Esteettömyysblogi
Saammeko valita itse muuta kuin paitamme värin?
Kommentit pois päältä artikkelissa Saammeko valita itse muuta kuin paitamme värin?
Hei lukijani! Olen taas äänessä, tai tarkemmin sanottuna tietokoneittenne ruudulla. Olen miettinyt kuinka paljon oikeuksia vammaisilla yleensä on. Euroopan vammaisneuvosto antaa vammaisille samat oikeudet kuin terveille. Samoin tekee YK:n vammaislausunto, jonka suomi on allekirjoittanut. Kuitenkin välillä tuntuu siltä, että meillä ei ole muuta oikeutta kuin valita aamulla paitamme väri.
Kaikkialla tulee kieltoja vastaan. En tiedä mistä tämä johtuu. Hoitohenkilökunta saa määräykset ylhäältäpäin, joku päättää jossain kuinka palvelutaloissa ja hoitolaitoksissa eletään ja toimitaan. Jos joku asukkaista panee vastaan, aletaan häntä painostamaan kaikin tavoin. Kaiken lisäksi useimmat hoidokeista ovat jo niin laitostuneita pitkien hoitosuhteiden vuoksi, että he eivät jaksa tai viitsi laittaa vastaan, vaikka heillä olisi sana jos toinenkin sanottavana hoidon ja kohtelun suhteen. Heidän sukulaisensa eivät yleensä puutu asioihin, vaikka he huomaisivat tilanteen, mikä taloissa ja hoitolaitoksissa vallitsee. Laitospaikkoja on niin vähän, että joutuu tyytymään siihen mitä saa tai hankkimaan avohoitoa.
Hommia tarjolla!
Kommentit pois päältä artikkelissa Hommia tarjolla!
Hei rakkaat lukijani. Olen vailla uutta avustajaa, joka voisi auttaa minua vesijumppakäynneillä. Toiveissani olisi löytää rempseä ja iloinen yli 20- vuotias avustajaa, joka ei pelkää pestä minunlaistani ukonkönsikästä.
Olisiko sinussa ainesta avustajakseni? Lisätietoja löytyy työvoimatoimiston sivuilta:
Rakkauden muuri
Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkauden muuri
Hei vaan rakkaat lukijani! Näin pakkasella ajattelin kirjoittaa lämpöisestä aiheesta nimittäin rakkaudesta ja seksistä . Se on aiheena vammaisille ongelmallinen. Kerron tähän alkuun teille erään tarinan.
Eräs mieshenkilö vammautui kun hän hyppäsi veteen pää edellä laiturilta, mikä on vaarallista tunsi rannan tai ei. Hän löi päänsä kiveen ja sai tetraplegian eli kansankielellä neliraajahalvauksen. Hän pääsi kuntoutukseen ja tapasi siellä erään avustajan, jonka kanssa hänellä syntyi vipinää. Mainittakoon, että tämä avustaja oli juuri eronnut entisestä parisuhteestaan. He menivät myöhemmin naimisiin ja elivät jokusen vuoden varsin onnellista ja mukavaa elämää. Sitten suhteeseen tuli arki ja sen myötä ero. En tiedä kummassa oli syy, mutta näin vain valitettavasti kävi. Tämä avustaja lähti samantien muualle töihin ja mies jäi asumaan yksin. En tiedä mikä miehen tilanne on tällä hetkellä, sillä emme ole tavanneet muutamaan vuoteen.
Olen havainnut että näissä rakkausasioissa tulee hyvin usein muuri eteen ja se on tämä saamarin rakkine eli pyörätuoli. Muun muassa kaupungilla tullaan hyvin usein juttelemaan ja esittämään kaikenlaisia ehdotuksia, jotka kuitenkin otan usein huumorin kannalta. Minullakin on tunteet niinkuin ihmisellä, joka kävelee omin jaloin ja jonka puhe on sujuvaa. Usein nuoret, varsinkin tytöt ja myöskin pojat oikein härnäävät sillä, että ei voi olla seksuaalisessa kanssakäymisessä samoin kuin ns. normaali ihmiset keskenään, vaikka totta puhuen minä niin haluaisinkin. Tämä rakkine tulee muuriksi siihen hommaan. Ei kukaan halua pyörätuolin kanssa rakastella, näin olen huomannut.
Pyydänkin muita vammaisia kertomaan vaikka tämän blogini kautta omista kokemuksistaan parisuhteissa ja elämänkumppanin etsimisessä. Tämä alussa kerrottu tarina ei kertonut minusta. Se oli kuitenkin hyvä esimerkki, valitettavasta lopusta huolimatta, siitä että rakkautta voi olla vaikka kumppani olisi vammainenkin
Onko Helsinki Suomen napa?
