina vitsaili, että haitanvalvoja. En tiedä muistaako hän itse enää sitä juttua. Hän oli ensimmäinen avustajani Joensuussa.
Olen miettinyt paljon sitä asiaa, kuinka suurelta osin olemme yhteiskunnan valvonnan piirissä. On Kelaa, on sosiaalitoimistoa, on lääkintähuoltoa, joista ei ota pirukaan selvää. Vaikka olenkin kova selvää ottamaan. Ainakin selvinpäin, ainakin tällä kertaa. Mutta ei se paljon auta. Kun niistä ei ota millään tolkkua, pykälät todellakin kaataa toisen lain. Ja sitten seuraava pykälä taas toisen.
Toivon kuitenkin että ainakin henkilökohtaisen avustajan mahdollistava laki pysyisi mahdollisimman kauan ja sellaisena kuin se nyt on. Että sitä ei ruvettaisi rukkaamaan ainakaan huonompaan suuntaan. Olen nimittäin huomannut, että aina kun jotain saneerataan, niin rakennuksia kuin lakeja, niin se tehdään aina huonompaan suuntaan. Tai sanotaan, että melkein aina.
Mutta en nyt viitsi näin kuumalla ilmalla jaaritella tästä enempää. Toivon vaan, että herrat ja narrit alkaisivat järkiintymään. Narriahan ei kyllä saa järkiinsä millään, mutta herrat voisivat ehkä järkiintyäkin. Etteivät rupeaisi leikkimään, vaan söisivät tämän kuvassa olevan suunnattoman hyvän kakun. Vaikka onkin mutakakku nimeltään. Kyllä sen kanssa konjakkikin maistuisi, mitä nyt herrat yleensä juovat.
Eläkee ihmisiksi, ainakin vähän aikaa! Palaan sitten uusin aihein kun olen itse syönyt mainittua kakkua.
Juhannukseni suihkukaivona Tikkamäellä!
1 kommentti
Päivee rakastetut lukijat, jos niitä nyt sitten on!
Johan tässä on juhannuskin mennyt ja kesä alkaa olla lopuillaan, vaikkei nyt ehkä siltä näytä. Siitä juhannuksesta puheen ollen, itse oksensin juhannuksen pellolle jo aattona. Minkä takia, sitä kun ei kerrottu tai tiedetty Tikkamäen hotellissa, kuitenkin tarina on tällainen. Olin juhannusaattoa edeltävänä päivänä ottanut viskijuomaa ja perjantaina rupesin iltapäivällä voimaan pahoin, oletin, että olotila on edellisillan viskijuomasta johtuvaa. Mutta tilanne vain huononi ja vettä tuli suusta ja nenästä kuin suihkukaivosta, tämä on sitten ihan totta. Onneksi tilanne sitten rauhoittui hetkeksi ja päätin soittaa taksin, sitten mentiinkin jo Tikkamäelle ensiapupäivystykseen. Hoitajat tulivatkin heti katsomaan ja lappuranneke lyötiin käteen ja sanottiin, että odota vähän aikaa. Pakkohan siinä oli sitten odottaa. Sitten alkoikin seuraavanlainen rumba, ei mikään tanssirumba vaan koerumba. Ensin tuli tippaiita, joka otti verikokeet ja niitä oli paljon, en edes laskenut montako purkillista otettiin, en tiedä paljonko hyvää ainetta meni viemäristä alas, mutta aika paljon. Seuraavaksi seurasi pieni tauko, jonka jälkeen lähdettiin toiseen kerrokseen, ei sentään vielä osastolle vaan röntgeniin. Röntgenin jälkeen palasin ensiapuun ja puoli kolmen aikaan aloin itse huomauttamaan, että mihin minun paperini ovat hävinneet, kun olin jo nelisen tuntia odotellut. Paperit löytyivät vihdoinkin, en vain tiedä mistä ja pääsin huoneeni ovelle ja silloin se räjähti. Ensimmäinen suihku päivällä oli vielä pieni verrattuna tähän, jonka oksensin suoraan huoneeni ovelle. Valehtelematta seuraavaan kymmeneen minuuttiin en saanut oksennussuihkulta suutani kiinni, vaikka eihän se muutenkaan pysy kiinni. Siinä vaiheessa minulla oli jo letku nenästä mahalaukkuun. Että sillä viissiin olin varmana aika hölmön näköinen juhannusilmestys, vaikka sitähän minä olen muutenkin! Vielä täytyy kiittää osasto 2G:n kirurgian henkilökuntaa, siitä että he sietivät minua näinkin kauan siellä ja lääkäri tänä aamuna lähteissään sanoi, että koitappa ottaa juhannus alusta.