Kommentit pois päältä artikkelissa Onko Helsinki Suomen napa?
Terve vaan lukijat! Otsikko jo kertoo mistä aion tänään höpöttää. Saan paljon kutsuja erilaisiin kokouksiin, seminaareihin ja tapahtumiin. Näissä kutsuissa on vaan yksi harmittava seikka. Melkein kaikki tilaisuudet ovat Helsingissä. Kun täältä lähtee pääkaupunkiseudulle, täytyy ottaa melkein koko omaisuus mukaan, nimittäin kaikki apuvälineet ja oma avustajahaaremini jos aion olla yötä reissun päällä.
Kuvitelkaapa seuraavanlainen tilanne. Kokous alkaa aamulla noin kello 10 pääkaupunkiseudulla, joten täältä on lähdettävä jo ensimmäisellä junalla kello 05 tai invataksilla samoihin aikoihin. Siitä huolimatta on jo melkein varmasti myöhässä kun pääsee perille. Kun on päässyt perille täytyy kirjautua hotelliin ja maksaa siitä noin 100 euroa yö. Kokouksissa on myös osallistumismaksu, joka joskus saattaa olla samanverran tai jopa enemmänkin. Tähän kun lisää vielä ruoat niin summa alkaa olla jo sievoinen. Samalla rahalla matkustaisi ulkomaille jo useammaksi päiväksi.
Voisin väittää, että järjestäjät ovat kaikki Helsinkiläisiä, eivätkä siksi tuo näitä tapahtumia kehä kolmosen ulkopuolella. Toisaalta kehä kolmosen ulkopuolihan tunnetaan siellä landena, vaikka meille ”landelaisille” asia on toisin. Kysynkin että onko niin vaikeaa järjestää esimerkiksi Jyväskylään tai tänne Joensuuhun näitä kokouksia tai tapahtumia. Joensuussa ainakin ainakin on hyvät hotellipalvelut ja kaikki paikat keskustassa ovat lähellä toisiaan. Koli olisi myös yksi hyvä vetonaula, joka varmasti kiinnostaisi ihmisiä.
Minusta tuntuu kyllä oikeasti siltä, että Helsinkia pidetään maailman napana ja meitä täällä syrjempänä asuvia ei muisteta edes huomioida. Suomi on suuri ja pitkä maa, välimatkat ovat pitkiä, mutta eikö joskus voisi tehdä niin, että kaikilla ihmisillä olisi edes joskus mahdollisuutta osallistua näihin tapahtumiin. Enkä tarkoita nyt, että olisi mukava saada jokin tilaisuus joensuuhun, vaan että tilaisuuksia järjestettäisiin myös lännessä, keskellä ja pohjoisessa. Uskoisin tämän vaikuttavan osallistumismääriin. Meitä vammaisia on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.
OHHOH, ikkunat tuli sittenkin!
Kommentit pois päältä artikkelissa OHHOH, ikkunat tuli sittenkin!
Terve vaan lukijani! Olen ollut nyt vähän aikaa hiljaa, kun talossamme on meneillään ikkunaremontti. Onneksi se on jo voiton puolella. Jokainen vuorollaan joutui evakkoon, sehän tosin on Karjalaisille tuttua. Onneksi minun ei tarvinnut olla vuosia, nelisen tuntia riitti.
Ikkunoista tuli hyvät, ainakin näin sisäpuolelta. Enää ette näe asuntooni sisään, sillä nyt minulla on kaihtimet. Kesäkuumalla on mukavaa, kun kaihtimet voi laittaa kiinni ja asunnossa voi pyöriä vaikka munasillaan. On uusissa ikkunoissa myös se hyvä puoli, että nyt lämpö pysyy sisällä. Se on monelle vammojen takia tärkeää, minä tosin pidän enemmän viileästä.
Uusia ikkunoita odotettiin pitkään. Odotus alkoi jo kaksi vuotta sitten kun taloomme tehtiin peruskorjaus. Naureskeltiin poikien kanssa, että ei niitä ikkunoita koskaan edes tulekaan. Sitä vaan ihmettelen, että ikkunat vaihdetaan näin talvella. Lämmönhukka on suuri ainakin näin kovilla pakkasilla ja osalla asukkaista kylmyys voi pahentaa vammoista johtuvia oireita. Tätä ei varmaan ole otettu huomioon remonttia suunnitellessa. Kiitos kuitenkin koko remonttipoppoolle!
Tiedoksenne: Parafest tulee!
Kommentit pois päältä artikkelissa Tiedoksenne: Parafest tulee!
Parhaat lukijani!
Tiedättekö mikä on Joensuun kesän kovin (ja ainakin allekirjoittaneen veikkauksen mukaan myös suurin) kulttuuritapahtuma? Ei, se ei ole Ilosaarirock. Sen sijaan invalidit järjestävät 4.-6. elokuuta vammaisten festarin Parafest. Kyseessä on ensimmäinen vammaiskulttuurin festari Suomessa ja uusi kiinnekohta Joensuun kesään.
Ohjelman valmistumista ja tarkempia tietoja löytyy tapahtuman nettisivulta (http://www.joensuunparafest.org). Itse toivoisin, että ohjelmassa olisi myös vammaisurheilua, koska silläkin on kulttuuri- ja viihdearvoa.
Mutta nautitaan nyt talvesta, kun tätä riittää!
vammaisen hotellikuolema
Kommentit pois päältä artikkelissa vammaisen hotellikuolema
Terve taas sanoo mies, jonka pitäisi jo tutkimusten mukaan olla kuollut. Mutta enhän minä perkele ole, kun piru ei pidä kiirettä ja jumala ei huoli. Nyt kuitenkin vakavaan asiaan.
On olemassa myös toisenlaista kuolemaa, urheilijat saattavat sanoa sitä hotellikuolemaksi, kun ei ole mitään tekemistä kilpailujen välillä. Vammaisia tämä ”hotellikuolema” koskee siten, että etenkin vastavammautuneet menettävät niin sanotun itsesuojeluvaistonsa ja liittyvät suureen joukkoon, joka käyttää itse kuningasta saadakseen tekemistä iltojen ratoksi. Olen itsekin ollut tälläinen alkoholiin turvautuja, ei sen puoleen turvaudun tänäkin iltana, kun ei ole mitään tekemistä ja ketään ei käy.
Vammaiset, jotka pyrkivät työhön ja opiskelemaan, eivät pääse yleensä kumpaankaan. Työnantajat vetoavat siihen, että heidän kouluttaminen johonkin tehtävään vaatii liikaa rahaa. Tähän voin mainita, että sosiaali- ja terveysministeriö on luvannut työnantajille palkkion, jos he työllistävät vammaisia tai henkilöitä, joilla on vajaa työkyky. Palkkion tarkoituksena on kannustaa yrittäjiä ja työnantajia myös huomioimaan vammaiset ja työkyvyltään vajaat työtähakevat. Tiedän eräitä vammaisia ihmisiä, jotka ovat työllistyneet oman koulutusalansa töihin. Lähinnä nämä työt ovat niin sanottuja sosiaalipoliittisia.
En viitsi enempää jankuttaa tästä aiheesta. Ihmettelen vain suuresti invalidiliiton tekemistä tämän julkaisun kanssa.
Hyvää viikonloppua ja eläkee ihmisiks!
Kuolevatko vammaiset liian nuorina?
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuolevatko vammaiset liian nuorina?
Hei, lukijani!
Tutkimusten mukaan minun pitäisi olla jo kuollut. (En kuitenkaan ole, kuten nokkelimmat teistä lienevät jo oivaltaneetkin.) Tutustuin nimittäin Invalidiliiton kirjallisuuskatsaukseen, joka nosti esille erään CP-vammaisia koskevan epäkohdan: vammaisten riski kuolla esimerkiksi syöpiin on valtaväestöä suurempi.
Katsauksesta kävi ilmi, ettei vammaisten terveyttä tutkita tarpeeksi, vaan keskitytään lähinnä itse vammaan. Kuitenkin myös vammaiset sairastavat samat lentsut, mahahaavat ja umpisuolentulehduset kuin muutkin ihmiset. Aika moni kuolee myös suomeksi sanottuna viinan liikakäyttöön. CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväestöön, mikä johtunee puutteellisesta seulonnasta ja/tai hoidosta. Myös kuolevuus hengitys-, verenkierto- ja ruoansulatuselimistön sairauksiin on CP-vammaisilla ihmisillä valtaväestöä suurempaa.