Varokaa näitä ketjutartuntoja, sillä epäilen suuresti, että yläkerrassa asuva mukava kaverini tartutti ensin kauniin avustajan, joka on tällä hetkellä meillä sama, sen jälkeen avustaja toi sen minulle, SENKIN RYÖKÄLEET!
Terveiset Tikkamäen henkilökunnalle ja eräälle lääkärille, jonka nimeä en tiedä.
Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kävimpä toissapäivänä tämän ns. vanhemman sihteerini kanssa kaupassa. Ja ensimmäinen este löytyi heti tuon Metropolin sisäpuolelta. Nimittäin melkein törmäsin pöytään ja tuoliin, jotka oli aseteltu siten, että siitä on liikuntaesteisen melko vaikea liikkua. Samoin kuin heikkonäköisten.
Ihmettelin, että mitä kautta tässä nyt sitten kiertäisi. Kun joka paikassa oli ihmisiä. Voitte vain kuvitella istuvanne pyörätuolin ja ajavanne pöytien välistä varsinaiselle rampille. Joka on reilun metrin leveä. Siinä on välissä vielä rappunen. Tästä voisi antaa Metropolin omistajille vähän huomautusta.
Olisiko mahdollista joko uusia koko luiska ja siirtää sitä vähän keskemmälle, elikkä nykyisten portaiden kohdalle? Ja sulkea se seinän puoleinen vaikka kokonaan.
Sitten seuraavassa korttelissa olikin ystäväni polkupyörät. Niitä oli Metropolin ja Centrumin välissä vaikka kuinka paljon. Eikä tässä vielä kaikki. Menin erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen – kai tiedätte mikä liike – siellä oli vielä kauheampi ruuhka. Jos saisin sanoa SOK:n johtajille, niin ehdottaisin parkkihalliin omaa pyöräparkkia. Ja siinä olisi esimerkkiä muillekin. Meinasin ”vahingossa” ajaa muutaman pyörän nurin. Olivat nimittäin ihan keskellä tietä, niinkuin voitte nähdä edellisen kirjoitukseni lopussa olevasta kuvasta.
Näistä pienistä korjauksista, jos kaikki tekisivät ne, kauppakeskuksista tulisi ihanteellisia ihan kaikille. Tosin nuo polkupyörän omistajat varmaan kiroaisivat kun juutalaiset. Enkä ole rasisti, mutta tämä sanonta on vaan melko yleinen. Ja mitä siihen parkkien järjestelyyn utlee, esim. nuo kävelykadun pyöräparkit ovat ihan hyviä. Ainakin näin kesällä, kun ihmiset ovat lomalla ja rannoilla makoilemassa.
En viitsi enempää jaarata, kun olen puhunut siitä jo ainakin 4 vuotta. Ja mitään muutioksia ei ole tullut.
Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Kommentit pois päältä artikkelissa Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Hyvvee päivee!
Taidanpa kastua jos menen tänään ulos, sen verran esteellinen tuo ilma on. Tästäpä saankin aasinsillan, kun itsekin olen melkoinen aasi, nimittäin tällä viikolla vietetään esteettömyysviikkoa. Mitä tämä viikko oikeastaan merkitsee? Sen pitäisi merkitä, että esteettömyysasiat otetaan enemmän esille ja rakennuksista, myös maarakennuksista eli silloista tehdään parempia kuin mitä nyt näyttää tulevan. Jos olette huomannut, on uusimmissa katukäytävissä varsin isot ja korkeat korokkeet, jotka eivät todellakaan edistä esteettömyyttä, vaikka näin juhlapuheessa väitetään. Nyt kun nämä sillat alkavat valmistua joskus elokuussa ehkä, niin olisi kyllä hyvä ottaa huomioon katukäytävien korkeus,esimerkiksi liikenteenjakajissa. Esimerkiksi torikadun, koulukadun ja yläsatamankadun risteykset korjataan uudelleen ja torikadun risteys on jo osittain valmis, mutta rakennettu päin helvettiä! Sen sijaan Utran takana on kuulemma tehty tiet kunnolla ja siellä on kaikkien mahdollista liikkua helposti. Kuulin, että Maltan turistikeskuksessa kaikki on tehty viimeisen päälle. En ole itse käynyt, mutta haluaisin kyllä käydä katsomassa. Kukahan lähtisi mukaan maksajaksi?