Asian voisi hoitaa parantamalla kuntoutusta (ja katkaisuhoitoa). Vammainen tulisi nähdä paitsi perusvammansa kautta, myös ihmisenä, jolla on samat oikeudet hoitoon ja riskit sairastua kuin muillakin ihmisillä. Lisäksi osa vammaisista ei pysty, jaksa, osaa tai uskalla vaatia hoitoa. Terveenkin ihmisen täytyy nykyisin osata mennä oikealle luukulle tai jonottaa oikeassa puhelinjonossa päästäkseen terveydenhoidon asiakkaaksi. Sen jälkeen on osattava perustella ja kiroilla vakuuttavasti hoitoa saadakseen. Liika räventäminen tietysti lisää sydänkohtauksen riskiä… Karrikoin hieman, mutta vain hieman.
Suurin vika tämmöisessä kirjakatsauksessa tietenkin on, että siihen on valittu vain tutkimusten pääkohtia, masentavimpia tosiseikkoja, eikä missään esitetä parannusehdotuksia. Toivoisinkin, että erityisesti sosiaali- ja terveysalan opiskelijat tutustuisivat tähän katsaukseen tarkemmin. Ehkä he osaisivat sitten tulevassa työssään ottaa vammaisten terveyden paremmin huomioon.
http://inport2.invalidiliitto.fi/CP_projekti%20kirja.pdf
Tunarointia
Kommentit pois päältä artikkelissa Tunarointia
Hei kaikki lukijani! Tunaroin taas eilen kunnolla. Meillä on palvelutalomme keilailuvuoro aina keskiviikkoisin. Eilen (maanantaina) yritin olla älykäs ja lähteä mukaan keilaamaan. Tilasin itselleni taksin, joka ei kuitenkaan koskaan tullut. Niinpä lähdin ajamaan kuntokeitaalle lumisessa ja liukkaassa kelissä.
Kun pääsin perille minulta kysyttiin ”kukas sinä olet?” Esittelin itseni ja siihen kuntokeitaan työntekijä vastasi, ettei siellä ole mitään keilausta maanantaisin vaan vuoromme on keskiviikkona. Arvatkaa nolottiko ja harmittiko kun täytyi ajaa vielä takaisinkin.
Lahopää kun on, niin muistan olevinaan aina kaikki paperit ulkoa ja en koskaan lue niitä. Ei tämä todellakaan ole ensimmäinen kerta kun minä töppäilen näin, eikä varmasti myöskään viimeinenkään. Kaiken lisäksi olin täysin selvinpäin.
Mitä opimme tästä? Olen niin itsepäinen pässi ja lahopää, etten ainakaan minä oppinut yhtään mitään. En luultavasti tästä eteenpäinkään käy lukemassa ilmoitustaulua, kuten ei kukaan muukaan talomme asukas. Yrittäkää olla fiksumpia älkääkä tehkö samanlaisia munauksia kuin tämä allaoleva naama.
Pian tulevat vaalit
Kommentit pois päältä artikkelissa Pian tulevat vaalit
Terve rakkaat lukijat! Ette varmaan ole unohtanut minua, vaikka viimeisestä selostuksesta on jo jonkin aikaa. Aion pohtia nyt hieman tulevien vaalien merkitystä tavalliselle pulliaiselle.
Tämä tavallinen pulliainen voi esimerkiksi olla kuka tahansa, joka joutuu tahtoen tai tahtomattaan ehdokkaaksi. Tämä merkitsee sitä, että hän joutuu hyväksymään jo aikaisemmin puolueen tekemät päätökset, olkoon ehdokas mitä mieltä hyvänsä itse. Kun hän tulee valituksi, ei se merkitse sitä, että hän voisi jotenkin vaikuttaa politiikkaan. Hän voi tehdä esityksiä eli aloitteita eduskunnalle, mutta ne jäävät makaamaan vuosikausiksi jonnekin eduskunnan arkistoihin. Tämä varmasti turhauttaa edustajamme.
Puoluekoneisto määrää mitä tehdään ja miten tehdään. On tietysti voimakasluonteisia ja oikeasti vaikutusvaltaisia ehdokkaitaja edustajia, jotka yrittävät tapella puolekoneistoa vastaan. Mutta eihän se auta, kun puolueet tekevät keskenään sopimuksia, niin sanottuja lehmänkauppoja. Tiedän tämän, sillä olen ollut itse mukana kunnallispolitiikassa. Siellä asioitten ajaminen on tosin vielä hieman helpompaa.
Suomen vaalilaki alkaa olla vanhentunut. Esimerkiksi minä en saa äänestää pohjois-karjalan ehdokkaita, sillä kotipaikkakuntani on Orimattila. Minua kuitenkin koskettaa juuri Joensuun seudun asiat. Tämä sapettaa minua suunnattomasti, sillä en tunne Orimattilan suunnalta oikein ketään ehdokasta.
Esteettömyysblogi 