Onko siis esteettömyydellä mitään merkitystä?! Pitäisi olla, sillä suunnittelijat ovat kovin eri tasoisia. Toiset ottavat esteettömyyden tosissaan ja toiset viittaavat kintaalla. Myös rakentajissa on samaa vikaa, kuten Marjalassa aikanaan kävi, kun siellä pidettiin asuntomessuja. Työmään edistyksellinen pomo tuli paikalle ja totesi, että eihän tätä näin pitänyt tehdä! Työmies tokaisi takaisin, että näin sitä on ennenkin tehty. Vaikka työ oli niin sanotusti menossa päin helvettiä, niin onneksi pomo tuli ja tilasi uudet matalammat kivet. Tässä oli yksi esimerkki näin esteettömyysviikon kunniaksi! Sitä samaa näyttää olevan edelleen tulossa, että tulee enemmän korkeita korokkeita, vaikka pitäisi tulla matalia, mikä olisi kaikille mukavempaa.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life
Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Terve vaan kaikki! Totesin äsken, että tulisipa jo lämmin ilma, niin ei tarvitsisi näitä takkeja päälle ja naisetkin vähentäisivät vaatetusta. Ja avustajakin voisi tulla bikineissä töihin. Hahah haaa!
Mutta siitä mistä aion puhua, on vähemmän naurettavaa asiaa. Olen tässä parina päivänä tavannut kolme naishenkilöä lapsineen, ilmeisesti maahanmuuttajia. Jostain syystä, luultavasti, olosuhteiden pakosta. Ihmettelen vain sitä, kuinka jotkut heistä opettavat lapsia suhtautumaan vammaisiin. Kuinka he voivat tehdä kun vammainen tulee näkyviin jossain, esimerkiksi Anttilan käytävällä, että he peittävät jonkun lapsen silmät. Kun taas kaksi muuta ihmistä antaa lapsen vapaasti ja suhtautuvat iloisesti ja ystävällisesti kun heille menee juttelemaan heidän kanssaan.
Onko tämä yksi, joka peittää lapsen silmät ettei hän näkisi vammaisia, saanut jonkunlaisen kokemuksen sieltä edellisestä asuinmaasta, joka stressaa häntä vieläkin kun hän näkee vammaisia? Voi olla, että hänen sukulaisissa on ehkä joku joka on saanut vamman jota ei ole voinut korjata. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Kuinka tämä vaikuttaa tähän nuorimmaiseen lapseen? Peittämällä lapsen silmät, hän vain opettaa lapselle, että tässä on jotain outoa. Kun taas nämä toiset kaksi kertovat sitä, että vammainen kuuluu luonnollisena osana yhteiskuntaan.
Minä ainakin morjenstan heitä kuten ennenkin ja ainakin kaksi näistä pienistä vekaroista ovat kuin elohopeoita. Kovia nauramaan ja iloisia. Voivatkohan nämä kaksi lasta auttaa tätä pientä lasta suhtautumaan myöhemmin sitten vammaisiin normaalisti? Ja ne kaksi muuta naista sitä yhtä täti-ihmistä? Ties vaikka olisi sukupolvijuttu? Kun naisten ikää ei kehtaa kysyä, mutta että se lapsen silmät peittänyt vaikutti vanhemmalta.
Toivotan kuitenkin heidät tervetulleiksi Suomeen elämään ja elämöimään, kuten suomalaiset. Ja toivon, että joku muukin sanoisi heille, että meitä on täällä moneen junaan, vammaisiakin. Ja kaikki tulemme toimeen keskenämme eikä ole syytä millään tavalla pelätä tai piilotella vammaisia. Muuten tämä muodostuu aikamoiseksi esteeksi, muun muassa keskinäisessä kanssakäymisessä. Koska täytyy todella sanoa, että he ovat hyvän näköisiä ja huumorintajuisia – ainakin nämä kaksi. Kolmannesta en ole vielä saanut selvää. Epäilen, kuten sanoin jo aikaisemmin, että hän on kokenut jotakin mystistä, joka on sitten jäänyt mieleen ja reaktio kaupungilla oli mikä oli.
Voisiko sosiaalitoimisto ehkä auttaa tässäkin asiassa maahanmuuttajia?
———–
This one I have to tell You also shortly English:
I had one weird moment in the town the other day. While rolling through Anttila’s corridors i met three immigrants with their children. One women saw me, and her reaction was to cover one childs eyes so that the child wouldn’t see mee. Where did that reaction come from? Has she fronted something mystic in her former homeland that the reaction was like that towards persons with disabilities? Or is it an age-gap? Woman with this reaction was a bit older than the other twos, who gladly chatted with me and were genuinely happy. I hope these two women with norman reactions could teach this ole lady how took the situation, and maybe their children can later on also teach this one child who got her eyes covered. Anyway, I welcome them all to Finland!
Syntymäpäiviä ja muuta hölmöilyä
Kommentit pois päältä artikkelissa Syntymäpäiviä ja muuta hölmöilyä
Hyvvee päevee!
Olen suu auki taas kun olen pitänyt suutani vähän aikaa kiinni. Vaikka enhän minä sitä kiinni malta pitää. Ja kun on tullut muutenkin hölmöiltyä. Ja vielä vanhennuttuakin taas vuodella – piru vieköön.
Se vanheneminen ei ole onneksi minun syyni, vaan vanhempieni jotka tekivät minut vähän liian aikaisin. Vai onko niin päin, että minä tulin liian aikaisin? Ja tosiasiassa tulinkin. Ja osittain sen takia istun nyt pyörätuolissa. Mutta haitanneko tuo mittään? Tuleehan hölmöiltyä vielä enemmän.
Muun muassa viime viikon torstaina ajoin vakituista oikotietäni Anttilaan ja takaisin. Ja takaisintullessa katselin nuorempaa avustajaani, kunnes rysähti. Ajoin täysillä päin tiiliseinän kulmaa. Avustajani kiljaisi ”Herranjumala!” vaan eipä vaan Herra Jumala auttanut, vaan piti soittaa Kimmolle ja Jannehan sitten väliaikaisesti laittoi tuolin kuntoon. Myöhästyneellä kyydillä tosin.
Tosiaan ajoimme tänne kämpälle ja korjasimme vielä hieman tuolia ja se meni viikonlopun yli niillä korjauksilla.
Mutta palataampa niihin syntymäpäiviin. Menimme tuohon naapurihotelliin, eli Aadaan, joka on neljän kadunkulman päässä (ei seinänkulman) ja tilasimme komeasti pihvit. Ja otimme samppkaljaa aluksi. Ja sitten lonkeroa. Ja muussia ja vihanneksia, joista vihannekset jäi minulta syömättä, ihan periaatteesta. Pihvi kyllä oli makoisa ja söin sen ihan perusteellisesti soosia myöten. Lisäksi luultavasti satuimme jonkun rakennusliikkeen harjakaisiin kun sinne ilmestyi työpukuisia miehiä (eikä yhtään naisia, valitettavasti) ja hanuristi. Kaikkia muita ristiä siellä olikin, niinkuin minäkin
Ja juhlan kruununa oli ainakin Kajlla ja minulla Irish Coffee. Totesimme sen hieman liian voimakkaaksi, ei viskin suhteen, vaan kahvi oli liian vahvaa. Mutta emme viitsineet keittiömestarille huomauttaa koska se oli joka tapauksessa hyvää. Ja Lisbeth joka joutui ajamaan puoleenväliin, katseli vesi kielellä samoin kuin avustajani, joka ei periaatteesta ottanut kun oli töissä. Niinkuin se olisi vaikuttanut mitään. Taikka tiedä häntä. Ainakin täällä talolla se olisi herättänyt hilpeyttä, jos olisimme tulleet niin sanotusti hiukasti horjuen, kuten laulussa sanotaan.
Se oli kyllä vaikeaa valikoida oikea ravintola. Sillä toiset olivat liian kalliita (ainakin minun pussilleni, mutta minähän en onneksi maksanut, sen sain tosin tietää vasta myöhemmin) ja joihinkin ei päässyt kun pöydät olivat liian lähekkäin. Joten päädyimme keskihintaiseen Aadaan. Mainittakoon, että Anttilan puolella on vain raput, joten sitä kautta ei kannata yrittääkään vaan pitää kiertää kulman kautta oikealle. Ja siitä sitten Aadan pääsisäänkäynnistä sisälle. Ja nythän siihen tulee terassi, johon pääsee ihme kyllä jopa pyörätuolilla. Jos pääsee. Sitä en vielä kyllä usko. Sitten voimmekin käydä vuorotellen JetSetissä ja Aadassa kaljalla, kun oikein janottaa.
Tämä onkin ainoa kulmaus, missä pääsee esteettömästi liikkumaan. Että jotain olen sentään saanut aikaan nalkuttamalla. Mutta keskikaupungilla ei ole yhtään paikkaa minne pääsisi. Mutta onhan tietysti teatteriravintola, mutta siellä taas hinnat ovat taivaissa. Ja kauempana on Kuunari Elina ja Romeo. Eis entään ole Juuliaa. Olisi sopinut paremmin. Niihin pääsee kohtalaisen hyvin. Ja sitten on se sininen pubi Matkustajasatamassa, sinne pääsee hyvin.
Jos haluaa katsoa kauniita maisemia, niin tämä niemen kärjessä oleva Jokiasema olisi mukava paikka. Sinne vaan ei vieläkään ole päässyt kaatumatta. Nimittäin jos ajaa pikkuisenkin sivuun, niin lentää keskelle käytäviä. Joko ei turvalleen tai turvalleen. Siitä on pyydetty monta kertaa jo tämän talonkin puolesta korjausta, kun se on vammaisten suosikkipaikka, mutta kun se ei ole vielä mennyt vielä paikan omistajan päähän että se olisi myös rahatienestin paikka omistajalle.
Huomaankin, että tämähän on romaani. Joten lopetan tämän höpötyksen tähän ja laitan muutaman kuvan sinne piristämään tekstiä, joka on jo yli 500 sanaa.
Esteettömyysblogi 